Varsahuutokauppaa ja muuta

Huukaupan aloittaja, suomenhevostamma Carmita

Valmentaja ikävästi sairastui niin valmennukset jäi sitten viimeviikolta vähiin, pöh. Noh tällä viikolla taas mennään.

Perjantaina lähdettiinkin sitten Ypäjälle varsahuutokauppaan, jossa meillä oli yksi kasvatti myytävänä, Nelilyn Big Boss. Hugo oli kuukauden ajan Korven Ilkalla treenissä, että suuremmalla mahdollisuudella saatais kaupaks, kuin ilman treeniä. Esittäjäkin oli tallin puolesta, joten me saatiin vaan katsella huutokauppaa ja muita varsoja.

Meidän "pikkuvarsa" oli selkeästi yksihuutokaupan isoimpia vuotiaita. Syntymästään asti iso varsa menisi nyt vuotiaana ihan kepoisesti kaksivuotiaasta.

Jännityksellä katseltiin muita varsoja ennen Hugoa ja oli kauhean mielenkiintoista nähdä monia vuotikkaita yhdessä kasassa. Sai vertailla ihan kunnolla.

Hugo käyttäytyi todella asiallisesti, yleensä lupsakka ja melkein laiskanpulskean oloinen orivarsa vähän sai itseensä ilmettä maneesissa, mutta silti käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ihmishälinässä.

"pikku" Hugo.

Ja niin siinä vaan kävi, että kaupaksihan tuo meni. Uudet omistajat vaikutti todella mukavilta ja toivotetaan onnea uuden varsan treenaukselle ja tuleville kisakausille :) Itsellä yhden treenaus vähemmän murehdittavana.
Pahoittelen maneesikuvien laatua, en oo kuvannut pitkään aikaan, niin tuo kameran säätely ei tule enää niin selkärangasta.

Lauantaina sitten oli taas aikaa hillua tallilla ja molemmat pojat tulikin ratsastettua melko peruteellisesti. Päätin sitten kun ilmakin oli kaunis pitää molemmille koulurääkin ulkokentällä.
Rikulle kanget päähän ja pitkästä aikaa raippa mukaan vääntöön. Tarkotus oli treenata sarjavaihtoja pitkästä aikaa, mutta jäätiin sitten vain toiselle pääty-ympyrälle, kun ratsastettavassa kunnossa (sateiden jälkeen siis lutakoita kentällä) olivat vain pääty-ympyröiden kokoiset palat ja pitkä sivu ja pitkällä sivulla oli este. Toisella ympyrällä meni tallin toinen PRE ori ja sitä kuvattiin, niin en halunnut kuviin kuokkimaan ja häiritsemään toisten reeniä niin jäin siis suosiolla toiseen päätyyn.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin käynnissä taivutuksia, sulkutaivutusta niin, että takapää siirrettiin sisälle ja ulos vuorotellen, etujalat koko ajan ympyrän uralla. Anu tykkäs meillä teettää tätä harjoitusta sekä avoilla että suluilla aluevalmennuksissa ja Rikulle olen havainnut tän hyväksi pohkeiden(ja taivutusten) läpisaamisessa. Keskityin myös oikein kunnolla omiin apujen antoon ja istuntaan, koska mulla on paha tapa päästää ulko-ohja liian löysälle sisäohjaan nähden ja jäädä vetämään silloin sisäohjasta kun hevonen ei taivu. Tätä ongelmaa ei ole kun muistan pitää ulko-ohjan kädessä, eli keskityin paljon siihen, kuin myös siihen etten siirrä pohkeita kovin paljoa taakse taivutuksissa, koska tästäkin on etenkin laukkasulussa tullut ärsyttävä tapa.
Kun harjoitus sujui käynnissä rennosti vastustelematta kokeiltiin samaa ravissa. Muutama askel hyvää taivutusta takapää ympyrän sisällä, suoristus, muutama askel taipuneena ympyrältä ulospäin. Etenkin tuo taivuttaminen ulospäin on ihan pirun hankalaa, kun hevosen etujalat pitää saada pysymään ympyrän uralla, eli kun tämä onnistuu niin ainakin tietää että se otus on avuilla!
Ravissa vaatikin vähän enemmän työtä ja keskittymistä omiin apuihin etten jännittynyt ja koonut liikaa vaan päästin Rikun ravaamaan eteenpäin. Aina välillä jos Riku ravaa normaalisti taivutuksen aikana, musta tuntuu ettei se taivu tarpeeksi, vaikka se olisikin taipunut, joten paha tapa jälleen on että kokoan ja hidastan vauhtia liikaa, jolloin Riku jännittyy eikä tahdo taipua. Eli siis nyt taas kaikesta oman pääni vastustelusta huolimatta, kun uskalsin antaa Rikun ravata eteenpäin, muutaman kierroksen jälkeen taivutukset sujui ravissakin kuin vettä vaan.
Laukkaharjoituksiksi ajattelin yksittäisiä vaihtoja ympyrällä. Vastalaukasta oikeaan laukkaan.
Riku teki hienoja yksittäisiä vaihtoja niin rupesin kokeilemaan saanko radan poikki kääntyessä vaihdettua laukan takaisin vastalaukaksi (jos huijaan Rikua että vaihdetaan suunta, vaikkei vaihdetakkaan). Jälleen, tämä on ongelma, Riku ei ole tehnyt vaihtoja kuin tutuilla linjoilla, joita on kisaohjelmissa. No viahdot sujui jälleen aivan tuosta vaan ilman ongelmaa, joten tein siinä aina vaihdot että vastalaukkaan-4 askelta-oikea laukka ja taas radan poikki ja vastalaukka. No pari kertaa tein näin ja kun se sujui niin hienosti niin aloin kokeilla saisinko laukan vaihdettua vastalaukkaan missä tahansa kohtaa ympyrää.
Johan nyt toki! Pikkuherra vaihteli niinkuin ammattilainen aina kun vaan valmistelin itse kunnolla. Onnistui niin aidan vieressä, kulmassa kuin siinä radan poikki tultaessa. Nämä laukkaharjoitukset tuli täysin fiilispohjalta, kun hevonen teki töitä niin hienosti ja halusin testailla, kuinka hyvin se kuuntelee. Päätin sitten lopuksi vielä kokeilla niitä sarjavaihtoja mitä olin halunnut treenata ja Riku harvoin tekee vaihtoja näin paljon näin hyvin kuin se lauantaina teki, niin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kokeilin vaihtoja 4. askeleen välein ympyrällä. Ei ehkä mitään kauneimpia vaihtoja, mutta kaikki teknisesti oikein. Vähän ilmavia ja intoa oli turhan paljon joten vauhti oli vähän reipas, mutta ensimmäistä kertaa Riku pysyi hallinnassa, eikä vaihtojen jälkeen rynninyt holtittomasti. Ei kisoissa kovia pisteitä saisi, mutta ylpeä olen pojasta, kun tietää kuinka vaikeita Rikulle tuo maltilla vaihtaminen sarjassa vielä on ja ympyrällä se tuo vielä omat vaikeutensa. Tai sitten ehkä se on parempi ympyrällä meille, kun se keskittyminen siihen tiehen pakottaa mut pitämään se paremmin avuilla, kuin esim. lävistäjällä sarjoja tehtäessä. Tiedä häntä, mutta sen verran oripoika kuumesi harjoituksesta, että loppuraveja ei voitu mennä ennenkuin oli hetki tehty käynti-pysähdys-käynti harjoituksia ja saatu mieli nollattua.

Matin kanssa ajattelin keskittyä siirtymisiin, erityisesti ravi-laukka-ravi, kun ne on vielä melko raakoja ja töksähtäviä ja etenkin laukasta raviin siirtymisissä Matilla naksahtaa helposti ja se polttaa päreensä.
Jo siinä kun harjasin huomasin, että aristeli selkää vähän ja oli taas jumissa. Ajattelin että voi ny muna, pitää taas tehdä pitkät alkuverkat semmoisessa pukkishow'ssa ennenkuin saadaan töitä tehtyä. Matti kuitenkin yllätti ja meni rennosti ja omalla moottorilla eteenpäin heti kun ohjat otettiin käteen ja alettiin ravailla. Jäykkähän se on aina pitkän aikaa ennenkuin lämpiää, mutta yleensä kun selkä on jumissa ei suostu laskemaan päätä ja käyttämään selkää, mutta tuolloin meni ihan samalla lailla kuin silloin kun selkä on normaali. Varuiksi ravasin pitkään ja tein ravi-käynti siirtymisissä jo vähän töitä ennenkuin otin verkkalaukat.
Alkuun laukka oli etenkin vasemmalle jäykkää ja jännittynyttä, mutta hetken kun laukkailtiin vuorotellen molempiin suuntiin Amatsoni antoi periksi ja laukka rentoutui ja kuskikin pystyi istumaan satulaan. Sitten aloitettiinkin työskentely siirtymisten kanssa ja jo muutaman kerran jälkeen ne sujui Matiksi aivan superhyvin; se pysy peräänannossa, siirtyi pehmeästi ja jatkoi rauhallista ravia aikaisemman pää pystyyn -töks- kiitoravia sijasta. Tuntui siltä, että joku on vaihtanut mun täykkärin, koska se ei ollenkaan tuntunut omalta itseltään. Laukannostot ei oo koskaan sujunu yhtä hyvin, eikä kertaakaan tainnut tulla ristilaukkojakaan. Uskalsin jopa jo taas pitkästä aikaa vähän kokoilla Mattia muutaman askeleen verran laukassa ennen siirtymistä, jolloin siirtymiset parani entisestään. Siitä hevosesta saa kyllä tehtyä ihan ok hevosen vaativaan B:hen asti niin että se voisi pärjätäkkin jotenkuten (vaikkei ravissa lisääkään, laukassa sitäkin paremmin), mutta siihen taitaa Matilta liike loppua. Siinäpähän on tavoite seuraavan kolmen vuoden ajaksi, jonka jälkeen taitaa tulla eteen myyntipakko. Nipsu ja Räpy on sillon 3-vuotiaita ja täytyy niitä alkaa opettaan, niin eipä taida aika riittää 4:lle hevoselle :(
Mutta takaisin kahluualtaalle. Matti oli aivan mahtava, eikä kiukutellut kertaakaan niin jätin loppujenlopuksi itse harjoittelun lyhyeen ja loppuverryttelyjen jälkeen talliin mutustamaan heinää.

Sunnuntain pojat sai taas vapaata mietiskellä elämäänsä, kun omistajan täytyi ottaa opiskeluissa vähän kiinni.
Tänään sitten taas lähdin tallille vähän myöhään, joten aikaa jäi ratsastaa vain Riku. Kun ei kerran satanut lähdettiin maastoon hyppimään esteitä. Se on aina hyvä tapa saada Riku liikutettua nopeasti, kun mennään maastoon ja verkataan ja hypätään muutama este ja sitten lyhyen ravipätkän jälkeen kävellen talliin. Saa mielenvirkistystä vaikka fyysisesti se ei Rikulle olekaan rankkaa ja poika on tyytyväinen.
Ensin siis käveltiin ympäri metsää hetki ja käveltiinpä haudan yli muutamaan kertaan (ei olla ennen hautaa kävelty, kun siinä oli pitkään puomi päällä).
Puomi on nyt haudan pohjalla joten käveltiin tuota kapeampaa puolta muutaman kerran.

Sitten ravattiin muutama kierros laukkarataa, ennenkuin otettiin laukkaa. Laukkaakin mentiin muutama kierros kumpaankin suuntaan, eikä Rikulla ollut tänään sellaista menohalua, laukkasi reippaasti, mutta ei kovaa vaikka ohja olikin melko löysällä ja olisi saanut mennä kovaakin jos olisi halunnut.
Hypättiin sitten alkuun sitä samaa kolmen tukin metsäpolkua, koska se on mukavan helppo ja se on hiekalla, kun niitä hokkeja ei edelleenkään saa sinne koipiin. Riku tykkäsi ihan hirveästi ja ei oo varmaan koskaan hypännyt yhtä hyvistä paikoista ja ylipäätään hyvin.

Sitten aattelin ekan kerran yhdistää kaksi estettä (tai esteyhdistelmää) peräkkäin, mitä ei Rikun kanssa olla tehty, kun ollaan opeteltu hyppäämään niitä yksittäisiä tai lyhyitä sarjoja. Noh hypättiin tuota samaa polkua ja sen perään sellainen yhden askeleen välillä oleva tavallaan "kuopassa" oleva este. Tai siis siinä on kaksi tukkia ja välissä kuoppa :D en nyt muista miksikä sitä kutsutaan tallilla, mutta josko kuva selittäisi.


En minä ainakaan kyllä saa tuosta selvää, mutta onpa jotain. Polku siis kuvasta katsoen vasemmalla tuota hiekanreunaa seuraten lyhyen matkan päässä.

Tätä hypättiin muutamaan kertaan molemmista suunnista, eli ensin tuo yllä oleva este ja siitä metsään ja toisinpäin. Riku nautti aivan hirveästi ja tuli muutama kamikazehyppy kun ei malttanut ottaa askelta ennen estettä kun oli niin innoissaan jo hyppäämässä, vaikka askel olisikin siihen hyvin sopinut.
En yhtään tiennyt kauanko aikaa oli mennyt joten lähdin ravia metsää päin ja ajattelin viimeiseksi hypätä pellolta metsään vievän tukkiesteen, joka ollaan aikaisemminkin hypätty, MUTTA siihen on nyt laitettu portti alle, mikä oli Rikun mielestä aivan kamala ja kerran se pysähtyi pörisemään sen eteen, mutta toisella kerralla hyppäsi sitten yli sellaisella jättiloikalla ja kun kehaisin ja taputin kaulaa niin veti siinä sitten yhden ilopukinkin vielä :D

Siinä se kamala portti + puolikas Riku.

Ajattelin sitten, että olisi kiva ottaa kuvia vähän noista esteistä mitä loikittiin, ettei tarvi ihan vaan tekstiä kattella ja kuvitella kaikkea, joten en sitten kävellykkään suoraan talliin vaan taas tehtiin jotain uutta ja käveltiin portaat alas

Kännykällä on kuvat otettu, joten laatu ei varmasti ole päätähuimaava, mutta onpa jotain mitä töllistellä :D

Riku on kyllä outo hevonen, kun se käveli haudan yli ja portaat tuli alas aivan kuin vanha tekijä, mutta tuo portti oli sitten olevinaan ihan kamala. Mielummin myös Rikulla hypin maastoesteitä, kun ne tuntuu sille olevan niin paljon helpompia kuin rataesteet joiden läpi se lähinnä rynnii ja koko touhu muistuttaa erehdyttävästi keilausta. Maastossa Riku hyppää kuitenkin niin että se oikeasti hyppää ja katsoo jalkoihinsa ja paikkojakin jo vähän, mutta erityisesti että se kattoo niihin kinttuihinsa, kun se tuntuu vähän aina unohtuvan tuossa touhutessa.

Mutta kivaa oli ja nyt on viikon irrottelut tehty! Tosin aikaa kului hitusen enemmän kuin olisi pitänyt, eli kun pääsin lähtemään tallilta aikaa olisi ollut puoli tuntia ehtiä luennolle, mikä Tampereella neljän ruuhkassa olisi jo muutenkin mahdottomuus, mutta tähän olisi pitänyt lisätä että olisin ajanut kotiin (20min), käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteet ja lähtenyt ajamaan sinne ruuhkaan niin suihkusta kun pääsin ja olin jo puoli tuntia myöhässä niin ajattelin, että anti olla, opettelen itte.