Uusi koti.

Ajatus ei kulje niin ajattelin höpöttää kameralle :) Jooo..  ei ehkä kaikkein sujuvinta (tai järkevintä) höpinää, mutta yrittäkää kestää oon vielä sairas! 

Nyt saa toivoa!

Pää hakkaa tyhjää ja ihanasti tässä parin päivän pienen lenssuilun jälkeen kuumekkin nousi ja Matin kanssa valmennus jäi väliin. Joten jos jollakulla olis jotain ideaa mistä haluaisitte lukea niin ehdotuksia kehiin! Saan minäkin jotain tekemistä tässä sairastellessa :)

Piikki pistää.

Onpas mun otsikoinnit olleet viimeaikoina oikein sykähdyttäviä aivopieruja oivalluksia.

Olo tuntuu aavistuksen höperöltä, kun oon heräilly aikasin ja mennyt nukkumaan epäinhimillisiin aikoihin.Eilen oli sitten aikaisin aamulla aika Rikun kanssa klinikalle. En jaksa tarkistaa olenko sanonut mitään, mutta sillä on selässä patti, jota se arkoi vähän joten käytiin näyttämässä sitä tohtorille. Meni muuten hetki kun taas sai kaivaa koppia hangesta (ajattelin jo että jos ei kohta lopu niin ratsatan Teivoon) ja kauhealla kiireellä Riku vaan autoon ja menoks. Lekuri sitten tutki hämmentynyttä oria ja totesi, että kyseessä on aivan tavallinen - ja ratsuilla kuulemma hyvin yleinen - nodulaarinen nekrobioosi (satulapatti). 

Siinä se patti.

 Toiselle puolelle selkää oli kuulemma muodostumassa samanlainen samalle kohdalle, mutta tämä ei ollut vielä silmin havaittavissa. Pateille ei kuulemma yleensä tehdä mitään, mutta koska Riku on vähän aristellut tuota, niin se rauhoitettiin ja pattien juureen injektoitiin kortisonia. Tämän seurauksena oripojalle ei saa laittaa mitään selkään viikkoon, eli ollaan nyt juoksutus-kävely linjalla tämän liikutuksen kanssa seuraavan viikon. Tyhmää. Jos se äityy pahaksi (tulehtuu, karvat hankautuu irti, aristaa edelleen), pistetään uudestaan kortisonia tai sitten vaihtoehtoisesti leikataan. Toivottavasti ei siis tapahdu mitään ylimääräisiä, että voidaan jatkaa treenejä normaalisti. 

zzz

zzz

Onpahan taas aikaa keskittyä Mattiinkin kunnolla välillä, raasua on nyt kiireen keskellä liikuteltu vähän suurinpiirteisesti (paitsi, että Jonna on ollut ihana ja käynyt kiusaamassa sitä muutamaan kertaan kunnolla). 

Venyy venyy!

Jotenkin se sitten vaan menin niin, että vaikka kuinka olin omasta mielestä ajoissa, niin meinas tulla kiire valmennukseen. En ehtinyt toteuttaa hienoa suunnitelmaani maastossa päästelystä, koska hevonen oli kamat päällä vasta puoli neljä ja tunti alkoi neljältä. Sen siitä saa kun laittaa huolella kuntoon, aikaa menee ihan tuhottomasti jos hevosta alkaa puunata!

Menin sitten Rikun kanssa maneesiin värkkäämään ja oltiin keskenämme, kun tunteja ei vielä ollut. Tehtiin koko ajan koko maneesin pituista kahdeksikkoa, ensin käynnissä pitkin ohjin, sitten keskikäyntiä ja alkukäyntien jälkeen työskentelymuodossa ravia niin kauan että lihakset lämpeni. Hienosti lämmiteltiin melki 20min mutta hevonen oli rento kuin mikä ja se oli niin ihanan taipuisa (vasemmalle vähän jäykempi, pitäisi kai se hieroja saada jostain). Tähän väliin muuten pakko sanoa, että oltiin hienosti sävysävyyn. Rikulla oli tummansiniset huopa, pintelit ja korvahuppu (joka päässä se näyttää aivan naurettavalta, mutta kun pihalla satoi ja ajattelin käydä kävelemässä maastossa ja Riku heiluttaa päätä niin paljon jos korviin sataa ettei mitään rajaa), mulla oli sitten tummansininen liivi, nahkavarusteet tietysti mustia ja mulla oli musta paita. Heh kun oltiin hienoja.

Nojoo, alkuverkan jälkeen tehtiin sitä samaa kahdeksikkoa niin että pitkänsivun pätkät tultiin loivaa avoa ja aina lyhyellä sivulla ja suuntaa vaihtaessa pysähdys/siirtyminen käyntiin. Kun se sujui sujuvasti ruvettiin laukkailemaan, ensin ihan vaan rentoa laukkaa kahdeksikkoa ja suuntaa vaihtaessa laukanvaihto käynnin kautta. Loppuun sitten vielä suorat vaihdot suuntaa vaihtaessa ja laukka-käynti-laukka siirtymiset lyhyille sivuille. Riku oli rento, teki todella hienosti töitä, ravi oli lennokasta ja laukka pyöri hyvin. Vaihdot oli suoria ja huomaamattomia ja siirtymiset pehmeitä. Arvatkaa harmittiko ettei kukaan ollut näkemässä? Keskityin nyt todella paljon omaan istuntaan ja apujenkäyttöön, ulko-ohja meinaa edelleen vähän lipsahdella vasemmassa kierroksessa, mutta kun siihen kiinnitti huomiota niin kaikki oli ok.

Tein myös havainnon heti alkuun, kun Riku nyt on pelleillyt niin tiedän miksi se aina pahenee ja rauhoittuu ja pahenee; mä teen ihan liikaa siellä selässä. Muistan joskus kun vielä asuttiin Seinäjoella ja Jutta kävi meitä siellä valmentamassa, niin yhdellä tunnilla jossa tehtiin neliöllö nurkkiin pysähdyksiä ja peruutuksia käynnissä, kun Jutta huutaa mulle aivan täysiä, että "et sä voi rakas lapsi tehdä noin paljon siellä hevosen selässä, kun sulla on tommonen herkkä hevonen. Nyt lakkaat tekemästä ja alat vaan ajatella". Aina välillä saan itseni nykyäänkin kiinni siitä, että yritän tehdä liikaa :D Riku on niin sellainen hevonen, jota pitää ratsastaa täysin ohjekirjan mukaan ja jos siellä tekee vähänkään ylimääräistä se ahdistuu ja alkaa venkslata joka suuntaan. Eli siis keskityin todella paljon siihen, että en tee mitään ylimääräisiä vaan ne just ja just pakolliset ja vain ajattelen.

Aivan, eilen ei myöskään ollut minkäännäköistä merkkiäkään siitä, että mun niskaan olis hypitty, Riku oli aivan oma ittensä taluttaessa, nuokkuu ja laahustaa perässä.

Taas takaisin valmennukseen. Laukkojen jälkeen rupesin kävelemään kahdeksikkoa tuntumalla, koska kello oli sen verran paljon, että tiesin että toinen ratsukko tulee pian maneesiin. Meitä oli onneksi tunnilla vain kaksi, niin Riku ei edes ressannut kun toinen hevonen tuli maneesiin. Alkuun vähän yritti pelleillä, mutta kun keskityin kahdeksikkoon ja unohdin koko toisen hevosen, niin Rikukin unohti.

Tunnilla sitten teemana olikin lisäykset. Yleensä avoa käytetään paljon lisäyksiin valmistautuessa, koska sillä saa etupäätä irtonaisemmaksi, mutta kuten yleensä me vähän rikottiin kaavoja ja lähdettiin ajatuksesta että liike lähtee takaa. Aloitettiin laukkalisäyksistä, meidän piti diagonaalille kääntyessä tulla ensin half passia (=sulkutaivutusta) linjaa pitkin, lähteä pikkuhiljaa ratsastamaan eteenpäin ja kääntää samalla etupää takapään kanssa samalle linjalle ja edelleen pikkuhiljaa kasvattaa laukkaa. Uralla piti sitten tehdä kokoaminen ja vaihto. Riku oli aivan mahtava, taipui hienosti ja kokosi ja vaihdot oli kaikki puhtaita ja pehmeitä. Jätettiin half pass diagonaalilla pois ja tultiin niin että piti tuo kokoaminen (eli siis se sama sulkutaivutus, mutta traverssina) lyhyellä sivulla ja diagonaalilla piti heti lähteä lisättyyn laukkaan. Ilmeisesti Rikulle nämä lisäykset kokoamisen kautta on todella hyvä juttu, koska se kyllä työnsi takaa niin, että ihme että etujalat ehtivät alta pois! Molempiin suuntiin laukkalisäykset sujui varsin mallikkaasti, lopuksi piti tulla vielä molemmista suunnista peräkkäin.

Laukkojen jälkeen tultiin samalla kuviolla ravissa ja millasta ravia tultiinkaan! Riku teki niin niin tasapainoisia ja hyviä lisäyksiä, että just kun aloin oppia istumaan siellä, niin nyt se sitten on jostain repinyt niin paljon lisää energiaa siihen, että ei taaskaan meinaa pysyä perse penkissä kun oripoika liitää. Ravilisäyksistä kuumeni myös sen verran, että meinasi vähän olla kokaminen vaikeaa siinä välissä kun olisi pitänyt tulla molemmat ravilisäykset peräkkäin. Siitä seurasi se, että toiseen lisäykseen lähdettäessä Riku oli kerännyt sen verran voimaa kokoamisen aikana, että se lähti ihan liian voimakkaasti lisäykseen, meni sekaisin jaloissaan ja rikkoi laukalle ja osoitti mieltä, kun ei vielä osannutkaan tehdä niin isoa lisäystä :D heti perään kun tultiin uudestaan ja vähän maltillisemmin niin johan sujui taas niin, että kehuja vaan sateli. Jutta kuulemma useimmista meidän lisäyksistä olis antanut radalla kasin.

Loppuverkkoihinkin Riku rauhoittui todella nopeasti ja pitkästä aikaa ravasi ihan rauhassa pää matalalla rennosti. Käveltiin melko pitkään, mutta poistuttiin siinä vaiheessa, kun hevosia alkoi tulla seuraaville tunneille maneesiin ja Riku osoitti pieniä merkkejä, että meinaa kiehauttaa yli.

Tänään on myös kulunut vuosi serkkuni kuolemasta ja ikävä on kova <3

Mulla oli hyvä suunnitelma, että menen tallille ja menen Rikun kanssa vääntämään koulua maneesiin, mutta jostain syystä olin jo herätessä kauhean ärtyisä (kiukuttelin Sampalle koko aamun ihan typeristä asioista, sori muru) ja se ei meinannut laantua, niin ajattelin että se on ehkä hevosten kannalta parempi, etten mene kiukkuisena tallille, koska molemmat tuntien siitä ei aiheudu kuin lisää ongelmia ja Rikun kanssa yritetään nyt välttää kaikenmaailman yhteenottoja. Joten Jonna oli ihana ja lupautui liikuttamaan Matin tänään. Tosin se vähän mietityttää, että huomenna olisi kouluvalmennus, mutta sitäkin varten on jo sotasuunnitelma. Menen aikaisin tallille ja liikutan Rikun kertaalleen ennen valmennusta, sitten se saa levätä karsinassa ja mennään valmennukseen.

Päätös oli vissiin ihan viisas, koska nyt iltaa myöden olo on piristynyt, tosin pH laskut alkavat valua aivoista pihalle, kun päivä meni sitten kemiaa opiskellessa.

En sitten tiedä johtuuko tämä tän viikon jotenkin haikea mieliala siitä että perjantaina tulee kuluneeksi vuosi serkkuni kuolemasta ja en tiedä miksi mutta odotan tuota päivää kauhulla ja olotila tuntuu jotenkin kamalan herkältä nyt. 

Myös uudelle tallille muutto jännittää, vaikka siihen on vielä pari viikkoa aikaa.

Laskut stressaa, kun muutamissa on eräpäivä tällä viikolla ja kun unohdin verkkopankkitunnukset Seinäjoelle ja äiti pesi ne ja uudet saan vasta ensi viikon tiistaina, niin blaah. 

Kotona pitäisi siivota, enkä jaksa inspiroitua siitäkään. 

Tahdon kisoihin, mutta en voi mennä koska Riku ääliöilee, enkä ole vielä saanut laskua tän vuoden kansalliselle luvalle. 

Ahmatti on nyt olevinaan mies ja kusee nurkkiin ja mouruaa.

Joten mitään järkevää ei nyt siis tullut taaskaan kirjoitettua, mutta jos huomenna jaksaisin panostaa ja kirjoittaa perusteellisen valmennuspostauksen (olettaen että pystytään tunnilla tekemään jotain muuta kuin hörhöttämään).

Asenneremontin aika?

Kirjoitin ensin varsin yltiöpositiivisen postauksen Aluevalmennuksesta, Riku oli pösilö, mutta olin tyytyväinen omaan ratsastukseeni ja Matti laukkaili siivosti maastossa. Päätin jättää sen julkaisematta ja jätin sen hautumaan koneelle siksi aikaa kun käyn tallilla, että jaksan laittaa sinne kuvia sekaan, mutta päätin sitten jättää kys. postauksen julkaisematta, koska....

Kun rupesin laittelemaan Rikua kuntoon, se oli paljon rauhallisempi kuin yleensä - vaikkei se nyt muutenkaan mikään rauhaton ole, mutta nyt siis vallan nuokkui koko ajan. Ei kiukutellut satulan laittoa ja odotteli nätisti suitset päässä, että saan ahtauduttua toppahousuihini. En kuitenkaan meinannut päästä tallista ulos, kun samantien kun lähdettiin karsinasta tämä yrittää hyppiä niskaan! Riku on aina välillä ollut sitä mieltä, että olis kiva vähän hypätä, mutta uskoo yleensä ekasta ärähdyksestä ettei moinen ole soveliasta, eikä sen ensimmäisen kolmen kerran ole tätä yrittänytkään kahden viime vuoden aikana. Ennen tätä päivää.  

Näihin aikoihin kun pääsee takas, niin hyvä tulee!

Onnistuin väistelemään kavioitaan heiluttelevaa oria ja kiipeämään selkään ja heti taas poika rauhottui ja oli niinkun mitään ei olis tapahtunut. Käveltiin hangessa, ravailtiin pitkän aikaa laukkaradalla ja päästeltiin vähän laukassa höyryjä pihalle. Hetken käyntitauon jälkeen ravailin vielä pellolla niin kauan, että oripoika antoi periksi ja ravasi nätissä työskentelymuodossa irtonaisena ja lennokkaasti. Sitten otettiin käyntiin ja käveltiin ihan pelkkää uraa pitkin noin parikymmentä minuuttia, ennenkuin tämä herra suostuu antamaan periksi vasemmassa kierroksessa! Sitten sama tappelu oikeaan kierrokseen, mutta tällä kertaa meni ehkä viisi minuuttia niin antoi periksi. Huokaisin helpotuksesta, että jes ei tarvikkaan olla koko iltaa pellolla kun meinasi jo tulla vähän pimeääkin (olin päättänyt, että piru vie sinähän annat periksi, että ennemmin ei lähdetä vaikka menis koko yö).

Tallille käveltiin rauhassa pää matalalla, vaikka tuli toinen hevonenkin vastaan, sitä ei edes vilkaistu. Pihassa seisottiin nätisti kun laskeuduin selästä, löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Sitten uudestaan, tämä heppi pitkällä yrittää taas aivan tosissaan hypätä niskaan. Aivan yllättäen, ei mitään varoitusta. Kirosin siinä hetken ja olin sitä mieltä, että sisälle ei mennä ennenkuin herra suvaitsee olla olematta niin kiihkeässä mielentilassa. Ei mitään hajua kauanko käveltiin siinä pihassa ympyrää välillä taas väistellen hyppivää oria, kunnes se luovutti ja tuli siihen tulokseen, että tyhmä omistaja ei suostu leikkimään pukkihyppelyä.  Sitten oltiin taas niin mielinkielin, karsinaan käveltiin vilkaisematta muihin vaikka yleensä tämä kaveri tulee isolla äänellä sisään ja karsinassa sitten seisottiin hievahtamatta, kun otettiin varusteita pois ja pistettiin BOTit yöksi jalkoihin. 

Mä en tiedä mikä ihme tuolle hevoselle on tullu. Melkein kolme vuotta se on jo mulla ollut ja nyt sitten rupeaa pelleilemään näin? Aina ollaan sen kanssa oltu todella johdonmukaisia käsittelyssä ja se on toiminut moitteettomasti, viimeisen puolivuotta sattuneesta syystä vielä vähän vielä ekstra tarkempia ettei anneta tuon edes yrittää sikailla, mutta tuntuu että se vaan jostain syystä jaksaa koko ajan kokeilla ja testata enemmän ja enemmän. Onkohan sille iskeny uhmaikä näin vanhalla iällä? 

Mutta sitten tajusin, että osittain vian täytyy olla mussa. Tiedän että Riku osaa käyttäytyä kuin herrasmies ja että se osaa ihan moitteettomasti suorittaa vaativia liikkeitä ja olla ratsastaessa kevyt ajatuksella kulkeva komistus ja sen takia se että se nyt pelleilee aiheuttaa mussa aina ihan järjettömän vitutuksen (anteeksi) ja ärsytyksen ja siitäkös Riku vasta syttyykin! 

Tähän tulokseen tulin, koska Ypäjällä valmennuksessa, mun kanssa Riku sekoili, mutta samana iltana äidin kanssa maastossa se oli oma itsensä ja taas seuraavana päivänä kun minä menin selkään niin se sisäinen idiootti nousi esiin. 

Ärsyttävää (ja äärimmäisen ihanaa) kun on niin herkkä hevonen, että se aistii omat mielentilat niin herkästi ja kun mua valmiiksi epäilyttää, että se tekee kuitenkin jotain tyhmää ja Rikuhan tekee, alkaa ärsyttää enemmän ja soppa on valmis. Sunnuntaina kävelymatka vanhalle maneesille Ypäjällä oli aivan kamala, mutta kun seisottiin maneesin edessä monta minuuttia ja rauhoituttiin, keskityin ajattelemaan muita asioita ja koko tuntina en miettinyt Rikun pöllöilyä, se antoi paikoitellen periksi. 

Tänäänkin keskityin kaiken tuon temppuilun sisällä vaan ajattelemaan muita asioita ja olemaan tyynen rauhallinen,  kuten Matin kanssa täytyy olla, sen pelleilyistä en ole koskaan ollut moksiskaan ja se on oppinut ettei pelleilyllä saavuta mitään. Rauhallisuus toimii, Riku antoi lopulta aina periksi kun vaan rauhallisena jatkoin sitä mitä tehtiin ihan normaalisti, välittämättä siitä että se välillä tekee jotain tyhmää. 

Toisinsanoen, vian täytyy olla mussa ja mun ajattelussa. Täytyy vissiin nyt vain luopua siitä ajatuksesta, että kun se osaa mennä hienosti sen täytyy aina mennä hienosti ja ruveta ajattelemaan sitä nyt projektina, jolla on jonkinnäköinen käytöshärö, että pääsen siihen oikeaan mielentilaan siellä selässä, enkä pahenna enää tuota temppuilua vaan saisin sen jo pois.

Muutoksia, muutoksia, muutoksia..

Nyt on tälläinen tylsempi hetki ennenkuin painuu pehkuihin niin voisi noita kuulumisia taas päivitellä. 

Pojat ei tällä hetkellä pääse tarhaan, kun siellä ei jostain syystä kierrä sähköt ja koska tarhat on hevostenomistajien vastuulla ja korjattavia, enkä minä ymmärrä noista sähkötöistä pätkääkään niin joutuvat raukat olemaan sisällä päivät, odotellessa että joku tuttu joka nuo kykenee korjaamaan ehtisi käydä ne korjaamassa.

Jonna lähti taas tiistaina mukaan tallille ja kun pojat oli sen verran kahelilla tuulella jo karsinassa, niin päätettiin että oman turvallisuuden vuoksi päästetään ne vaan irti maneesiin juoksemaan ylimääräset virrat pois. Ei muuten tarvinnu ajaa kun muutaman kerran pyytää liikkeelle, kun jäivät johonkin nurkkaan kökkimään, kun nämä kaks paino siellä päästä päähän kauheeta vauhtia! Ja lähes tauotta, me vaan keskellä maneesia naurettiin kun pojat rallitti ympärillä. Niillä oli taas hauskaa kun saivat vähän leikkiä ja venyttää jalkoja. 

Muuten liikutus on keskittynyt lähinnä just siihen, että saisivat mahdollisimman hyvin verryteltyä paikat, kun joutuvat paljon oleen sisällä, eli en varsinaisesti ole tällä viikolla työstänyt kumpaakaan.

Mutta sitten isompia uutisia, me ollaan nyt vähän harkittu poikien muuttoa toiseen talliin, kun tuo Ylöjärvelle ajelu käy vähän hankalaksi kun opiskelut tulee mukaan ja pitäisi muutakin elämää saada vietettyä edes joskus. Vaihtoehtoja mihin nuo veisi ei ollut mulla kovin montaa, mutta tänään sitten käytiin katsomassa yhtä yksityistallia ja nyt vähän näyttäisi siltä, että huomenna soittelen sinne ja ilmotan että kyllä me vaan nyt oltais sitä mieltä että muutetaan sinne. 

Sitten toiseen asiaan, josta jo tuossa joskus aikaisemmin höpötin (Haaste 2011 postauksen lopussa). Yrittäjä on aina ollut se mun "inhokki" ammatti ja oon aina sanonut että musta ei ikinä tuu yrittäjää, koska en tahdo ikinä olla missään johtavassa asemassa. Mutta nyt ollaan äidin kanssa mietitty, jos minä perustaisin oman yrityksen. Olen nyt äidin Nelilyn -yrityksessä äänettömänä yhtiömiehenä, mutta olisi siis ihan oma yritys mielessä. Ratsujen kasvatus ja nuorten hevosten ratsutus/kilpailuttaminen olisi sitten toimintana. Kouluratsastukseen keskittyen tietysti.

Tässä tammikuun aikana olen menossa Etelä-Pohjanmaan hevosalan koulutushankkeen järjestämälle hevosalan rahoituksia ja investointeja käsittelevälle seminaarille kuuntelemaan ja tarkoitus olisi hakea Ypäjälle ratsuttajakoulutukseen. Ratsuttajakoulutuksen ainoa ongelma on tällä hetkellä, että puuttuu estekokeisiin hevonen. Muistaakseni koulupuolelle erikoistuneidenkin pitää hypätä olikohan 100, 110 vai 120 rata ja en tiedä saako Mattia tuolle tasolle vielä kesäksi. Yritykseltä puuttuu myös kaikenlaiset nimiehdotukset (heh täähän on se paras kohta!), mutta enköhän mä jotain jostain keksi. 

Yrittäjyyden hyvä puoli olisi toki se että pääsisin tekemään sitä mitä olen halunnutkin aina tehdä sivutoimisesti; ratsuttaa nuoria ja nimenomaan kouluhevosia! Mutta täyspäiväistä tästä tuskin tulee, ajattelin että jos nyt lääkikseen pääsisin ja valmistuisin niin viikonloppu ja päivystystöiden ohella voisi ihan hyvin tätä hevohommaa pyörittää sivutoimisena ammattina (eli seurataan äidin jalanjälkiä!).

Voi käppänä.

Huh, turvallisesti vaan kotiuduttiin Pohjanmaalta takasin tälle Hämeen seutuville! Oli kyllä melko mielenkiintoinen matka. Ensinnäkin jo hevosten lastaus oli pieni show. Matti kenkkuili jo tallissa kun piti seistä käytävällä ja täpyytteli siinä. Noh kun Samppa oli auttamassa ja sille nyt viittinyt tuommosta pönöpäätä antaa niin piti sitten yrittää saada Matti ensin koppiin. Ihan jees muuten mutta en ekalla kerralla ehtinyt edes puomin ali kun rynnisti ulos kopista. Mä en oikein tiedä miten mulla oli se naru kädessä, mutta jotenkin olin sen saanu haiuksen (vasemman, jes just ku olkapää alkaa olla ok) ympärille ja voitte vaan kuvitella kuinka kivaa on ku hevonen vetää. Onneks oli niin että lähti naru eikä käsi. Toisella kerralla sain Matin koppiin asti, mutta just kun pääsin laittamaan takapuomia kiinni niin eikös se sitten taas tullut sieltä ulos! Hajotti vielä narunsakin mokoma, jonka sitten se lukko-osan jämä pamautti mua leukaan ja se on ollu melkosen kipiä nyt.

No ajattelin siinä vaiheessa että olkoot, sanoin Sampalle että pitää Mattia ja heitin nopiaa Rikun koppiin ja eihän arvon ruunalla sitten ollut sen koppiin menemisen kanssa ongelmia, melkein juoksi mun yli sinne! Nää päivät on kyllä hauskoja, kun Matti keksii ettei se halua tehdä jotain yksin. 

Muuten matka olikin sitä, että puristin kauhuissa rattia ja tuijotin tielle. Oli todella epävarma olo koko matkan, hiljaa kirosin mielessäni taas sitä joka on jään keksinyt ja pari kertaa piti ruveta sadattelemaan ääneen, kun pojat hytky kopissa ja auto meinas lähteä lapasesta. Koko matka tultiin sellasta alle 70 vauhtia ja alamäissä en uskaltanut painaa jarrua, kun auto lähti heti luisuun. Piti vaan pistää jalka valmiiksi kytkimelle ja kaasu pois ja toivoa ettei pojat heilu. 

Sinnehän nuo menivät talliin virkeinä sitten ja me päästiin väsyneenä kotia.

Mutta sitten eiliseen! Rikulta on nyt kivasti lähtenyt kaikki kengät, joten eilen menin sen kanssa kentälle pyörimään ilman satulaa ja hackamoret päässä. Oli taas tossa liikutuksessa vähän taukoa ja hackamoreilla en ole mennyt aikoihin, niin Rikun piti vähän testata että oonko tosissani siellä selässä, vai saako hän mennä kattomaan tammoja. Pari pikku pystyynhyppyä piti esittää protestina ja vähän loikkia, ennenkuin uskoi, että juu ilman kuolaimiakin pitää tehdä töitä vaikka mennäänkin vaan käyntiä. Sitten kun herra taas keskittyi, niin rupesin miettimään miksen useammin ole noita meidän hackamoreja käyttänyt, kun tuo hevonen on vaan niin IHANA ratsastaa niillä! Toimii paljon paremmin kun mun pitää itse keskittyä niin paljon siihen pohkeella ja istunnalla ratsastamiseen, kun käsillä ei paljoa voi tehdä mitään oleellista, muuta kuin pieniä puolipidätteitä ja vähän asettaa. Tehtiin käynnissä kaikkea mahdollista, pysähdyksistä ja väistöistä sulku- ja avotaivutuksiin. Että olin taas onnellinen, kun hevoinen on niin mahtava. Piti vaan lopettaa melko lyhyeen,  kun naama meinas jäätyä irti.

Haluaako joku hevosen?

Tässä viime aikoina on tullut mietittyä monenlaisia vaihtoehtoja ajankäytön suhteen, mutta yhteen asiaan en vaan löydä enää muuta ratkaisua ja se on seuraava yhtälö: 2 hevosta + koira jonka kanssa pitäisi harrastaa + opiskelu + muu elämä. Jonkin täytyy muuttua ja koska olen aivan äärettömän vastahakoinen ajatukselle että myisin kummankaan pojista päätin tarjota Matin puoliylläpitoon. Siitä on nyt ilmoitus hevostalli.netissä ja jos joku lukija olisi kiinnostunut Tampereen seudulla kyseisestä herrasta laittakaa toki sähköpostia (emma.mattila@hotmail.com)! Siinä on kuulkaa hyvä hevonen jos tahtoo kisata tai valmentautua :) lisätietoja saa toki kysyessä.

Niin mikä talvi?

Onko tää nyt joku humoristinen käsitys siitä talvesta? Ensin herätetään toivo, jes maahan sataa puuterilunta ja pakkasta on miinus 5! Kun aamulla heräät, on se ihana kymmenen sentin lumikerros muuttunut vetiseksi loskaksi ja lämpökin plus kaksi. Mikäs sen mukavampaa? No tietty se, että se jäätyy sellaiseksi rosoiseksi ihanuudeksi, sulaa uudestaan, jäätyy, sulaa, jne...

Jos en ole sanonut, tai jos joku ei ole vielä huomannut, talvi ei oo mun lempivuodenaikoihin kuuluva. Palelen koko ajan, jokapaikassa on loskaa, en pysy pystyssä, kengät kastuu ja ratsastaminen pihalla on pyllystä. Tosin ne mitä pidän talvessa olisi ne ihanat puolenmetrin-metrin puuterilumihanget joissa voi karauttaa menemään ja pakkanen kipristelee nenää! Muttakun niitä saa odottaa kauan ja ne ei kestä pitkään. Myös luistelu on kivaa (pelasin 7 vuotta ringetteä, rakkaus luisteluun jäi vaikka harrastus lopetettiin). Koiran kanssa on kiva telmiä lumessa. Pakkasesta en tykkää, mutta jos sitä on alle 10 niin voin sietää sen. Talvella on ihanaa tulla sisälle ja juoda kaakaota tai teetä tai jotain lämmintä. Muttakun ei! Kun ei ole lunta, ei ole pakkasta, on vain märkää ja kylmää ja inhottavaa. Hevosilta puuttuu kenkiä, kengittäjää ei saa kiinni ja ratsastamaan ei pääse, koska hevoset ei pysy pystyssä.

Erityisen hauskan näistä keleistä tekee se, kun tietää että lauantaina pitäisi lähteä taas hevosten kanssa ajelemaan parisataa kilometriä kohti kotia. Ei houkuta, ilman koppiakin tuo ajaminen on sen verta riskaabelia hommaa, että pelottaa ajatellakkin mitä se on sitten kun on perässä koppi ja siellä kaksi lähes 600kg heiluvaa otusta, jotka ei osaa syödä nätisti heinää vaan sitä pitää repiä sellaisella voimalla (heinäkaukalosta???), että hyvälläkin kelillä koppi heiluu miten sattuu?

Oon vissiin oppinut nyt maneesitallilla liian hyvään, ihmettelen miten ihmeessä oon tähän asti pärjänny, kun kotona on vaan kaks ulkokenttää, joista toisessa (äärettömän hyväpohjainen) ei ole valoja ja toisessa (jossa on valot) on sellasia ärsyttäviä upottavia kuoppia ja muita tyhmiä epätasaisuuksia. Pellot on myyty niin sinnekkään ei voi enää mennä, luontopolulle ei jaksa lähteä, koska sataa vettä. 

Äärettömän sekava ja epäoleellinen postaus, mutta jollain pitää uusi vuosi aloittaa, niin mikäs sen parempaa kuin valittaa että kun sitä talvea ei näy eikä kuulu! 

ps. tätä menoa vielä kesäkuussa on loskaa..