Pahoittelen pitkää taukoa

NYt on koettu valmistumiset provinssit ja himosjuhannus, joten vietettiin hevosten kanssa Seinäjoella puolisentoista viikkoa, eikä mulla ollut konetta mukana kun suunnitelma oli tosiaan että olen siellä vain viikonlopun mutta vähän venähti. Tietysti sitten äidin konekkin hajosi samana päivänä kun sinne pääsin, joten päivittely oli aika mahdotonta, eilen taas tulin hetkeksi Tampereelle ennenkuin lähdetään viettämään heinäkuuta taas pohjanmaalle ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla koneelle.

Pistän vähän paremman päivityksen menoista heti kun saan hyvän raon kirjoittaa.

Hyvää kesää kaikille!

Kukkuu

Sori jääny vähän vähälle tää päivittely vaikka kaikkea on tapahtunut.

Oltiin siis tosiaan jo aikaa sitten Rikun kanssa aluevalmennuksessa ja siellä meni molempina päivinä kivasti! Keskiviikkona harjoiteltiin siirtymisiä ja keskihalkaisijaa ja Riku oli ihan mahtava, teki todella nättejä siirtymisiä ja oli muutenkin hienosti avuilla vaikka kiireessä suoraan kopista joutui verryttelemään.

Tunnin loputtua käytiin sitten vielä rivieralla kahlailemassa, kun oli niin kuuman ja iloinen poika siellä kahlaili. Kun oltiin lähdössä niin siinä oli kenttäratsukko treenaamassa linjaa tukki ja alashyppy veteen ja meidän piti siinä sivussa odottaa että nää tulee sen linjan ennenkun päästään pois. Rikuhan katteli aivan ihmeissään kun hevonen hyppäs tukin ja se säpsähti kun se hyppäs veten. Kyyläs niin hämmentyneenä ja kun käveltiin sen tukin ohi niin katto sitä pitkään, sitten kun päästiin raviradalle pysähdyin hetkeksi juttelemaan äidin kanssa niin Riku hetken siinä mietiskeli ja sitten yhtäkkiä hyppäsi paikallaan niinkuin olisi hypännyt mielessään sen tukin. Revettiin äidin kanssa aivan täysin, kun oripoika kuivaharjoittelee.

Torstaina kun laiteltiin Rikua kuntoon äiti putsasi toista etukaviota samalla kun itse käärin pinteliä toiseen. Herra unohti vissiin että on jo yksi jalka ilmassa kun se meni ja nosti sen toisenkin! Sitten se oli siinä mahallaan kun molemmat etujalat oli ilmassa, itsellä taittui niska kun poni rojahti päälle. No ei siinä mitään nopiaa se oli ylös ja näytti hämmentyneeltä. Tuntikin meni ihan kivasti harjoiteltiin avoja ja sulkuja ja tasapainoa laukassa ja taas sitä keskihalkaisijaa pysähdyksen kera. Kaikki meni hienosti kunnes tuli sulkujen aika. Parinsadan metrin päästä talutettiin siitosori joka huuteli siellä ja Rikun meni pasmat siitä ihan sekasin, kyyläs vaan ja keskittyminen herpaantu ihan täysin. Saatiin ne sulut nyt sujumaan jotenkin sitten ajan kanssa mutta vaati vähän töitä kun oli niin pörheä oripoika. Sitten se rauhottu ja meni ihan rauhassa, mutta oli silti vähän jännittynyt.

Kun sitten käveltiin takaisin hiekkalaatikolta tallille niin mentiin sen vitostallin viereisen ison kentän ohi ja siellä oli tunti menossa. Riku kävelee löysin ohjin; sitte yhtäkkiä tämä rupee huutamaan ja hyppää pystyyn. Sitten se laskeutu ja jatko sitä pitkin ohjin löntystelyä. Hiukka saatiin hymyileviä katseita kun käveltiin ohitte :D miten niin mulla on jotenkin esittelynhalunen mies?

Torstaina oli myös sitten Matin ensimmäinen estevalmennus. Noh sehän alkoi sillä, että kun mentiin alkulaukkoja vastaan tuli kimo pikkuponi laukkaa ja kohdalla Matti säikähti sitä ja lähti ihan järjetöntä pukkilaukkaa. Hetken siellä sinnittelin mutta sitten tultiin kyllä alas. Jaloilleni onneks tipuin ja poni jatkaa pukkilaukkaa ympäri kenttää ja ravaa sitten talliin. Uusiks kentälle ja uus yritys. Vähän yritti vielä pukkia heittää, mutta sain jotenki pidettyä hanskassa. Alotettiin verkkahyppynä semmosesta 60-70cm korkiasta pystystä ja Matti oli jo lähös hyppyyn kunnes vissii muisti että tää tekee kipeetä ja veti liinat kiinni. Yritettiin toisen kerran ja ei. Laskettiin ristikoks ja sitten meni yli, yritettiin pystynä uudestaan ja meni yli. Sen jälkeen oli vähän turhankin innokas, mutta aivan mahtava. Yhden askeleen sarjalla kielsi toiselle osalle ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen ei enää kiellellyt kertaakaan! Oli hieno.

Sitten olikin YO-juhlat ja ratsastelu jäi, Jonna ihanasti kävi taas liikuttelemassa pojat etteivät saa vapaapäivää heti valmennusten jälkeen.

Tällä viikolla sitte nmaanantaina menin maastoon Rikun kanssa ja loppuravien aikana alkoi yhtäkkiä ontua. Hyppäsin heti alas ja aloin tutkia. Ei aristanut kun paineli ja taivutteli, ei kiviä, eikä muuta ylimääräistä kavionohjassa, ei turvottanut, ei ollut lämmin, mutta ontui. Taluttelin talliin ja kylmäsin huolella jalan. Tiistaina Riku kävi oriasemalla suorittamassa orivelvollisuuksia, kun piti tilastotammalle saada siemeniä, ontumisesta ei enää merkkiäkään eikä aristanut ollenkaan. Raukkaparka hyppäsi 5 kerta ennenkun onnistu. Oli niin hikinen ja väsyny, että sai vapaapäivän ratsastelusta, kylmäsin vaan jalat varuiks, vaikkei ontunutkaan, keskiviikkona käytiin uimassa molempien poikien kanssa, Matti tosin liinasta käsin kun en tiennyt onko ennen vedessä ollut. Nätisti pienen aristelun jälkeen meni sinne.

Torstain koulutunnilla harjoitetiin puolipiruetteja ja passagea lähdettiin tavoittelemaan. Oikealle puolipiruetti sujuisi jo ihan mallikkaasti, vasemmalle oli vähän ongelmia. Passageaskelia sitten taas saatiin vasemmalle ihan kunnollisia muutama ja oikealle ne oli vaikeita. Rikukin oli vähän miehellään, kun käytiin aamusta uudestaan hypyttämässä, silti ihan kunnollinen ratsastaa, eikä niin mahdoton kuin ennen siementen keruun jälkeen.

Matilla estevalmennuksessa hypittiin renkaita, vesimattoa, laatikoita ja trippeliä. Ajattelin että mitähän tästä tulee, kun taas tunnin aluksi pukitteli ja sekoili eikä suostunut laukkaamaan kunnolla ja pelkäsi vesimattoa ja renkaita ihan kuollakseen. Teemana oli vaikeat tiet esteille mikä ei tuonut yhtään luottavaisempaa oloa ja harkitsin jo että sanon Jutalle että jätetään tää tunti väliin, kun hevonen on täysin sekopää. Onneks en jättänyt. Ensimmäisen hypyn jälkeen Matti oli aivan unelma ratsastaa, kevyt ja kuulolla ja innoissaan kun tuotiin esteille, mutta täysin hallittavissa. Ei kieltänyt kertaakaan, vaikka muutaman kerran tuli vähän huono lähestyminen, trippelit hyppäsi melko mielenkiintoisen isosti, mutta meni kuitenkin. Vesimattoa ei kyylännyt ollenkaan vaan meni ensimmäisellä yli, vähän ehkä isosti ja varmasti, mutta yli kyyläämättä ja ilman merkkiäkään että aikoisi kieltää. Renkaista olin ihan varma ettei mene yli, kun esteellä oli korkeuttakin sen 80cm ja Matilla ei ole saikun jälkeen hypätty niin "isoja" ja viime viikolla pelkäsi alkuun jo 60cm estettä. Mutta meni vaan yli kyyläilemättä yhtään ja varmasti. Ihan kuin aina olisi hypellyt renkaita, vaikka maastossakin rengasesteet on niin niin pelottavia. Tunnin saldo: ei yhtäkään kieltoa, edes vaikeista paikoista. Että oli hieno ruuna mulla, olin todella ylpeä siitä!

Perjantaina sitten kävin ennen kouluvalkkua Matin kanssa pikaisen käyntimaaston, vain 30min kestävän kun olin tallilla vähän myöhässä ja tunnin jälkeen ei ollut aikaa mennä, kun piti juosta junaan. Matti meni hienosti, ei epäillyt eikä pysähdellyt niinkuin yleensä. Pesupaikallekkin meno onnistuu jo ilman paniikkeja.

Rikun kanssa tunnilla sitten harjoiteltiin vastalaukkaa ja siirtymisiä ja laukka- sekä ravilisäyksiä. Meni hienosti, vähän oli väsynyt kun oli niin pirun kuuma taas. En nyt taas hirveästi muista tunnista mitään, oli niin kiire junaan, että pesin nopeasti hevosen ja laitoin varusteet kasaan ja lähdin kotiin pakkaamaan.

Kun pääsin Seinäjoelle lähdinkin heti ratsastamaan Jonnan ja Ruusan kanssa, Ruusan työnantajan myyntiponeja. Sain alle sellasen 4-vuotiaan mustan ponitamman ja oli kyllä ihan mielettömän järkevä poni! Tosi kevyesti avuilla ja helppo ratsastaa. Laukka oli vähän voimatonta ja nelitahtista, mutta muuten varsin mallikas ja laukkakin varmasti paranee kun saa takapäähän lihaksia. Mietin että tulis hieno lastenponi siitä jollekkin. Mukavaa vaihtelua ratsastaa muillakin välillä, kuin omilla pojilla.

Tänään sitten ihanasti päätettiin tyttöjen kanssa piknik-maastoon ponien kanssa, sain kaivaa mun rakkaan lihapullani (Bronca) laitumelta ja sitten lähdettiin porukalla meidän pellolle. Menin tietysti ilman satulaa, kuten Broncalla yleensä, mutta tällä kertaa siksi että Broncan satula oli meidän yleissatula, joka on nyt mulla Tampereella. Joten ilman satulaa maastoon neidillä ja kivaa oli. Ensin otettiin vähän laukkaskabaa ja Bronca raukka ensimmäistä kertaa ikinä jäi jälkeen, kun on niin huonossa kunnossa ettei oikein jaksa. Sitten lepäiltiin hetki ja mussutettiin kaikkea, grillata ei ehittykkää vaikka alkuperäseen suunnitelmaan kuuluki, ku aika meinas loppua kesken. Oli kyllä kivaa ja Broncakin oli niin onnellisen olonen, ku joku huomaa pitkästä aikaa ja vie lenkille, vaikka se väsykin ihan hirveästi raasu.

Anteeksi kaikki kirjotusvirheet, kirjottelen läppärillä, jota käytän harvoin ja kun kävin pistämässä ennen yo juhlia rakennekynnet, niin ne ottaa välillä vääriä kirjaimia tähän mukaan.
Kuviakaan en saa mitään, kun ne kaikki on pöytäkoneella treellä. Pistän huomenna varmaan kun pääsen kotiin videopätkiä tuolta aluevalmennuksesta!