Höntsyilypäivä

Blogi on nyt ollut vähän hiljaiselolla, kun olen yrittänyt lukea pääsykokeisiin ahkerasti ja eilen aloin ottamaan tiedostoista varmuuskopioita, kun uusi käyttöjärjestelmä pitäisi asentaa. Kävipä kuitenkin niin että teran kokoinen ulkoinen kiintolevy täyttyi ennenkun päästiin loppuun! Argh! Miten voi ihmisellä olla näin paljon kuvia ja videoita ja silti tuntuu ettei niitä oo ollenkaan?

Kuvista puheenollen, isä lähti tallille mukaan ja tässä on tulos:

Ton ilme on <3

 

ÄLKÄÄ tehkö niinkun minä, vaan laittakaa se kypärä päähän! Rikulla aina välillä se jää, kun mulla tulee korvat niin älyttömän kipeiksi kylmillä ilmoilla, että mukavuudenhaluisuuden vuoksi se kotona aina välillä jää laittamatta. Valmennuksissa se on aina päässä (ja tietysti maastossa ja esteillä).

 Mentiin siis hetki kentällä ihan kuvaussyistä, mutta tilsoja tuli sen verta tiheään + vähän lämpöiset kelit teki pohjasta todella raskaan. Mentiin siis ehkä 15min kentällä,jonka jälkeen siirryttiin maneesiin työstämään hetkeksi. Sieltä ei kuvia tullut, mutta vähän videoita, joita en vielä ole itselle saanut.

Ratsastuksen jälkeen herra pääsi taas nauttimaan solariumista ja isä nauroi pienelle kun alahuuli vaan lörpötti.

 

Muuten ollaankin sitten oltu aika kevyellä liikunnalla, kun Rikulla on hokit löysällä ja en löydä hokkiavainta mistään. Eilen käytiin maastoilemassa molempien kanssa ja en voi kun ihmetellä Matissa tapahtunutta muutosta.

En voi uskoa, että vielä vuosi sitten meidän maastoilut oli tyyliä: 2m eteen, pystyynhyppyjä, pukkeja, peruutus ojaan, melkein kaatuminen, paniikki, 2m eteenpäin, pystyynhyppyyjä, pukkeja, peruutus ojaan, melkein kaatuminen, paniikki, 2m eteenpäin, jne.. Entäs kaverin kanssa maastoilu? Niin kauan kaikki sujuu hyvin, kunnes eteen tulee pitkä suora tie. Sitte se on taas paniikin paikka.

Nykyään kaverin kanssa se on täysin ongelmaton, menee mistä vain ja ymmärtää että aina ei ole kyse kisaamisesta. Yksinkin päästään jo maastolenkit täysin pysähtelemättä. Meillä on tällä uudella maastolenkillä (tai toisella niistä, toisella en vielä ole käynyt) sellanen iso metallinen putki joka jöpöttää keskellä peltoa, olin varma että se on sellanen stopin paikka, mutta mitä tekee täykkäri? Kävelee epäluuloisesti ohi, mutta KÄVELI ohi! Myöskin ne epäilyttävät postilaatikot voitiin ohittaa, vaikkakin tarkasti silmäillen, etteivät vaan hyökkää pienen hevosen takajalkaan. Ihana kuinka pitkälle tuo otus on päässyt vuodessa, vaikka välillä ajattelin ettei siitä hevosta saa!

Ensiviikolla olis tarkotus taas vähän hypellä molempien poikien kanssa, saas nähdä kuinka se taas sujuu.


P.s mitä mieltä uudesta bannerista?