Keskiviikkohöpinöitä

Ensinnäkin, mulla on menossa kriisi tuon ulkoasun kanssa, yrittäkää kestää että se vaihtelee, kokeilen erilaisia juttuja. Tosin jos jollain on hyvä idea, niin ehdottakaa toki.

Seinäjoelta kotiuduttiin eilen illalla, hevoset tallissa sopivasti ruoka-aikaan. Jutta käy valmentamassa myös Pohjanmaalla, jossa aloitin hänen valmennuksissa Broncan kanssa vuonna kivi ja nakki, ennen Tampereelle muuttoa. Joten, kun kerran paikanpäällä oltiin, niin menin Rikulla molempina päivinä äidin mukana valmennuksiin. Saatiin myös otettua vähän uusia rakennekuvia Rikusta. Laatu ei päätä huimaa, kun oli jo hämärää.

Mutta ensin, perjantaina kävin valmennuksessa molemmilla pojilla, ennen kuin lähdettiin ajelemaan. Koulutunnilla ei tehty mitään varsinaisen erikoista, keskihalkaisijaa suoraan, hevonen vain asetettuna ravissa ja laukassa (ja loppuun vielä laukassa vaihto keskihalkaisijalla). Riku meni koko tunnin suht nätisti, kyllä sitä vähän nyppi joku taas ja meinas muutamaan kertaan prostestoida ja ruveta taas hönöilemään. Varsinaisesti tällä kertaa kontrolli hävis vasta loppuraveissa. En tiiä mikä sille taas tuli, mutta se olis vaan juossu täysiä eteenpäin, piti mennä vaikka kuinka kauan pientä volttia ennenkun se rauhottu. Sitten saatiin muutama kierros hyvää ravia kumpaankin suuntaan ja loppukäynneissä taas se oli olevinaan niin niin oria. Hyppäsin alas pistämään loimea päälle, niin taas tää ääliö sai päähänsä, että mut olis kiva astua. Yritä nyt siinä sitten kiivetä takas selkään, kun oripoika olis vähän lemmekkäällä tuulella..


Estevalmennuksessa Matin kanssa ei hypitty isoa, keskityttiin laukan kokoamiseen. Eli siis ensin piti kääntää keskihalkaisijalle, jonka alussa kaksi ravipuomia, sen jälkeen laukannosto ja 8m voltti puomin (myöhemmin ristikon) yli. Mattiparalla meinas vähän kärytä kahden viikon hyppytauon jälkeen ja kiire olis ollu kova. Kuitenkin se teki muutamia ihan siistejä suorituksia, mitä nyt ensimmäiset hypyt ristikolle oli aavistuksen liioiteltuja :D



"TAMMOJA!!!"

Siitten pohjanmaa kuulumisia:

Lauantaina siis suunnattiin äidin kanssa valmennukseen, minä Rikulla, äiti Patella. Kätevää, kun tallille, joissa tunnit pidettiin niin on meiltä matkaa vain jonkun kilometrin verran niin saa hyvät alkukäynnit. Pate ei niin taas tykänny, kun Riku tuli perässä niin jäätiin vähän kauemmas. Riku ei oo koskaan ollut riippuvainen muista hevosista, vaan sen kanssa on voinut tulla ja mennä miten vaan, mutta se on nyt keksinyt, että kun kaveri katoaa näköpiiristä se on aivan kamalaa. Joten sille iski kriisi, kun Pate ravaili kauemmas. Kerran meinas jopa hypätä pystyyn, mutta ehdin kääntää voltille, ennenkuin etujalat nousi kovin ylös. Aika nopeasti saatiin taas perille, että sillä ei oo mitään väliä missä kaveri menee, pelkästään käynnillä pääsee eteenpäni (eikä millään ihmeellisellä ravikäynti teputuksella).

Tunti meni sitten aivan loistavasti. Riku oli todella hyvä ja ihana ratsastaa. En enää muista mitä tehtiin, mutta hienosti se meni! :D Kotimatkallakaan ei enää Paten temppuilut ja kauemmas meno olleet yhtään kamalia.

2011

2009 on poika vähän muuttunu :)

Sunnuntaina myös tallille meno sujui nätisti, Riku ei yhtään hötkyillyt Paten perään. Nivelet tällä kertaa päässä, kun äiti halusi kokeilla Patelle meidän kankia. Tunnilla harjoiteltiin etu- ja takapään hallintaa. Tultiin n. 5m uralta keskemmälle linjalle ja käännettiin vuoroin takapäätä sisään ja ulos, tai etupäätä ja takaisin linjalle. Siis piti kääntää vaan sitä osaa hevosesta mitä käskettiin. Rikulle todella hyvä harjotus, koska se tykkää punkea lapojaan aina sinne suuntaan mihin ei saisi. Vähän tuo poika on pönkkö ratsataa nivelillä, se on niillä melko epätasainen päästään (voi olla myös, että meillä on ihan vääränlaiset kuolaimet), kangilla on todella tasainen suustaan ja muutenkin toimii kevyemmillä avuilla. Lopuksi Jutta vielä kiusas mua ja mun piti tulla sitä samaa linjaa sulkutaivutuksessa ja avotaivutuksessa ja taivutuksen vaihto siinä keskellä. Riku oli hieno! Ai että olin ylpeä mun pojasta. Laukkatyöskentelyssä tulin edelleen uralta sisällepäin ja avoa. Oli muuten vaikeeta, kun hevonen veti uralle koko ajan. Mutta hienosti Riku teki ja Juttakin kehui, kuinka se teki nyt niin hienosti töitä. Ruvetaan kuulemma tekemään tutkimuksia, että mikä on syynä siihen, että se on niin idiootti kotona valmennuksissa.

Yhdeksän vuoden elon jälkeen tuo ori on vihdoin alkanut osoittaa kiinnostusta tammoihin. Tähän mennessä ei oo korvaansakkaan lotkauttanut, vaan on ollu enemmän ruunien ja toisten orien perään. Kuvattiin kentällä niin Riku olis vaan halunnu jutella pihaton tammoille :D

Matti on nyt vähän ollut kevyemmällä liikutuksella ja sitä on vaan juoksuteltu.

Suunnitelmana oli, että kuvattaisiin ratsastelua Broncalla, Luddella ja Patella, mutta minä hieno lahopää jätin videokameran muistikortin kotiin ja kun pimeellä mentiin niin kameralla ei saanut edes kuvia.

Kävi sitten niin, että äiti ratsasteli Broncalla samaan aikaan kun itse pyörin Luddella kentällä. Kyllä siitä huomaa, että äiti on sitä liikutellut nyt säännöllisesti. Kun ekat kerrat menin sillä, niin se oli vähän laiska ja kamalan jäykkä. Nyt se oli edelleen jäykkä, mutta selvästi yhteistyöhaluisempi. Alkuun se sai jonkun kiukkupersekohtauksen, kun olin sitä mieltä, ettei ulkopohjetta vastaan pungeta joka ikisessä kulmassa ja raviin siirtyessä ei lähdetä juoksemaan pää pystyssä selkä notkolla (etenkään kun tietää minkä tasoisesta hevosesta on kyse). Tuli siinä vähän pukkia ja jotain ihme tasajalkahyppyjä, mutta sen jälkeen ei kiukutellut kertaakaan. Tehtiin vähän väistöjä ravissa ja laukassa muutamia vaihtoja, ei mitään kummallista. Käynnissä kokeiltiin sulkua ja takaosakäännöksiä. En hirveästi viittinyt rääkätä Luddea, kun äiti ei kuulemma sillä viikolla ollut selkään ehtinyt.

Äiti myös joku aika sitten totesi, että haluaisi nähdä, kuinka mulla menee Paten kanssa nykyään, jos ratsastaisin sillä. Pate on sellainen yhden ihmisen hevonen ja muistan alkuun, että jos sen joku muu kuin äiti talutti tarhaan niin se oli kaks viikkoa aivan kauhuissaan kaikesta. Ratsastelin sillä jonkin verran Broncan rinnalla, kävin muutamissa kouluvalmennuksissakin. Huonolla menestyksellä. Pate on niin herkkä, etten sillon saanut edes ottaa ohjia käteen, tai se sinkosi johonkin toiseen ulottuvuuteen. Se myös jännitti vieraita ihmisiä selässään. En tainnut mennä kuin alle 10 kertaa ja viimeisimmästä kerrasta on jo kolme vuotta aikaa.

Needless to say, jännitti ihan pirusti, kun laitettiin Patea kuntoon.

Ja ihan turhaan vielä. Pate oli kyllä jännittynyt, kun siellä taas joku vieras selässä ja alkuun olisi vaan keskittynyt kattelemaan tammoja, mutta jotenkin sain sen aina hetkittäin kuuntelemaan ja menemään muutamia rentoja askelia. Sain jopa ottaa ohjista ihan oikeasti kiinni! Sain pitää koko ajan tuntuman ja ottaa pidätteitä ilman, että poika vastusteli. Jopa taivutus ja asetus kumpaankin suuntaan saatiin ihan rehellisesti läpi ja pätkittäin löytyi hyvä rento peräänanto. Laukassa selkeästi helpompi ratsastaa, kuten Pate aina ollut. En meinannut vaan vielääkään muistaa, kuinka herkkä se oli istuin avuilla. Vähän ajattelin taaksepäin niin tämä herra töksähti heti käyntiin, vaikka ajattelin vaan siirtyä kevyestä ravista istumaan ja kokoamaan vähän laukannostoa varten :D aina hetkittäin tuli näitä tahattomia siirtymisiä, kun on vähän herkempi otus, kun mikään muun millä ikinä oon mennyt. Kuitenkin ratsastuksellisesti aika samanlainen kuin Riku. Ainoa ero oikeastaan on, että Pate on sen miljoona kertaa herkempi avuille, ympäristölle ja ratsastajan mielialalle. Siinä on hevonen, jonka selässä ei oikeasti SAA ajatella yhtään mitään tai mistään ei tule mitään. Mutta nyt osasin jo ratsastaa Patella ja osaan nyt arvostaa sitä, enkä ihmettele enää että äiti on siihen niin rakastunut. :)

Minä ja Pate vuonna 2008

Isä lupas tulla tallille kuvailemaan joku päivä, eli kyllä niitä päivitettyjä ratsastelukuviakin on tiedossa!

Nyt jatkan tätä sairasteluani (joku ihme flunssakin iski, migreeni on kylässä jo kuudetta päivää). Hyvää marraskuuta vuan kaikille.