Vicille kiitos haasteesta!

Säännöt ovat siis seuraavat:

a) kiittää haasteen antajaa: Elikkäs kiitokset menee Vicille!
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
- Kaikilla tutuilla blogeilla tämä melkeen on niin taitaapi jäädä välistä.
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Olen kääpiö. No melkeen. Kaikki aina pilkkaa mua kun olen niin lyhyt, vaatteiden löytäminen on mahdotonta ja lastenosastot on jees. Kaverit on semmosia huithapeleita, että kun niiden kanssa lähtee johonkin saan ihan surutta laittaa 15cm korot jalkaan (kengät on muuten love) ja oon silti kaikkia päätä lyhyempi. Samppa sanoo että oon taskukokoinen. Näytän kuulemma kuvissa pidemmältä kuin oikeasti olen. Hehheh.

2. Estetiikka. Isältä perittyä kuulemma, tykkään kaikesta visuaalisesti kauniista, mm. joskus tykkään jostain elokuvasta vain sen takia että se on vaan niin hienosti kuvattu. Valokuvaus myös lähellä sydäntä. Nyt en ole jaksanut pitkään aikaan kameraan tarttua, kun siitä on tullut sellanen massailmiö ja mun innostus yleensä lopahtaa tommosista. Salaa itsekseni kuitenkin kuvailen joskus.



3. Olen tuhoutumaton. Kai. Vaikka sattuis mitä niin muhun ei yleensä jää jälkiä, on esim. hevonen potkaissut rintaan, silmään ja ainoa mitä on enää näkyvillä on hädin tuskin nähtävä arpi silmän alla (tuli vaan sellanen pieni avohaava). Koskaan en ole murtanut luita vaikka olen pahasti lennellyt ja jäänyt monestikkin hevosen alle. Ringetteä pelatessa myös ruhjoin itseäni melko lailla, eikä mitään. Arvetkin yleensä katoavat muutamassa vuodessa.

4. Painajaiset. Olen nähnyt painajaisia miltei joka yö niin kauan kun jaksan muistaa. En tiedä mistä johtuu, mutta olen jo aikalailla tottunut niihin ja ne alkaa olla jo unia muiden joukossa. Jotkut on sellaisia joihin herään ja hetkeen en uskalla nukahtaa, koska jostain syystä nämä unet aina jatkuu siihen mihin jäävät kun herään. Kai se on se vilkas mielikuvitus.

5. Pelkäsin alussa ratsastaa Rikulla. Voiko joku syyttää mua? En ollu koskaan menny niin hienolla otuksella ja pelkäsin, että se menee rikki kun könyän sinne selkään. En siis alkuunkaan kauhistellut sitä, että nyt on ori, äidin oripojalla kun olin jo ratsastellut ja touhunnut ja orivarsoja oli ollut monta. Mutta kun se oli niin hieno! Nyt kun siihen on tottunut ja se tuntuu tavalliselta, niin hämmennyn aina kun katson sen liikettä ulkopuolisen silmin, että kuinka kivasti se liikkuu ja kuinka komee poika se on.


6. Väittely on parasta. Mikäs sen ihanempaa, kun väitellä jostain oikein kiistellystä asiasta? Lukiossa en koskaan pitänyt äidinkielestä, mutta yhdellä kurssilla kun piti väitellä kuolemantuomiosta, niin opettaja tokaisi, ettei ole ikinä kuullut keneltäkään samanlaisia mielipiteitä, kun mitä minä siellä lauoin. Usein tulee mieleen sellaisia asioita, joita muut ei yleensä tule edes ajatelleeksi (kiitti äiti).

7. Innostus sarjamurhaajista. Tää yleensä kauhistuttaa monia, mutta jostain syystä sarjamurhaajat on ihan älyttömän mielenkiintosia. Olisko hiukka hienoa tietää mitä niiden pääkopassa liikkuu? Säälin toki kaikkia uhreja ja se on ikävää, että tämmösiä on, mutta en voi sille mitään, että tuo ihmismieli on niin kiinnostava!


8. Kuriton syöjä. Ruuan suhteen mulla ei oo mitään itsekuria. Äiti ei sitten skitsoa, kun lukee tämän, mutta joskus voi mennä päiväkin niin, että vasta illalla hoksaan, etten oo syöny koko päivänä, tai vastaavasti mässytän kun pieni sika koko päivän. Terveellisen ruuan ohella sitten kaikkea epäterveellistäkin tulee ahmittua. Kiitos Sampan, sitä ruokaa tulee nykyään tehtyä itte vähän säännöllisemmin. Liikun kuitenkin niin paljon tai sitten olen todella huono ruuankäyttäjä, kun paino heilahtelee vain sen +-5kg.