Baanalle!

Unohdin kai kertoa, mutta kun Seinäjoella oltiin, niin tuttu ratsastuskoulun omistaja siitä muutaman kilometrin päästä soitteli ja kysyi olenko Matin kanssa maisemissa ja olisiko kiinnostusta tulla estevalmennukseen. Tottahan nyt toki oli!

Tallille mentiin ihan kopin kanssa, kun Bronca piti viedä samalla tiineystarkastukseen. Matin mielestä se sama maneesi, jossa ollaan aikaisemminkin oltu muutamassa kouluvalmennuksessa ennen muuttoa oli nyt muka aivan kamalaa, siellä oli peilitkin (ihan kun kotimaneesissa ei muka olis)! Alkuun taas laukka oli aivan nelitahtista ja vähän laiskaa, mutta kauaa ei ehditty laukkailla, kun Olli (valmentaja) laittoi meidät tekemään verkkatehtäviä.
Tarkoituksena oli tulla molemmilla pitkillä sivuilla loiva kiemura, jolla oli kaksi kavalettia. Toisella sivulla piti tulla niin lyhyttä ravia, kuin pääsee ja toisella vastaavasti pidentää. Muutaman kerran jälkeen Matti alkoi antaa hyvin periksi ja saatiin paljon eroa lyhyen ja pitkän ravin välille. Se kaikki muukin venkoilu unohtui kun eteen tuli puomeja, sitten ei enää jännittänyt mikään.

Sitten tultiin samaa niin että tultiin kavaletit edelleen lyhyessä ja pitkässä ravissa, mutta toisen kavaletin jälkeen piti nostaa lyhyttä laukkaa lyhyestä ravista ja reipasta laukkaa reippaammasta ravista. Vaati vähän työtä, että Matti kuunteli lyhyen laukan nostoa, kun se niin innostui reippaasta nostosta! Kun tämä sujui tehtiin koko höskää laukassa muutaman kerran, vaihtojen kanssa.

Sitten esteiden korkeutta nostettiin ja tultiin kahta linjaa (kavaletit, mutta niin että tultiin ne tavallaan lävistäjältä, jotta saatiin suorat linjat). Piti saada toiseen väliin 5-6 askelta ja toiseen 4. Matti oli hieno ja vaikka virtaa olikin ja kuski sekoili askelien laskuissa ja muutama lähestyminen pissi, niin antoi kuitenkin periksi ja antoi lyhentää ja pidentää laukkaa todella hienosti. Esteitä nosteltiin pikkuhiljaa sinne 90cm asti ja kumma kyllä rimakauhu ei iskenyt, vaikka Matin kanssa ne 70cm esteetkin tuntuu kamalan pelottavilta. Kun korkeus nousi niin hyppääminenkin helpottui ja enää tarvi saada 4 askelta kumpaankin väliin. Yksi kielto tuli okserille, kun tulin liian hitaassa temmossa ja sekosin askeleissa + että vielä tuijotin hevosen lapoja! Ei kai nyt sillon mennä yli, kun kuskin pää on jossain ihan muualla.

90cm okseri kiellon jälkeen

Miten tuo este näyttää paljon pienemmältä kuin 90cm kuvassa, vai onkohan mussa jotain vikaa? No kuitenkin, kun sain taas itseni keskittymään tehtävään, niin tultiin tuotakin korkeutta varsin kevyesti ja helposti. Jäi hirveä hinku nyt päästä kokeilemaan Matin kanssa estekisoja korkeuksilla 70 & 80, kun kerran jo treeneissä pystyn kammoamatta hyppäämään 90cm pientä rataa. Pistelen videota tuosta tunnista ja niistä aluevalmennuksista heti kun iMovie lakkaa kiukkuamasta mulle.

Rikulla sitten mentiin vain koulua pimeässä. Se oli niin kivan tuntunen, malttoi pitkästä aikaa odottaa apuja ja kävelikin kunnolla, eikä välittänyt vaikka äiti oli Paten kanssa samaan aikaan kentällä ja Pate oli huolissaan tammalaumasta (Pate parka luulee että Riku vie sen tammat) ja vähän pöllöili siinä ympärillä. Eikä välitetty siitäkään, että äiti lähti kentältä ja tuli vähän ajan päästä Broncan kanssa pyörimään kentälle.

Olin laittanut kanget päähän, kun suunnittelin harjoittelevani piruetteja ja sarjavaihtoja, kun saan äidin katsomaan ja kertomaan miten sujuu. Tein Rikun kanssa ensin avoa keskihalkaisijalla laukassa, kuten aina kun valmistellaan piruetteihin ja sitten lähdettiin tekemään ensin neljäsosapiruettia. Riku on ollut koko mulla olo aikanansa ehkä kaksi kertaa laiska ja sitä se oli nyt sitten taas. Vaati vähän enemmän eteenpäinratsastusta, että se pysyi käännöksen ajan laukassa, vaikka yleensä se on viimeinen asia mistä pitää huolehtia (tuo yleensä laukkaa vaikka paikallaan maailmanloppuun asti, jos vaan annettais). Kuitenkin saatiin ne piruetin pätkät sujumaan ja lähdettiin tekemään puolipiruettia. Ne sujuikin paljon hienommin kuin valmennuksissa pitkään aikaan, tällä kertaa saatiin taivutuskin pysymään käännöksen ajan, vaikka tosiaan meinasi vauhti pari kertaa loppua ja Riku tiputti raviin.

Myös oikea puolipiruetti, joka on yleensä vaikeampi sujui varsin mallikkaasti ja äitikin kehui, kuinka poika on mennyt eteenpäin (kehui myös, kuinka hyvin olen Broncan kouluttanut, kun se kuunteli apuja vaikka onkin ollut melkein kolme vuotta ratsastamatta :)).
Riku oli niin laiska, etten lähtenyt täysiä piruetteja tekemään, vaan tyydyin muutamaan hyvään puolikkaaseen. Tehtiin siinä lopuksi sitten vielä sarjavaihtoja 4:n välein lävistäjällä. Tai tein vain yhden lävistäjän, koska tultiin aivan suoria ja puhtaita vaihtoja niin ajattelin, että pakko jättää tähän, kun ei ole ikinä yhtä nätisti ja kuulolla tehnyt sarjoja! Yleensä vähän hypitään sivuun ja tehdään isosti tai painutaan kuolaimen alle niin, että näyttää niinkuin kiskoisin hevosta suusta kuin viimeistä päivää ja toinen vähän rynnii, mutta nyt teki niin hienosti, että päätin palkita hyvästä suorituksesta loppuraveilla ja karsinaan menolla.

Nipsusta on muuten tullut kamalan iso! Se on nyt 4kk ikäisenä korkeampi, kuin meidän puolivuotiaat ravivarsat :D pahasti näyttää siltä, että se aikuisena varmaan lähentelee isänsä (170cm) korkeutta. Mulle riittäisi ihan se 162-166cm, kun oon tällänen kääpiö. Ja se on komea poika! Komistuu vaan koko ajan.

Tiistaina tultiinkin takaisin kotiin ja Riku oli muutaman päivän varsin laiska edelleen! Olin laiska enkä jaksanut purkaa kaikkia kamppeita autosta joten menin vaan maastossa sen viikon, mutta kun yhtenä päivänä ajattelin laukkailla Rikulla laukkaradalla, niin herra vaan lönköttää laiskasti kaula pitkänä eikä ollenkaan innostu koko hommasta. Luovutin ja köpöteltiin sitten vaan käyntiä metsässä.
Matti taas oli vähän pirteämpi kun tultiin kotiin ja nyt olen senkin kanssa pikkuhiljaa ruvennut tekemään pitempiä maastolenkkejä ja ottamaan mukaan ravi ja laukkapätkiä. Tehtiin yhtenä päivänä pitkä kävelylenkki umpimetsässä ja sitten lopuksi käveltiin portaat muutaman kerran alas ja hypättiin bankettia matalimmasta kohdasta ravissa. Se alkaa jo sujua sen verran luontevasti, että pian varmaan voidaan kokeilla portaita ylöspäin, kun Mattia ei enää nuo korkeuserot hirvitä niin kamalasti.

Sitten lähdettiinkin viettämään Sampan kanssa viikonloppua pääkaupunkiseudulle, kun Kaktu oli meidät kutsunut synttärijuhliinsa. Juhlat oli lauantaina, mutta käväistiin Helsingissä perjantaina, kun Samppa halusi nähdä sielläpäin asuvia kavereitaan.

Lauantaina sitten suunnattiin mökille juhlimaan ja oli kyllä mielettömän kivaa! Sai tutustua uusiin ihmisiin ja jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vähän meinasi väsyttää, kun sieltä ajoi jonkun tunnin verran takaisin Helsinkiin hotellille, vaikka kun lähdettiin ei väsyttänyt ollenkaan. Sunnuntaina sitten lähdin käymään Kaktun, Kaislan ja Kaislan poikaystävän kanssa tallilla katsomassa Futuraa. Kaktu soitti siinä aamulla, että aikoo laittaa mut Futuran selkään. Pienessä mielessäni innostuin, että jee pääsee taas kokeilemaan uudenlaista hevosta! Musta on ihan älyttömän kivaa kokeilla monenlaisia hevosia ja tätä varsinkin kun mun lämppärikokemukset rajoittuu noiden omien siitostammojen (tai siis vain Klaaran) selässä käymiseen, kun serkkutytöt haluaa ratsastamaan ja hevonen on niin laiska ettei se liiku eteenpäin. Jännää siis oli päästä kokeilemaan ihan koulutettua lämpöstä.
Sitten kävikin hassusti, Kaktu ilmotti että mun pitää hypätä! Ei kouluratsastajaa saa noin vaan pistää hyppimään vierailla hevosilla, kun hirvittää tarpeeksi hypätä omillakin! :D

Kuitenkin, kun sinne hevosen selkään pääsi niin kaikki se oma hirvitys katosi ja ei siitä voinu kun nauttia! Futura oli niin kevyt suustaan ja herkkä pohkeille ja istunnalle, että siellä tarvi vaan ajatella jotain niin se heti teki. Aivan unelma. Laukkakin tuntu aikalailla samanlaiselta kuin miltä Matin laukka tuntuu. Sitten tuli ne esteet.. Ensin vain ristikkosarjaa ja en ollu ollenkaan varautunu semmosiin vähän liioiteltuihin loikkiin niin pienille esteille, niin Futura vähän yllätti. Laukassa ja esteiden korkeuden noustessa se mukautuminen vähän helpottu, vaikka mulla oli sellanen olo, että hepparaukka kärsii, kun heilun ku heinämies siellä selässä. No lopulta hypättiin pari kertaa semmonen abaut metrinen pysty ja siinä jo rupes tuntumaan vähän luonnollisemmalta. Oli aivan mahtava hevonen hypätä, ei epäröinyt ollenkaan vaikka minä kyllä epäröin senkin edestä.

Mitenhän tuon kielen sais pysymänä ratsastaessa suussa?

Loppuun sitten kuvailin vielä videolle Kaktun ratsasteluja ja jäin suustani kiinni vielä hetkeksi, ennenkuin lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Sepe oli ollu mun isällä hoidossa ja kun käytiin se hakemassa, niin se oli aivan innoissaan. Kuulosti ihan joltain undulaatilta kun se vaan kiehnäs ja vinku ja kiehnäs ja vinku! Ei oo kovin uskottava koira, vaikka se hurjalta näyttääkin.

Tänään sitten ahkerasti menin tallille taas vähän myöhään (tai no joillekkin 12 on ajoissa, mutta mulle myöhään), kun olin unohtanu pistää herätyskellon soittamaan. Kun kerran on tuota iltalukiota, niin hevoset pitäis saada hoidettua ja sitten tulla käymään kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteita ja kun yleensä tallilla menee sen 3-6h kahden hevosen kanssa, niin meinaa vetää tiukille. Kun pojilla oli viellä ollu kolme päivää vapaata, niin en ihan odottanu erityisen innolla maastoilua, jonka oon todennu parhaaksi tavaksi kuluttaa ylimääränen energiä lyhyessä ajassa veke, jotta seuraavana päivänä voidaan taas työskennellä normaalisti.
Siivoilin nopiaa karsinat siinä ennen kun hain Rikun sisälle. Riku oli vähän loukkaantuneen näkönen kun hain sitä, tuli portille vastaan korvat luimussa ja hörähti? Näytti siltä kun se olis loukkaantunu, että hylkäsin ne pariksi päiväksi. Voiko hevonen ottaa siitä nokkiinsa kun en käy pariin päivään katsomassa? Ainakin oripoika kovasti näytti siltä, talliin taas yritettiin tanssia, mutta kun komento kävi niin sitten taas muistettiin, että narussa pitää kävellä nätisti.

Kaikki sujui ihan rauhallisesti, kun oli ollu pari vapaata niin tein alkuverkat vähän liioitellun tarkasti, käveltiin ja ravattiin pitkään ja kaikki tuntui ihan rauhalliselta. Vähän siellä tuntui kytevän jonkin näkönen menohalu, mutta hanskassa pysyi. Sitten nostettiin laukka ja ensimmäinen kierros laukattiin ihan rauhassa, mutta sitten lähti. Riku ampaisi suoralle päästessä niin lujaa kun vaan kintuista lähti, pelkästään kaarteisiin hidasti vähän ja taas suora aivan täysiä. Huomaa, että on takapäähän tullu voimaa, ei olla menty varmaan koskaan yhtä lujaa kun tänään ja semmosella voimalla jyrätty eteenäpäin. Varmaan jonkun 6 tai 7 kierrosta mentiin yhteensä, enempi vaikeeseen suntaan kun helppoon, koska olen julma ja ratsastan melkein aina pikkasen enemmän vaikeeseen suuntaan kuin helpompaan. Riku oli sitten itse sitä mieltä, että nyt ei enää jaksa vaan siirtyi raviin ja ravailtiin rataa ympäri. Kuitenkin Rikun piti saada vielä tehdä yksi spurtti. Ravailin pitkin ohjin, kunnes taas suoralla herra päätti että vielä kerran ja siinä sitten suora olikin jo ohi kun sain ohjat käteen ja Riku totes että ei jaksakkaan kyllä enää ja siirtyi käyntiin :D Ei suostunu ravaamaan askeltakaan vaan oli sitä että nyt riitti. Käytiin sitten vielä metsässä kävelemässä pitkä lenkki, kun Riku puuskutti niin lujaa ja oli kovin hikinen.
Kello oli kuitenkin sen verran paljon, etten Mattia ehtinyt ratsastaa, harjailin vaan mutapaakut pois ja muutenkin harjailin sen perusteellisesti siinä ennen kuin lähdin kotiinpäin.

Kun sitten tulin kotiin ja olin just tekees ruokaa niin pikkuveli soitti, että on unohtanut avaimet kouluun ja pitäis päästä kotia sisälle. Ei siinä auttanu kun delegoida kokkaus poikaystävälle ja lähteä itse aukomaan ovia. Siinä sitten menikin sen verran aikaa, että olin jo puoli tuntia myöhässä koulusta, kun pääsin takas kotia ja sitten iski vielä migreeni, joten jäin sitten kotiin. Vapaaehtoisessa opiskelussa on se hyvä puoli, ettei niin paljon tarvitse stressata jos näin käy. Pystyn netistä katsomaan päivän aiheet ja opiskella sitten itse.

Noh ainakin ehdin päivittää blogia taas :)