Yäh, syksy.

Kai se on pakko myöntää, että tuo ihanaakin ihanempi vuodenaika on ottanut vallan. Sadetta tullut monta päivää ja tuulee niin pirusti. Tämä on äärimmäisen mukavaa, kun kärsii sellaisesta vaivasta, että kun tuulee niin korvia alkaa särkeä ja tämä särky noin kahden tunnin jomotuksen jälkeen aiheuttaa vielä mukanaan yleensä migreenin. Kyllä, aivan rakastan syksyä ja sen kylmiä tuulia. Onneksi pipot on keksitty.

Niihama aluekisat 24.7.11 VaB:3

Ja voi kun minun pieni oripoikani oli niin lutuna eilen! Sateen vuoksi olen taas jälleen iloinen, että tallillamme on maneesi. Sinne pääsee ihanasti suojaan tuulelta ja sateelta ja kunnon pohjalle treenaamaan. Tosin tuon toissapäiväisen pienen maastoepisodin jälkeen olen lähes vasenkätinen, mikä aiheutti pienehköjä ongelmia muutamissa perusasioissa; harjaaminen, pintelöinti, kavioiden putsaus, satulavyön kiristys, pidätteet. Joskus pienenä olen kuulemma ollut täysin molempikätinen, eli siis olen sujuvasti pystynyt käyttämään molempia käsiä (mm. molemmilla käsillä yhtäaikaa kirjoittaminen oli kuulemma ihan normaalia), mutta näin vanhetessa sitä on sitten muuttunut oikeakätiseksi. Kaiken normaalin suorittaminen vasurilla ei ollutkaan niin mukavaa ja taisinkin varustaa ja huoltaa Rikua kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti. Karsinoiden siivoaminenkin oli pienehkö urakka, kun puristaminen sattuu. Kaikesta tuosta tuskasta huolimatta pääsin selkään asti. Oriherra oli mitä kiltein ja kevyin taas kun oli saanut edellisenä päivänä leikkiä rodeohevosta, mistä olen äärettömän kiitollinen, koska oikeassa kierroksessa pystyin ratsastamaan täysin normaalisti, mutta vasemmassa tuo ulko-ohjantuen pitäminen oli melkoisen hankalaa.

Niihama aluekisat 24.7.11 VaB:3

Keskityttiinkin siis aivan perusasioihin, eli taivutteluun, tahtiin ja pohkeenväistöihin. Pohkeenväistöstä on tullut Rikulle jostain syystä kamalan epämiellyttävää sen jälkeen kun sen kanssa on ruvettu harjoittelemaan sulkuja. Se ei enää millään tahdo pysyä suorana, vaan yrittää väkisin taipua väistön suuntaan ja mennä sulkua. Tätä sitten vähän taas reenattiin, kun se tuntuu olevan niin pirun vaikiaa. No eipä se taas kauaa vaatinut, kun herra suostui pysymään suorana, mutta sitten ei enää pysyttykkään peräänannossa vaan juostiin turpa rullalla sivullepäin. Asia korjattiin tekemällä muutama ravi-käynti-ravi siirtyminen väistön sisällä ja pian taas keskityttiin oikeaan asiaan. Jännä muuten, että väistöt sujui paremmin vaikeampaan suuntaan kuin siihen suuntaan joka yleensä on Rikun parempi väistösuunta. Loppuun otettiin vielä muutama laukanvaihto lävistäjällä ja nyt ollaan taas saatu vaihdot sujumaan sujuvasti (outo lause) kaiken tuon kesän katastrofaalisuuden jälkeen.
Mattia ei taaskaan tarvinnut liikuttaa, Jonna ihanasti mun puolesta hoiti liikutuksen eilen, tänään taas sitten on oma vuoro ja tästä pian pitäisi tallille jo valua. Mattipoika pääsee tänään maastoon. Rikulle keksitään jotain kivaa koulujäynää, kun huomenna on taas molempien poikien kanssa valmennukset.

Niihama aluekisat 24.7.11 C-merkin kouluohjelma