Etenee, etenee..

Pahoittelen pientä kirjoitustaukoa, koulussa on menossa iso kokonaisuus joka pitää opiskella lyhyessä ajassa ja tenttejä on joka viikko. Esseitäkin on pitänyt kirjoittaa siihen tahtiin, että ylimääräinen kirjoittelu ei ole inspiroinut :D

Mutta pojat on olleet ihan mahtavia. Käytiin pari viikkoa sitten Rikun kanssa pyörähtämässä koulukisoissa, mutta niistä ei ihan hirveästi ole hyvää sanottavaa. Helppo A meni nätisti, omasta mielestä paljon tasaisemmin ja paremmin kuin kotiradalla viikkoa aiemmin, mutta prosentteja tuli silti vain 59%.

Vaativa B taas oli sellainen näytös, että itseäkin hävettää. En tiedä mitä kävi, Riku oli tosi kiva verryttelyssä ja alkuun radalla, alkutervehdykseenkin tultiin hienosti, mutta siitä eteenpäin kun lähdettiin ravia, niin mulla ei enää ollut mitään muuta sanottavaa kuin suurinpiirtein suunta mihin  mennään. Jos ohjaa löysäsi Riku yritti hypätä laukkaan, se tahditti ja nyppi päätä ylös jos yritti pidättää. Ainoa toivo oli vain pitää ohjista tasaisesti kiinni ja yrittää ohjata oikeaan suuntaan. Peruutusta mokoma ei suostunut tekemään ollenkaan, mikä yllätti itseni kyllä niin, etten siihen osannut reagoida mitenkään kun ei se koskaan ole sitä tehnyt. Pysähdyksiin on kyllä sillon tällöin jumituttu, mutta nyt Riku ei suostunut peruuttamaan ollenkaan. Jos jotain kehuttavaa radassa on, niin vaihdot oli puhtaita, liian lyhyitä takaa,liikaa ylös ja paikallaan, mutta puhtaita. Viimeaikoina valmennuksissa Riku on tehnyt takapää ihan pikkuisen jäljessä vaihdot, niin se oli ainoa mihin radassa olin jotenkin tyytyväinen. Mutta se niistä kisoista.

Valmennuksissa ollaan viimeaikoina paljon keskitytty lähinnä askellajien laatuun ja Rikun kanssa muodon säätelyyn. Rikulla on ennen ollut paha tapa helposti kulkea kuolaimen alla, mutta nykyisellään aika harvoin tulee tilanteita joihin se reagoi vetämällä pään ryntäisiin. Ravi on parantunut todella paljon ja laukkaa ollaan saatu hyvin suoristettua. Tosin Rikulla on nyt oikea kylki hieman juntturassam ollaan yritetty nyt hieroa ja venytellä ahkerasti ja on jo vähän parempi. Tarvisi kyllä hommata pojille hieroja tässä jossain välissä.

Nipsun kanssa koin iiiiiison ahaa-elämyksen, kun ilmottauduin kouluvalmennukseen johon tuli viime hetken peruutuspaikka. Olen ollut hyvin tietoinen, että ratsastan Nipsua vähän varovaisesti, koska mä näen edelleen sen pienen varsan ja päästän sen ihan liian helpolla useimmiten. Nipsu on aina kaatunut vähän oikealle kaarteissa, eikä ole kuunnellut sisäpohjetta, niin nämä harjoitteet oli kyllä siihen ihan täydellinen apu.
Valmennuksessa harjoiteltiin takaosan hallintaa takaosakäännösmäisesti. Ei varsinaisesti vaadittu vielä neljäveeltä muuta kuin sitä, että se siirtää etuosaa takaosan ympäri siirtymättä itse taaksepäin. Nipsu hoksasi idean nopeasti, mutta parin käännöksen jälkeen se alkoi peruutella ja ikäänkuin testaili, kuinka paljon pääsee luistamaan haastavasta tehtävästä. Valmentajakin huomautti, että on tärkeää että sen antaa testata näitä rajoja, kun ennen ei ole vaadittu, mutta kuitenkin päättäväisesti jatkaa kääntämistä kunnes oikeanlaisia askeleita tulee. Eli tavallaan "väärä" reagointi jätetään vain huomioimatta, mutta harjoitusta ei lopeteta ja sitten kehutaan kun tehdään oikein. Tehtiin myös jonkin verran avotaivutusta seinää vasten. Näiden jälkeen, mulla oli täysin ohjan ja pohkeen välissä oleva, hyvin etenevä junnuheppa. Oli ihan mieletön fiilis, kun vihdoin tajusi, että ihan oikeasti voin vaatia jo Nipsulta sen, että se kulkee tasapainossa. Laukkaakin pääsin ensimmäistä kertaa ihan rehellisesti työstämään. Tähän asti olen lähinnä ylläpitänyt ja ohjannut. Nyt sain jo vähän suoristaa, taivuttaa ja koota. En tiedä mikä siinä on, mutta olen niin jotenkin jumahtanut siihen ajatukseen, että se on vielä niin lapsi etten voi siltä vaatia mitään.

Valmennuksen jälkeen jäin pohtimaan tätä ja tajusin, että hei, enhän mä vaadi siltä hevoselta mitään maata mullistavaa, jos pyydän sitä kantamaan itsensä ja että en voi lähteä opettamaan sille mitään "temppuja", ennen kuin se pystyy kulkemaan tasapainossa. Eli nyt kun kaikki perusasiat on jo Nipsulle ihan tuttua kauraa, voidaan keskittyä siihen liikkumisen laatuun enemmän ja opetella liikkumaan tasapainossa ja avuilla kaarteidenkin läpi.

Tämä ilmeni saman viikon lauantaina oman valmentajan kanssa tosi hyvin. Nipsu oli niin hyvin ratsastettu läpi, että jo alusta asti päästiin työskentelemään. Tällä kertaa harjoiteltiin etuosakäännöksiä hieman, jälleen Nipsu hoksasi nopeasti, mutta teki jatkuvasti vähän liian tiukkoja käännöksiä, jollon sillä paloi käämi kun oltiin hetki kääntyilty, kun mokoma tohelo ei ollut halukas tekemään laajemmalla kaarella asiaa helpommaksi. No koska käännökset sujuivat, niin jätettiin ne siihen ja tehtiin ravissa pitkällä sivulla päätyihin täyskäännöksiä sekä oikeinpäin ja väärinpäin vuorotellen. Kaari oli n. 15m, että saatiin pidettyä hyvä ravi kaarteen läpi. Tehtiin myös keskiravia pätkiä pitkää sivua pitkin niin, että etsittiin hyvä ravin tahti ja sitten niin paljon eteen asteittain, kun päästään rikkomatta tahtia. Nipsu oli kyllä edukseen, alkuun rikkoi todella herkästi laukalle juuri kun löydettiin se hyvä keskiravi, mutta loppuun saatiin muutama hyvä tasainen keskiravi. Kuulemma oltais ihan valmiita jo helpompiin nuorten luokkiin, eli kyllä me vaan sitä 5v sarjaa lähdetään ensi vuonna kisaamaan, jos mitään kummaa ei tapahdu!

Laukkaa työstäessä tehtiin ensin ihan vain nostoja kaarevalla ja suoralla uralla. Nipsu nostaa todella hyvin laukan mistä vaan, mutta jos itse jään vähänkään liikaa kiinni ohjaan enkä päästä etenkin sisälapaa tarpeeksi nousee herra kakaran takapää turhan paljon nostossa ja kaatuu sisäänpäin. Eli siis harjoitus oli enemmän kuskia kuin hevosta varten. Kokeiltiin myös loppuun vastalaukkaa. Pitkän sivun loppuun täyskaarto ja siitä loivasti uralle ja hieman ennen lyhyttä sivua rauhalliseen raviin. Ensimmäinen kerta kun harjoiteltiin tahallisesti vastalaukkaa ja ihan kuin vanhaa asiaa olisi ollut. Ei mitään ongelmaa pitää laukkaa yllä. Testasin tätä myös toissapäivänä kun ratsastelin itsekseni, mutta nyt kokeiltiin jatkaa kaarteen läpi lyhyelle sivulle. Hienosti meni, oikeassa laukassa paremmin kuin vasemmassa, jossa piti hieman enemmän auttaa laukan ylläpitämisessä, mutta onnistui.

Eli Nipsun kanssa ollaan viimeaikoina "tehty" enemmän, vaikka se onkin liikkunut vähemmän kertoja viikossa, Rikun kanssa ollaan niin tiukasti keskitytty laatuun ja siihen, että se taipuu joustavasti molempiin suuntiin, ettei olla harjoiteltu mitään ihmeellisiä.

Kisavalmiina

Kilpailuharjoitus ja villintynyt lapsihevonen

Me pyörähdettiin poikien kanssa meidän tallin järjestämissä kisoissa. Niitä on nyt muutamat tänä vuonna pidetty ja täytyy kehua, että ne sujuu aina ihan mahtavasti! Kaikki sujuu ja aikataulut pitää ja ilmapiiri on iloinen ja ihana :)

Tällä kertaa kisoista jäi ihan hullun hyvä fiilis ratsastuksenkin osalta. 

©Taija Saastamoinen

Nipsun kanssa mentiin B-merkin ohjelma. Tämä oli nyt Nipan viidennet kisat ja kolmas helpon B:n ohjelma. Ensimmäisestä tuli hylätty radalta poistumisen vuoksi, toisesta joku pikkusen päälle 60% ja sunnuntain radasta saatiin 60,65%, mikä on mun mielestä 4v:lle ihan mielettömän hyvin, kun B-merkin ohjelma ei ihan nuorelle sieltä helpoimmasta päästä ole, pohkeenväistöineen, laukannostoineen käynnistä ja 10m ravivoltteineen. 

Verkassa tuntui niinkuin olisi taas vaihteeksi istunut ruutitynnyrin päällä, joka vain odottaa tilaisuutta räjähtää. En tiedä mikä tuolle lapsihevoselle iski, mutta se vaan hyppi ja loikki innoissaan ja oikea pohje ei mennyt läpi millään. Kun vähän yritti sitten tiukemmin napauttaa pohkeella vastineeksi lensi takapää. Laukoistakaan ei tullut hölkäsen pöläystä, kun toinen menee ristilaukkaa, ryntää eteenpäin, jää pomppimaan paikalleen, etc.. Kuitenkin siinä sen 15min verryttelyn aikana saatiin vähän enimmät energiat hypittyä pois ja rupesi sujumaan. Lähdettiin kolmantena, joten mentiin odottelemaan maneesin toiseen päätyyn omaa vuoroa. Tehtiin vain muutamia ravipysähdyksiä ja kerran väistöjä molempiin suuntiin, sitten vain käveltiin. 

©Taija Saastamoinen

Kun tuli meidän vuoro mentiin radalle ja otin heti ravia ajatuksena tehdä muutamat voltit ennen kuin aloitetaan ja vähän laukkaa. Päin persettähän (anteeksi) se meni. Vasenta volttia oli turha kuvitellakkaan, kun toinen valuu eikä kuuntele kääntäviä apuja ollenkaan. Komentaminen aiheuttaa edelleen pukkia. Laukassakin mentiin vaan sellaista hypitään-paikallaan-ristilaukkaa -loikkimiseksi. Ajattelin, että no tämäpä alkaa mahtavasti. Sitten tulikin jo lähtömerkki ja ehdittiin ottaa vielä yksi voltti vasemmalle ennen kuin aloitettiin ohjelma. Se jo menikin jotenkuten niin, että sen voltiksi tunnisti ja eikun radalle!

Rata alkoi niin, että tavallaan jouduin tekemään alkupysähdyksen kahteen kertaan, Nipsu meinaan lähti ensimmäisestä peruuttamaan ja kääntyi sivuttain. Suoristus ja uusi yritys. Sen jälkeen tapahtui joku ihme, Nipsu meni loppuradan todella todella nätisti, vähän volteilla vastusteli, mutta se nyt on ymmärrettävää, sillä ei ihan hirveästi vielä ole noin pieniä voltteja tehty. Parhaat pisteet tuli suoristuksesta keskihalkaisijalle volttien jälkeen (7), temponlisäyksestä ravissa (6), kaarto radan poikki (7), yllätyksenä pohkeenväistöstä oikealle 6, harjoituslaukassa keskiympyrä (7), lävistäjä laukkaa (6), temponlisäys laukassa (6) ja viimeinen keskihalkaisija ja loppupysähdys 6,5. Muut kohdat saatiin arvosanalla 5,5.

©Taija Saastamoinen

Paperin lopussa lukee "Kaunis ja laadukas hevonen. Hieno laukka. Jännittyy vielä, jolloin vastustelua. Tsemppia tulevaisuuteen!". Nipsu oli hieno ja valoi kyllä uskoa, että kyllä tästä joskus vielä saadaan hyvä suorittaja radalle. Tiedetään taas paremmin mitä harjoitellaan!

©Taija Saastamoinen

Rikun kanssa mentiin heA:10, joka ollaankin menty sen puolimiljoonaa kertaa ja hevonenkin muistaa sen ulkoa. Riku oli jo verryttelyssä todella kiva ratsataa, se oli letkeä ja eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin kuunteli. Käynnistä ei tullun hevonpeetä, mutta se nyt on Rikun kanssa jo niin normaalia, että en jaksa siitä stressata. 

©Taija Saastamoinen

Mentiin ensimmäisenä ja sen huomasi, että Riku tietää missä mennään ja mitä tehdään. Kun lähtömerkki tuli koko hevonen ryhdistyi ja meni siihen omaan "show"-moodiinsa. Mahtipontisesti keskihalkaisijalle ja alkutervehdykseen. En meinannut muistaa hengittää radalla, sillä Riku oli ihan MIELETÖN! Se ei ikinä ole mennyt yhtä tasaisesti ja hyvin kouluradalla ja mikä ihmeellisintä, kun tultiin käyntiosuudelle SE. KÄVELI. Riku käveli nelitahtista käyntiä koko käyntiosuuden. Jännittyneesti ja lyhyenä, mutta se käveli. Se ei ole kertaakaan sen 7 vuoden aikana kun se mulla on ollut kävellyt nätisti radalla, treeneissä jo mennään ihan nättiä käyntiä, mutta radalla se on mahdotonta.Vasemmalle takaosakäännös meni ihan pipariksi, koska valmistelin huonosti ja oikealle tuli vähän laaja, koska halusin mielummin tehdä vähän laadukkaamman käännöksen, kun Riku herkästi oikealle jää kiertämään takajalkojen ympäri. Käyntiosuudesta saatiin, kuten tavallista huonoimmat pisteet, mutta ensimmäistä kertaa yli 5 (saatiin 5,5 kaikista käyntiosuuden kohdista, paitsi takaosakäännös oikealle 6) mikä on jo sinällään ennätys. 

©Taija Saastamoinen

©Taija Saastamoinen

Koko radasta prosentteja saatiin 64,20%, mihin ollaan enempi kuin tyytyväisiä. Kehuja tuli monessa kohtaa ja etenkin vastalaukoista saatiin kehuja ja toisesta tuli pisteitäkin 7,5. Tuomarin kommenttina paperissa lukee "Näyttävä ratsukko. Hieno laukka ja kokoamiset. Käynnissä jännittyy. Tsemppiä treeniin!" 

©Taija Saastamoinen

Tästä voimme päätellä, että molemmilla pojilla laukka on melko hyvää ja saadaan sitten treenata erityisesti ravia. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

©Taija Saastamoinen

Eilen sitten lähdettiin kaverin kanssa maastoilemaan, kaveri Rikulla ja minä Nipsulla, kun pojat on nyt pyörinyt kentällä ja maneesissa viimeaikoina turhan ahkerasti. 

Rikulle tottakai ne nolommat pinkit heijastinkamat

Mentiin sellaiselle metsäautotielle, jolta lähtee useita pienempiä polkuja pitkin metsää. Nipsu meni pitkästä aikaa edellä ja Nipsun puolelta meni hienosti, se ei enää maastossa juurikaan epäile mennä edeltä, eikä se pelkää jokaista kiveä ja puskaa, joka liikkuu tai ei liiku. Rikulla meinasi olla ongelma ravissa, kun se on tottunut menemään edeltä, niin tulivat kaverin kanssa sitten koottua laukkaa kun Nipsu ravailee eteenpäin. Ravipätkää otettiin jonkinverran, jonka jälkeen käännyttiin sellaiselle mielettömän ihanalle metsäpolulle, jonka varrella on melko jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, tiukkoja mutkia, laskuja ja nousuja ja jonkin verran kantoja ja kiviä. Eli siis täydellistä maastoa mäki- ja tasapainotreenille. Polulla on myös muutama korkeampi nousu ja pudottautuminen kallion päältä ja vähän epäilytti miten Nipsu niihin suhtautuu. Riku kun nyt menee vaikka mistä kun pyydetään. Ei se meidän lapsihevonen tuumannut mitään, kaikki nousut ja laskut ja pudottautumiset meni tosi rohkeasti ja leppoisasti, itse sai lähinnä ohjata ja auttaa tasapainoilussa.

Kun tultiin takaisin metsäautotielle ajateltiin ottaa rauhallista laukkaa pätkä kotiinpäin. Laukattiin sitten rauhassa, Riku edellä, mutta oli pakko pyytää Rikua hieman kiihdyttämään, koska Rikun normaalilaukka vastaa Nipsun koottua (miten niin on toisella pitkä askel). No Riku kiihdytti ja sain päästettyä Nipsuakin vähän normaalimpaan laukkatahtiin. Pyysin sitten Rikua vielä pikkuisen kiihdyttämään, että saadaan askelta vielä pitenemään paremmin. Nipsu kiihdytti nätisti ja rauhallisesti ja tuli ylämäki johon sitten annoin sen vielä vähän kiihdyttää. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tämä oli siis ensimmäinen kerta reipasta laukkaa maastossa, tähän asti ollaan menty pelkästään höntsyilylaukkaa. No mäen päällä siinä kiihtyneessä tahdissa tunsin, kuinka varsan päässä naksahti "ai hei jee me mennään lujaa!" ja sitten tiesin, että nyt mennään ja PUM, sieltähän se pukki tuli, ehdin vain ärähtää vähän ja sitten istuin jo kaulalla, olin ihan varma siinä kohtaa, että tipun, en tiedä miten, mutta pääsin takaisin satulaan hevosen edelleen laukatessa ihan rauhassa. Multa puuttui toinen jalustin, mutta jatkettiin sitten loppuun asti sellaista rauhallisempaa laukkaa. Siinä eteenpäin heilahtaessani löin naamani ilmeisesti Nipsun niskaan, kun ylähuulessa on haava sisäpuolella ja molemmista huulista nahkaa rullautunut hieman pois. Alaleuassakin on pieni mustelmantynkä ja suupieli on turvoksissa. Onneksi kakara on sen verran fiksu, että hidasti vauhtia ja nosti pään ylös, etten tipahtanut ja jatkoi tyytyväisenä matkaa siihen asti että sain itseni kasaan ja päätettiin siirtyä käyntiin. Loppumatka menikin ihan rauhallisesti tosin naurettiin kaverin kanssa koko tilanteen koomisuutta, mutta pitää nyt sitten alkaa vähän varovaisemmin opettelemaan tuota maastossa laukkailua :D

Klippausta ja tuuppausta

Huhhuh taas millasta viikkoa on pukannut, tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Opiskelut vie liikaa aikaa harrastukselta.
Olin sopinut äidin kanssa, että meen Seinäjoelle poikkeamaan viikonloppuna ja torstaina tuli postista ilmoitus, että mun tilaama klipperi on tullut. Suunnitelmana sitten operaatio klippaus lauantaina ennen kun lähden ajelemaan.
Klippaukseen päädyttiin, kun Rikuparka kun nyt 7 vuoden Suomessa elon jälkeen on tajunnut että talvella on kylmä ja päätti kasvattaa sellaisen talviturkin, ettei sen kanssa ole kunnolla pystynyt tekemään mitään, kun toinen meinaa paahtua hengiltä.Nipsu taas on tyypillinen pihatossa kasvanut varsa ja kyllä osaa huolehtia omasta karvoituksestaan. En ole ikinä ennen joutunut hevosiani klippailemaan, joten nyt oli ensimmäinen kerta ja en kyllä erityisemmin lämpeä touhulle, mutta täytyy myöntää että näin viikon kokemuksella on kyllä helpottanut elämää.

No kuitenkin siihen lauantai aamuun... Klipperi oli tuliterä, mutta terät ei leikkaa, missä vika? Kokeiltiin molempia teriä ja sama juttu, ei leikkaa, jättää raitoja. Katselin, kun kaveri paiseili klipperin kanssa ja yksi kohta vaati 7-10 vetoa ennenkuin kohta oli karvaton. Kun päästiin puoleen väliin hevosta oli aikaa kulunut jo lähes 1,5h ja kaverin piti suunnata töihin ja mun piti sinne Seinäjoelle lähteä, joten tarhaan vietiin puoliksi naku hevonen. Soitin sitten tallikaverille, että saadaanko klipperi lainaan että voitaisiin sunnuntai iltana kyniä toinenkin puoli.Onni on ihanat tallikaverit!

Seinäjoen reissulla pääsin ensimmäistä kertaa Donitan selkään, kun neitiä on ratsastettu se suurinpiirtein kuukausi vasta (on siis jo 5v mutta varsoi. Ihana pikkuvarsa valitettavasti menehtyi parin kuukauden ikäisenä). Hieman voimaton ja tasapainoton nyt luonnollisesti oli, mutta kyllä siitäkin tulee vielä kiva ratsu. Oli luonteeltaankin muuttunut jotenkin miellyttävämmäksi. Viimeksi kun Donita oli mun luona Tampereella astutettavana, niin muistan vaan etten tullut neidin kanssa ollenkaan toimeen.

Sitten takaisin siihen klippaukseen, eli sunnuntaina iltana saatiin Rikulta toinenkin puoli ajeltua ja sitten oli vuorossa operaatio Nipsulle vauhtiraita. Vähän jännitin mitähän herra herkkis tuumaa klipperistä, mutta se ei ollutkaan niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa, oli että herra oli sitä mieltä, ettei hänen etujalkojensa väliin mennä saatika sitten oikeaa takajalkaa ajella! Pään läheltä sai kyllä ajella, mutta auta armias kun niitä kinttuja lähestyi. Kuitenkin Nipsukin pääsi osasta karvoistaan.

Sitten päästään niihin meidän tuuppauksiin. Nipsun kanssa ollaan nyt harjoiteltu laukannostoja käynnistä ja jätkä aika nopeasti hoksasi idean ja lopulta innostui sen verran, että tuli muutama vähän turhan lennokas nosto. Ollaan nyt myös paljon treenattu ihan tasaisesti tuntumalla kulkemista, kun Nipsu on aina ollut melko herkkä suustaan, eikä ole tahtonut sietää "kunnon" tuntumaa. Kunnon tuntumalla en tarkoita mitään kiskomista ohjista, vaan sitä tilannetta, kun hevonen tukee ohjaan ja liikkuu kunnolla takaa eteen. Mulle on nyt lattareiden jälkeen tullut selkeä visio siitä miten Nipsua pitää ratsastaa ja kuinka paljon siltä voi vaatia. Nipsukin on kasvanut henkisesti ihan hirveästi tässä viimeaikoina ja on jotenkin vaikea uskoa, että siinä on sama eläin kun sillon kun ensimmäistä kertaa kiivettiin selkään.

Kuvituskuva kesältä.

Rikun kanssa ollaan oltu tylsiä ja treenattu vastalaukkaa, vastalaukkaa, vastalaukkaa ja vielä kerran vastalaukkaa. No okei yksi päivä tehtiin vähän sarjavaihtojakin (ensimmäistä kertaa oikein laadukkaita 2. välein vaihtoja!), mutta pääasiassa ollaan treenattu tulevan sunnuntain kilpailuharjoituksia varten. Ohjelma on sama, joka ollaan nyt varmaan jo sen tuhannen kertaa ratsastettu läpi; HeA:10. Nipsunkin menin ilmoittamaan B-merkin ohjelmaan, joka on nyt toinen heB ohjelma jonka ratsastan Nipsulla kisoissa. Ensimmäinen mentiin Niihamassa ja siihen asti mentiin hyvin, kunnes toisessa laukassa Nipsu päätti sisääntuloaukon kohdalla käydä aitojen ulkopuolella.

Tällä hetkellä molemmat tuntuvat melko kivoilta ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kuskikin saa päänsä kuntoon ennen kisoja, eikä stressaa kuin viimeistä päivää. Lauantaina on onneksi valmennukset, niin viimeistely tapahtuu valvovan silmän alla.

Ainiin! Olenhan mä käynyt tässä välissäkin Valtteria (Broncan vauva) ja Enniä moikkaamassa. Enni on kyllä tehnyt mieletöntä työtä Valtterin kanssa. Aina kun siellä käy on varsa mennyt valovuosia eteenpäin. Sillä on kyllä ilo ratsastaa, on ihan kuin ilmetty äitinsä :)

Hei olen Emma.

Aloitetaas alusta. Jätin blogin kirjoittamisen pari vuotta sitten, siitä yksinkertaisesta syystä että aika ei riittänyt ja Rikun kanssa lähinnä vaan höntsyiltiin maastossa.

Nyt Nipsun tulon myötä harrastaminen on taas aktivoitunut ja valmennuksissa ja kisoissa ollaan käyty ja tullaan käymään ahkerampaan tahtiin ja tavoitteet on korkealla. Kirjoittamista riittäisi! En nyt ihan joka treenikerrasta kykene päivittelemään, mutta jos edes kerta viikkoon saataisiin vähän treenipyräyksestä väännettyä. Ei tarvitsisi aina soittaa äidille, kun haluaa hehkuttaa hyvin menneitä treenejä (minä eilen yhdeksältä illalla soittelin äidille, kun Riku oli kiva) tai purkaa huonosti menneitä treenejä.

Mikä tässä parissa vuodessa on muuttunut? Aika monikin asia. Sekä Matti, että Bronca laukkailevat vihreämmillä laitumilla, Sepeltä puuttuu nykyään lähes kaikki etuhampaat. Sain opiskelupaikan. Parisuhde sentään on säilynyt ennallaan. Riku on kasvattanut nyt ensimmäistä kertaa talvikarvan ja se näyttää naurettavalta. Nipsu ei enää ole vain joku etäinen "sitten joskus" asia, vaan konkreettinen osa jokaista tallikäyntiä. Tallille on rakennettu maneesi. Löydettiin aivan ihana valmentaja, jonka opastuksella ollaan molempien liikkeiden laatua saatu parannettua huimasti, vaikka Rikun kanssa tavallaan mitään "uutta" ei olla opeteltu.

ensimmäistä kertaa varsan selässä!

Kaiken kaikkiaan asiat rullaavat ja me treenataan takapuoli hiessä, että saadaan Nipsu ikäluokkakilpailuihin ja Riku takaisin isoihin kisoihin ensi keväänä!