Kaikki ei mennykkään niinkun suunnitteli.

Nuolasin vähän liian aikaisin tuon poikaystävän taudin kanssa. Niin siinä sitten kävi, ettei lääkkeet lähteneet helpottamaan vaan raasun olo pysyi samanlaisena ja melkein meni välillä jopa huonommaksi. Pari kertaa piti juoksuttaa ympäri Tamperetta sairaaloissa, kunnes sitten vihdoin joku uskoi, ettei aikuinen mies voi olla kotihoidossa jos se ei yksin pärjää kotona (kuten ei pärjännyt, olin viikon vaan kotona kun en voinut lähteä pois oli TODELLA huonossa kunnossa parin tunnin välein).
Loppujen lopuksi, kun tuli rintakipuja niin otettiin tosissaan ja herra makoilee nyt kardiologisella osastolla odotellen kotiinpääsyä ja olo vihdoin lähtenyt paranemaan.

Pääsin siis tallillekkin ensimmäisen kerran yli viikkoon. Oli Rikussa ja Matissa vähän virtaa, vaikkei käytykkään kun vähän köpöttelemässä maastossa pitkän tauon jälkeen. Rikun kanssa jopa vähän ravailtiin metsäpoluilla ja oli mukavaa ja ihmettelen tuon oripojan tasapainoa, kun se hölköttelee menemään kantoisilla poluilla jossa on paljon epätasaisuuksia ja tiukkoja mutkia niinkun vettä vaan. Matin kanssa kun samalla polulla kävelee niin kompuroi jalkoihinsa koko ajan.
Tänään taas tulee valitettava vapaapäivä (siksi eilen kevyt liikutus), kun päätin nyt sittenkin mennä kouluun ja tänään alkaisi tunnit aikuislukiossa, johon lähden opiskelemaan kemiaa ja fysiikkaa (lääkistoive ensivuodelle edelleen, joten nyt otan itseäni niskasta kiinni!).

Saatiin myös isältä vanha kuntopyörä, jota on nyt yksin kotona ollessa tullut testailtua, kun juoksemaan ei oikein pysty, vasen nilkka ja polvi alkaa kiukutella muutaman kilometrin jälkeen. Pysyypähän kunnossa.

Myös uutta: uusi kissanpentu. Saatiin tuollainen pieni valkoinen riiviöpoika, joka haluttiin sisäkissaksi koska kuulemma juoksenteli koneiden alle eikä pelännyt mitään. No syykin selvisi kun täällä hetken oli. Raukkaparka on kuuro. Ei reagoi ääniin vaikka Sepe ja Juti reagoi vaan on ja möllöttää miten nyt sattuu olemaan, muuten hellyyttävä, joskin hieman rasittava otus. Ärsytyksen syy on hyvin yksinkertainen, nimittäin ruoka. En tajua kuinka noin pieni voi syödä niin paljon, siksi se nimettiinkin Ahmatiksi :D

Muutta minpä siivoilen tässä vielä hetken, ennenkuin suuntaan koulun penkille. En nyt saa mitään hyvää hevospostausta, kun suurimman osan päivästä vietän sairaalassa vieraillen ja tallilla yritän hoitaa kaiken nopeasti, mutta torstaina taas valmennus, joten sitten taas enemmän!

Hups

On taas tuo päivittely jäänyt, johtuen pienistä vastoinkäymisistä ja nyt olen viimeisen viikon hoitanut sairasta poikaystävää. Eilenkin vietettiin päivä sairaalassa, mutta nyt alkaa olla jo voiton puolella.

Ypäjän kisaviikko meni aivan täysin persiilleen - kuten ne jotka kipasta tuloksia ovat katselleet ovat varmaan huomanneet. Riku sai päähänsä, että kisoissa ei tarvitse kuunnella ratsastajaa ja se on nyt testannut mua mitä erikoisemmilla keinoilla viimeset kaksi viikkoa. Mm. kisoissa jumitti alkupysähdyksiin, ei tehnyt lisättyä, hyppi takajalkojen ympäri, ei mennyt sivulle, ei pysähtynyt, hyppi ja pomppi ja veti ja nypläsi päätä. Ei ollut mitään kipuja missään, tarkastettiin moneen kertaan. Herran ilmeestäkin näki että ihan puhdasta kettuilua oli.

Noh sitten tehtiin turha päivän reissu Seinäjoelle, Ludden kiima kun ei edennyt edes kiimapiikistä ja nyt ei päästy ultraamaan uudestaan, koska koppi on mulla ja kotona yhdellä varsalla on joku infektio, jonka takia en Rikua voisi edes kotiin viedä ja äiti ei voi ultrata koska koppi ja vetoauto on mulla käytössä.

No ei siinä mitään sillon tultiin torstaina takaisin niin, että ehdin valmennukseen, mutta olin silti myöhässä ja Rikun kanssa valmennus jäi väliin. Matin kanssa sen sijaan ehdin estevalmennukseen. Tehtiin puomiharjoituksia, pitkä suora puomeja joiden päässä lopulta ristikko. Ravissa tämä tehtävä meni täysin mallikkaasti, mutta laukassa Matin pinna ei kestänyt yhtään, rupesi vaan hyppimään sivulle ja peruuttamaan melko rajusti. Kesti melko kauan että sain edes jonkun näköistä laukantapaista askellajia tultua suoralle. Muiden jo lopettettua harjoituksen meidän piti vielä hetki vääntää ennenkuin Matti suostui laukkaamaan rauhassa linjalle.

Seuraavana päivänä oli sitten Rikun kouluvalmennus ja ohjelmassa sulkutaivutus. Tultiin niin, että piti kääntää lävistäjälle ja siitä taivuttaa sulkuun, niin että tultiin suoraan lävistäjää sulkutaivutuksessa, käännettiin kulmaan sulussa ja tultiin lyhyt sivu vastataivutuksessa. No okei oikealle sujui ihan ok, mutta sitten tuli vasen kierros. Ensimmäinen kerta ok, enemmän piti olla taivutusta ja paremmin irti ohjasta. No mullahan ei ollut raippaa eikä kannuksia mukana ja Riku päätti ettei ymmärrä enää mitä halutaan -> alkoi tunkea takapäätä oikealle heti kun pyysin taivutusta vasemmalle. Loppupätkän tuli jo ihan nätisti. Seuraavalla kerralla ei mitään, hyppii vaan paikallaan ja örisee. Pyysin lainaksi raippaa, että saan kerrottua että haluan sen väistävän takapäätä, näpäytin kerran niin ei kun tämä vaan loikkii enemmän. Napautin toisen kerran ja Riku jäi taas hyppimään, pyysin eteenpäin ja samantien kun pyysin tiesin että se hyppää pystyyn (Riku on hirveän ennakoitava, ilmoittaa selvästi kun aikoo tehdä jotain kummallista ja sen tuntee selkään). No herrahan hyppäsi pystyyn, paljon rajummin kuin normaalisti, mutta pysyin selässä, mutta kun katsoin alas näin varjosta että se alkaa kyykistyä ja tiesin että nyt tulee hyppy. Riku on tätäkin harrastanut ennen että hyppää pystyyn ja siitä hyppää eteenpäin ilman että etujalat käy maassa ennen hypystä laskeutumista (sekava selitys tiedän).
No hyppyhän sieltä tuli, mutta paljon rajumpi kuin odotin, ei Riku koskaan noin valtavana sitä oo tehnyt. No multahan meni tasapaino kun en ollut varautunut ja kun herralla jalat osui maahan valahdin kaulan oikealta puolelta jaloilleni maahan. Hyppäsin takasin selkään ja kaikki naureskeli kun niin isosta loikasta tulin jaloilleni. No palautin raipan ja kiitin lainasta ja kokeilin uudestaan. Ei ehkä kaikkein mallikkain sulku mutta selvää sulkutaivutusta tultiin. Hevosta kiukutti ja yritti vielä tyhmäillä mutta kun vähän jalalla muistutti niin piti taivutuksen.

Sitten tultiin samaa laukassa, no problem, kunnes tuli lyhyelle sivulle ja piti tehdä suoristus ja vaihto. Ensimmäinen vaihto sellanen samanlainen jättiloikka, kun Riku on pari kertaa tehnyt kun sille iskee uhmaikä. Pysäytin heti ja otin heti uuden vastalaukan ja tein vaihdon ikään kuin kaatamalla Rikun sisään ja kaula sen verran linkkuun ettei se pysty hyppäämään. No pari kertaa se vaati, mutta tajusi ettei saa vaihtaa hyppäämällä (eikä siis ihan pientä loikkaa tee vaan se tuntuu selästä siltä niinkuin pukittaisi, jos Riku ei olisi niin tasainen niin sieltä tulisi alas rymisten). Sulut tuli laukassa varsin nätisti ja lopputunnin se sitten käyttäytyikin. Eikä vieläkään ollut mistään kipeä, tarkistin lihakset, jalat, suun, kaiken mitä keksin. Tiiän, että tuo kokeilu on nyt omaa vikaa, koska olen viime vuoden aristellut kisoja ja päästänyt Rikun menemään vähän omia aikojaan ja nyt kun olen ruvennut vaatimaan enemmän niin tää testailee rajojaan.

Ja mistä tiedän, että tämä on Rikun suunnalta ihan puhdasta kettuilua?

Koska se on tuon pystyynhypyn jälkeen ollut enkeli. Se on koko tämän viikon mennyt niin niin mallikkaasti, keskiviikkona harjoiteltiin sarjavaihtoja 4:n välein, torstaina ja perjantaina valmennuksessa tehtiin puolipiruetteja, vaihtoja ja sulkuja ja Riku teki kaiken niin kevyillä avuilla ja helposti ja en muista koska se olisi ollut yhtä hyvin irti ohjista ja helppo ratsastaa. Toivon hartaasti, että nyt se mun testaaminen loppuu edes hetkellisesti, kun rupes jo itteltä menemään toivo siinä kun toinen ei tee niinkuin pyydetään.

Mattikin oli aivan superhieno estevalmennuksessa. Kävin edellisenä päivänä maastossa juoksuttamassa sitä ja hypytin maastakäsin muutaman pienen maastoesteen mitä se on pelännyt aina maastossa ollessamme. Ensimmäinen oli sellainen missä on muovitynnyreitä (valkosia ja vihreitä) kumossa ja takana valkoinen portti jossa kukkia. Kielsi kaksi kertaa mutta sitten meni yli ongelmitta. Toinen oli peltitynnyreistä tehty este, joka olikin sitten paljon pelottavampi. Hetken se vaati malttia näytellä Matille sitä estettä, mutta sitten siitäkin mentiin yli niin mallikkaasti ja sen jälkeen ei pelätty enää ollenkaan mitään. Hypytin kerran vielä peltiesteen yli ja sitten mentiin vaan kävelemään poluille rauhassa.

Seuraavana päivänä estevalmennuksessa harjoiteltiin taas puomeja, tällä kertaa oli ympyrän kaarella 3 puomia ja siitä tiukka (joku 90° kulma) puomisuoralle. Matti oli todella hieno koko tunnin, kerran vaan lähti hyppimään sivulle kun nosti väärän laukan, mutta ei pysähtynyt kertaakaan. Nyt on tällä viikolla saanut olla niin ylpeä molemmista pojista!

Pahoittelen sekavaa tekstiä, mutta tässä on nyt lyhyesti purettu kahden viikon turhautuminen ja kaikki muut epämääräiset tunteet ja tyytyväisyys, että nyt taas hevosetkin toimii niinkuin yleensä, eikä kummallakaan ole mitään hätää.

Rentoilua

Pahoittelen taas pitkäksi venähtänyttä päivistysväliä, mutta on meinannut olla vähän kiireistä ja kaikenlaista hässäkkää, enkä sitä kaikkea ilman kuvamateriaaleja halunnut alkaa selostamaan. Muistin siis vihdoin hakea kamerani Tampereelta, että saan täällä taas kuvailla tätä meidän meininkiä, jotta ei olisi niin tylsän näköisiä kirjoituksia.

Isoin suuri muutos on ehkä se, että n. viikko sitten saatiin hieman lisäystä meidän katraaseen. Tuli tuossa kuukausi - puolitoista sitten puheeksi yhden tutun kanssa, että haluaisimmeko ottaa hänen FWB-tammansa liisinkiin, kun hänellä on omia kiireitä niin paljon, eikä halunnut tamman jäävän tyhjänpantiksi. Kyseessä onkin varsin hienon näköinen otus, Hagels Alexandrite eli lyhyemmin Ludde. Käytiin ensin katsomassa Luddea sen kotitallilla ja omistaja tuli katsomaan meille tiloja, että voi varmistua siitä millaiseen paikkaan hevosensa tuo ja millaiseen hoitoon. Niin siinä sitten kävi, että vaikkei hevosia pitänyt tulla lisää niin yksi kouluhevonen saatiinkin lisää :)

Ludde on varsin mielenkiintoinen lisä, johtuen hyvästä suvusta ja ei tamman omatkaan liikkeet huonoja ole! Inter-tasolle on kaveri koulutettu ja omistaja sanoi kasvattajien sanoneen, että jos siinä olisi muutama sentti vähemmän jalkoja se olisi ponien huipulla ja kymmenen senttiä lisää jalkoja niin se olisi timantti (tamma on siis 153cm korkea). Enkä yhtään ihmettele, on se vaan kaunis hevonen, ihana saada tälläinen lisä toistaiseksi.

Pari päivää Ludde oli ensin yksin meidän oritarhassa (nimitys tulee siitä kun Pate tuli meille ensimmäisenä orina ja äiti ei ollut varma että kuinka se pysyy aidoissa, joten tässä tarhassa oli kolmeen kerrokseen langat + laudat, lautoja tosin ei enää ole) tutustumassa uuteen paikkaan, mutta sitten siirrettiin neiti pihattoon, muiden tammojen kanssa. Siinä olikin meille iso yllätys; meillä ei KUKAAN koskaan oo sopeutunut yhtä nopeasti laumaan kuin Ludde. Se meni heti itsevarmana haistelemaan lauman arvojärjestyksessä toisena olevaa (Elliä) ja vähän jopa uhitteli sille. Muutaman päivän oli vähän laumasta aina erillään, mutta nyt jo kulkee kuin olisi aina ollut osa meidän laumaa. Aivan mahtavan itsevarma otus, ei kyllä yhtään epäröinyt sanoa kenellekkään "minuahan et pomota!" :D

Heti oltiin Ellille sanomassa kuka määrää.

Sitten oltiinkin jo haistelemassa laumanjohtajaa (Klaara)

Sitten olikin taas muutaman päivän ajan varsin rauhallista, käytiin kokeilemassa mitä Matti sanoo nykyään porukalla maastoilusta ja lähdettiin äidin kanssa pellolle. Äiti oli Rikulla ja minä Matilla, kun nämä on niin tuttuja, että tilanne on turvallinen vaikka mä lentäisin, koska Riku ei reagoi mihinkään ja Matti ei uskalla lähteä Rikun luota.

En siis ole pystynyt Matin kanssa koskaan maastoilemaan porukassa, se ei kestä yhtään sitä jos sen pitää ravata toisten perässä ja se säikkyy niin paljon. Käyntiä toisen hevosen seurassa on voitu mennä toisena, isossa porukassa lyhyt käyntilenkki edellä, mutta isossa porukassa ravissa on ainekset katastrofiin. Kerran ollaan yritetty ja oltiin syvässä ojassa ja sitten pellolla, enkä saanut sitä hallittua selästä ja loppumatkan Matti sinkoili ja hyppi poikittain tielle, ojiin ja kaikkea mahdollista. Toisin sanoen maasto + Matti = ei hyvä. Nyt kuitenkin päätettiin kokeilla, kun yksin maastoilu sujuu jo sen verran hyvin ja Riku on tuttua seuraa.

äiti ja pojat

Matka pellolle (n. 2km?) sujui hienosti, vaikka matkalla tuli vastaan pyöräilijöitä, lapsia, autoja, rekkoja ja kirjastoauto. Tietysti myös vanhat tuttumme lampi ja pienet sillat ojien yli, tukkikasat ja bussikatos, joiden kohdalla yleensä löydän itseni ojasta tai pitämästä henkeni edestä hevosen kaulasta kiinni. Tällä kertaa ei mitään, Matti käveli löysin ohjin ohi katsomatta kertaakaan niitä asioita, jotka ennen ovat olleet täysin ylitsepääsemättömiä.


Pellollamme on justiin kaadettu ja paalattu heinät, joten se oli traktorinmunia täynnä ja ajattelin ensin, että voi ei nämäkin on niitä asioita joita tuo hevonen on pelännyt aivan järjettömästi. Kuitenkin kun käveltiin peltoa ympäri Matti ei reagoinut mihinkään, joten ajateltiin kokeilla mitä herra sanoo ravista. Sekin sujui hienosti, tosin pää aivan ylhäällä ja alakaula tanassa, mutta ensimmäistä kertaa ikinä Matti ravasi rauhassa toisen hevosen perässä maastossa! Se ei välittänyt paaleista ollenkaan, mutta edellä se ei suostunut menemään. Päätettiin muutaman kierroksen jälkeen ajateltiin kokeilla laukkaa, mitä ei siis koskaan Matilla olla edes kokeiltu seurassa, ravaaminenkin kun on ollut tarpeeksi traumaattista.

Päätettiin hoitaa laukkailut Kyröjoen sivussa olevalla pitkällä pätkällä, jolla ei ollut paaleja, toisella puolella on vähän puita ja tilaa kääntää ympyrälle, jos homma lähtee käsistä. Mentiin aivan Rikun takapuoleen kiinni ja sovittiin, että mennään vaan rauhallista laukkaa ja katotaan miten käy. Nostettiin laukka niin Matti oli heti sitä mieltä, että hänhän ei hienona laukkahevosena kenenkään perässä laukkaa vaan lähti itse ohittamaan Rikua, ei sen tarvinnut paljoa askelta pidentää kun jo vilahdettiin Rikusta ohi. Ruunalla ei ollut hätäpäivää laukata edellä, joten annoin sen vähän kiihdyttää. Sitten yritti vetää päätä alas ja pukittaa, kun himmailin vähän päädyn lähestyessä, mutta ehdin nypätä pään ylös ennenkuin ehti kunnolla edes takapuoltaan heittää.

Eli siis odotettua hienommin meni, laukkailtiin siinä sitten vielä muutaman kerran joen varsi edes takas, ei kovin montaa, kun oli niin kuuma ja Matti meni niin hienosti. En mielestäni edes päästänyt sitä menemään kuin vähän reippaampaa laukkaa, mutta äiti sanoi että Riku oli välillä pinkonut minkä jaloistaan siellä takana, että pysyisi edes vähän perässä :'D
Eli kyllä vissiin tuolla laukkahevoisella vain on vähän säätövaraa tuossa laukassa, ei oltu lähelläkään huippuvauhteja.

Sitten mun pitikin hoidella itsekseni koko laumaa hetken, kun äiti lähti kaverinsa kanssa arabinäyttelyyn. Yllättävän kevyttä hommaa, muistin sen olevan paljon rankempaa.. tosin hevosia sillon kun asuin kotona oli muutama enemmän, parhaimmillaan meillä taisi olla lähemmäs 40 hevosta täällä (suurin osa hoidossa). Nyt kun ei ole kuin kolme hevosta hoidossa ja loput on omia tai liisattuja niin tuntui aika helpolta ja mukavalta tehdä kunnolla tallitöitä, täysihoitotallissa kun niitä ei niin pääse tekemään (toki karsinat siivoan päivittäin itse, mutta muuta ei tarvi hoitaa).

Pate & Bronca

Perjantaina pitikin iltatällin jälkeen nopeasti pistää ittensä kuntoon, kun piti lähteä juhlistamaan kaverin 20-v. synttäreitä. Käytiin syömässä Fransmannissa ja sen jälkeen lähdettiinkiin viettämään loppuiltaa yökerhoon. Että oli hyvää ruokaa, ei pääse yli eikä ympäri. Loppuiltakin oli ihan jees, kotiin pääsin joskus lähemmäs 4 yöllä ja aamulla piti 7 herätä tekemään aamutalli. Olen hyvin kiitollinen siitä, ettei mulle krapula koskaan iske pahana, nytkään ei tuntunut missään, vähän migreeniä pukkasi, vaikken illan aikana paljoa juonutkaan.

Lauantaina sitten tein aamutallin lisäksi iltatallin puoliksi valmiiksi, kun piti lähteä kymmeneltä junaan kohti Tamperetta, josta suunta jatkui Nokialle serkun häitä viettämään. Aivan ihanat pienet intiimit häät sukutilalla ja jälleen äärettömän hyvää ruokaa. On kyllä tässä viimepäivinä tullut syötyä hyvin! Sieltäkin piti valitettavan aikaisin lähteä (yhentoista paikkaan), kun hyttyset alkoi kiusata, enkä ollut varautunut viilenevään yöhön. 3 tunnin yöunet painoivat myös ja odotin jo innolla pääsyä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan (päätin jäädä Tampereelle yön yli. Tämä kotiasia hämmentää kun mulla on tavallaan kaksi kotia), mutta ei. Olin jättänyt kännykän autoon häiden ajaksi ja kun katsoin sitten onko kukaan soittanut ja soittoja oli tullut kaksi, äiti sekä poikaystävä olivat soittaneet noin tuntia aikaisemmin. Soitin sitten kummallekkin takaisin ja poikaystävä ilmoitti olevansa Tampereellä käymässä myös (on ollut siis myös Pohjanmaalla, kun ei halunnut jäädä yksin treelle), että tulisinko heidän kanssansa vielä ulos. Noh päätin sitten lähteä, kun väsymys siinä puhellessa vähän hellitti. Oltiin sitten kotona taas vasta kuuden aikaan yöllä ja olin aivan puhki, meinasin jo linkassa kotiin nukahtaa useampaan kertaan.

Sunnuntaina sitten käytiin junaa odotellessa syömässä Tampereella japanilaisessa ravintolassa Marusekissa, jossa nyt viimeaikoina ollaan harmillisen usein käyty, mutta ei auta kun ruoka on niin hyvää, mutta kun on niin kallista työttömälle. Syödään sitten kotona pelkkää leipää.
Tai no työtön ja työtön, pääsin Clamos Studion edustuslistalle, eli töitä tulee jos tulee.

Nyt ollaankin sitten takas Seinäjoella ja Broncaakin olen tässä liikutellut muuten täällä ollessa. Ihana kun se on ratsastaessa just niin kevyt ja tekee kaiken minkä pydetään, vaikka viimeksi sillä on kunnolla ratsastettu koulua joskus melkein kolme vuotta sitten sen jalan takia. Ollaan myös käyty kaverin kanssa maastossa vähän kisailemassa, vaikka Broncan kunto ei vielä kestäkkään kuin lyhyitä pätkiä.

Nipsukin on vaalentunut vaikka kuinka, se on sellanen hassunruskea, mutta luonnetta on kyllä vaikka muille jakais. Hampaita ja jalkoja tulee joka puolelta, kuten kunnon orilta tietysti kuuluu, mutta nyt tuohon riimun laitteluun ollaan totuttu ja saapa sitä käpälöidäkkin mahan alta. Leikkiä vaan pitäisi koko ajan. Voi, että en millään malttais nähdä mitä tästä pikkukaverista tulee.


Komea pieni mies. Nyt tekemään iltatallia ja sitten ratsatelemaan kavereiden kanssa suokkiporukalla maastoon! Lainaan vähän kaverilta hevosta :D