JES SATULA!

Jesjesjes, tänään vietettiinkin Rikun kanssa päivä ajellen ja kävästiin Espoossa Hipposportissa sovittelemassa satuloita. Kyseisestä puuhasta on mulle jääny traumoja, kun Bronca oli niin oudon mallinen, että sille etittiin satulaa pidemmän aikaa ja lopulta päädyttiin mittatilaussatulaan (jota ei koskaan tilattu, kun se jalka meni just kun oltiin satulaa ostamassa).

Rikusta otettiin mittoja ja sitten kokeiltiin satuloita selkään. Kolmea vaan kokeiltiin ja viimesellä sitten kokeiltiin selässä ja oli kyllä oripojassa ihan mieletön ero nyt viime päivien menoon verrattuna. Vaikka siellä maneesissa oli kaksi täysin vierasta hevosta samaan aikaan Riku oli taas oma ittensä ja semmonen lupsakan rento ja vetelä koko ajan. Aivan ihana, ittelläkin oli satulassa niin niin mukava olo. Koko hommaan meni vaan tunti ja sitten meillä olikin uusi ihana koulusatula! Kyllä nyt kelpaa ja en malta odottaa, että huomenna pääsee testaamaan sitä valmennuksessa ihan tositoimissa. Kävi ilmi että Rikulla on epätavallisen leveä säkä ja se vaati todella ison selkärangantilan satulaan, mikä selittää sen kaiken kiukuttelun, kun varmasti painaa kovasti nuo mitä aiemmin on ollut käytössä nimenomaan selkärankaan. Ihmekkään ettei poniparka taivu..

AINIIN! Irtojuoksuttelin Rikua eilen maneesissa, kun huomasin, että olin kypärän unohtanut äidin autoon seinäjoelle ja en hirveästi viitsiskele mennä ilman kypärää ratsastuskoulun tallilla ettei pienemmät ota mallia. Riku esitteli kyllä sellasta ravia mulle, ettenpä ole ikinä PRE:ltä nähnyt yhtä pv:mäistä ravia. Se oli niin niin lennokasta ja pitkää. Missähän se kamera on aina kun sitä tarvisi? Pitää kokeilla joku kerta oikein kameran kanssa, josko siitä saisi todistusaineistoa että se poika osaa kyllä liikkua kuin kouluhevonen!

Mutta tänään saatiin siis satua, koko reissuun meni muuten ihan liikaa aikaa ja itte oon aivan puhki. Ajattelin kuitenkin käydä Mattia juoksuttamassa pellolla vähän, että se saa verrytellä kun huomenna on taas esteitä. No oli niin liukasta, ettei siitä juoksutuksesta tullut mitään, joten käveltiin vaan hautojen yli. Ensin sitä samaa mitä Rikun kanssa tuossa joku aika sitten menin, mutta sitten myös sellasta joka on vähän syrjemmässä, jota en ennen oo ees käyny kattomassa. Ajattelin että se on sellanen pieni ja kiva niinkun se toinen. No ei kun se oli sitten semmonen hervottoman leveä hauta. Kokeilin kumminkin tulisko Matti siitä perässä yli ja tulihan se ilman mitään epäilyjä. Loikittiin sitä sitten yhdessä hetken aikaa ja lähdettiin pois.

Pahoittelen hyvin sekavaa tekstiä tänään, mutta tuo kaikkialla pyörivä flunssa tais vihdoin saada mutkin kiinni. Paskakärryjen työntäminenkin tuntu jotenkin kamalan ylivoimaselta ja kurkkuun sattuu ja yskittää. Kun nyt kaikesta huolimatta oon taas pörränny koko päivän kun viimestä päivää, nyt on varmaan aika luovuttaa, kun pikkuhiljaa alkaa heikottaa ja pyörryttää. Hautaudun siis loppupäiväksi sohvan/sängyn pohjalle tuijottamaan telkkaria ja kirjottelen vähän paremmin ja enemmän ajatuksen kanssa kunhan jaksan.

Joo niin joo testailin tuota Luddeliakin pari kertaa viikonloppuna, mutta selostan sen vaikka huomenna, nyt ei taivu millään.

Aamupäivittelyä

Voi luoja. Käytiin eilen illalla ulkoiluttamassa Ahmattia valjailla pihalla. Sateen takia se ei tuntunu oikein innostuvan siitä, joten tuotiin sisälle. No loppuilta, yö ja aamu onki sitten menny siinä kun tuo rääkyy ulko-oven, ikkunoiden ja millon minkäkin oven edessä ja tahtoo ulos. Luultiin ensiksi, että sillä on joku hätä kun se huuto oli niin sellasta karmivaa. Sitten siihen onkin herännyt yöllä viiteensataan kertaan ja ei vieläkään ole loppunut. Mitä varten kuuro kissa edes huutaa?!

Mutta asiaan, eilen mentiin tallille Jonnan kanssa yhessä tuuppaan koulua. Rikun kanssa ollaan nyt parina päivänä harjoiteltu paljon sulkutaivutuksia ravissa ja laukassa. Toissapäivänä harjoiteltiin siksak-sulkuja ravissa ja ne sujuukin jo ihan ok, mitä nyt tuo oikeasta vasempaan siirtyminen on vähän töksähtävä. Laukassa ei meinattu saada onnistumaan, kun oriherra innostui vaihdoista taas vähän turhan paljon ja ei enää jaksanut keskittyä taipumiseen ja väistämiseen. Lopetin siis suosiolla ja kokeilin saada muutaman hyvän vaihdon molempiin suuntiin ja Rikun rauhoitettua ennenkuin lopettettiin.
Eilen siis Jonna meni Matilla samaan aikaan kun minä Rikulla. Rikun kanssa jatkettiin sulkuharjoituksia ja käynnissä ympyrällä taivuttelut sujui varsin hienosti. Ravissa kun pyysi samaa niin Riku ei muka taas ymmärtänyt kun pyydetään taivutusta vasemmalle, mutta oikealle kyllä. Kun sitten kerran vähän napautin raipalla pohkeen taakse, että väistäisi sitä takapäätä vasemmalle niin eiköhän tämä taas päätä loikata pystyyn, vaikka mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut. Yritettiin sitten uudestaan käynnissä ja nyt ei meinannut käynnissäkään sujua kun Riku päätti että vasemmalle taipuminen on kamalaa! Kun sille sai taas taottua päähän, että se tehdään vaikka herra itse olisi mitä mieltä niin ei meillä sitten enää koko loppuajasta ollut mikään ongelma taipua minnekkään. Voi kun joku osaisi kertoa mitä tuo ori ajattelee, kun en aina ihan ymmärrä.
Harjoiteltiin siis loppuun vielä sulkutaivutusta laukassa ihan keskihalkaisijalta uralle ja sen jälkeen yksittäinen vaihto, kun ne edellispäivän siksakit ei sujunut kun Riku ei malttanut. Keskityttiin siis siihen, että taivuttiin ja mentiin sivulle ja suoristuksen jälkeen se odotti ennenkuin annetaan vaihtoavut, eikä rupea vaihtelemaan itsekseen.
Kaikenkaikkiaan alun pöllöilyn jälkeen Riku oli taas oikein kiva ja pehmeä ratsastaa.

Nakki napsahti

Tuli tälläinen "tunnustuspalkinto" ja tehtävä vastata kysymyksiin. Kiitos tästä kuuluupi Kaktulle, kiitoksia siis tästä ;D

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymylseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan nlogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri: Aivan ylivoimaisesti petrolin sininen!

2. Suosikkieläin: Tää on ollu mulle aina kovin vaikia kysymys, tuppaan tykkäämään kaikista karvaisista, karvattomista, suomuisista ja limaisista otuksista. Helpompaa olis kysyä inhokkia kuin suosikkia, eli en tiedä.
3. Suosikkinumero: 3! Tähän liittyen myös muutamia pakkomielteitä..
4. Suosikki alkoholiton juoma: tällä hetkellä playn maitokaakao. Vaihtelee mielihalujen mukaan.
5. Facebook vai Twitter: Naamakirja, twitteriin en oo tutustunu.
6. Intohimosi: Ratsastus, kengät, maalaus
7. Saada vai antaa lahja: Hmm.. antaa koska mua alkaa ahistaa jos saan lahjan, mutta ei oo mitään antaa takasin, pelkkä antaminen ei ahista.
8. Suosikkikuvio: Kuvio? Semmoset epämääräiset laikut :D
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai, viikonloppu alkaa ja valmennuspäivä.
10 .Suosikkikukka: Kallalilja tai sitten tämä tämä vaalenapunainen hortensia.

Vahingon pistän kiertämään seuraaviin blogeihin:

http://vicicici.blogspot.com/, http://jaxenelamaa.blogspot.com/, http://varrella-virran.blogspot.com/, http://heppatytto4evah.blogspot.com/, http://ajanan.blogspot.com/, http://ikuisiakertomuksia.blogspot.com/, http://jorepallo.blogspot.com/, http://adas-lifestyle.blogspot.com/

tuli vuan 8 mutta haittaakopi tuo :)

Varsahuutokauppaa ja muuta

Huukaupan aloittaja, suomenhevostamma Carmita

Valmentaja ikävästi sairastui niin valmennukset jäi sitten viimeviikolta vähiin, pöh. Noh tällä viikolla taas mennään.

Perjantaina lähdettiinkin sitten Ypäjälle varsahuutokauppaan, jossa meillä oli yksi kasvatti myytävänä, Nelilyn Big Boss. Hugo oli kuukauden ajan Korven Ilkalla treenissä, että suuremmalla mahdollisuudella saatais kaupaks, kuin ilman treeniä. Esittäjäkin oli tallin puolesta, joten me saatiin vaan katsella huutokauppaa ja muita varsoja.

Meidän "pikkuvarsa" oli selkeästi yksihuutokaupan isoimpia vuotiaita. Syntymästään asti iso varsa menisi nyt vuotiaana ihan kepoisesti kaksivuotiaasta.

Jännityksellä katseltiin muita varsoja ennen Hugoa ja oli kauhean mielenkiintoista nähdä monia vuotikkaita yhdessä kasassa. Sai vertailla ihan kunnolla.

Hugo käyttäytyi todella asiallisesti, yleensä lupsakka ja melkein laiskanpulskean oloinen orivarsa vähän sai itseensä ilmettä maneesissa, mutta silti käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ihmishälinässä.

"pikku" Hugo.

Ja niin siinä vaan kävi, että kaupaksihan tuo meni. Uudet omistajat vaikutti todella mukavilta ja toivotetaan onnea uuden varsan treenaukselle ja tuleville kisakausille :) Itsellä yhden treenaus vähemmän murehdittavana.
Pahoittelen maneesikuvien laatua, en oo kuvannut pitkään aikaan, niin tuo kameran säätely ei tule enää niin selkärangasta.

Lauantaina sitten oli taas aikaa hillua tallilla ja molemmat pojat tulikin ratsastettua melko peruteellisesti. Päätin sitten kun ilmakin oli kaunis pitää molemmille koulurääkin ulkokentällä.
Rikulle kanget päähän ja pitkästä aikaa raippa mukaan vääntöön. Tarkotus oli treenata sarjavaihtoja pitkästä aikaa, mutta jäätiin sitten vain toiselle pääty-ympyrälle, kun ratsastettavassa kunnossa (sateiden jälkeen siis lutakoita kentällä) olivat vain pääty-ympyröiden kokoiset palat ja pitkä sivu ja pitkällä sivulla oli este. Toisella ympyrällä meni tallin toinen PRE ori ja sitä kuvattiin, niin en halunnut kuviin kuokkimaan ja häiritsemään toisten reeniä niin jäin siis suosiolla toiseen päätyyn.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin käynnissä taivutuksia, sulkutaivutusta niin, että takapää siirrettiin sisälle ja ulos vuorotellen, etujalat koko ajan ympyrän uralla. Anu tykkäs meillä teettää tätä harjoitusta sekä avoilla että suluilla aluevalmennuksissa ja Rikulle olen havainnut tän hyväksi pohkeiden(ja taivutusten) läpisaamisessa. Keskityin myös oikein kunnolla omiin apujen antoon ja istuntaan, koska mulla on paha tapa päästää ulko-ohja liian löysälle sisäohjaan nähden ja jäädä vetämään silloin sisäohjasta kun hevonen ei taivu. Tätä ongelmaa ei ole kun muistan pitää ulko-ohjan kädessä, eli keskityin paljon siihen, kuin myös siihen etten siirrä pohkeita kovin paljoa taakse taivutuksissa, koska tästäkin on etenkin laukkasulussa tullut ärsyttävä tapa.
Kun harjoitus sujui käynnissä rennosti vastustelematta kokeiltiin samaa ravissa. Muutama askel hyvää taivutusta takapää ympyrän sisällä, suoristus, muutama askel taipuneena ympyrältä ulospäin. Etenkin tuo taivuttaminen ulospäin on ihan pirun hankalaa, kun hevosen etujalat pitää saada pysymään ympyrän uralla, eli kun tämä onnistuu niin ainakin tietää että se otus on avuilla!
Ravissa vaatikin vähän enemmän työtä ja keskittymistä omiin apuihin etten jännittynyt ja koonut liikaa vaan päästin Rikun ravaamaan eteenpäin. Aina välillä jos Riku ravaa normaalisti taivutuksen aikana, musta tuntuu ettei se taivu tarpeeksi, vaikka se olisikin taipunut, joten paha tapa jälleen on että kokoan ja hidastan vauhtia liikaa, jolloin Riku jännittyy eikä tahdo taipua. Eli siis nyt taas kaikesta oman pääni vastustelusta huolimatta, kun uskalsin antaa Rikun ravata eteenpäin, muutaman kierroksen jälkeen taivutukset sujui ravissakin kuin vettä vaan.
Laukkaharjoituksiksi ajattelin yksittäisiä vaihtoja ympyrällä. Vastalaukasta oikeaan laukkaan.
Riku teki hienoja yksittäisiä vaihtoja niin rupesin kokeilemaan saanko radan poikki kääntyessä vaihdettua laukan takaisin vastalaukaksi (jos huijaan Rikua että vaihdetaan suunta, vaikkei vaihdetakkaan). Jälleen, tämä on ongelma, Riku ei ole tehnyt vaihtoja kuin tutuilla linjoilla, joita on kisaohjelmissa. No viahdot sujui jälleen aivan tuosta vaan ilman ongelmaa, joten tein siinä aina vaihdot että vastalaukkaan-4 askelta-oikea laukka ja taas radan poikki ja vastalaukka. No pari kertaa tein näin ja kun se sujui niin hienosti niin aloin kokeilla saisinko laukan vaihdettua vastalaukkaan missä tahansa kohtaa ympyrää.
Johan nyt toki! Pikkuherra vaihteli niinkuin ammattilainen aina kun vaan valmistelin itse kunnolla. Onnistui niin aidan vieressä, kulmassa kuin siinä radan poikki tultaessa. Nämä laukkaharjoitukset tuli täysin fiilispohjalta, kun hevonen teki töitä niin hienosti ja halusin testailla, kuinka hyvin se kuuntelee. Päätin sitten lopuksi vielä kokeilla niitä sarjavaihtoja mitä olin halunnut treenata ja Riku harvoin tekee vaihtoja näin paljon näin hyvin kuin se lauantaina teki, niin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kokeilin vaihtoja 4. askeleen välein ympyrällä. Ei ehkä mitään kauneimpia vaihtoja, mutta kaikki teknisesti oikein. Vähän ilmavia ja intoa oli turhan paljon joten vauhti oli vähän reipas, mutta ensimmäistä kertaa Riku pysyi hallinnassa, eikä vaihtojen jälkeen rynninyt holtittomasti. Ei kisoissa kovia pisteitä saisi, mutta ylpeä olen pojasta, kun tietää kuinka vaikeita Rikulle tuo maltilla vaihtaminen sarjassa vielä on ja ympyrällä se tuo vielä omat vaikeutensa. Tai sitten ehkä se on parempi ympyrällä meille, kun se keskittyminen siihen tiehen pakottaa mut pitämään se paremmin avuilla, kuin esim. lävistäjällä sarjoja tehtäessä. Tiedä häntä, mutta sen verran oripoika kuumesi harjoituksesta, että loppuraveja ei voitu mennä ennenkuin oli hetki tehty käynti-pysähdys-käynti harjoituksia ja saatu mieli nollattua.

Matin kanssa ajattelin keskittyä siirtymisiin, erityisesti ravi-laukka-ravi, kun ne on vielä melko raakoja ja töksähtäviä ja etenkin laukasta raviin siirtymisissä Matilla naksahtaa helposti ja se polttaa päreensä.
Jo siinä kun harjasin huomasin, että aristeli selkää vähän ja oli taas jumissa. Ajattelin että voi ny muna, pitää taas tehdä pitkät alkuverkat semmoisessa pukkishow'ssa ennenkuin saadaan töitä tehtyä. Matti kuitenkin yllätti ja meni rennosti ja omalla moottorilla eteenpäin heti kun ohjat otettiin käteen ja alettiin ravailla. Jäykkähän se on aina pitkän aikaa ennenkuin lämpiää, mutta yleensä kun selkä on jumissa ei suostu laskemaan päätä ja käyttämään selkää, mutta tuolloin meni ihan samalla lailla kuin silloin kun selkä on normaali. Varuiksi ravasin pitkään ja tein ravi-käynti siirtymisissä jo vähän töitä ennenkuin otin verkkalaukat.
Alkuun laukka oli etenkin vasemmalle jäykkää ja jännittynyttä, mutta hetken kun laukkailtiin vuorotellen molempiin suuntiin Amatsoni antoi periksi ja laukka rentoutui ja kuskikin pystyi istumaan satulaan. Sitten aloitettiinkin työskentely siirtymisten kanssa ja jo muutaman kerran jälkeen ne sujui Matiksi aivan superhyvin; se pysy peräänannossa, siirtyi pehmeästi ja jatkoi rauhallista ravia aikaisemman pää pystyyn -töks- kiitoravia sijasta. Tuntui siltä, että joku on vaihtanut mun täykkärin, koska se ei ollenkaan tuntunut omalta itseltään. Laukannostot ei oo koskaan sujunu yhtä hyvin, eikä kertaakaan tainnut tulla ristilaukkojakaan. Uskalsin jopa jo taas pitkästä aikaa vähän kokoilla Mattia muutaman askeleen verran laukassa ennen siirtymistä, jolloin siirtymiset parani entisestään. Siitä hevosesta saa kyllä tehtyä ihan ok hevosen vaativaan B:hen asti niin että se voisi pärjätäkkin jotenkuten (vaikkei ravissa lisääkään, laukassa sitäkin paremmin), mutta siihen taitaa Matilta liike loppua. Siinäpähän on tavoite seuraavan kolmen vuoden ajaksi, jonka jälkeen taitaa tulla eteen myyntipakko. Nipsu ja Räpy on sillon 3-vuotiaita ja täytyy niitä alkaa opettaan, niin eipä taida aika riittää 4:lle hevoselle :(
Mutta takaisin kahluualtaalle. Matti oli aivan mahtava, eikä kiukutellut kertaakaan niin jätin loppujenlopuksi itse harjoittelun lyhyeen ja loppuverryttelyjen jälkeen talliin mutustamaan heinää.

Sunnuntain pojat sai taas vapaata mietiskellä elämäänsä, kun omistajan täytyi ottaa opiskeluissa vähän kiinni.
Tänään sitten taas lähdin tallille vähän myöhään, joten aikaa jäi ratsastaa vain Riku. Kun ei kerran satanut lähdettiin maastoon hyppimään esteitä. Se on aina hyvä tapa saada Riku liikutettua nopeasti, kun mennään maastoon ja verkataan ja hypätään muutama este ja sitten lyhyen ravipätkän jälkeen kävellen talliin. Saa mielenvirkistystä vaikka fyysisesti se ei Rikulle olekaan rankkaa ja poika on tyytyväinen.
Ensin siis käveltiin ympäri metsää hetki ja käveltiinpä haudan yli muutamaan kertaan (ei olla ennen hautaa kävelty, kun siinä oli pitkään puomi päällä).
Puomi on nyt haudan pohjalla joten käveltiin tuota kapeampaa puolta muutaman kerran.

Sitten ravattiin muutama kierros laukkarataa, ennenkuin otettiin laukkaa. Laukkaakin mentiin muutama kierros kumpaankin suuntaan, eikä Rikulla ollut tänään sellaista menohalua, laukkasi reippaasti, mutta ei kovaa vaikka ohja olikin melko löysällä ja olisi saanut mennä kovaakin jos olisi halunnut.
Hypättiin sitten alkuun sitä samaa kolmen tukin metsäpolkua, koska se on mukavan helppo ja se on hiekalla, kun niitä hokkeja ei edelleenkään saa sinne koipiin. Riku tykkäsi ihan hirveästi ja ei oo varmaan koskaan hypännyt yhtä hyvistä paikoista ja ylipäätään hyvin.

Sitten aattelin ekan kerran yhdistää kaksi estettä (tai esteyhdistelmää) peräkkäin, mitä ei Rikun kanssa olla tehty, kun ollaan opeteltu hyppäämään niitä yksittäisiä tai lyhyitä sarjoja. Noh hypättiin tuota samaa polkua ja sen perään sellainen yhden askeleen välillä oleva tavallaan "kuopassa" oleva este. Tai siis siinä on kaksi tukkia ja välissä kuoppa :D en nyt muista miksikä sitä kutsutaan tallilla, mutta josko kuva selittäisi.


En minä ainakaan kyllä saa tuosta selvää, mutta onpa jotain. Polku siis kuvasta katsoen vasemmalla tuota hiekanreunaa seuraten lyhyen matkan päässä.

Tätä hypättiin muutamaan kertaan molemmista suunnista, eli ensin tuo yllä oleva este ja siitä metsään ja toisinpäin. Riku nautti aivan hirveästi ja tuli muutama kamikazehyppy kun ei malttanut ottaa askelta ennen estettä kun oli niin innoissaan jo hyppäämässä, vaikka askel olisikin siihen hyvin sopinut.
En yhtään tiennyt kauanko aikaa oli mennyt joten lähdin ravia metsää päin ja ajattelin viimeiseksi hypätä pellolta metsään vievän tukkiesteen, joka ollaan aikaisemminkin hypätty, MUTTA siihen on nyt laitettu portti alle, mikä oli Rikun mielestä aivan kamala ja kerran se pysähtyi pörisemään sen eteen, mutta toisella kerralla hyppäsi sitten yli sellaisella jättiloikalla ja kun kehaisin ja taputin kaulaa niin veti siinä sitten yhden ilopukinkin vielä :D

Siinä se kamala portti + puolikas Riku.

Ajattelin sitten, että olisi kiva ottaa kuvia vähän noista esteistä mitä loikittiin, ettei tarvi ihan vaan tekstiä kattella ja kuvitella kaikkea, joten en sitten kävellykkään suoraan talliin vaan taas tehtiin jotain uutta ja käveltiin portaat alas

Kännykällä on kuvat otettu, joten laatu ei varmasti ole päätähuimaava, mutta onpa jotain mitä töllistellä :D

Riku on kyllä outo hevonen, kun se käveli haudan yli ja portaat tuli alas aivan kuin vanha tekijä, mutta tuo portti oli sitten olevinaan ihan kamala. Mielummin myös Rikulla hypin maastoesteitä, kun ne tuntuu sille olevan niin paljon helpompia kuin rataesteet joiden läpi se lähinnä rynnii ja koko touhu muistuttaa erehdyttävästi keilausta. Maastossa Riku hyppää kuitenkin niin että se oikeasti hyppää ja katsoo jalkoihinsa ja paikkojakin jo vähän, mutta erityisesti että se kattoo niihin kinttuihinsa, kun se tuntuu vähän aina unohtuvan tuossa touhutessa.

Mutta kivaa oli ja nyt on viikon irrottelut tehty! Tosin aikaa kului hitusen enemmän kuin olisi pitänyt, eli kun pääsin lähtemään tallilta aikaa olisi ollut puoli tuntia ehtiä luennolle, mikä Tampereella neljän ruuhkassa olisi jo muutenkin mahdottomuus, mutta tähän olisi pitänyt lisätä että olisin ajanut kotiin (20min), käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteet ja lähtenyt ajamaan sinne ruuhkaan niin suihkusta kun pääsin ja olin jo puoli tuntia myöhässä niin ajattelin, että anti olla, opettelen itte.

Metsäponit

Eihän ne suunnitelmat nyt taaskaan pitäny :D

Jonna kyseli sitten että lähetäänkö kahville niin minä ehotin että mennään maastoon. Sinnehän me sitten lähettiin. Alkuun oli hieno ilma ja ku saatiin pojat varusteisiin ja suunnattiin ulos niin eiköhän siellä oo kauhia kaatosade! Ajateltiin luovuttaa ja mentiin maneesiin pyörimään. Sade kuitenkin hetken päästä lakkas, joten uhattiin luonnonvoimia ja lähdettiin metsään. Vaikka sade alko uudestaan niin rämmittiin tunnin verran mettäpolkuja pitkin välillä ravaillen pätkiä ja lopuksi käytiin vielä vähän kahlailemassa lutakoissa ja kävelemään vähän bankettia. Matti meni Jonnan kanssa hienosti koko reissun, ainoastaan alkumatkasta sateenvarjomies vähän säikäytti, mutta siinäkin vaan täpytettiin hetken matkaa. Riku pääsi koulurääkistä ja pääsi kaverin kanssa maastoon. Ku tultiin takasi niin oli hyvin tyytyväisiä poikia ja ratsastajat oli ihan litimärkiä. Eikä haitannu yhtään vaikka kastu kun oli niin kivaa!

Yäh, syksy.

Kai se on pakko myöntää, että tuo ihanaakin ihanempi vuodenaika on ottanut vallan. Sadetta tullut monta päivää ja tuulee niin pirusti. Tämä on äärimmäisen mukavaa, kun kärsii sellaisesta vaivasta, että kun tuulee niin korvia alkaa särkeä ja tämä särky noin kahden tunnin jomotuksen jälkeen aiheuttaa vielä mukanaan yleensä migreenin. Kyllä, aivan rakastan syksyä ja sen kylmiä tuulia. Onneksi pipot on keksitty.

Niihama aluekisat 24.7.11 VaB:3

Ja voi kun minun pieni oripoikani oli niin lutuna eilen! Sateen vuoksi olen taas jälleen iloinen, että tallillamme on maneesi. Sinne pääsee ihanasti suojaan tuulelta ja sateelta ja kunnon pohjalle treenaamaan. Tosin tuon toissapäiväisen pienen maastoepisodin jälkeen olen lähes vasenkätinen, mikä aiheutti pienehköjä ongelmia muutamissa perusasioissa; harjaaminen, pintelöinti, kavioiden putsaus, satulavyön kiristys, pidätteet. Joskus pienenä olen kuulemma ollut täysin molempikätinen, eli siis olen sujuvasti pystynyt käyttämään molempia käsiä (mm. molemmilla käsillä yhtäaikaa kirjoittaminen oli kuulemma ihan normaalia), mutta näin vanhetessa sitä on sitten muuttunut oikeakätiseksi. Kaiken normaalin suorittaminen vasurilla ei ollutkaan niin mukavaa ja taisinkin varustaa ja huoltaa Rikua kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti. Karsinoiden siivoaminenkin oli pienehkö urakka, kun puristaminen sattuu. Kaikesta tuosta tuskasta huolimatta pääsin selkään asti. Oriherra oli mitä kiltein ja kevyin taas kun oli saanut edellisenä päivänä leikkiä rodeohevosta, mistä olen äärettömän kiitollinen, koska oikeassa kierroksessa pystyin ratsastamaan täysin normaalisti, mutta vasemmassa tuo ulko-ohjantuen pitäminen oli melkoisen hankalaa.

Niihama aluekisat 24.7.11 VaB:3

Keskityttiinkin siis aivan perusasioihin, eli taivutteluun, tahtiin ja pohkeenväistöihin. Pohkeenväistöstä on tullut Rikulle jostain syystä kamalan epämiellyttävää sen jälkeen kun sen kanssa on ruvettu harjoittelemaan sulkuja. Se ei enää millään tahdo pysyä suorana, vaan yrittää väkisin taipua väistön suuntaan ja mennä sulkua. Tätä sitten vähän taas reenattiin, kun se tuntuu olevan niin pirun vaikiaa. No eipä se taas kauaa vaatinut, kun herra suostui pysymään suorana, mutta sitten ei enää pysyttykkään peräänannossa vaan juostiin turpa rullalla sivullepäin. Asia korjattiin tekemällä muutama ravi-käynti-ravi siirtyminen väistön sisällä ja pian taas keskityttiin oikeaan asiaan. Jännä muuten, että väistöt sujui paremmin vaikeampaan suuntaan kuin siihen suuntaan joka yleensä on Rikun parempi väistösuunta. Loppuun otettiin vielä muutama laukanvaihto lävistäjällä ja nyt ollaan taas saatu vaihdot sujumaan sujuvasti (outo lause) kaiken tuon kesän katastrofaalisuuden jälkeen.
Mattia ei taaskaan tarvinnut liikuttaa, Jonna ihanasti mun puolesta hoiti liikutuksen eilen, tänään taas sitten on oma vuoro ja tästä pian pitäisi tallille jo valua. Mattipoika pääsee tänään maastoon. Rikulle keksitään jotain kivaa koulujäynää, kun huomenna on taas molempien poikien kanssa valmennukset.

Niihama aluekisat 24.7.11 C-merkin kouluohjelma

Mikä on tämä "rauhallinen" maastoreissu?

Käväsin viikonloppureissulla Pohjanmaalla taas ja tarkotus oli ratsastella Ludde ja Bronca, mutta ei sitten ehtinykkään sitä tehdä. Mutta lauantaina käytiin äidin kanssa Etelä-Pohjanmaan hevosalan koulutushankkeen järjestämässä "Varsat aisoihin" seminaarissa. Siellä siis opetettiin teoriassa ja näytettiin käytännössä, kuinka varsa koulutetaan aisoihin ja kärryjen eteen (tää oli nyt enemmän työhevospainoitteista, mutta äärettömän mielenkiintoista).

Opeteltiin siis jo valmiin työhevosen kanssa luokkivaljastus ja raatiin ajella vähän tukkireen etuosalla ympäri pihaa :D

ensimmäisenä äiti kokeili

minä menin perässä

Sitten olikin vuorossa valjastuksen purkamista ja yllättävää että äiti innoissaan ensimmäisenä touhuamassa.
Tämän jälkeen kun oltiin "kuivaharjoiteltu" valmiin hevosen kanssa oli vuorossa varsinainen asia; varsojen opetus. Ensimmäisenä oli vuorossa 2-vuotias suomenheppa, jolla oli jo vähän ajettu. Toisena oli 3-vuotias, jolla myös oli jonkin verran ajettu.
Ensimmäinen tavoite oli saada varsat kävelemään sujuvasti aisojen yli, välistä, väliin ja seisomaan aisojen välissä. Yläkuvan 2-vuotias suoriutui tästä rauhallisesti ja helposti ilman ongelmia.

Myös 3-vuotias seisoi ja käveli aisojen välistä hyvin.


Sitten aisat nostettiin ilmaan ja niitä vedettiin varsan perässä, jolloin kuului rahina hiekkaa vasten. Ideana, että varsa oppii sietämään ääntä ja seuraavia aisoja. Ääni loppui aina kun varsa pysähtyi ja alkoi kun varsa liikkui, eli apulaiset vetivät aisoja vierellä kun varsa liikkuu ja pysähtyvät yhtäaikaa (sekava selitys joo..). 2-vuotiaalle tämäkään ei ollut iso juttu, ensin se vähän ihmetteli, mutta lopulta ei välittänyt asiasta ollenkaan.

3-vuotiasta taas pelotti aisojen pitämä ääni. Jo pelkkä aisojen nostaminen pelotti sitä hieman. Työskentelyä jatkettiin pikkuhiljaa ensin yhdellä aisalla ja lopulta kahdella niin kauan, että varsa käveli pätkän äänestä huolimatta. Siihen oli hyvä lopettaa, kun tehtävä oli tälle vähän vaikea.
Sitten me poistuttiinkin hakemaan pikkuveljeä kaverin luota ja mentiin kotiin hoitamaan omia hevosia.
Täytyy sanoa, että Nipsu oli kasvanut ihan hirveästi ja kimoja läiskiä on siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea herrajumala että siitä on tullut KAUNIS! Siis en meinannu mitään muuta saada sanottua kuin hoettua sitä kuinka kaunis siitä on tullut.
Hah, tähän väliin pitääkin sanoa, että kävin kyllä tallissa vilkaisemassa hevosia jo perjantai-iltana kun tulin kotiin, mutta kun kurkkasin siihen karsinaan missä Nipsu ja Selma on olleet niin ihmettelin kun varsa ei oo kasvanu ollenkaan. Sitten kun myöhemmällä mentiin uudestaan niin sitten vasta hoksasin, että eihän siellä karsinassa olleetkaan Nipa ja Selma vaan Alli ja sen uusi varsa Räpy (tai kameli vai mikähän se nyt sitten on)! Enkä mä tietysti aiemmin edes huomannut, että emä olikin mustanruunikko eikä kimo niin mitenhän erehdyin luulemaan Allia Selmaksi. Kaikkea se väsymys teettää näemmä :D

Mutta Nipsu on kaunis, yritin kuvata sitä paljon, mutta missään kuvassa ei korostu se kuinka komea se luonnossa oli. Askellajejakin kuin sain videolle niin se on vähän laiska niin eihän niistäkään tietysti näy kuinka hyvin se liikkuu, pöh.
Mutta eikö ookkin maailman sulosin kaveri? Tässäkin se on tietysti hyvännäkönen, mutta ei tästäkään näy se sen pään veistoksellisuus mikä siinä luonnostaan on. Se vaan oli niin niin kaunis, ettei voinu kun ihailla. Voi että odotan mitä tästä tulee, komea ainaki jos ei muuta!

Sitten voi iesus meidän Räpy. Se on kyllä just niin ruma kun mitä Nipa on kaunis. Lyhyt runko, pitkät vänkyräjalat, lyhyt paksu kaula joka taipuu ihan ihmeellisesti ja isot pörröset korvat. Suoraan sanottuna se näyttää ihan meidän Patelta. Me ollaan sitä nyt ihmetelty, että mikähän varsa tää on, kun Allin piti olla tyhjä, mutta sitten ajateltiin jos se olikin tullut tiineeksi Diesel Donista, jolla se alunperin astutettiin. Mutta sitten kun varsaa ei laskettuna ajalla alkanut kuulua niin ajateltiin, että se voisi olla meidän Pikistä (Nelilyn Mr Big), koska se oli ajankohdaltaan sopiva siihen, kun Piki oli meillä laitumella ollessaan päässyt tammojen sekaan (tosin Pikikin röhnötti pihatossa, kun tammat oli jossain laitumen perällä eikä se ollut yhtään kiinnostunut tammoista). Mutta kun ei se kyllä Pikiltä näytä, kun se näyttää niin Patelta.
Tässä tuleekin se mysteeri, Pate ei ole ollut viime syksynä karkuteillä ollenkaan, ainut kerta kun se on ollut vapaana oli helmikuussa kun ne Rikun kanssa lähti tappelemaan pois kotipihasta ja toinen kerta kun ne Rikun kanssa karkas juoksemaan tammojen aitauksen vieressä (ulkopuolella siis) ja öisin Pate on tallissa. Joten jos se on Paten varsa niin me ollaan kyllä ihan sormi suussa, että miten se on edes mahdollista ja jos se on Pikin niin täytyy sanoa, että siitä ei kyllä siitosoria sitten tuu millään.
Tuosta nyt ei ihan niin hyvin näe kuinka epämääräinen se on, otan videokameralta parempaa kuvaa, kunhan jaksan kaivaa sen tuolta matkatavaroiden seasta, mutta antaapahan vähän mielikuvaa siitä millanen otus on kyseessä. On se vaan niin vekkulin näkönen luonnossa ettei tosikaan. Tästä tulee nyt sitten ratsu oli se mitä oli, kun vaikka se Pikin varsa olisi niin sille ei saa kilpailuoikeutta. Joten jos joku haluaa ostaa pienen yllätysoripojan (joka kyllä ruunataan heti kun tilaisuus tulee) niin tämän saa ostaa pois.

Nyt ollaankin sitten taas kotona Tampereella ja pojat on vähän pirteitä viikonloppuvapaan jälkeen. Sain värvättyä kaverini Jonnan vuokraamaan Mattia muutaman kerran viikossa, että saan muutaman vähän helpomman päivän ja tarvitsee hoitaa vain yksi hevonen ja Matin liikutus on turvattu. Tänään olikin sitten Jonnan päivä ratsastaa Matti enkä vielä tiedä kuinka on sujunut, mutta Jonna on jo sen verta monta kertaa hoitanut pojat, että tuskin ongelmia enää tulee. Itse päätin sitten lähteä Rikun kanssa maastoon vähän purkamaan sitä pössöilyenergia, joka on viikonlopun aikana kertynyt.

Nyt on satanut melko paljon parina päivänä ja siitä ei ilmeisesti ole kauan kun laukkarata on aurattu, joten se oli sellaista pehmeää ja upottavaa (lue: raskasta -> omistaja on tyytyväinen, että saadaan vähän lihasreeniä). No, kun herra tajusi että tänään saa revitellä niin se ei meinannu pysyä housuissaan vaan alko täpyttää jo käynnissä ja ravissa olisi koko ajan halunnut lähteä ryntäämään. Kun olin ravaillut tarpeeksi niin ajattelin, että nyt on varmaan lihakset lämmenny tarpeeks että voidaan lähteä laukkailemaan. No örm.. Se ei menny ihan niin helposti kun luulin. Kun annoin Rikulle luvan lähteä laukkaan, niin oripoikahan lähti. Täyttä pierupukkilaukkaa eteenpäin. Siinä pomppivan orhin kaulalla istuessani yritin kiskoa päätä ylös huonolla menestyksellä ohjasin sitten päin puskaa, että sain sen pysähtymään ja kiivettyä pois kaulalta takasin satulaan. En tippunu(!!) mikä oli kyllä siihen menoon nähden aika yllättävää.
Noh uusi yritys, nyt lähdettiin vähän rauhallisemmin ja ajattelin, että jos hidas kiihdystys toimisi vähän paremmin. No joo sujuihan se puoli kierrosta, kunnes uusi suora aukesi. Riku vetää taas pään alas ja lähtee pomppimaan niitä ihmepukkejaan. Tällä kertaa pysyin satulassa, mutta en saanut päätä ylös, joten vaihtoehtoisesti sitten päätin kokeilla vauhdin lisäämistä ja vähän potkasin kovempaa kylkiin ja karjasin. No nousihan se pää sieltä ja sitten taas osattiin keskittyä oikeeseen asiaan. Sitten mentiinkin niin, että rapa roisku. Eipä oo Rairatti hetkeen menny yhtä kovaa kun se meni tänään korvat hörössä aivan innoissaan, vaikka pohja oli tosi raskas laukata. Toisaalta hyvä, kun ainakin se tehokkaasti imi energian tuosta pöhköstä ja jo muutaman kierroksen jälkeen maltettiin jo vähän hidsastaakkin. Sitten ravattiin hetki ja ajattelin hypätä muutaman kerran semmoisen metsäpolunpätkän jossa on 3 pientä tukkiestettä. Maastoesteitä ei olla pystytty muuten oikein hyppimään, kun suurinosa on nurmikolla ja nyt on niin märkää ja Rikulla ei oo hokkireikiä kengissä, mutta nämä on hiekkapohjalla joten uskalsin ne hypätä, että herra saa tehdä jotain kivaa. Voi ihana kuinka se nautti. Jalat meni ihan ihmeellisesti ensimmäiset kerrat, mutta toisella ja kolmannella kerralla Riku laukkasi hienosti ja rauhallisesti ja ensimmäistä kertaa katsoi ponnistuspaikat ja askeleensa itse. Jännä kuinka paljon paremmin se keskittyy maastoesteillä, rataesteillä se ei ollenkaan malta katsoa kinttuihinsa saatikaan vauhtiaan.
Hyviin hyppelöihin päätettiin sitten lopettaa ja ravattiin vielä muutama kierros hölkkää. Sitten mentiin metsään kävelemään ja tässä vaiheessa tunsin pistävää kipua oikean käden nimettömässä. Puristaminen ja käden liikutus sattui. Ilmeisesti oon käden nyrjäyttäny jotenkin siinä Rikun riehuessa, tää näppäimistön näpyttelykin tekee kipiää. Niin sadekkin alkoi tuossa kesken laukkailun ja sadetakin tietysti olin jättänyt talliin, kun oli hieno ilma kun lähdin, joten olin aivan läpimärkä kun tultiin takas talliin.

Tyytyväinen pikkumies pesun jälkeen.

Riku nautti ihan hirveästi kun lenkin jälkeen pestiin lämpöisellä vedellä ja oli selkeästi jo seesteisemmän olonen, kun turhat paineet oli purettu. Tälle hevoselle ei kyllä vapaapäivät sovi kans yhtään, mutta on se kaikessa tyhmyydessään vaan äärettömän ihana. Tänään just siinä sitä puunatessani mietin, että mikähän siinä on että tuppaan tykkäämään aina niistä sekopäisimmistä tapauksista. Vaikka ei Riku sillälailla ole mikänä sekopää, se vaan on niin lapsellinen, että se ilmaisee itseään niinkuin kiukutteleva pieni lapsi ja kun se innostuu se osottaa senkin hyvin selkeästi. Varsin vallottava veijari, ei sitä voi kun rakastaa.

krhm.. miltä meidän suojat näytti kurakossa laukkailun jälkeen..

EDIT unohdin pistää kissin muukaan
Ahmatti nukkuu :)

Ärsyttää ja turhauttaa

Ahmatti

Aloitin nyt sitten opinnot aikuislukiossa ja nyt vielä alkoi avoimen yliopiston opinnot, jotka menee jo keskenään päällekkäin mikä stressaisi kai muuten enemmän, mutta lukiossa nyt ne kurssit joiden asiat suurinpiirtein osaan jo etukäteen.

Oon vissiin myös tulossa kipeäksi, kun pari päivää on mahakin ollu kipiä.

Olo on koko ajan hirveän stressaantunut ja alan kai olla taas aneeminen (kärsin melko pahasta anemiasta lukioaikana, jonka takia opiskelut siellä meni pieleen ja sen takia nyt uudestaan opiskelen samoja kursseja). Oon koko ajan väsynyt, mutta yöllä heräilen vähän väliä, herään väsyneenä ja kun yritän nukkua en saa unta. En jaksaisi keskittyä luennoilla, kun väsyttää niin että tuntuu kuin nukahtaisi siihen paikkaan.

Luennot ja tunnit on kaikki illalla ja tallilla pitäisi käydä päivällä. Ongelmahan on se että painin aamupäivän sen kanssa että saisin itseni hereille ja vaikka herään yleensä kahdeksalta tai jo ennen niin en saa itseäni liikkeelle ennenkuin vasta kahdentoista jälkeen, jonka jälkeen kun pääsen tallille ehdin vain siivota karsinat ja totean että on kiire kouluun.

Stressittää, väsyttää ja ärsyttää. Hevoset käy ylikierroksilla, koska en ehdi liikuttaa niitä kunnolla, koska en jaksa lähteä ajamaan tallille, kun olen niin väsynyt koko ajan että pelkään nukahtavani rattiin ja kun saan itseni tallille ajoissa ehdin liikuttaa molempia noin 20-30min ja se turhauttaa, koska en pysty kunnolla liikuttamaan.

Sekin vielä että kaikki koulu menee torstaille just siihen aikaan kun valmennukset olisi eli nyt pitää vielä nekin saada siirrettyä. Maaliskuuhun asti pitäisi jaksaa nyt rämpiä tässä tilanteessa, sitten loppuu lukio, mutta toisaalta sitten alkaa taas pääsykokeisiin luku.

Kisaaminenkin turhauttaa, kun halusin päästä kokeilemaan Rikulla vaativaa A:ta, mutta kun tuo on nyt päättänyt ruveta pelleilemään radoilla, niin meni sitten tämä kausi uudestaan kisaamisen harjoitteluksi vaan.. Tälle vuodelle en oo edes enää jaksanu Ypäjän jälkeen kisoja katsoa, joukkuemestaruuksiin mua pyydettiin mukaan, mutta taidan siellä vaan mennä tuon helpon B:n niin eipä tarvi miettiä tuon hevosen kenkkuilua.

Kenkkuilunkin aiheuttaa satula, jossa en itse pysty istumaan ollenkaan enää (tämä ongelma on nyt tullut Globukseenkin). Ainut satula jossa pystyn istumaan rennosti on yleissatula, jolla ei paljoa koulukisoihin lähdetä. Tietenkin myös tämä meidän tämänhetkinen valtakamppailu aiheuttaa kanssa pientä närää, kun Rikulla on taas testailukausi menossa.

Tiivistettynä: TURHAUTTAA. Kuitenkin pieneksi piristykseksi tähän angstaavaan vuodatukseen pistetäänpä vähän kuvia ja toivotaan että tää tästä vähän helpottais.

Mitähän tässä nyt sitten sanois

Universumilla on selvästi tasapainottava voima.

Torstaina Rikun valmennus lykkäntyi, kun valmentajan täytyi mennä kokoukseen, mutta Matin kanssa tunti oli normaalisti ja kun Jutta soitti tuosta valmennuksen peruuntumisesta, se meni samalla paljastamaan että mennään erikoisesteitä maneesissa. Tämä tieto sai mun pulssin samantien kahteensataan ja mietin, että jos en menis ollenkaan, Matti kun on Matti maneesissa ja en sillä ole ikinä tuossa pressumaneesissa hypännyt.. Sattuneista syistä kun se liikkuminen siellä on ollut hankalaa. Ruunan rupsukka päätti kuitenkin yllättää omistajansa positiivisesti jo alkuverkassa laukkaamalla nätisti joka paikasta (laine estettä vähän kyyläsi, mutta kun sekin näytettiin niin ei ollut enää pelottava). Ensimmäistä kertaa sain maneesissa laukattua pitkiä sivuja, ilman erikoisia kyyläyksiä ja säikkymisiä ovien ja laitojen kohdilla.

Esteinä oli pitkällä sivulla sellanen vihreä-keltainen pysty, jonka alla oli kaksi pientä vihreäksi maalattua kuormalavanpätkää ja niiden keskellä sellanen iso vihreä vaneerilevy, jossa oli keltaisia kädenjälkiä. Kun sitten meidän vuoro oli tulla tälle kammotukselle Matti hidasti ja katto ja olin ihan satavarma että se ei mee yli, silti vähän pidin pohkeet tiukemmin kyljissä niin oho, se hyppäs yli! Oli itsellä vähän hämmentynyt olo ja hyppy oli vähän kummallinen, mutta meni kieltämättä yli. Toisella kerralla ei mitään ongelmaa.

Seuraavana oli vuorossa yhden askeleen hempeän vaalenapuna-valkoinen sarja, ensimmäisen osan alla taas kuormalavanpätkiä, jotka myös vaaleanpunaisia. Matti epäröi taas ensimmäisellä esteellä, mutta meni ekalla yli ei edes kovin paljoa hidastanut,. Väliin tuli kaksi askelta mutta molemmat meni kuitenkin yli sen kummallisempia yrittämättä. Toisella kerralla taas tultiin varsin mallikkaasti.

Sitten oli toisella pitkällä sivulla suhteutettu sarja, ensimmäisenä pysty jossa kaksi lainetta ja puomi, sen jälkeen tasaokseri jonka alla kaksi sinistä sadevesitynnyriä. Mulla on ittelle jäänyt pieni kammo noiden laineiden suhteen, kun entinen ponini Rölli ei koskaan suostunut menemään niistä yli suosiolla ja Broncakin aina laineilla kielsi muutaman kerran ensin. Nyt kuitenkin Matti meni molemmat esteet heti aivan loistavasti, ei epäröinyt vaan imi esteelle hyvin. Lopuksi hypättiin rataa, niin mun oikeastaan tarvitsi vain ohjata ja ruuna meni aivan ku vettä vaan. Jäi hirveän hyvä ja tyytyväinen olo itselle koko tunnista.

Ja sitten tasapainoksi Riku oli perjantain valmennuksessa aivan possu. Tähän pohjustuksena, että takana oli viikon loma, kun poikaystävä sairasteli ja en ehtinyt liikuttamaan ja tällä viikolla kaverini kävi ratsastamassa Rikulla tiistaina ja itse ehdin torstaina mennä vain 30min, kun Matin valmennus pidettiin tuntia aikaisemmin. Joten kun tähän liitetään tuo painetta pursuileva oripoika ja maneesillinen muita hevosia, soppa on valmis. Riku oli yhtä ääliö, kuin Matti oli hyvä.

Tehtävänä oli tulla avoa keskihalkaisijalla. Aluksi siirtymisiä ravi-käynti-ravi avon sisällä ja lopulta laukassa avotaivutus. No Rikullahan oli virtaa niin ettei sen pinna kestänyt yhtään sitä taivuttelua, saati että olisi pitänyt KÄVELLÄ! Herrajestas kun ei ymmäretä toisen tarpeita. No se tunti meni vähän häslätessä ja lähinnä vaan siinä, että sen hevosen saa keskittymään johonkin muualle kuin sinne jalkojen väliin, missä Rikun ajatus tuntui vaan olevan.
Sellasta se on se orin kanssa eläminen. Tunnin jälkeen kun muut meni loppuraveja me mentiin päästelemään höyryjä laukkaradalle, kun herra vieläkin kävi ylikierroksilla. No ensimmäisen puoli kierrosta Riku yritti heittää mut selästä, mutta kun se ei nyt onnistunu niin sitten vaan se pinko jonkun neljä kierrosta aivan niin lujaa kun jaloista lähti ja lopulta itse siirtyi käyntiin kun ei enää jaksanut laukata. Sen jälkeen käveli ihan rauhassa muutaman kierroksen niin että hengitys tasaantui niin aattelin että eiköhän se riitä. Äitikin soitti justiin kun olin kävelemässä tallille. Enpä muista koska olis poika seisonu pihassa yhtä paikallaan kun nostelin jalustimia yhdellä kädellä, kun yritin samalla puhua puhelimessa. Riku ei edes tervehtinyt Mattia kun mentiin talliin, niinkuin se yleensä aina tekee, nuokkui vaan ja lörpötti alahuulta.

Tänään sitten oli tuo torstain korvaava valmennus ja tehtävinä jälleen puolipiruetit. Riku oli selvästi rauhallisempi kuin eilen, mutta kyllä siinä silti oli vähän turhan paljon yritystä, mutta ravi-käynti siirtymisiä tehtiin välillä, että keskittyminen saatiin taas oikeeseen paikkaan. Tällä kertaa aloitettiin niillä eilisillä laukka-avoilla keskihalkaisijalla kootussa, lähes piruettilaukassa ja kun ne nyt tänään sitten sujui noin viisisataa kertaa paremmin kuin eilen, ruvettiin kääntämään piruetille lopussa. Riku teki tehtävät aina hienosti ja teki tänään parempia piruetteja kuin on koskaan tehnyt. Jutta kehu, että radalla näistä sais jo ehkä kutosia jopa, mutta vielä tarvii korjailla taivutusta ja asetusta. Poljenta ja kääntyminen on jo tosi hyviä.
Riku jäi taas jäkittämään kaksi kertaa tunnin aikana. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt kovin kauaa että sen sai liikkumaan. Poikkeuksellisesti en edes yrittänyt pyytää eteenpäin, Riku lähti itse peruuttamaan ja kehuin vaan kun liikkui ja sitten se lähtikin eteenpäin. Toisella kerralla sama juttu, ohjat löysällä ja tällä kertaa vähän pyysin pohkeella eteenpäin. Mitä tekee herra Rikhard? Hän hyppää pystyyn ja eteenpäin ja lähtee laukkaamaan! Kun sen sitten sai siirrettyä käyntiin ei voinu kuin ihmetellä että mitähän ihmettä tuo nyt oli. No Riku on Riku ja oripojilla on aina välillä omat jutut. Lopputunnin se menikin sitten taas nätisti. Tarhaan asti kun pääsi takasin niin alkoi ahdistella Matti-raukkaa. Matti tosin heti humautti kaviolla niin se ahdistelu loppu lyhyeen.

Ei noista otuksista oikein ota aina selvää, mutta täytyy myöntää että on ne omalla tavallaan aika lutusiä pieniä ääliöitä.