HEKO, Valjastyökurssi

Poikien kanssa on nyt vähän ollu hiljaiseloa, kun oma auto on ollu tuusannuuskana ja isältä sai vain muutamaan kertaan autoa lainaan, niin olleet raukat kevyellä liikunnalla ja maastoiltu vaan, kun on ollut niin hienot ilmat!

Nyt on autokin taas kunnossa, mutta eilinen menikin sitten Ilmajoella hevoskoulutushankkeen järjestämällä valjastyökurssilla. Saatiin tehdä pienet avaimenperät ja kyllä käsitys muuttui kokonaan koko homman tekemisestä. Ei ole mitään heiveröisen ja kärsimättömän ihmisen hommaa!

Tarvikkeet näytti tältä:

 

Ensimmäisenä piti tehdä noihin nahanpaloihin tuollaiset urat ommelta varten, sitten saatiin painaa jonkinnäköiset kuviot ja minä vedin tuohon tuollasen koirantassun ja toiselle puolelle tökerösti oma nimi. Palat liimattiin yhteen ja sitten alkoikin ompelu.

Kyseinen touhu olikin sitten aika mielenkintoista. Nahkaan piti painaa toisella noista piikeistä reikiä (salmiakkuvioinen ja vinosti tietty) ja sitten vaan ommeltiin aivan ihanalla langalla! Se oli oikein paksua ja tahmaista, täydellistä letityslankaa! Kädet vaan oli aika tahmaiset tuon ompeluoperaation jälkeen.

Yllättävän siistiä jälkeä sainkin aikaan ekaksi yritykseksi, kunnes käänsin koko höskän toisinpäin ja kurkkasin taakse. Siellä ne ompeleet ei olleetkaan enää suoria vaan menivät ihan vinksinvonksin.. Kaikki rispektit vaan niille jotka tuota hommaa tekee työkseen.

Lopuksi vielä nuo reunat tasoitettiin sellaisella hassulla leikkurisysteemillä ja vedettiin maalit päälle. Vielä reikä kulmaan ja rengas läpi ja avot, meillä on (enemmän tai vähemmän) hieno nahkainen avaimenperä!

 

Melko tökeröä jälkeä, mutta annettakoon ensikertalaiselle anteeksi. Kivaa tuo puuha oli loppujenlopuksi ja nyt on sitten taito edes ensihätäkorjailla nahkavarusteitaan.

Luvattu video + ekstraa

Tässä siis video viime viikon aluevalmennuksien sunnuntaista:

Ja vielä lisänä, kun tuo oma auto on tuusannuuskana niin isä heitti mut tallille ja kuvaili samalla. Kuvia laitan sitten enemmän seuraavan sepustuksen sekaan, mutta tässä vähän esimakua :D

Aina ei mee niinku elokuvissa :D

Aluevalmennuksia sun muuta

Hui kamala kun on mennyt taas pitkä aika kun olen tänne jotain raapustanut. No puolustukseni sanon, että ensin ei tapahtunut mitään (paitsi kengitystä) ja poikien kanssa lähinnä maastoiltiin toissaviikko, sitten parisuhde päättyi, sain töitä (joka ei nyt kyllä vielä vaikuta ajankäyttöön, mutta joo) ja poikienkin kanssa on ollut vähän kiirettä seuraavalla viikolla.

Perjantaina suunnattiin taas Ylöjärvelle kiusattaviksi ja en varmaan olisi tyytyväisempänä lähteä! Molemmat pojat oli aivan superihania ja oikein kovasti taas edukseen.  Rikun kanssa ei mitään vaikeita tehty, harjoiteltiin A-merkin pohkeenväistöjä, vastalaukkoja ja tehtiin muutamia keskiraveja kaarevalla uralla. Riku oli moitteeton, se oli todela hyvin kuulolla ja keskittyi täysin työntekoon. Matin kanssa tehtiin taas estetehtäviä ja sekin pääsi loistamaan. Kauhean tyytyväinen alan olla siihen millainen siitä on tullut, nyt on perusratsastus saatu tehtyä hyvin ja tästä eteenpäin aletaan keskittyä uuden opetteluun ja hiomiseen.

Viikonloppuna sitten taas oli aluevalmennukset, tällä kertaa majoituksia ei saatu, mutta onneksi on vain vähän päälle tunnin matka Ypäjälle. Kun nyt ajeltiin eestaas niin vain Riku oli mukana ja pyörähdettiin vaan valmennuksissa ja takas kotiin.

Lauantaina tehtiin avoja, ravilisäyksiä ja siirtymisiä. Riku oli todella hyvä; se oli herkkä avuille ja keskittyi hienosti, MUTTA MINÄ! Voi jessus kun voi ihminen ratsastaa huonosti, en pystynyt istumaan taas mitenkäänpäin siellä selässä ja tuntui että kaikki raajat vaan tekevät omiaan. Jännitin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin myös hartioita ja yläkroppaa. Ärsytti lievästi tuo oma heiluminen, mutta noh, ainakin hevonen oli hieno.

Sunnuntaina sitten menikin taas paremmin, tehtiin taas avoja, siirtymisiä ja lisäksi takaosakäännöksiä. Sain pidettyä takapuoleni penkissä ja istuttua rennosti ja sen huomasi hevosestakin. Riku oli varsin letkeä ja niin rento, melkein oli jopa laiska, mitä kukaan joka on meidän oripojan nähnyt ei uskoisi, että se voi olla joskus laiska. Mutta kyllä siinä silti sitä voimaa ja energiaa oli, mun vaan täytyi ylläpitää sitä, mikä oli outoa. Yleensä Riku liikkuu niin paljon itse, että minä lähinnä hidastan vauhtia, pidän sen hitaana ja keskityn asetteluun ja taivutteluun. Saatiin paljon kehuja, etenkin siitä kuinka muoto ja tahti ravissa on parantunut hurjasti ja nyt pitäisi tuo kaikki saada siirrettyä radalle. Mutta totta, jos tuon tuossa kunnossa saisi radalle niin pisteitä varmaan ropisisi, koska Rikun liikehdintä ei enää muistuta PRE:tä korkeilla etujaloilla, vaan se on oppinut liikkumaan laajasti eteen, niin että liike on varsin sopusuhtaista ja samaa paria takajalkojen kanssa.

Huomenna (tai tänään jos joku virtapiikki iskee) laittelen videota aluevalmennuksista sunnuntailta :)

Höntsyilypäivä

Blogi on nyt ollut vähän hiljaiselolla, kun olen yrittänyt lukea pääsykokeisiin ahkerasti ja eilen aloin ottamaan tiedostoista varmuuskopioita, kun uusi käyttöjärjestelmä pitäisi asentaa. Kävipä kuitenkin niin että teran kokoinen ulkoinen kiintolevy täyttyi ennenkun päästiin loppuun! Argh! Miten voi ihmisellä olla näin paljon kuvia ja videoita ja silti tuntuu ettei niitä oo ollenkaan?

Kuvista puheenollen, isä lähti tallille mukaan ja tässä on tulos:

Ton ilme on <3

 

ÄLKÄÄ tehkö niinkun minä, vaan laittakaa se kypärä päähän! Rikulla aina välillä se jää, kun mulla tulee korvat niin älyttömän kipeiksi kylmillä ilmoilla, että mukavuudenhaluisuuden vuoksi se kotona aina välillä jää laittamatta. Valmennuksissa se on aina päässä (ja tietysti maastossa ja esteillä).

 Mentiin siis hetki kentällä ihan kuvaussyistä, mutta tilsoja tuli sen verta tiheään + vähän lämpöiset kelit teki pohjasta todella raskaan. Mentiin siis ehkä 15min kentällä,jonka jälkeen siirryttiin maneesiin työstämään hetkeksi. Sieltä ei kuvia tullut, mutta vähän videoita, joita en vielä ole itselle saanut.

Ratsastuksen jälkeen herra pääsi taas nauttimaan solariumista ja isä nauroi pienelle kun alahuuli vaan lörpötti.

 

Muuten ollaankin sitten oltu aika kevyellä liikunnalla, kun Rikulla on hokit löysällä ja en löydä hokkiavainta mistään. Eilen käytiin maastoilemassa molempien kanssa ja en voi kun ihmetellä Matissa tapahtunutta muutosta.

En voi uskoa, että vielä vuosi sitten meidän maastoilut oli tyyliä: 2m eteen, pystyynhyppyjä, pukkeja, peruutus ojaan, melkein kaatuminen, paniikki, 2m eteenpäin, pystyynhyppyyjä, pukkeja, peruutus ojaan, melkein kaatuminen, paniikki, 2m eteenpäin, jne.. Entäs kaverin kanssa maastoilu? Niin kauan kaikki sujuu hyvin, kunnes eteen tulee pitkä suora tie. Sitte se on taas paniikin paikka.

Nykyään kaverin kanssa se on täysin ongelmaton, menee mistä vain ja ymmärtää että aina ei ole kyse kisaamisesta. Yksinkin päästään jo maastolenkit täysin pysähtelemättä. Meillä on tällä uudella maastolenkillä (tai toisella niistä, toisella en vielä ole käynyt) sellanen iso metallinen putki joka jöpöttää keskellä peltoa, olin varma että se on sellanen stopin paikka, mutta mitä tekee täykkäri? Kävelee epäluuloisesti ohi, mutta KÄVELI ohi! Myöskin ne epäilyttävät postilaatikot voitiin ohittaa, vaikkakin tarkasti silmäillen, etteivät vaan hyökkää pienen hevosen takajalkaan. Ihana kuinka pitkälle tuo otus on päässyt vuodessa, vaikka välillä ajattelin ettei siitä hevosta saa!

Ensiviikolla olis tarkotus taas vähän hypellä molempien poikien kanssa, saas nähdä kuinka se taas sujuu.


P.s mitä mieltä uudesta bannerista?