Kisatunnelmia ja muuta

Nuo aluekisat peruttiin parkkipaikkojen puuttuessa, mutta tallilla järjestettiin sitten korvaavasti harjoituskoulukilpailut ja mentiin sitten sinne poikien kanssa, Matilla ohjelmaksi valitsin sitten K.N. specialin vaikka C-merkinkin olisi voinut mennä, mutta ajattelin että mielummin menen beetä. Rikulla sitten saatiinkin muiden tuossa samassa valmennusryhmässä olevien kanssa mennä A-merkin sijaan VaB:2 ohjelma, mikä on ihan mukavaa kun ennemmin menen vaativaa kun en ehdi ajatella kun pitää ratsastaa :)

Matin kanssa sitten ongelmaksi muodostui oikeasta takajalasta puuttuva kenkä ja samalta puolelta etujalasta hieman irti oleva kenkä. Noh isoin ongelma varmaan oli että järjetön tuuli paukutti maneesin seiniä niin että enpä oo ennen pelänny että maneesi romahtaa niskaan :D Rytisi välillä kyllä niin lujaa että huhhuh. Sinänsä siis erinomasta että Matti on tallilla jossa on pelottava rämisevä pressumaneesi, tottuupahan tuommoseen epämääräiseen meteliin ja heiluviin seiniin.
Verkkasin ensin kentällä, kun en hoksannut että olisin saanut jo mennä maneesiin. Kun sitten tajusin että saan mennä maneesiin verkka-aikaa ei ollut kovin paljon, joten kaikki se aika meni siihen että sain Matin menemään tuomaripäädyn ohi uraa pitkin ja avoimen ulko-oven ohi uralla. Tietysti myös sitä pauketta piti säikkyä ja sinkoilla välillä mihin sattuu. Odoteltiin sitten vuoroa ja pelleiltiin toisessa päädyssä ja kun lähdettiin radalle, en taaskaan hoksannut mennä kun edellinen suoritus loppui vaan vasta sitten kun kutsuttiin radalle, enkä ehtinyt kiertää rataa uudestaan kunnolla. Noh eka ongelma oli ettei Matti olisi alkutervehdyksestä halunnut lähteä eteenpäin kohti tuomaria ollenkaan. Liikkeelle päästiin kuitenkin kauniisti kiemurrellen. Keskiravin rikkoi laukkaan ennenku ehti edes pyytää eteenpäin. Siirtymiset töksähteli, kun pidätteet ei menny läpi ja toinen oli jännittyny radan läpi. Kävellä ei malttanut.
No saatiin me paperiin yksi 7, vasemmasta laukasta pääty-ympyrällä, joka oliki ainoa kohta koko ohjelmassa joka voitiin tehdä rennosti, muuten laukkaosuudet kaikki vaihteli takapäällä koko ajan laukkaa ja lävistäjillä olisi vaan halunnut laukata lujaa ja kiukutteli kun pidätettiin.
Tulokseksi saatiin sitten lopuksi 53,2% ja kommenteiksi että on näyttävä hevonen :) Matti kyllä osaa olla näyttävä, kunhan siitä nyt saisi sen sisäisen kouluhevosen kaivettua esiin.

Riku menikin sitten aivan mahtavasti! Se on nyt pöllöillyt pari päivää, valmennuksissa ollaan mm. jäkitetty niin ettei liikkeelle saatu hevosta varmaan viiten minuuttiin ollenkaan, hypitty pystyyn, tehty ihmeloikkia, rynnitty sun muuta mukavaa. Nyt sitten tänään vähän testaili aluksi että pakottaako mamma nyt oikeasti tekemään töitä vai ei, mutta nopeasti sen sai siitä avuille. Maneesissa sitten piti taas välillä testata joko sais pöllöillä, muttakun lupaa ei annettu niin sitten mentiin taas niin nätisti että.
Verkka siis sujui hyvin, poika ei välittänyt yhtään siitä paukkeesta minkä tuuli aiheutti maneesiin, vaikka se oli paljon pahempaa kun sillon kun siellä oltiin Matin kanssa.
Rata alkoi TODELLA nätisti! Riku oli tasainen, kuunteli ja teki kaiken just niinku ajatus. Alku melki pelkkiä 7:ja pari kutosta siellä seassa vaan. Mutta sitten.. Laukanvaihdot. Riku teki ne kyllä lähes kaikki 6 arvosesti, yhden ennakoi ja vaihto ennen lupaa -> ristilaukkaa. Peruutusosiokin sujui nätisti mutta valmistelin vähän huonosti niin peruutuksesta nousi väärä laukka ^^ hups..
Herra sitten kröhöm, hieman kuumeni noista vaihto osuuksista, korjauksista ja keskilaukoista, niin viimeinen siirtyminen koottuun raviin ei meinannut onnistua kun Riku tarjos vaan piruettilaukkaa. No sain sen sitten raviin lopulta, mutta se oli jo kadonnu avuilta ja käännös keskelle oli sellasta ihme kipitystä ja loppupysähdys vino, koska ylikorjasin kun yritti pysähtyä vinosti toiseen suuntaan. Tuloksena 61,56% ja aivan mahtifiilis, lähes 10%-yksikköä korkeemmat pisteet kun edellisessä vaativassa ;) Pienehkö kehitys tapahtunu tässä talven aikana vissihi.

Jutta kehu ettei olla edes valmennuksissa tehty koskaan yhtä hienoja avotaivutuksia kun nyt tehtiin radalla :) Niin tyytyväinen oon kumpaankin poikaan, Matti meni Matiksi todella nätisti kun oli ekoissa koulukisoissaan ja radalla onneksi jätti pöllöilynsä ja vaan pomppi paikallaan, muttei lähtenyt kertaakaan käsistä niinku verkassa. Riku oli vaan aivan mahtava! jätti niin hyvän fiiliksen tulevia kisoja varten!

Kevättä rinnassa.

Jee kevät! Ihanaa kun on tarjennu ratsastaa pelkällä hupparilla, en vaan tykkää tuosta kurasta yhtään.

Rikupoika 7v, pari päivää vasta ollut Suomessa.

Pojjaat on ollukki sitten aivan mahtavia tän viikon. Rikun kanssa on vaihdot taas alkanu sujua, tiedä sitten mikä kausi sillä oli tossa pari viikkoa, ku ei sujunu. Ongelma korjattu eniveis nyt ja päästiinkin harjoittelemaan keskiviikkona siksak-sulkuja laukassa. Nyt taas riittää omaki innostus treenaamaan vaikka ei ollut valmennuksia tällä viikolla, kun tietää taas mitä pitää harjoitella, kun annetaan ohjeita.

Torstaina pojilla olikin sitten hyppelypäivä. Kyhäsin keskilinjalle pienen ristikon, kun Matti ei ole lumien tultua hypännyt ja sitäkin ennen pelkästään irtona hypännyt, viimeksi kun Matilla oon hypännyt niin sieltä tuli sellasia kamikazeloikkia ja kieltoja melkein joka esteelle niin ajattelin aloittaa tälleen rauhallisesti. Eipä oo IKINÄ mun kanssa vielä tuollalailla vetänyt esteelle! Oli niin innoissaan, että vaikka hypättiin kohtisuoraa kohti pelottavaa maneesipäätyä niin sitä ei hoksattu pelätä ennenkun oltiin jo hypätty. Kuumukin sitten ihan kiitettävästi ja kävi välillä vähän turhan kovilla kierroksilla ja sitten lähestymiset olikin sellasta että mä yritän pitää vauhdin edes jotenkin kohtuullisena :3 en sitten lähtenyt nostamaan vaikka hyppäsikin nätisti, edetään hitaasti.

Rikun kanssa sitten hypättiin sitä samaa ristikkoa ja intoa piisas tälläkin herralla, niinkun Rikulla kyllä on aina ollut tuota intoa hypätä (siis siitä asti kun tajusi että esteen yli voi HYPÄTÄ eikä siitä pidä juosta läpi). Kerran sitten vähän ryntäsi esteelle kun toin vähän huonosti ja hyppäsi niin kaukaa että tiputti. Kun siinä tulin selästä alas niin ajattelin sitten nostaa pystyksi (n. 60cm) sen siinä ollessani ja kokeilla muutaman kerran mitä herra tuumaa. Hienostihan siitä tultiin puhtaasti monta kertaa yli ja paljon rauhallisemmin ja hallitummin kun ristikolle. Rikullahan ei siis ikinä oo hypätty selästä 70cm isompaa ja sekin hypättiin vain muutaman kerran, joten oli eka kerta kun Rikhard sai monta kertaa hypätä noinkin "ison" esteen.

Nyt onkin sitten pari päivää ollut koulutuuppausta; Rikun kanssa on harjoiteltu laukkapiruetteja, taivutusväistöjä ja siirtymisiä. Matin kanssa sitten on tehty siirtymisiä, voltteja (10m) ravissa ja laukassa ja alettu vähän tutustua avotaivutukseen käynnissä ja eilen tein pari ravissakin. Viikon päästä onkin sitten kisat, iik, jännää nähdä mitä siitä tulee ton amazoonin kanssa. Riku jos menee yhtä nätisti kun tähänkin asti niin saatetaan aika paljon parantaa prosentteja viime kauteen nähden.

Nyt taidan jatkaa pääsykokeisiin lukemista vielä hetken ennenkun lähden talleilemaan.

Ja ihan loppuun muisto viime elokuun parin viikon reissusta Jutan tallille, jossa nykyisin sitten asutaan ihan vakituisesti :) Kesä <3

Väsymys

Dodii. Lukio suoritettuna ja pääsykokeisiin lukua edessä. Tuntuu että päivät meneeki vaan siihen että käy tallilla ja lukee loppupäivän. Ja jostain syystä mä oon nyt ollu pari päivää todella väsynyt enkä meinaa pysyä hereillä, vaikka yhteensä unta tulee se 8-10h yössä. Heräilen vaan kolmen tunnin välein enkä tiiä miksi ja se vissiin sitten väsyttää.

Ponien kanssa ei oo nyt tapahtunut mitään kummallista. Rikulle kokeilin sitä Globuksen koulupenkkiä selkään ja olihan se parempi kuin Zaldi, mutta ei sekään täydellinen ollut. Ratsastaessa ongelmaksi tulikin vain se etten mä pystynyt istumaan siellä selässä yhtään. Penkki on liian lyhyt ja jos yritän ravissa ja laukassa istua alas tuntuu siltä että tipun satulasta -> alan jännittämään. Ei kiva. Nyt oonkin sitten pari päivää tuupannut koulua tuolla yleissatulalla, kun oon halunnu tietää johtuuko tuo istuntaongelma huonosta satulasta vai siitä että siinä en oo istunut kahteen vuoteen. Noh yleissatulalla istunnan kanssa ei ollut mitään ongelmia, sekin tuntui melkein paremmalta kuin Zaldi, mutta se on niin kova satula että se vaan on epämiellyttävä.
Joten Rikun kanssa siis vaihdellaan näiden kolmen satulan kanssa että millä mennään, siihen asti että sais rahat revittyä uuden ostoon.

Matti alkaa pikkuhiljaa ymmärtää että vaikka siellä maneesissa ollaan yksin ja siellä on kaikkea pelottavaa ja lumet tippuu sun muuta, niin se ei oo maailmanloppu. Toissapäivänä jo ihan hienosti alkuloikkien jälkeen joita kesti ehkä 5min mentiin ihan nätisti ja pystyttiin jopa työskentelemään. Aivan! Menin sitten hulluuspäissäni ilmottamaan Matinkin tuonne Ylöjärven kisoihin sekä C-merkkiin että K.N. Specialiin. Se taitaa olla tuhoontuomittu ajatus, mutta saapahan kuski ja poni vähän treeniä kisatilanteita varten, niin ei Rikun kanssa tarvitse jännittää, kun Matin kanssa kuitenkin kaikki mahdollinen paha tapahtuu :D
Pisteitä ei todellakaan Matin kanssa edes lähdetä hakemaan vaan tosiaan sitä kokemusta ja vähän kartoitetaan kuntoa että missä mennään parin kuukauden kunnonkasvatuksen jälkeen. Ainakin harjoituksissa mentiin hyvin pari kertaa rata läpi, pitää vielä treenata noita laukkalävistäjiä, kun niissä Amatsoni tahtoo tehdä jotain omia laukanvaihtelukuvioitaan.