keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Etenee, etenee..

Pahoittelen pientä kirjoitustaukoa, koulussa on menossa iso kokonaisuus joka pitää opiskella lyhyessä ajassa ja tenttejä on joka viikko. Esseitäkin on pitänyt kirjoittaa siihen tahtiin, että ylimääräinen kirjoittelu ei ole inspiroinut :D

Mutta pojat on olleet ihan mahtavia. Käytiin pari viikkoa sitten Rikun kanssa pyörähtämässä koulukisoissa, mutta niistä ei ihan hirveästi ole hyvää sanottavaa. Helppo A meni nätisti, omasta mielestä paljon tasaisemmin ja paremmin kuin kotiradalla viikkoa aiemmin, mutta prosentteja tuli silti vain 59%.

Vaativa B taas oli sellainen näytös, että itseäkin hävettää. En tiedä mitä kävi, Riku oli tosi kiva verryttelyssä ja alkuun radalla, alkutervehdykseenkin tultiin hienosti, mutta siitä eteenpäin kun lähdettiin ravia, niin mulla ei enää ollut mitään muuta sanottavaa kuin suurinpiirtein suunta mihin  mennään. Jos ohjaa löysäsi Riku yritti hypätä laukkaan, se tahditti ja nyppi päätä ylös jos yritti pidättää. Ainoa toivo oli vain pitää ohjista tasaisesti kiinni ja yrittää ohjata oikeaan suuntaan. Peruutusta mokoma ei suostunut tekemään ollenkaan, mikä yllätti itseni kyllä niin, etten siihen osannut reagoida mitenkään kun ei se koskaan ole sitä tehnyt. Pysähdyksiin on kyllä sillon tällöin jumituttu, mutta nyt Riku ei suostunut peruuttamaan ollenkaan. Jos jotain kehuttavaa radassa on, niin vaihdot oli puhtaita, liian lyhyitä takaa,liikaa ylös ja paikallaan, mutta puhtaita. Viimeaikoina valmennuksissa Riku on tehnyt takapää ihan pikkuisen jäljessä vaihdot, niin se oli ainoa mihin radassa olin jotenkin tyytyväinen. Mutta se niistä kisoista.

Valmennuksissa ollaan viimeaikoina paljon keskitytty lähinnä askellajien laatuun ja Rikun kanssa muodon säätelyyn. Rikulla on ennen ollut paha tapa helposti kulkea kuolaimen alla, mutta nykyisellään aika harvoin tulee tilanteita joihin se reagoi vetämällä pään ryntäisiin. Ravi on parantunut todella paljon ja laukkaa ollaan saatu hyvin suoristettua. Tosin Rikulla on nyt oikea kylki hieman juntturassam ollaan yritetty nyt hieroa ja venytellä ahkerasti ja on jo vähän parempi. Tarvisi kyllä hommata pojille hieroja tässä jossain välissä.

Nipsun kanssa koin iiiiiison ahaa-elämyksen, kun ilmottauduin kouluvalmennukseen johon tuli viime hetken peruutuspaikka. Olen ollut hyvin tietoinen, että ratsastan Nipsua vähän varovaisesti, koska mä näen edelleen sen pienen varsan ja päästän sen ihan liian helpolla useimmiten. Nipsu on aina kaatunut vähän oikealle kaarteissa, eikä ole kuunnellut sisäpohjetta, niin nämä harjoitteet oli kyllä siihen ihan täydellinen apu.
Valmennuksessa harjoiteltiin takaosan hallintaa takaosakäännösmäisesti. Ei varsinaisesti vaadittu vielä neljäveeltä muuta kuin sitä, että se siirtää etuosaa takaosan ympäri siirtymättä itse taaksepäin. Nipsu hoksasi idean nopeasti, mutta parin käännöksen jälkeen se alkoi peruutella ja ikäänkuin testaili, kuinka paljon pääsee luistamaan haastavasta tehtävästä. Valmentajakin huomautti, että on tärkeää että sen antaa testata näitä rajoja, kun ennen ei ole vaadittu, mutta kuitenkin päättäväisesti jatkaa kääntämistä kunnes oikeanlaisia askeleita tulee. Eli tavallaan "väärä" reagointi jätetään vain huomioimatta, mutta harjoitusta ei lopeteta ja sitten kehutaan kun tehdään oikein. Tehtiin myös jonkin verran avotaivutusta seinää vasten. Näiden jälkeen, mulla oli täysin ohjan ja pohkeen välissä oleva, hyvin etenevä junnuheppa. Oli ihan mieletön fiilis, kun vihdoin tajusi, että ihan oikeasti voin vaatia jo Nipsulta sen, että se kulkee tasapainossa. Laukkaakin pääsin ensimmäistä kertaa ihan rehellisesti työstämään. Tähän asti olen lähinnä ylläpitänyt ja ohjannut. Nyt sain jo vähän suoristaa, taivuttaa ja koota. En tiedä mikä siinä on, mutta olen niin jotenkin jumahtanut siihen ajatukseen, että se on vielä niin lapsi etten voi siltä vaatia mitään.

Valmennuksen jälkeen jäin pohtimaan tätä ja tajusin, että hei, enhän mä vaadi siltä hevoselta mitään maata mullistavaa, jos pyydän sitä kantamaan itsensä ja että en voi lähteä opettamaan sille mitään "temppuja", ennen kuin se pystyy kulkemaan tasapainossa. Eli nyt kun kaikki perusasiat on jo Nipsulle ihan tuttua kauraa, voidaan keskittyä siihen liikkumisen laatuun enemmän ja opetella liikkumaan tasapainossa ja avuilla kaarteidenkin läpi.

Tämä ilmeni saman viikon lauantaina oman valmentajan kanssa tosi hyvin. Nipsu oli niin hyvin ratsastettu läpi, että jo alusta asti päästiin työskentelemään. Tällä kertaa harjoiteltiin etuosakäännöksiä hieman, jälleen Nipsu hoksasi nopeasti, mutta teki jatkuvasti vähän liian tiukkoja käännöksiä, jollon sillä paloi käämi kun oltiin hetki kääntyilty, kun mokoma tohelo ei ollut halukas tekemään laajemmalla kaarella asiaa helpommaksi. No koska käännökset sujuivat, niin jätettiin ne siihen ja tehtiin ravissa pitkällä sivulla päätyihin täyskäännöksiä sekä oikeinpäin ja väärinpäin vuorotellen. Kaari oli n. 15m, että saatiin pidettyä hyvä ravi kaarteen läpi. Tehtiin myös keskiravia pätkiä pitkää sivua pitkin niin, että etsittiin hyvä ravin tahti ja sitten niin paljon eteen asteittain, kun päästään rikkomatta tahtia. Nipsu oli kyllä edukseen, alkuun rikkoi todella herkästi laukalle juuri kun löydettiin se hyvä keskiravi, mutta loppuun saatiin muutama hyvä tasainen keskiravi. Kuulemma oltais ihan valmiita jo helpompiin nuorten luokkiin, eli kyllä me vaan sitä 5v sarjaa lähdetään ensi vuonna kisaamaan, jos mitään kummaa ei tapahdu!

Laukkaa työstäessä tehtiin ensin ihan vain nostoja kaarevalla ja suoralla uralla. Nipsu nostaa todella hyvin laukan mistä vaan, mutta jos itse jään vähänkään liikaa kiinni ohjaan enkä päästä etenkin sisälapaa tarpeeksi nousee herra kakaran takapää turhan paljon nostossa ja kaatuu sisäänpäin. Eli siis harjoitus oli enemmän kuskia kuin hevosta varten. Kokeiltiin myös loppuun vastalaukkaa. Pitkän sivun loppuun täyskaarto ja siitä loivasti uralle ja hieman ennen lyhyttä sivua rauhalliseen raviin. Ensimmäinen kerta kun harjoiteltiin tahallisesti vastalaukkaa ja ihan kuin vanhaa asiaa olisi ollut. Ei mitään ongelmaa pitää laukkaa yllä. Testasin tätä myös toissapäivänä kun ratsastelin itsekseni, mutta nyt kokeiltiin jatkaa kaarteen läpi lyhyelle sivulle. Hienosti meni, oikeassa laukassa paremmin kuin vasemmassa, jossa piti hieman enemmän auttaa laukan ylläpitämisessä, mutta onnistui.

Eli Nipsun kanssa ollaan viimeaikoina "tehty" enemmän, vaikka se onkin liikkunut vähemmän kertoja viikossa, Rikun kanssa ollaan niin tiukasti keskitytty laatuun ja siihen, että se taipuu joustavasti molempiin suuntiin, ettei olla harjoiteltu mitään ihmeellisiä.
Kisavalmiina

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kilpailuharjoitus ja villintynyt lapsihevonen

Me pyörähdettiin poikien kanssa meidän tallin järjestämissä kisoissa. Niitä on nyt muutamat tänä vuonna pidetty ja täytyy kehua, että ne sujuu aina ihan mahtavasti! Kaikki sujuu ja aikataulut pitää ja ilmapiiri on iloinen ja ihana :)

Tällä kertaa kisoista jäi ihan hullun hyvä fiilis ratsastuksenkin osalta. 

©Taija Saastamoinen
Nipsun kanssa mentiin B-merkin ohjelma. Tämä oli nyt Nipan viidennet kisat ja kolmas helpon B:n ohjelma. Ensimmäisestä tuli hylätty radalta poistumisen vuoksi, toisesta joku pikkusen päälle 60% ja sunnuntain radasta saatiin 60,65%, mikä on mun mielestä 4v:lle ihan mielettömän hyvin, kun B-merkin ohjelma ei ihan nuorelle sieltä helpoimmasta päästä ole, pohkeenväistöineen, laukannostoineen käynnistä ja 10m ravivoltteineen. 

Verkassa tuntui niinkuin olisi taas vaihteeksi istunut ruutitynnyrin päällä, joka vain odottaa tilaisuutta räjähtää. En tiedä mikä tuolle lapsihevoselle iski, mutta se vaan hyppi ja loikki innoissaan ja oikea pohje ei mennyt läpi millään. Kun vähän yritti sitten tiukemmin napauttaa pohkeella vastineeksi lensi takapää. Laukoistakaan ei tullut hölkäsen pöläystä, kun toinen menee ristilaukkaa, ryntää eteenpäin, jää pomppimaan paikalleen, etc.. Kuitenkin siinä sen 15min verryttelyn aikana saatiin vähän enimmät energiat hypittyä pois ja rupesi sujumaan. Lähdettiin kolmantena, joten mentiin odottelemaan maneesin toiseen päätyyn omaa vuoroa. Tehtiin vain muutamia ravipysähdyksiä ja kerran väistöjä molempiin suuntiin, sitten vain käveltiin. 
©Taija Saastamoinen
Kun tuli meidän vuoro mentiin radalle ja otin heti ravia ajatuksena tehdä muutamat voltit ennen kuin aloitetaan ja vähän laukkaa. Päin persettähän (anteeksi) se meni. Vasenta volttia oli turha kuvitellakkaan, kun toinen valuu eikä kuuntele kääntäviä apuja ollenkaan. Komentaminen aiheuttaa edelleen pukkia. Laukassakin mentiin vaan sellaista hypitään-paikallaan-ristilaukkaa -loikkimiseksi. Ajattelin, että no tämäpä alkaa mahtavasti. Sitten tulikin jo lähtömerkki ja ehdittiin ottaa vielä yksi voltti vasemmalle ennen kuin aloitettiin ohjelma. Se jo menikin jotenkuten niin, että sen voltiksi tunnisti ja eikun radalle!

Rata alkoi niin, että tavallaan jouduin tekemään alkupysähdyksen kahteen kertaan, Nipsu meinaan lähti ensimmäisestä peruuttamaan ja kääntyi sivuttain. Suoristus ja uusi yritys. Sen jälkeen tapahtui joku ihme, Nipsu meni loppuradan todella todella nätisti, vähän volteilla vastusteli, mutta se nyt on ymmärrettävää, sillä ei ihan hirveästi vielä ole noin pieniä voltteja tehty. Parhaat pisteet tuli suoristuksesta keskihalkaisijalle volttien jälkeen (7), temponlisäyksestä ravissa (6), kaarto radan poikki (7), yllätyksenä pohkeenväistöstä oikealle 6, harjoituslaukassa keskiympyrä (7), lävistäjä laukkaa (6), temponlisäys laukassa (6) ja viimeinen keskihalkaisija ja loppupysähdys 6,5. Muut kohdat saatiin arvosanalla 5,5.
©Taija Saastamoinen
Paperin lopussa lukee "Kaunis ja laadukas hevonen. Hieno laukka. Jännittyy vielä, jolloin vastustelua. Tsemppia tulevaisuuteen!". Nipsu oli hieno ja valoi kyllä uskoa, että kyllä tästä joskus vielä saadaan hyvä suorittaja radalle. Tiedetään taas paremmin mitä harjoitellaan!

©Taija Saastamoinen
Rikun kanssa mentiin heA:10, joka ollaankin menty sen puolimiljoonaa kertaa ja hevonenkin muistaa sen ulkoa. Riku oli jo verryttelyssä todella kiva ratsataa, se oli letkeä ja eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin kuunteli. Käynnistä ei tullun hevonpeetä, mutta se nyt on Rikun kanssa jo niin normaalia, että en jaksa siitä stressata. 

©Taija Saastamoinen
Mentiin ensimmäisenä ja sen huomasi, että Riku tietää missä mennään ja mitä tehdään. Kun lähtömerkki tuli koko hevonen ryhdistyi ja meni siihen omaan "show"-moodiinsa. Mahtipontisesti keskihalkaisijalle ja alkutervehdykseen. En meinannut muistaa hengittää radalla, sillä Riku oli ihan MIELETÖN! Se ei ikinä ole mennyt yhtä tasaisesti ja hyvin kouluradalla ja mikä ihmeellisintä, kun tultiin käyntiosuudelle SE. KÄVELI. Riku käveli nelitahtista käyntiä koko käyntiosuuden. Jännittyneesti ja lyhyenä, mutta se käveli. Se ei ole kertaakaan sen 7 vuoden aikana kun se mulla on ollut kävellyt nätisti radalla, treeneissä jo mennään ihan nättiä käyntiä, mutta radalla se on mahdotonta.Vasemmalle takaosakäännös meni ihan pipariksi, koska valmistelin huonosti ja oikealle tuli vähän laaja, koska halusin mielummin tehdä vähän laadukkaamman käännöksen, kun Riku herkästi oikealle jää kiertämään takajalkojen ympäri. Käyntiosuudesta saatiin, kuten tavallista huonoimmat pisteet, mutta ensimmäistä kertaa yli 5 (saatiin 5,5 kaikista käyntiosuuden kohdista, paitsi takaosakäännös oikealle 6) mikä on jo sinällään ennätys. 

©Taija Saastamoinen
©Taija Saastamoinen
Koko radasta prosentteja saatiin 64,20%, mihin ollaan enempi kuin tyytyväisiä. Kehuja tuli monessa kohtaa ja etenkin vastalaukoista saatiin kehuja ja toisesta tuli pisteitäkin 7,5. Tuomarin kommenttina paperissa lukee "Näyttävä ratsukko. Hieno laukka ja kokoamiset. Käynnissä jännittyy. Tsemppiä treeniin!" 

©Taija Saastamoinen
Tästä voimme päätellä, että molemmilla pojilla laukka on melko hyvää ja saadaan sitten treenata erityisesti ravia. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

©Taija Saastamoinen
Eilen sitten lähdettiin kaverin kanssa maastoilemaan, kaveri Rikulla ja minä Nipsulla, kun pojat on nyt pyörinyt kentällä ja maneesissa viimeaikoina turhan ahkerasti. 
Rikulle tottakai ne nolommat pinkit heijastinkamat

Mentiin sellaiselle metsäautotielle, jolta lähtee useita pienempiä polkuja pitkin metsää. Nipsu meni pitkästä aikaa edellä ja Nipsun puolelta meni hienosti, se ei enää maastossa juurikaan epäile mennä edeltä, eikä se pelkää jokaista kiveä ja puskaa, joka liikkuu tai ei liiku. Rikulla meinasi olla ongelma ravissa, kun se on tottunut menemään edeltä, niin tulivat kaverin kanssa sitten koottua laukkaa kun Nipsu ravailee eteenpäin. Ravipätkää otettiin jonkinverran, jonka jälkeen käännyttiin sellaiselle mielettömän ihanalle metsäpolulle, jonka varrella on melko jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, tiukkoja mutkia, laskuja ja nousuja ja jonkin verran kantoja ja kiviä. Eli siis täydellistä maastoa mäki- ja tasapainotreenille. Polulla on myös muutama korkeampi nousu ja pudottautuminen kallion päältä ja vähän epäilytti miten Nipsu niihin suhtautuu. Riku kun nyt menee vaikka mistä kun pyydetään. Ei se meidän lapsihevonen tuumannut mitään, kaikki nousut ja laskut ja pudottautumiset meni tosi rohkeasti ja leppoisasti, itse sai lähinnä ohjata ja auttaa tasapainoilussa.

Kun tultiin takaisin metsäautotielle ajateltiin ottaa rauhallista laukkaa pätkä kotiinpäin. Laukattiin sitten rauhassa, Riku edellä, mutta oli pakko pyytää Rikua hieman kiihdyttämään, koska Rikun normaalilaukka vastaa Nipsun koottua (miten niin on toisella pitkä askel). No Riku kiihdytti ja sain päästettyä Nipsuakin vähän normaalimpaan laukkatahtiin. Pyysin sitten Rikua vielä pikkuisen kiihdyttämään, että saadaan askelta vielä pitenemään paremmin. Nipsu kiihdytti nätisti ja rauhallisesti ja tuli ylämäki johon sitten annoin sen vielä vähän kiihdyttää. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tämä oli siis ensimmäinen kerta reipasta laukkaa maastossa, tähän asti ollaan menty pelkästään höntsyilylaukkaa. No mäen päällä siinä kiihtyneessä tahdissa tunsin, kuinka varsan päässä naksahti "ai hei jee me mennään lujaa!" ja sitten tiesin, että nyt mennään ja PUM, sieltähän se pukki tuli, ehdin vain ärähtää vähän ja sitten istuin jo kaulalla, olin ihan varma siinä kohtaa, että tipun, en tiedä miten, mutta pääsin takaisin satulaan hevosen edelleen laukatessa ihan rauhassa. Multa puuttui toinen jalustin, mutta jatkettiin sitten loppuun asti sellaista rauhallisempaa laukkaa. Siinä eteenpäin heilahtaessani löin naamani ilmeisesti Nipsun niskaan, kun ylähuulessa on haava sisäpuolella ja molemmista huulista nahkaa rullautunut hieman pois. Alaleuassakin on pieni mustelmantynkä ja suupieli on turvoksissa. Onneksi kakara on sen verran fiksu, että hidasti vauhtia ja nosti pään ylös, etten tipahtanut ja jatkoi tyytyväisenä matkaa siihen asti että sain itseni kasaan ja päätettiin siirtyä käyntiin. Loppumatka menikin ihan rauhallisesti tosin naurettiin kaverin kanssa koko tilanteen koomisuutta, mutta pitää nyt sitten alkaa vähän varovaisemmin opettelemaan tuota maastossa laukkailua :D