Pohdiskelua kisaamisesta

Olen tässä viimeaikoina miettinyt vähän, että miten teen nyt tuon kisaamisen kanssa, kun ensin suunnittelin että nyt tänä vuonna kisataan ahkerasti ja pyritään starttaamaan vaativaa A:ta syksyllä. Nyt en oikeastaan enää tiedä haluanko todella sitä. Kaikenlainen motivaatio kisaamiseen ja kisoihin harjoitteluun puuttuu täysin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, viimeksi pari päivää sitten tehtiin Rikun kanssa sarjavaihtoja kahden askeleen välein (olinko muuten hippasen ylpeä pikku-ukosta!) ja jatkuvasti pyrin sitä viemään eteenpäin ja opettamaan uusia asioita, mutta kisainto vaan puuttuu.

Monta vuotta olen halunnut kisata ja kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista ja päästä joskus MM:iin tai edes johonkin arvokisoihin. Kuitenkin kiertämään Eurooppaa ja kisailemaan siellä. Viettämään jonkin vuoden ulkomailla groomina. Tässä nyt jonkin aikaa pähkäiltyäni olen tullut siihen tulokseen, että en halua tätä sittenkään. En pidä siitä millainen ilmapiiri joka koulukisoissa missä olen ollut on, en tykkää nykyisestä arvostelulinjasta joka keskittyy pelkästään virheisiin enkä halua ottaa paineita siitä että olen näin "vanha" ja tavallaan ikätasoani jäljessä. En jaksa stressata sen vuoksi ja nyt olenkin päättänyt etten enää halua kisata aktiivisesti. Kisailen mielelläni silloin tällöin omaksi ilokseni ja tietty nuorten kanssa sitten käydään kaikenmaailman Racingit sun muut läpi, mutta en tahdo kuluttaa aikaani siihen että pyrkisin verenmaku suussa johonkin arvokisoihin.

Enemmän huomaan nauttivani tuosta hevosten kouluttamisesta ja sillä linjalla jatkan. Jossain välissä voisi sen ratsuttajatutkinnonkin hankkia ihan virallisesti ruveta ratsuttamaan noita otuksia sivutoimisesti. Vaikka Riku kisahevoseksi hankittiin niin sehän ei meiltä lähde mihinkään vaikka en sillä kisaisi ja minähän aion tehdä siitä GP tasoisen, mutta en tahdo siitä jonkin tietyn aikavälin tavoitetta, vaan sinne edetään omaa tahtia ilman paineita. Kuitenkin se treenaaminen vie ihan tuhottomasti aikaa jos haluaa tosissaan kilpailla ja minä taas haluaisin aikaa opiskella ammattiin, saada joskus perheen ja viettää perheen kanssa aikaa. Sen nyt olen aina tiennyt että hevosista en halua ammattia vaan haluan pitää sen harrastuksena.

Kaikki lähti siitä kun viime syksynä treenattiin todella kovasti kaikkiin kisoihin. Valmennuksissa käytiin monta kertaa viikossa ja aikataulut olivat kamalan tiukat ja jos jokin ei mennyt niinkuin piti, se rasitti hirveästi. Silloin huomasin aina välillä vähän inhoavani ajatusta tallille lähdöstä, kun se tuntui jotenkin pakkopullalta. Ajattelin sen olevan joku ohimenevä juttu, mutta kun tuossa talven ja kevään aikana tajusin jotain kun tiesin, etten kisoihin tule menemään hetkeen ja tehtiin ihan täysin oman fiiliksen mukaan ja tallinvaihdonkin jälkeen valmennusmäärä tippui kerran viikkoon ja nyt kun ei ole koppia, en ole käynyt valmennuksessa ja hevosetkin oli pois kotoa kuukauden verran. Nyt kun pojat tuli takaisin niin nautin taas tallille menemisestä ja siellä touhuamisesta. Se tunne oli hetken kadoksissa ja nyt kun tätä päätöstäni kisailun lopettamisesta olen hautonut ja tehnyt lopulta päätöksen, niin olo on kauhean helpottunut, kun ei enää tarvitse yrittää niin kovaa, vähän kun perfektionisti olen.

Nyt ratsastaminen on taas kivaa ja olen paremmin jaksanut keskittyäkkin siihen että miltä hevoset tuntuvat tarvitsevan ja nekin ovat olleet jotenkin selvästi tyytyväisempiä. Molemmat ovat olleet aivan mahtavia ratsastaa viimeiset pari viikkoa ja muutenkaan en yhtään välttele enää tallille lähtöä.

Kuulumisia ja haaste

Jotenkin tuntuu aivan mahtavalta päästä taas talleilemaan, vaikka sen teenkin työn takia vasta kymmenen aikaan illasta, mutta toistaalta näin se meni sillon kun asuin kotona ja hevoset omassa pihassa. Aina ratsastamaan vasta yöllä :D Täysihoitotallilla se vaan on outoa, kun olet ainoana paikalla ja saa touhuta ihan ittekseen, lallattaa tallissa.


Rikuttimen kanssa hypättiin pikkuristikkoa taas pitkästä aikaa ja jätkä alkaa pikkuhiljaa hoksata mistä on kyse! Ensimmäisten neljän jättiloikan jälkeen hypyt alkoi olemaan jo lähempänä "normaalia" ja ensimmäistä kertaa esteelle ei rynnätty, vaan mun annettiin jopa vähän säädellä laukkaa. Matinkin kanssa hypättiin jotain n. 80-90cm(?) sarjaa ja sieltäkin tuli pukkia taas kun oli niin kivaa tauon jälkeen loikkia.


Sitten Anniina (Täysiveristä elämää) paiskasi haasteella ja kun nyt ei noita kuulumisia sen enempää ole niin tehdäänpäs tämä :)


"Blogihaasteen sääntöinä on vastata 11 haasteen antajan esittämään kysymykseen ja sen jälkeen nimetä 11 haasteen ansaitsevaa blogia ja keksiä niille uudet kysymykset"


1. Parhain hevosmuistosi?
- Paras on varmaan se hetki kun Broncan kanssa tajusin ettei kaikki voi aina onnistua heti ja joidenkin asioiden eteen vaan täytyy tehdä enemmän ja kuinka tärkeää oma asenne on hevosten kanssa.

2. Suunnitelmasi/tavoitteesi hevosharrastuksessa?
- Noh, olishan se hienoa päästä MM:iin ja olympialaisiin joskus kisaamaan, mutta enemmän me omaksi iloksi touhutaan ja tavoitteena olisi edes joskus päästä radalle vetään GP ohjelmia Rikun kanssa.

3. Millainen ratsastaja ja hevostenkäsittelijä olet?
- Jämäkkä on varmaan aika kuvaava sana. Pyrin tekemään aika pitkälle hevosen ehdoilla, jos on esim. huono päivä osaan jo pysyä pois hevosen selästä enkä väkisin yritä vääntää jotain sarjavaihtoja jos huomaa että tänään ei onnistu.

4. Oletko pudonnut pahasti hevosen selästä?
- Joo, Broncan kanssa joskus maastossa talvella laukatessa se laukkasi ojaan ja tipuin jäiselle kyntöpellolle selälleni. Selkälihakset revähti melko pahasti, mutta eipä sen vakavammin ole tulut pudottua.


5. Lempi hevosrotusi?
- Hmm.. PRE kai kun niitä haalitaan :D aivan vallottavia ja semmosia koiramaisia.

6. Mitä hevosesi(/hoitohevosesi yms) syö?
- Peacemaker ja kivennäinen molemmilla ja heinää tietty

7. Lempivarusteesi?
- Pintelit. Niiden kääriminen on niin raivostuttavan ihanaa ja pakkomielteitä aiheuttavaa, kun ne pitää saada täydellisesti jalkoihin!

8. Miten paljon vietät päivässä aikaa tallilla?
- 1-5h riippuen mitä tehdään-

9. Mielipiteesi entisistä ravureista?
- Noh, nekin on yksilöitä, joten arvostellaan yksilöt erikseen. Yleisesti luppanoitahan nuo suurin osa mitä oon tavannu niin on.

10. Millainen on hyvä blogi?
- Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja monipuolinen.

11. Minkä vinkin voisit antaa kaikille bloggaajille?
- Ei pidä ottaa itteensä kaikkea mitä sanotaan, kannattaa vetää sen oman intuition mukaan. Mutta osata myös vähän ajatella sitä mitä kirjottaa ettei vahingossa tule päästelleeks jotain tyhmää.




Olen laiska enkä haasta ketään, kun niin monella tää on jo!