Maastoesteitä, rodeota ja esityksiä

Hei vaan, en taas pitkään aikaan ole ehtinyt blogia päivitellä, kun on ollut vähän ongelmia niin hevosten kuin tuon koulutuksen kanssa. Opo soitteli ja kertoi että multa on jäänyt yksi kurssi lukiosta suorittamatta, kun ilmeisesti aikuislinjalla suorittamani historian 4 ei vastaakkaan päivälinjan samaa kurssia... Nyt pitää sitten se vielä saada nopeasti suoritettua ja pääsykokeisiin lukeminen on nyt sitten aivan totaalisesti mennyt pilalle tuon takia. Kyllä ottaa päähän! Kauhealla vaivalla sain tehtyä hyvän lukusuunnitelman jossa pysyn ja opiskelu on helppoa ja nyt sitten en enää ehdi lukea juuri ollenkaan pääsykokeisiin kun pitää tehdä noita historiantehtäviä.. Taitaapi käydä sitten niin etten pääsekkään lääkikseen tänä vuonna. Voi huoh.

Mutta sitten näihin ponipoikiin. Kävin tuossa viimeviikolla keskiviikkona Rikun kanssa maastoilemassa, kun on ollut niin koulupainoitteista tuo reenailu. Päätin sitten siinä maastoestelaitumella pyöriessäni että kokeillaanpa hypätä muutama pieni este täältä.
Hienosti mun pieni kouluhevonen hyppeli maahankaivettuja kohtia kilikarsinasta ja sitten parin kerran jälkeen uskaltauduin hyppäämään korkeampaa (n. 40-60cm) kohtaa tuosta kilikarsinasta ja hienostihan poika hyppäsi! Innolla meni eikä minkäännäköistä epäilyä. Sitten kun se meni pari kertaa molemmista suunnista nätisti, päätin että kokeillaan nyt sitten vielä miten onnistuu pieni tukki alamäkeen ja ylöshyppy ylämäkeen. Tai en tiedä oliko se vaan hyvin matala hauta, mutta kuitenkin kaksi tukkia ja loiva kuoppa niiden välillä :D Ensin Riku ei meinannut saada askelta mahtumaan väliin ja rikkoi raviin välissä, mutta sitten se innostu ja sekin este sujui kuin vettä vaan. Päätin sitten lopettaa kun poika meni niin hienosti vaikkei paljon hypätty, mutta ajattelin että jätetään ajatus maastoesteistä nyt muhimaan.
Matin kanssa mentiin sitten harrastamaan erilaista extremeurheilua ulkokentälle: koulua. Matti on nyt saanut päähänsä että ulkokentällä laukkaaminen on maailman kamalin asia, koska sillon pitäisi mennä lujaa ja jos pidättää iskee liinat kiinni ja alkaa hyppiä ja pomppia miten sattuu. Saa ihan kunnon itkupotkuraivarin jos pitäisi laukata nätisti. Mutta kun nyt olin päättänyt että tänään se saadaan sujumaan niin sitten tuuppasinkin kentällä aika kauan, mutta lopulta ne laukat sitten sujuivatkin. Tein siis koko sen ajan kun olin kentällä kolmikaarisella siirtymisiä joka kerta kun ylitettiin pituushalkaisija. Vaihtelin koko ajan että mikä siirtminen tehdään ja sitä tehtiin niin kauan kunnes se sujui. Eli laukkojakaan ei saanut laukata kuin yhden kaaren kerrallaan. Menikin siinä varmaan n. 20min että sain sen edes laukkaamaan sen kaaren ilman pukittelua ja pysähtelyä ja kiukuttelua. Lopuksi menikin sitten jo ihan nätisti ja loppuravit sujuivat todella hienosti! Ei oo Matti ikinä ravannut yhtä nätisti. Kokeiltiin sitten mennä muutamat keskiravit ja ensimmäistä kertaa sain sen lisäämään askelpituutta ja pitämään sen päänsä alhaalla yhtäaikaa. Olin aika ylpeä miehestä ja lopetettiin sitten siihen. Sen jälkeen olenkin nyt 4 päivänä vähän laiminlönyt Mattia, kun Rikun kanssa on ollut niin paljon ongelmia..

elikkäs, torstain valmennus. Jo sillä hetkellä kun menin alkukäyntejä tunsin että nyt taas on vissiin hormonitoiminta vähän turhan vilkasta; oripoika kipitti ja vilkuili joka puolella vaikka yleensä alkukäynnit menee nätisti. Volteille käännettäessä lähti vain raviin vaikka olisi tehnyt kuinka pienen voltin. Alkuravit sama juttu, tanssahteli niin korkeassa muodossa että vois luulla että harjoitellaan passagea. Laukassa tuntui rentoutuvan vähän ja työskenteli normaalisti. Välikäyntejä ei sitten taas suostunut kävelemään ollenkaan. Kun ruvettiin työskentelemään tehtiin vaihtoja aika paljon, vastalaukasta vastalaukkaan ja näin. Ensimmäiset kerrat sujui ihan nätisti, mutta sitten yhtäkkiä Riku alkoi tehdä ihan hullun isoja vaihtoja, hyppäsi ilmaan niin isosti että en pysynyt satulassa vaikka kuinka yritin. Aina välillä se tuota tekee kun innostuu, mutta nyt oli jotenkin erikoisen suuria loikkia. Sitten sen ekan loikan jälkeen joku napsahti ja oli niinkun olis istunut ruutitynnyrin päällä ja sytyslanka palaa. Jäin jumittamaan taas pari kertaa niin ettei meinannut lähteä liikkeelle, mutta ei yhtä pahasti tällä kertaa kuin viimeksi ja saatiin suoritettua tehtävät ihan ok.
Ja sitten lopuksi tehtiin loivaa avoa ravissa urilla.. Riku sai jonkun ihan ihmeellisen raivarin kun yritin taivuttaa ja asettaa, ei meinannut kuunnella pohkeita ollenkaan ja rupesi tarjoamaan laukkaa ja passagea ja piaffia ja vaikka mitä. Muutaman kerran se sitten teki tätä ja sitten kun kerran sitten pyysin eteenpäin kun lähti taas hidastamaan ja tarjoamaan passagea niin lähti hyppäämään eteenpäin. Meinasin lentää satulasta, kun tuli niin voimalla ja yllättäen. Satulaan kuitenkin päädyin takaisin ja oripoika vaan kipittää paikallaan.
Ajattelin että huhhuh mikähän tämä nyt oli kun ei ole ikinä tuommosta ennen tehnyt. Sen jälkeen lopputuntikin meni siinä että joka kerta kun yritin kääntää avolle Riku hyppäsi aivan järjettömän pitkiä loikkia eteenpäin, monta kertaa oli kyllä sellanen olo että nyt tullaan alas niin että rytisee, on tuossa pojassa sen verta voimaa kun se lähtee. En muista enää mitä sitten tehtiin, mutta lopuksi Riku sitten meni pari kertaa ne avot kumpaankin suuntaan silleen hyväksyttävästi ja päätettiin lopettaa siihen. Sitten meidän oli tarkoitus harjoitella katrillia joka esitettiin seuraavana päivänä Jutan tallin kutsuvierastilaisuudessa ja eihän siitäkään nyt mitään meidän osalta tullut kun eka ei meinattu edes päästä liikkeelle ja sitten se hyppi ja loikki niin että ei mitään rajaa.
(esimerkki näistä Rikun isoista vaihdoista, tosin tämä ei oo mitään verrattuna mitä nyt parina päivänä on ollu)
Perjantaina sitten kun menin tallille valmistautumaan rukoilin että se hevonen on rauhoittunut että päästäisiin esitys läpi ilman mitään suurempaa show'ta. Kentälle kun menin huokaisin helpotuksesta, se meni normaalisti. Sitten mentiin hetkeksi verryttelemään maneesiin ja alku sujui nätisti, mutta kun olisi pitänyt kävellä siitä ei taas tullut mitään, kipitti ja yritti lähteä raviin ja rupesi tarjoamaan espanjalaista käyntiä. Kuitenkin kun rupesin ravaamaan ja laukkaamaan uudestaan meni taas lähes normaalisti ja kuunteli. Mentiin sitten odottelemaan vuoroa maneesin ulkopuolelle ja kävelin maneesin viereen ja pysähdyin odottelemaan. Meidän edestä käveli kaksi muuta tuossa esityksessä olleita ja taas alkoi se paikallaan steppaus, pysäytin ja seisoi paikallaan. Kuitenkin kun pyysin eteenpäin yritti lähteä laukkaa - pysäytin uudestaan.
Sitten pyysin uudestaan eteenpäin ja jo kun pyysin, tunsin että nyt se hyppää pystyyn, se ei ole uutta Riku aina välillä tekee sitä kun se innostuu ja nousee vähän ilmaan. Mutta nyt se hyppäsi niin pystyyn että ajattelin että se kaatuu taaksepäin. Eikä siinä sitten kaikki, kun luulen että tämä lähtee laskeutumaan niin ei, se vaan joustaa takajaloilla vähän ja hyppää suoraan ilmaan ollessaan vielä takajaloillaan. Sen jälkeen vasta laskeutu neljälle jalalle. Taas meinasin olla alas selästä, eikä mulla tietysti edes ollut kypärää päässä, kun se ei esitysasuun kuulunut. Sydän hakkas tuhatta ja sataa kun hevonen laskeutui taas neljälle jalalle.
Pääsin sitten kävelemään maneesin eteen mutta jäin toiselle puolelle tietä kun Riku yritti höristä taas muille ja sitä alkoi orittaa. Kun sitten tuli meidän vuoro Riku painaa siellä heppi pitkällä laukkaa vaikka olisi aloitukseen pitänyt tulla ravissa.. Muutenkin oli varmasti Rikun osalta aika näyttävä esitys, vaikkei teknillisesti ollutkaan mikään hieno kun tämä ääliö yrittää heittää mut selästä vaihtojen aikana, mutta kyllä se sitten taas esitteli itteään. Meni taas niin koottuna kun vaan voi ja jalat nousi korkeelle. Kun esitys sitten loppu niin sitten vasta sain sen jopa kävelemään takasin kentälle jossa kävelin hetken ja kävin sitten heittämässä Rikun pihalle kiusaamaan Mattia. Mattiparka kun Rikulla hyrrää hormonit kun viimestä päivää ja se yritti astua Mattia koko ajan. Tuli sieltä kyllä ihan kiitettävästi monoakin.
Eilen sitten esitettiin katrilli toisen kerran avoimissa ovissa ja tällä kertaa tein jo kentällä niin että mitään ei tehty ellei Riku kävellyt rauhassa sillon kun piti ja tehtiin paljon siirtymisiä. Maneesiin ei menty ollenkaan verryttelemään vaan jäin maneesin ulkopuolelle seisomaan hyvän matkan päähän muista. Siinä sitten seisottiin paikallaan ja kun mentiin maneesiin oli hevonenkin jo normaali. Esitys sujui paljon paremmin kuin perjantaina, ainoa virhe mikä oikeastaan tuli oli lisätty ravi kun olin vähän jäljessä ja olisi vauhtia pitänyt saada enemmän niin Riku sekosi jaloissaan. Mutta muuten se meni oikein nätisti. Muuuutta sitten taas kun lähdettiin maneesista, muut meni edellä niin Riku alkoi taas steppaamaan siinä pihassa. Mitä enemmän steppas sitä enemmän jäätiin jälkeen ja Rikun tarve päästä eteenpäin kasvo. Mentiin milloin piaffia milloin piruettilaukkaa, mutta edetty ei juurikaan. Kun päästiin pois tieltä ja tallin alueelle Riku lähti ravaamaan ja pidätin, tunsin että nyt lähtee taas hyppy, niin ehdin kiskasta toisesta ohjasta pään polveen, niin tuli aika erikoinen loikka, kun oli jo lähdössä mutta sitten ei voinutkaan hypätä kun pää oli käännetty pois. Sen jälkeen sitten tein niin kauan sitä että käänsin ympyrälle heti kun alkoi sekoilemaan. Päästiin sitten pihaan asti kävellen lopulta ja taas loppukäyntien kautta herra pihalle riehumaan.
Josko se hevonen tänään jo olis normaali.

Kuvat otettu viikko sitten sunnuntaina, saatiin isä kuvaamaan taas pitkästä aikaa. Riku oli kiva, Matti oli toista kertaa ulkokentällä sen sulettua ja sitä kiukutti kun ei saanut laukata lujaa.