Tällä kertaa kisoista jäi ihan hullun hyvä fiilis ratsastuksenkin osalta.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Nipsun kanssa mentiin B-merkin ohjelma. Tämä oli nyt Nipan viidennet kisat ja kolmas helpon B:n ohjelma. Ensimmäisestä tuli hylätty radalta poistumisen vuoksi, toisesta joku pikkusen päälle 60% ja sunnuntain radasta saatiin 60,65%, mikä on mun mielestä 4v:lle ihan mielettömän hyvin, kun B-merkin ohjelma ei ihan nuorelle sieltä helpoimmasta päästä ole, pohkeenväistöineen, laukannostoineen käynnistä ja 10m ravivoltteineen.
Verkassa tuntui niinkuin olisi taas vaihteeksi istunut ruutitynnyrin päällä, joka vain odottaa tilaisuutta räjähtää. En tiedä mikä tuolle lapsihevoselle iski, mutta se vaan hyppi ja loikki innoissaan ja oikea pohje ei mennyt läpi millään. Kun vähän yritti sitten tiukemmin napauttaa pohkeella vastineeksi lensi takapää. Laukoistakaan ei tullut hölkäsen pöläystä, kun toinen menee ristilaukkaa, ryntää eteenpäin, jää pomppimaan paikalleen, etc.. Kuitenkin siinä sen 15min verryttelyn aikana saatiin vähän enimmät energiat hypittyä pois ja rupesi sujumaan. Lähdettiin kolmantena, joten mentiin odottelemaan maneesin toiseen päätyyn omaa vuoroa. Tehtiin vain muutamia ravipysähdyksiä ja kerran väistöjä molempiin suuntiin, sitten vain käveltiin.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Kun tuli meidän vuoro mentiin radalle ja otin heti ravia ajatuksena tehdä muutamat voltit ennen kuin aloitetaan ja vähän laukkaa. Päin persettähän (anteeksi) se meni. Vasenta volttia oli turha kuvitellakkaan, kun toinen valuu eikä kuuntele kääntäviä apuja ollenkaan. Komentaminen aiheuttaa edelleen pukkia. Laukassakin mentiin vaan sellaista hypitään-paikallaan-ristilaukkaa -loikkimiseksi. Ajattelin, että no tämäpä alkaa mahtavasti. Sitten tulikin jo lähtömerkki ja ehdittiin ottaa vielä yksi voltti vasemmalle ennen kuin aloitettiin ohjelma. Se jo menikin jotenkuten niin, että sen voltiksi tunnisti ja eikun radalle!
Rata alkoi niin, että tavallaan jouduin tekemään alkupysähdyksen kahteen kertaan, Nipsu meinaan lähti ensimmäisestä peruuttamaan ja kääntyi sivuttain. Suoristus ja uusi yritys. Sen jälkeen tapahtui joku ihme, Nipsu meni loppuradan todella todella nätisti, vähän volteilla vastusteli, mutta se nyt on ymmärrettävää, sillä ei ihan hirveästi vielä ole noin pieniä voltteja tehty. Parhaat pisteet tuli suoristuksesta keskihalkaisijalle volttien jälkeen (7), temponlisäyksestä ravissa (6), kaarto radan poikki (7), yllätyksenä pohkeenväistöstä oikealle 6, harjoituslaukassa keskiympyrä (7), lävistäjä laukkaa (6), temponlisäys laukassa (6) ja viimeinen keskihalkaisija ja loppupysähdys 6,5. Muut kohdat saatiin arvosanalla 5,5.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Paperin lopussa lukee "Kaunis ja laadukas hevonen. Hieno laukka. Jännittyy vielä, jolloin vastustelua. Tsemppia tulevaisuuteen!". Nipsu oli hieno ja valoi kyllä uskoa, että kyllä tästä joskus vielä saadaan hyvä suorittaja radalle. Tiedetään taas paremmin mitä harjoitellaan!
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Rikun kanssa mentiin heA:10, joka ollaankin menty sen puolimiljoonaa kertaa ja hevonenkin muistaa sen ulkoa. Riku oli jo verryttelyssä todella kiva ratsataa, se oli letkeä ja eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin kuunteli. Käynnistä ei tullun hevonpeetä, mutta se nyt on Rikun kanssa jo niin normaalia, että en jaksa siitä stressata.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Mentiin ensimmäisenä ja sen huomasi, että Riku tietää missä mennään ja mitä tehdään. Kun lähtömerkki tuli koko hevonen ryhdistyi ja meni siihen omaan "show"-moodiinsa. Mahtipontisesti keskihalkaisijalle ja alkutervehdykseen. En meinannut muistaa hengittää radalla, sillä Riku oli ihan MIELETÖN! Se ei ikinä ole mennyt yhtä tasaisesti ja hyvin kouluradalla ja mikä ihmeellisintä, kun tultiin käyntiosuudelle SE. KÄVELI. Riku käveli nelitahtista käyntiä koko käyntiosuuden. Jännittyneesti ja lyhyenä, mutta se käveli. Se ei ole kertaakaan sen 7 vuoden aikana kun se mulla on ollut kävellyt nätisti radalla, treeneissä jo mennään ihan nättiä käyntiä, mutta radalla se on mahdotonta.Vasemmalle takaosakäännös meni ihan pipariksi, koska valmistelin huonosti ja oikealle tuli vähän laaja, koska halusin mielummin tehdä vähän laadukkaamman käännöksen, kun Riku herkästi oikealle jää kiertämään takajalkojen ympäri. Käyntiosuudesta saatiin, kuten tavallista huonoimmat pisteet, mutta ensimmäistä kertaa yli 5 (saatiin 5,5 kaikista käyntiosuuden kohdista, paitsi takaosakäännös oikealle 6) mikä on jo sinällään ennätys.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Koko radasta prosentteja saatiin 64,20%, mihin ollaan enempi kuin tyytyväisiä. Kehuja tuli monessa kohtaa ja etenkin vastalaukoista saatiin kehuja ja toisesta tuli pisteitäkin 7,5. Tuomarin kommenttina paperissa lukee "Näyttävä ratsukko. Hieno laukka ja kokoamiset. Käynnissä jännittyy. Tsemppiä treeniin!"
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Tästä voimme päätellä, että molemmilla pojilla laukka on melko hyvää ja saadaan sitten treenata erityisesti ravia. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.
 |
| ©Taija Saastamoinen |
Eilen sitten lähdettiin kaverin kanssa maastoilemaan, kaveri Rikulla ja minä Nipsulla, kun pojat on nyt pyörinyt kentällä ja maneesissa viimeaikoina turhan ahkerasti.
 |
| Rikulle tottakai ne nolommat pinkit heijastinkamat |
Mentiin sellaiselle metsäautotielle, jolta lähtee useita pienempiä polkuja pitkin metsää. Nipsu meni pitkästä aikaa edellä ja Nipsun puolelta meni hienosti, se ei enää maastossa juurikaan epäile mennä edeltä, eikä se pelkää jokaista kiveä ja puskaa, joka liikkuu tai ei liiku. Rikulla meinasi olla ongelma ravissa, kun se on tottunut menemään edeltä, niin tulivat kaverin kanssa sitten koottua laukkaa kun Nipsu ravailee eteenpäin. Ravipätkää otettiin jonkinverran, jonka jälkeen käännyttiin sellaiselle mielettömän ihanalle metsäpolulle, jonka varrella on melko jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, tiukkoja mutkia, laskuja ja nousuja ja jonkin verran kantoja ja kiviä. Eli siis täydellistä maastoa mäki- ja tasapainotreenille. Polulla on myös muutama korkeampi nousu ja pudottautuminen kallion päältä ja vähän epäilytti miten Nipsu niihin suhtautuu. Riku kun nyt menee vaikka mistä kun pyydetään. Ei se meidän lapsihevonen tuumannut mitään, kaikki nousut ja laskut ja pudottautumiset meni tosi rohkeasti ja leppoisasti, itse sai lähinnä ohjata ja auttaa tasapainoilussa.
Kun tultiin takaisin metsäautotielle ajateltiin ottaa rauhallista laukkaa pätkä kotiinpäin. Laukattiin sitten rauhassa, Riku edellä, mutta oli pakko pyytää Rikua hieman kiihdyttämään, koska Rikun normaalilaukka vastaa Nipsun koottua (miten niin on toisella pitkä askel). No Riku kiihdytti ja sain päästettyä Nipsuakin vähän normaalimpaan laukkatahtiin. Pyysin sitten Rikua vielä pikkuisen kiihdyttämään, että saadaan askelta vielä pitenemään paremmin. Nipsu kiihdytti nätisti ja rauhallisesti ja tuli ylämäki johon sitten annoin sen vielä vähän kiihdyttää. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tämä oli siis ensimmäinen kerta reipasta laukkaa maastossa, tähän asti ollaan menty pelkästään höntsyilylaukkaa. No mäen päällä siinä kiihtyneessä tahdissa tunsin, kuinka varsan päässä naksahti "ai hei jee me mennään lujaa!" ja sitten tiesin, että nyt mennään ja PUM, sieltähän se pukki tuli, ehdin vain ärähtää vähän ja sitten istuin jo kaulalla, olin ihan varma siinä kohtaa, että tipun, en tiedä miten, mutta pääsin takaisin satulaan hevosen edelleen laukatessa ihan rauhassa. Multa puuttui toinen jalustin, mutta jatkettiin sitten loppuun asti sellaista rauhallisempaa laukkaa. Siinä eteenpäin heilahtaessani löin naamani ilmeisesti Nipsun niskaan, kun ylähuulessa on haava sisäpuolella ja molemmista huulista nahkaa rullautunut hieman pois. Alaleuassakin on pieni mustelmantynkä ja suupieli on turvoksissa. Onneksi kakara on sen verran fiksu, että hidasti vauhtia ja nosti pään ylös, etten tipahtanut ja jatkoi tyytyväisenä matkaa siihen asti että sain itseni kasaan ja päätettiin siirtyä käyntiin. Loppumatka menikin ihan rauhallisesti tosin naurettiin kaverin kanssa koko tilanteen koomisuutta, mutta pitää nyt sitten alkaa vähän varovaisemmin opettelemaan tuota maastossa laukkailua :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti