Käväsin viikonloppureissulla Pohjanmaalla taas ja tarkotus oli ratsastella Ludde ja Bronca, mutta ei sitten ehtinykkään sitä tehdä. Mutta lauantaina käytiin äidin kanssa Etelä-Pohjanmaan hevosalan koulutushankkeen järjestämässä "Varsat aisoihin" seminaarissa. Siellä siis opetettiin teoriassa ja näytettiin käytännössä, kuinka varsa koulutetaan aisoihin ja kärryjen eteen (tää oli nyt enemmän työhevospainoitteista, mutta äärettömän mielenkiintoista).
Opeteltiin siis jo valmiin työhevosen kanssa luokkivaljastus ja raatiin ajella vähän tukkireen etuosalla ympäri pihaa :D
ensimmäisenä äiti kokeili
minä menin perässä
Sitten olikin vuorossa valjastuksen purkamista ja yllättävää että äiti innoissaan ensimmäisenä touhuamassa.
Tämän jälkeen kun oltiin "kuivaharjoiteltu" valmiin hevosen kanssa oli vuorossa varsinainen asia; varsojen opetus. Ensimmäisenä oli vuorossa 2-vuotias suomenheppa, jolla oli jo vähän ajettu. Toisena oli 3-vuotias, jolla myös oli jonkin verran ajettu.
Ensimmäinen tavoite oli saada varsat kävelemään sujuvasti aisojen yli, välistä, väliin ja seisomaan aisojen välissä. Yläkuvan 2-vuotias suoriutui tästä rauhallisesti ja helposti ilman ongelmia.
Myös 3-vuotias seisoi ja käveli aisojen välistä hyvin.
Sitten aisat nostettiin ilmaan ja niitä vedettiin varsan perässä, jolloin kuului rahina hiekkaa vasten. Ideana, että varsa oppii sietämään ääntä ja seuraavia aisoja. Ääni loppui aina kun varsa pysähtyi ja alkoi kun varsa liikkui, eli apulaiset vetivät aisoja vierellä kun varsa liikkuu ja pysähtyvät yhtäaikaa (sekava selitys joo..). 2-vuotiaalle tämäkään ei ollut iso juttu, ensin se vähän ihmetteli, mutta lopulta ei välittänyt asiasta ollenkaan.
3-vuotiasta taas pelotti aisojen pitämä ääni. Jo pelkkä aisojen nostaminen pelotti sitä hieman. Työskentelyä jatkettiin pikkuhiljaa ensin yhdellä aisalla ja lopulta kahdella niin kauan, että varsa käveli pätkän äänestä huolimatta. Siihen oli hyvä lopettaa, kun tehtävä oli tälle vähän vaikea.
Sitten me poistuttiinkin hakemaan pikkuveljeä kaverin luota ja mentiin kotiin hoitamaan omia hevosia.
Täytyy sanoa, että Nipsu oli kasvanut ihan hirveästi ja kimoja läiskiä on siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea herrajumala että siitä on tullut KAUNIS! Siis en meinannu mitään muuta saada sanottua kuin hoettua sitä kuinka kaunis siitä on tullut.
Hah, tähän väliin pitääkin sanoa, että kävin kyllä tallissa vilkaisemassa hevosia jo perjantai-iltana kun tulin kotiin, mutta kun kurkkasin siihen karsinaan missä Nipsu ja Selma on olleet niin ihmettelin kun varsa ei oo kasvanu ollenkaan. Sitten kun myöhemmällä mentiin uudestaan niin sitten vasta hoksasin, että eihän siellä karsinassa olleetkaan Nipa ja Selma vaan Alli ja sen uusi varsa Räpy (tai kameli vai mikähän se nyt sitten on)! Enkä mä tietysti aiemmin edes huomannut, että emä olikin mustanruunikko eikä kimo niin mitenhän erehdyin luulemaan Allia Selmaksi. Kaikkea se väsymys teettää näemmä :D
Mutta Nipsu on kaunis, yritin kuvata sitä paljon, mutta missään kuvassa ei korostu se kuinka komea se luonnossa oli. Askellajejakin kuin sain videolle niin se on vähän laiska niin eihän niistäkään tietysti näy kuinka hyvin se liikkuu, pöh.
Mutta eikö ookkin maailman sulosin kaveri? Tässäkin se on tietysti hyvännäkönen, mutta ei tästäkään näy se sen pään veistoksellisuus mikä siinä luonnostaan on. Se vaan oli niin niin kaunis, ettei voinu kun ihailla. Voi että odotan mitä tästä tulee, komea ainaki jos ei muuta!
Sitten voi iesus meidän Räpy. Se on kyllä just niin ruma kun mitä Nipa on kaunis. Lyhyt runko, pitkät vänkyräjalat, lyhyt paksu kaula joka taipuu ihan ihmeellisesti ja isot pörröset korvat. Suoraan sanottuna se näyttää ihan meidän Patelta. Me ollaan sitä nyt ihmetelty, että mikähän varsa tää on, kun Allin piti olla tyhjä, mutta sitten ajateltiin jos se olikin tullut tiineeksi Diesel Donista, jolla se alunperin astutettiin. Mutta sitten kun varsaa ei laskettuna ajalla alkanut kuulua niin ajateltiin, että se voisi olla meidän Pikistä (Nelilyn Mr Big), koska se oli ajankohdaltaan sopiva siihen, kun Piki oli meillä laitumella ollessaan päässyt tammojen sekaan (tosin Pikikin röhnötti pihatossa, kun tammat oli jossain laitumen perällä eikä se ollut yhtään kiinnostunut tammoista). Mutta kun ei se kyllä Pikiltä näytä, kun se näyttää niin Patelta.
Tässä tuleekin se mysteeri, Pate ei ole ollut viime syksynä karkuteillä ollenkaan, ainut kerta kun se on ollut vapaana oli helmikuussa kun ne Rikun kanssa lähti tappelemaan pois kotipihasta ja toinen kerta kun ne Rikun kanssa karkas juoksemaan tammojen aitauksen vieressä (ulkopuolella siis) ja öisin Pate on tallissa. Joten jos se on Paten varsa niin me ollaan kyllä ihan sormi suussa, että miten se on edes mahdollista ja jos se on Pikin niin täytyy sanoa, että siitä ei kyllä siitosoria sitten tuu millään.
Tuosta nyt ei ihan niin hyvin näe kuinka epämääräinen se on, otan videokameralta parempaa kuvaa, kunhan jaksan kaivaa sen tuolta matkatavaroiden seasta, mutta antaapahan vähän mielikuvaa siitä millanen otus on kyseessä. On se vaan niin vekkulin näkönen luonnossa ettei tosikaan. Tästä tulee nyt sitten ratsu oli se mitä oli, kun vaikka se Pikin varsa olisi niin sille ei saa kilpailuoikeutta. Joten jos joku haluaa ostaa pienen yllätysoripojan (joka kyllä ruunataan heti kun tilaisuus tulee) niin tämän saa ostaa pois.
Nyt ollaankin sitten taas kotona Tampereella ja pojat on vähän pirteitä viikonloppuvapaan jälkeen. Sain värvättyä kaverini Jonnan vuokraamaan Mattia muutaman kerran viikossa, että saan muutaman vähän helpomman päivän ja tarvitsee hoitaa vain yksi hevonen ja Matin liikutus on turvattu. Tänään olikin sitten Jonnan päivä ratsastaa Matti enkä vielä tiedä kuinka on sujunut, mutta Jonna on jo sen verta monta kertaa hoitanut pojat, että tuskin ongelmia enää tulee. Itse päätin sitten lähteä Rikun kanssa maastoon vähän purkamaan sitä pössöilyenergia, joka on viikonlopun aikana kertynyt.
Nyt on satanut melko paljon parina päivänä ja siitä ei ilmeisesti ole kauan kun laukkarata on aurattu, joten se oli sellaista pehmeää ja upottavaa (lue: raskasta -> omistaja on tyytyväinen, että saadaan vähän lihasreeniä). No, kun herra tajusi että tänään saa revitellä niin se ei meinannu pysyä housuissaan vaan alko täpyttää jo käynnissä ja ravissa olisi koko ajan halunnut lähteä ryntäämään. Kun olin ravaillut tarpeeksi niin ajattelin, että nyt on varmaan lihakset lämmenny tarpeeks että voidaan lähteä laukkailemaan. No örm.. Se ei menny ihan niin helposti kun luulin. Kun annoin Rikulle luvan lähteä laukkaan, niin oripoikahan lähti. Täyttä pierupukkilaukkaa eteenpäin. Siinä pomppivan orhin kaulalla istuessani yritin kiskoa päätä ylös huonolla menestyksellä ohjasin sitten päin puskaa, että sain sen pysähtymään ja kiivettyä pois kaulalta takasin satulaan. En tippunu(!!) mikä oli kyllä siihen menoon nähden aika yllättävää.
Noh uusi yritys, nyt lähdettiin vähän rauhallisemmin ja ajattelin, että jos hidas kiihdystys toimisi vähän paremmin. No joo sujuihan se puoli kierrosta, kunnes uusi suora aukesi. Riku vetää taas pään alas ja lähtee pomppimaan niitä ihmepukkejaan. Tällä kertaa pysyin satulassa, mutta en saanut päätä ylös, joten vaihtoehtoisesti sitten päätin kokeilla vauhdin lisäämistä ja vähän potkasin kovempaa kylkiin ja karjasin. No nousihan se pää sieltä ja sitten taas osattiin keskittyä oikeeseen asiaan. Sitten mentiinkin niin, että rapa roisku. Eipä oo Rairatti hetkeen menny yhtä kovaa kun se meni tänään korvat hörössä aivan innoissaan, vaikka pohja oli tosi raskas laukata. Toisaalta hyvä, kun ainakin se tehokkaasti imi energian tuosta pöhköstä ja jo muutaman kierroksen jälkeen maltettiin jo vähän hidsastaakkin. Sitten ravattiin hetki ja ajattelin hypätä muutaman kerran semmoisen metsäpolunpätkän jossa on 3 pientä tukkiestettä. Maastoesteitä ei olla pystytty muuten oikein hyppimään, kun suurinosa on nurmikolla ja nyt on niin märkää ja Rikulla ei oo hokkireikiä kengissä, mutta nämä on hiekkapohjalla joten uskalsin ne hypätä, että herra saa tehdä jotain kivaa. Voi ihana kuinka se nautti. Jalat meni ihan ihmeellisesti ensimmäiset kerrat, mutta toisella ja kolmannella kerralla Riku laukkasi hienosti ja rauhallisesti ja ensimmäistä kertaa katsoi ponnistuspaikat ja askeleensa itse. Jännä kuinka paljon paremmin se keskittyy maastoesteillä, rataesteillä se ei ollenkaan malta katsoa kinttuihinsa saatikaan vauhtiaan.
Hyviin hyppelöihin päätettiin sitten lopettaa ja ravattiin vielä muutama kierros hölkkää. Sitten mentiin metsään kävelemään ja tässä vaiheessa tunsin pistävää kipua oikean käden nimettömässä. Puristaminen ja käden liikutus sattui. Ilmeisesti oon käden nyrjäyttäny jotenkin siinä Rikun riehuessa, tää näppäimistön näpyttelykin tekee kipiää. Niin sadekkin alkoi tuossa kesken laukkailun ja sadetakin tietysti olin jättänyt talliin, kun oli hieno ilma kun lähdin, joten olin aivan läpimärkä kun tultiin takas talliin.
Tyytyväinen pikkumies pesun jälkeen.
Riku nautti ihan hirveästi kun lenkin jälkeen pestiin lämpöisellä vedellä ja oli selkeästi jo seesteisemmän olonen, kun turhat paineet oli purettu. Tälle hevoselle ei kyllä vapaapäivät sovi kans yhtään, mutta on se kaikessa tyhmyydessään vaan äärettömän ihana. Tänään just siinä sitä puunatessani mietin, että mikähän siinä on että tuppaan tykkäämään aina niistä sekopäisimmistä tapauksista. Vaikka ei Riku sillälailla ole mikänä sekopää, se vaan on niin lapsellinen, että se ilmaisee itseään niinkuin kiukutteleva pieni lapsi ja kun se innostuu se osottaa senkin hyvin selkeästi. Varsin vallottava veijari, ei sitä voi kun rakastaa.
krhm.. miltä meidän suojat näytti kurakossa laukkailun jälkeen..
EDIT unohdin pistää kissin muukaan
Ahmatti nukkuu :)
Opeteltiin siis jo valmiin työhevosen kanssa luokkivaljastus ja raatiin ajella vähän tukkireen etuosalla ympäri pihaa :D
ensimmäisenä äiti kokeili
minä menin perässä
Sitten olikin vuorossa valjastuksen purkamista ja yllättävää että äiti innoissaan ensimmäisenä touhuamassa.
Tämän jälkeen kun oltiin "kuivaharjoiteltu" valmiin hevosen kanssa oli vuorossa varsinainen asia; varsojen opetus. Ensimmäisenä oli vuorossa 2-vuotias suomenheppa, jolla oli jo vähän ajettu. Toisena oli 3-vuotias, jolla myös oli jonkin verran ajettu.
Ensimmäinen tavoite oli saada varsat kävelemään sujuvasti aisojen yli, välistä, väliin ja seisomaan aisojen välissä. Yläkuvan 2-vuotias suoriutui tästä rauhallisesti ja helposti ilman ongelmia.
Myös 3-vuotias seisoi ja käveli aisojen välistä hyvin.
Sitten aisat nostettiin ilmaan ja niitä vedettiin varsan perässä, jolloin kuului rahina hiekkaa vasten. Ideana, että varsa oppii sietämään ääntä ja seuraavia aisoja. Ääni loppui aina kun varsa pysähtyi ja alkoi kun varsa liikkui, eli apulaiset vetivät aisoja vierellä kun varsa liikkuu ja pysähtyvät yhtäaikaa (sekava selitys joo..). 2-vuotiaalle tämäkään ei ollut iso juttu, ensin se vähän ihmetteli, mutta lopulta ei välittänyt asiasta ollenkaan.
3-vuotiasta taas pelotti aisojen pitämä ääni. Jo pelkkä aisojen nostaminen pelotti sitä hieman. Työskentelyä jatkettiin pikkuhiljaa ensin yhdellä aisalla ja lopulta kahdella niin kauan, että varsa käveli pätkän äänestä huolimatta. Siihen oli hyvä lopettaa, kun tehtävä oli tälle vähän vaikea.Sitten me poistuttiinkin hakemaan pikkuveljeä kaverin luota ja mentiin kotiin hoitamaan omia hevosia.
Täytyy sanoa, että Nipsu oli kasvanut ihan hirveästi ja kimoja läiskiä on siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea herrajumala että siitä on tullut KAUNIS! Siis en meinannu mitään muuta saada sanottua kuin hoettua sitä kuinka kaunis siitä on tullut.
Hah, tähän väliin pitääkin sanoa, että kävin kyllä tallissa vilkaisemassa hevosia jo perjantai-iltana kun tulin kotiin, mutta kun kurkkasin siihen karsinaan missä Nipsu ja Selma on olleet niin ihmettelin kun varsa ei oo kasvanu ollenkaan. Sitten kun myöhemmällä mentiin uudestaan niin sitten vasta hoksasin, että eihän siellä karsinassa olleetkaan Nipa ja Selma vaan Alli ja sen uusi varsa Räpy (tai kameli vai mikähän se nyt sitten on)! Enkä mä tietysti aiemmin edes huomannut, että emä olikin mustanruunikko eikä kimo niin mitenhän erehdyin luulemaan Allia Selmaksi. Kaikkea se väsymys teettää näemmä :D
Mutta Nipsu on kaunis, yritin kuvata sitä paljon, mutta missään kuvassa ei korostu se kuinka komea se luonnossa oli. Askellajejakin kuin sain videolle niin se on vähän laiska niin eihän niistäkään tietysti näy kuinka hyvin se liikkuu, pöh.
Mutta eikö ookkin maailman sulosin kaveri? Tässäkin se on tietysti hyvännäkönen, mutta ei tästäkään näy se sen pään veistoksellisuus mikä siinä luonnostaan on. Se vaan oli niin niin kaunis, ettei voinu kun ihailla. Voi että odotan mitä tästä tulee, komea ainaki jos ei muuta!Sitten voi iesus meidän Räpy. Se on kyllä just niin ruma kun mitä Nipa on kaunis. Lyhyt runko, pitkät vänkyräjalat, lyhyt paksu kaula joka taipuu ihan ihmeellisesti ja isot pörröset korvat. Suoraan sanottuna se näyttää ihan meidän Patelta. Me ollaan sitä nyt ihmetelty, että mikähän varsa tää on, kun Allin piti olla tyhjä, mutta sitten ajateltiin jos se olikin tullut tiineeksi Diesel Donista, jolla se alunperin astutettiin. Mutta sitten kun varsaa ei laskettuna ajalla alkanut kuulua niin ajateltiin, että se voisi olla meidän Pikistä (Nelilyn Mr Big), koska se oli ajankohdaltaan sopiva siihen, kun Piki oli meillä laitumella ollessaan päässyt tammojen sekaan (tosin Pikikin röhnötti pihatossa, kun tammat oli jossain laitumen perällä eikä se ollut yhtään kiinnostunut tammoista). Mutta kun ei se kyllä Pikiltä näytä, kun se näyttää niin Patelta.
Tässä tuleekin se mysteeri, Pate ei ole ollut viime syksynä karkuteillä ollenkaan, ainut kerta kun se on ollut vapaana oli helmikuussa kun ne Rikun kanssa lähti tappelemaan pois kotipihasta ja toinen kerta kun ne Rikun kanssa karkas juoksemaan tammojen aitauksen vieressä (ulkopuolella siis) ja öisin Pate on tallissa. Joten jos se on Paten varsa niin me ollaan kyllä ihan sormi suussa, että miten se on edes mahdollista ja jos se on Pikin niin täytyy sanoa, että siitä ei kyllä siitosoria sitten tuu millään.
Tuosta nyt ei ihan niin hyvin näe kuinka epämääräinen se on, otan videokameralta parempaa kuvaa, kunhan jaksan kaivaa sen tuolta matkatavaroiden seasta, mutta antaapahan vähän mielikuvaa siitä millanen otus on kyseessä. On se vaan niin vekkulin näkönen luonnossa ettei tosikaan. Tästä tulee nyt sitten ratsu oli se mitä oli, kun vaikka se Pikin varsa olisi niin sille ei saa kilpailuoikeutta. Joten jos joku haluaa ostaa pienen yllätysoripojan (joka kyllä ruunataan heti kun tilaisuus tulee) niin tämän saa ostaa pois.Nyt ollaankin sitten taas kotona Tampereella ja pojat on vähän pirteitä viikonloppuvapaan jälkeen. Sain värvättyä kaverini Jonnan vuokraamaan Mattia muutaman kerran viikossa, että saan muutaman vähän helpomman päivän ja tarvitsee hoitaa vain yksi hevonen ja Matin liikutus on turvattu. Tänään olikin sitten Jonnan päivä ratsastaa Matti enkä vielä tiedä kuinka on sujunut, mutta Jonna on jo sen verta monta kertaa hoitanut pojat, että tuskin ongelmia enää tulee. Itse päätin sitten lähteä Rikun kanssa maastoon vähän purkamaan sitä pössöilyenergia, joka on viikonlopun aikana kertynyt.
Nyt on satanut melko paljon parina päivänä ja siitä ei ilmeisesti ole kauan kun laukkarata on aurattu, joten se oli sellaista pehmeää ja upottavaa (lue: raskasta -> omistaja on tyytyväinen, että saadaan vähän lihasreeniä). No, kun herra tajusi että tänään saa revitellä niin se ei meinannu pysyä housuissaan vaan alko täpyttää jo käynnissä ja ravissa olisi koko ajan halunnut lähteä ryntäämään. Kun olin ravaillut tarpeeksi niin ajattelin, että nyt on varmaan lihakset lämmenny tarpeeks että voidaan lähteä laukkailemaan. No örm.. Se ei menny ihan niin helposti kun luulin. Kun annoin Rikulle luvan lähteä laukkaan, niin oripoikahan lähti. Täyttä pierupukkilaukkaa eteenpäin. Siinä pomppivan orhin kaulalla istuessani yritin kiskoa päätä ylös huonolla menestyksellä ohjasin sitten päin puskaa, että sain sen pysähtymään ja kiivettyä pois kaulalta takasin satulaan. En tippunu(!!) mikä oli kyllä siihen menoon nähden aika yllättävää.
Noh uusi yritys, nyt lähdettiin vähän rauhallisemmin ja ajattelin, että jos hidas kiihdystys toimisi vähän paremmin. No joo sujuihan se puoli kierrosta, kunnes uusi suora aukesi. Riku vetää taas pään alas ja lähtee pomppimaan niitä ihmepukkejaan. Tällä kertaa pysyin satulassa, mutta en saanut päätä ylös, joten vaihtoehtoisesti sitten päätin kokeilla vauhdin lisäämistä ja vähän potkasin kovempaa kylkiin ja karjasin. No nousihan se pää sieltä ja sitten taas osattiin keskittyä oikeeseen asiaan. Sitten mentiinkin niin, että rapa roisku. Eipä oo Rairatti hetkeen menny yhtä kovaa kun se meni tänään korvat hörössä aivan innoissaan, vaikka pohja oli tosi raskas laukata. Toisaalta hyvä, kun ainakin se tehokkaasti imi energian tuosta pöhköstä ja jo muutaman kierroksen jälkeen maltettiin jo vähän hidsastaakkin. Sitten ravattiin hetki ja ajattelin hypätä muutaman kerran semmoisen metsäpolunpätkän jossa on 3 pientä tukkiestettä. Maastoesteitä ei olla pystytty muuten oikein hyppimään, kun suurinosa on nurmikolla ja nyt on niin märkää ja Rikulla ei oo hokkireikiä kengissä, mutta nämä on hiekkapohjalla joten uskalsin ne hypätä, että herra saa tehdä jotain kivaa. Voi ihana kuinka se nautti. Jalat meni ihan ihmeellisesti ensimmäiset kerrat, mutta toisella ja kolmannella kerralla Riku laukkasi hienosti ja rauhallisesti ja ensimmäistä kertaa katsoi ponnistuspaikat ja askeleensa itse. Jännä kuinka paljon paremmin se keskittyy maastoesteillä, rataesteillä se ei ollenkaan malta katsoa kinttuihinsa saatikaan vauhtiaan.
Hyviin hyppelöihin päätettiin sitten lopettaa ja ravattiin vielä muutama kierros hölkkää. Sitten mentiin metsään kävelemään ja tässä vaiheessa tunsin pistävää kipua oikean käden nimettömässä. Puristaminen ja käden liikutus sattui. Ilmeisesti oon käden nyrjäyttäny jotenkin siinä Rikun riehuessa, tää näppäimistön näpyttelykin tekee kipiää. Niin sadekkin alkoi tuossa kesken laukkailun ja sadetakin tietysti olin jättänyt talliin, kun oli hieno ilma kun lähdin, joten olin aivan läpimärkä kun tultiin takas talliin.
Tyytyväinen pikkumies pesun jälkeen.Riku nautti ihan hirveästi kun lenkin jälkeen pestiin lämpöisellä vedellä ja oli selkeästi jo seesteisemmän olonen, kun turhat paineet oli purettu. Tälle hevoselle ei kyllä vapaapäivät sovi kans yhtään, mutta on se kaikessa tyhmyydessään vaan äärettömän ihana. Tänään just siinä sitä puunatessani mietin, että mikähän siinä on että tuppaan tykkäämään aina niistä sekopäisimmistä tapauksista. Vaikka ei Riku sillälailla ole mikänä sekopää, se vaan on niin lapsellinen, että se ilmaisee itseään niinkuin kiukutteleva pieni lapsi ja kun se innostuu se osottaa senkin hyvin selkeästi. Varsin vallottava veijari, ei sitä voi kun rakastaa.
krhm.. miltä meidän suojat näytti kurakossa laukkailun jälkeen..EDIT unohdin pistää kissin muukaan
Ahmatti nukkuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti