Universumilla on selvästi tasapainottava voima.
Torstaina Rikun valmennus lykkäntyi, kun valmentajan täytyi mennä kokoukseen, mutta Matin kanssa tunti oli normaalisti ja kun Jutta soitti tuosta valmennuksen peruuntumisesta, se meni samalla paljastamaan että mennään erikoisesteitä maneesissa. Tämä tieto sai mun pulssin samantien kahteensataan ja mietin, että jos en menis ollenkaan, Matti kun on Matti maneesissa ja en sillä ole ikinä tuossa pressumaneesissa hypännyt.. Sattuneista syistä kun se liikkuminen siellä on ollut hankalaa. Ruunan rupsukka päätti kuitenkin yllättää omistajansa positiivisesti jo alkuverkassa laukkaamalla nätisti joka paikasta (laine estettä vähän kyyläsi, mutta kun sekin näytettiin niin ei ollut enää pelottava). Ensimmäistä kertaa sain maneesissa laukattua pitkiä sivuja, ilman erikoisia kyyläyksiä ja säikkymisiä ovien ja laitojen kohdilla.
Esteinä oli pitkällä sivulla sellanen vihreä-keltainen pysty, jonka alla oli kaksi pientä vihreäksi maalattua kuormalavanpätkää ja niiden keskellä sellanen iso vihreä vaneerilevy, jossa oli keltaisia kädenjälkiä. Kun sitten meidän vuoro oli tulla tälle kammotukselle Matti hidasti ja katto ja olin ihan satavarma että se ei mee yli, silti vähän pidin pohkeet tiukemmin kyljissä niin oho, se hyppäs yli! Oli itsellä vähän hämmentynyt olo ja hyppy oli vähän kummallinen, mutta meni kieltämättä yli. Toisella kerralla ei mitään ongelmaa.
Seuraavana oli vuorossa yhden askeleen hempeän vaalenapuna-valkoinen sarja, ensimmäisen osan alla taas kuormalavanpätkiä, jotka myös vaaleanpunaisia. Matti epäröi taas ensimmäisellä esteellä, mutta meni ekalla yli ei edes kovin paljoa hidastanut,. Väliin tuli kaksi askelta mutta molemmat meni kuitenkin yli sen kummallisempia yrittämättä. Toisella kerralla taas tultiin varsin mallikkaasti.
Sitten oli toisella pitkällä sivulla suhteutettu sarja, ensimmäisenä pysty jossa kaksi lainetta ja puomi, sen jälkeen tasaokseri jonka alla kaksi sinistä sadevesitynnyriä. Mulla on ittelle jäänyt pieni kammo noiden laineiden suhteen, kun entinen ponini Rölli ei koskaan suostunut menemään niistä yli suosiolla ja Broncakin aina laineilla kielsi muutaman kerran ensin. Nyt kuitenkin Matti meni molemmat esteet heti aivan loistavasti, ei epäröinyt vaan imi esteelle hyvin. Lopuksi hypättiin rataa, niin mun oikeastaan tarvitsi vain ohjata ja ruuna meni aivan ku vettä vaan. Jäi hirveän hyvä ja tyytyväinen olo itselle koko tunnista.
Ja sitten tasapainoksi Riku oli perjantain valmennuksessa aivan possu. Tähän pohjustuksena, että takana oli viikon loma, kun poikaystävä sairasteli ja en ehtinyt liikuttamaan ja tällä viikolla kaverini kävi ratsastamassa Rikulla tiistaina ja itse ehdin torstaina mennä vain 30min, kun Matin valmennus pidettiin tuntia aikaisemmin. Joten kun tähän liitetään tuo painetta pursuileva oripoika ja maneesillinen muita hevosia, soppa on valmis. Riku oli yhtä ääliö, kuin Matti oli hyvä.
Tehtävänä oli tulla avoa keskihalkaisijalla. Aluksi siirtymisiä ravi-käynti-ravi avon sisällä ja lopulta laukassa avotaivutus. No Rikullahan oli virtaa niin ettei sen pinna kestänyt yhtään sitä taivuttelua, saati että olisi pitänyt KÄVELLÄ! Herrajestas kun ei ymmäretä toisen tarpeita. No se tunti meni vähän häslätessä ja lähinnä vaan siinä, että sen hevosen saa keskittymään johonkin muualle kuin sinne jalkojen väliin, missä Rikun ajatus tuntui vaan olevan.
Sellasta se on se orin kanssa eläminen. Tunnin jälkeen kun muut meni loppuraveja me mentiin päästelemään höyryjä laukkaradalle, kun herra vieläkin kävi ylikierroksilla. No ensimmäisen puoli kierrosta Riku yritti heittää mut selästä, mutta kun se ei nyt onnistunu niin sitten vaan se pinko jonkun neljä kierrosta aivan niin lujaa kun jaloista lähti ja lopulta itse siirtyi käyntiin kun ei enää jaksanut laukata. Sen jälkeen käveli ihan rauhassa muutaman kierroksen niin että hengitys tasaantui niin aattelin että eiköhän se riitä. Äitikin soitti justiin kun olin kävelemässä tallille. Enpä muista koska olis poika seisonu pihassa yhtä paikallaan kun nostelin jalustimia yhdellä kädellä, kun yritin samalla puhua puhelimessa. Riku ei edes tervehtinyt Mattia kun mentiin talliin, niinkuin se yleensä aina tekee, nuokkui vaan ja lörpötti alahuulta.
Tänään sitten oli tuo torstain korvaava valmennus ja tehtävinä jälleen puolipiruetit. Riku oli selvästi rauhallisempi kuin eilen, mutta kyllä siinä silti oli vähän turhan paljon yritystä, mutta ravi-käynti siirtymisiä tehtiin välillä, että keskittyminen saatiin taas oikeeseen paikkaan. Tällä kertaa aloitettiin niillä eilisillä laukka-avoilla keskihalkaisijalla kootussa, lähes piruettilaukassa ja kun ne nyt tänään sitten sujui noin viisisataa kertaa paremmin kuin eilen, ruvettiin kääntämään piruetille lopussa. Riku teki tehtävät aina hienosti ja teki tänään parempia piruetteja kuin on koskaan tehnyt. Jutta kehu, että radalla näistä sais jo ehkä kutosia jopa, mutta vielä tarvii korjailla taivutusta ja asetusta. Poljenta ja kääntyminen on jo tosi hyviä.
Riku jäi taas jäkittämään kaksi kertaa tunnin aikana. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt kovin kauaa että sen sai liikkumaan. Poikkeuksellisesti en edes yrittänyt pyytää eteenpäin, Riku lähti itse peruuttamaan ja kehuin vaan kun liikkui ja sitten se lähtikin eteenpäin. Toisella kerralla sama juttu, ohjat löysällä ja tällä kertaa vähän pyysin pohkeella eteenpäin. Mitä tekee herra Rikhard? Hän hyppää pystyyn ja eteenpäin ja lähtee laukkaamaan! Kun sen sitten sai siirrettyä käyntiin ei voinu kuin ihmetellä että mitähän ihmettä tuo nyt oli. No Riku on Riku ja oripojilla on aina välillä omat jutut. Lopputunnin se menikin sitten taas nätisti. Tarhaan asti kun pääsi takasin niin alkoi ahdistella Matti-raukkaa. Matti tosin heti humautti kaviolla niin se ahdistelu loppu lyhyeen.
Ei noista otuksista oikein ota aina selvää, mutta täytyy myöntää että on ne omalla tavallaan aika lutusiä pieniä ääliöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti