Possu sanoo röh röh.

En tiiä oonko koskaan maininnut, mutta Rikulla on hassu tapa röhkiä/öristä ratsastaessa. Etenkin kisoissa tuo hassu ääni rupeaa naurattamaan kuskia. Ääni syntyy, kun ori on sitä mieltä, että häntä komennetaan väärin, tai sitten hän on hyvin tyytyväinen ja ääni on vähän erilainen riippuen kummasta on kyse.

Tänään öristiin taas urakalla. Menin siis ilman satulaa maneesiin tuuppaamaan koulua. Ärsyttää, mutta kun se ratsastaminen on niin paljon helpompaa, kun satula ei oo tiellä. Poitsu oli vähän jäykähkö, joten aattelin tehdä vähän avoja ja väistöjä, että saadaan paikat auki, kun huomenna olis valmennus tiedossa. Poika oli hieno, kuunteli kuskia ja örähteli kulmissa. Tein havainnon, että Riku kaatuu vähän kulmissa sisälle.
Se menee näennäisesti siististi, taivuttaa ja asettuu ja jalat pysyy samalla uralla. Kaatumista en oo koskaan satulan kanssa huomannut, mutta nyt kun meni ilman sitä niin sen huomas. Se ei ollut iso asia ja aika nopeasti muutamalla napakalla sisäpohkeen napautuksella kulmassa ongelma oli pois. Jännää kuinka paljon sitä huomaa erilaisia asioita, kun satula ei oo tiellä ärsyttämässä (oon kehittänyt tällä viikolla angstin satuloita kohtaan ja mennyt vaan ilman). En vaan pysty rentoutumaan samalla tavalla penkin kanssa.

Mutta eniveis, saatiin taivutukset ja väistöt läpi ja tässä tein päivän toisen havainnon: mulla on paha tapa jäädä väistöissä puristamaan pohkeella ja vetämään vastakkaisesta ohjasta. Kuitenkin ilman satulaa tätä ongelmaa ei ollut vaan oma ratsastuskin on parempaa, en nojaa ohjiin, muistan irrottaa pohkeen kyljestä ja ilman erityistä ajattelua osaan antaa avut tarpeeksi pieninä ja useasti yhden ison avun sijaan. Tän kun sais siirrettyä satulaan niin olis munkin istuntaongelmat pois. Tai sitten anon erillistä lupaa, että saisin kisata ilman satulaa. Kumpihan onnistuu helpommin? :D

Maneesiin sitten tuli muitakin hevosia kesken laukkatyöskentelyn ja kuten nyt Riku on keksinyt, niin kotimaneesi + muut = orihetki. Noh tiettyhän se nytkin sitten yritti juosta ja olla vähän pörhöllään, mutta kun minähän en siellä selässä pysy jos tuo alkaa teutaroimaan niin pakkohan se oli pistää ruotuun. Laukassa totteli kyllä varsin hienosti ja vaihtojakin tehtiin muutamat, mutta ravissa sitten olisi mielummin vaan tuijotellut muita ja mennyt haistelemaan. Tehtiin siis ensin normaalia 10m volttikahdeksikkoa (siis molemmat voltit 10m, ei niin että kaksi volttia tuolla matkalle) ja kun se sujui niin pienennettiin voltit kuuteen metriin. Tehtiin siis vähän kokoamista siinä ja enemmän taivutusta. Kun sekin rullas nätisti niin lähdettiin uralle loppuverryttelyyn. Ensimmäisen kierroksen ravasi nätisti pitkin ohjin ja venytti eteen, mutta muisti sitten, että ainiin nythän pitikin keskittyä muihin. Ei auttanut kun ottaa ohjat uudestaan käteen ja neuvoa pojalle miten sitä loppuravia mentiinkään. Loppujen lopuksi se ravas nätisti pitkänä ja rentona ja loppukäynnitkin saatiin käveltyä muiden ravaillessa ja laukatessa.

Yleensä kun talliin tullaan takasin niin Riku tervehtii Mattia, mutta tänään oli niin kiltisti, ettei päästänyt pihahdustakaan vaan käveli karsinaan ja rupes mutustaan heinää heti kun suitset saatiin päästä. Kummallinen mies.

Ostin Hööksistä juoksutusjärjestelmän ja testasin sitä tänään Mattiin. Mokomalla kun on taas selkä jumissa, kun tulee viileämpää, niin en jaksa sinne selkään mennä turhaan kiukkuamaan. Tiesin kuitenkin, ettei tuo ruuna tykkää siitä takajalkojen taakse tulevasta osasta, joten en pistänyt systeemiä kiinni niin, että se olisi rajoittanut liikkeitä mihinkään suuntaan. Oon kyllä Mattia juoksuttanut kahdella ohjalla joskus alkuun kun en uskaltanut sen selkään, kun se oli niin huonossa kunnossa eikä mitään lihaksia ja sillon se tottui siihen, että takajalkojen takaa kulkee naru. Tästä kuitenkin aikaa jo jonkun kaksi vuotta melkein niin aattelin, että ruunanrupsukka on moisen jo unohtanut. Ja olihan se. Käynnissä ja ravissa no problem, mutta laukassa se oli kamala ja pitki pukittaa ja keulia. Kyllä se lopuksi sen sitten hyväksyi, kun se ei kerran lähtenyt hyppimällä poies. Pistin vielä loppuravien ajaksi piuhatkin kiinni niin, että Matti venytti eteenalan ja ravaili vielä hetken kumpaankin suuntaan.

Huomenna taas pohjanmaa kutsuu, josko nyt saataisiin jopa videota/kuvia pojista uusia, jos äiti olisi suostuvainen kuvailemaan. Ja pääseepä taas kokeilemaan mitä Bronca ja Ludde tykkää ratsastelusta (vaikka onhan äiti niitä liikuttanut nyt säännöllisesti).