Kaikki ei mennykkään niinkun suunnitteli.

Nuolasin vähän liian aikaisin tuon poikaystävän taudin kanssa. Niin siinä sitten kävi, ettei lääkkeet lähteneet helpottamaan vaan raasun olo pysyi samanlaisena ja melkein meni välillä jopa huonommaksi. Pari kertaa piti juoksuttaa ympäri Tamperetta sairaaloissa, kunnes sitten vihdoin joku uskoi, ettei aikuinen mies voi olla kotihoidossa jos se ei yksin pärjää kotona (kuten ei pärjännyt, olin viikon vaan kotona kun en voinut lähteä pois oli TODELLA huonossa kunnossa parin tunnin välein).
Loppujen lopuksi, kun tuli rintakipuja niin otettiin tosissaan ja herra makoilee nyt kardiologisella osastolla odotellen kotiinpääsyä ja olo vihdoin lähtenyt paranemaan.

Pääsin siis tallillekkin ensimmäisen kerran yli viikkoon. Oli Rikussa ja Matissa vähän virtaa, vaikkei käytykkään kun vähän köpöttelemässä maastossa pitkän tauon jälkeen. Rikun kanssa jopa vähän ravailtiin metsäpoluilla ja oli mukavaa ja ihmettelen tuon oripojan tasapainoa, kun se hölköttelee menemään kantoisilla poluilla jossa on paljon epätasaisuuksia ja tiukkoja mutkia niinkun vettä vaan. Matin kanssa kun samalla polulla kävelee niin kompuroi jalkoihinsa koko ajan.
Tänään taas tulee valitettava vapaapäivä (siksi eilen kevyt liikutus), kun päätin nyt sittenkin mennä kouluun ja tänään alkaisi tunnit aikuislukiossa, johon lähden opiskelemaan kemiaa ja fysiikkaa (lääkistoive ensivuodelle edelleen, joten nyt otan itseäni niskasta kiinni!).

Saatiin myös isältä vanha kuntopyörä, jota on nyt yksin kotona ollessa tullut testailtua, kun juoksemaan ei oikein pysty, vasen nilkka ja polvi alkaa kiukutella muutaman kilometrin jälkeen. Pysyypähän kunnossa.

Myös uutta: uusi kissanpentu. Saatiin tuollainen pieni valkoinen riiviöpoika, joka haluttiin sisäkissaksi koska kuulemma juoksenteli koneiden alle eikä pelännyt mitään. No syykin selvisi kun täällä hetken oli. Raukkaparka on kuuro. Ei reagoi ääniin vaikka Sepe ja Juti reagoi vaan on ja möllöttää miten nyt sattuu olemaan, muuten hellyyttävä, joskin hieman rasittava otus. Ärsytyksen syy on hyvin yksinkertainen, nimittäin ruoka. En tajua kuinka noin pieni voi syödä niin paljon, siksi se nimettiinkin Ahmatiksi :D

Muutta minpä siivoilen tässä vielä hetken, ennenkuin suuntaan koulun penkille. En nyt saa mitään hyvää hevospostausta, kun suurimman osan päivästä vietän sairaalassa vieraillen ja tallilla yritän hoitaa kaiken nopeasti, mutta torstaina taas valmennus, joten sitten taas enemmän!