YRa:n seuranmestaruus.

Huhhuijaa, nyt ois kisat takana. Oli muuten varsin positiivinen kokemus! Meidät oli pistetty varsin järkevästi niin että oltiin molempien lukkien verkkaryhmistä ensimmäinen ratsukko, eli mun ei tarvinnu olla maneesissa yhtään ylimäärästä. Aattelin kanssa, että en sinne mene ennenkun on sen 10min verkkarykäyksen paikka. Kenttä vaan valitettavasti oli sitten jäätyny (sanonko mitä mieltä oon tosta pakkasesta?), eikä siinä oikein voinu mennä ku käyntiä. Kävelin sitten jonkun puolisen tuntia, tein väistöjä, pysähdyksiä ja muutamia peruutuksia. Isolla kahdeksikolla jopa vähän ravia, ettei ihan kylmiltään lähdetä maneesiin.

Maneesille kävellessä oripoika jo vähän nousi ryhdikkäämmäksi ja sisällä oli sitä mieltä, että hei täällä saa tyhmäillä. Siellä oli tutun valmennusryhmän lisäksi kaks hevosta (toinen täysin vieras, toinen semmonen joka ei oo meidän kanssa koskaan ollu samalla tunnilla), niin kai se hämmensi tarpeeks, kun aika nopeasti Riku alkoi keskittyä työskentelyyn ja meni suht nätisti. Rentoitui jopa pätkittäin. Pysyttiin kyllä visusti sillä odotuspuolella eikä menty radalle muiden kanssa verkkaamaan, niin sekin kai helpotti, että oltiin tavallaan "keskenämme".

Ekana luokkana siis A-merkin kouluohjelma, jossa ratsastettiin sekä senioreiden seuranmestaruus, että Ylöjärven kaupunginmestaruus. Käytiin ennen suoritusta kiertämässä rata, niin Riku vähän katto tuomaripöytää sen olosena, että pohti voisko sitä säikkyä. Rikuhan ei siis koskaan oo säikkyny yhtään mitään, joten unohti aika nopeasti senkin. Vähän oli semmosta pientä tuntua kun lähdettiin suoritukseen, että Riku meinas vähän mennä omia teitään, alun ravivoltti ja s-vaihtoura ja toinen voltti menikin siis siihen että yritin saada pidätteitä läpi, eikä tullut niin tasaisia taivutuksenvaihtoja. Muuten rata meni todella hienosti! Riku kuunteli ja malttoi odottaa, muutamia pieniä omia mokia tuli sinne, mm. en uskaltanut keskiaskellajeja ratsastaa tarpeeksi eteen, kun pelkäsin Rikun lähtevän lapasesta ja kuumiavan liikaa ja sitten vetävän ranttalipoo. Älyttömän nätisti kuitenkin saatiin rata suoritettua ja tasainen suoritus saatiin aikaan, vaikka jätkässä olis kyllä ollu virtaa vähän liiankin kanssa.

Tulokseksi saatiin 64,815% ja tällä luokan toinen sija ja seniorimestaruus hopeaa! Tämäpä olikin Rikun toinen seuranmestaruus sijoitus, kun vuonna 2009 saatiin Ilmajoen ratsastajissa vastaavaa pronssi. Jätkä oli hieno ja olin niin ylpeä, tuo oli ehdottomasti meidän paras helpon A:n rata ja prosentitkin parhaat. Ehkä tää tästä ja tuo hevonen oppis ettei kisatilanteissa saa aina pöllöillä, vaan nykyään mennään niinku minä sanon.

EDIT.


Palkintojen jaossa piti sitten olla vähän isoa oria, kun pistettiin ruusuke päähän ja noh.. ainakin kunniakierros oli näyttävä!

Toisena luokkana Vaativa B:2, johon en verkannut niin kauan, kun luokkien välissä ei ollut paljoa aikaa. Meitä oli muutenkin luokassa vaan kolme, joten verkkasin ihan radan puolella tällä kertaa ja Riku alkuun oli vähän pörhöllään, mutta taas nopeasti rauhottui ja alkoi tehdä niinkun pyydetään. Päätin, että kokeilen vähän erilaista taktiikkaa. Tähän asti olen paljon yrittänyt saada vaihdot tehtyä kunnolla ennen rataa, nyt päätin etten tee yhtäkään suoraa vaihtoa ennen kuin vasta suorituksen aikana. Toimi! Vaihdot tuli just siinä missä piti ja Riku ei rynninyt yhtään, vaan malttoi jäädä kuuntelemaan. Toinen mitä pelkäsin oli se kammottava vasen sulkutaivutus.. No ei mitään pelättävää, Riku teki nätisti, mutta vähän turhan suorana, etupää olisi saanut johtaa enemmän. Minä olin vaan tyytyväinen kun se suostuu kiukkuamatta tekemään sen sulun! Siitä kun on tullut kisoissa jonkinnäkönen mörkö, Lappeenrannan kisoista asti se on vaan ollut sitä mieltä että kyseistä liikettä ei tarvi radalla suorittaa. Käynnit nyt ei koskaan oo ollut meidän vahvin laji, kun Riku on niin malttamaton, mutta tehtiin historiaa. Lisätty käynti oli ainut käyntipätkä, jonka se oikeasti KÄVELI! Koko ajan käveli, vähän ehkä turhan reippaasti, mutta se käveli! Mä pidätin hengitystä, ettei se vaan lähtis raviin.

Olin itte vähän poikki edellisen radan jäljiltä, kun siellä piti ratsastaa niin paljon, että tein paljon virheitä sitten toisella radalla. Typeriä puolipidätteen unohtamisia ja valmistelujen vähyyttä, mutta ainakin hevonen teki parhaansa. Parhaimmasta vaihdostakin saatiin jo 6,5. Tuloksena 60,938%, joka on meidän toisiksi paras tulos ja tällä kolmannelle (eli viimeiselle) sijalle.

EDIT.


Kauttaaltaan hyvät kisat, olin tyytyväinen, ettei se hevonen hyppiny seiniä pitkin niinkun alkuodotus oli.

ps. Mattiparka kengitettiin tänään, raasu oli niin tokkurassa rauhotuksen takia, että melkein sääliksi kävi.