Venyy venyy!

Jotenkin se sitten vaan menin niin, että vaikka kuinka olin omasta mielestä ajoissa, niin meinas tulla kiire valmennukseen. En ehtinyt toteuttaa hienoa suunnitelmaani maastossa päästelystä, koska hevonen oli kamat päällä vasta puoli neljä ja tunti alkoi neljältä. Sen siitä saa kun laittaa huolella kuntoon, aikaa menee ihan tuhottomasti jos hevosta alkaa puunata!

Menin sitten Rikun kanssa maneesiin värkkäämään ja oltiin keskenämme, kun tunteja ei vielä ollut. Tehtiin koko ajan koko maneesin pituista kahdeksikkoa, ensin käynnissä pitkin ohjin, sitten keskikäyntiä ja alkukäyntien jälkeen työskentelymuodossa ravia niin kauan että lihakset lämpeni. Hienosti lämmiteltiin melki 20min mutta hevonen oli rento kuin mikä ja se oli niin ihanan taipuisa (vasemmalle vähän jäykempi, pitäisi kai se hieroja saada jostain). Tähän väliin muuten pakko sanoa, että oltiin hienosti sävysävyyn. Rikulla oli tummansiniset huopa, pintelit ja korvahuppu (joka päässä se näyttää aivan naurettavalta, mutta kun pihalla satoi ja ajattelin käydä kävelemässä maastossa ja Riku heiluttaa päätä niin paljon jos korviin sataa ettei mitään rajaa), mulla oli sitten tummansininen liivi, nahkavarusteet tietysti mustia ja mulla oli musta paita. Heh kun oltiin hienoja.

Nojoo, alkuverkan jälkeen tehtiin sitä samaa kahdeksikkoa niin että pitkänsivun pätkät tultiin loivaa avoa ja aina lyhyellä sivulla ja suuntaa vaihtaessa pysähdys/siirtyminen käyntiin. Kun se sujui sujuvasti ruvettiin laukkailemaan, ensin ihan vaan rentoa laukkaa kahdeksikkoa ja suuntaa vaihtaessa laukanvaihto käynnin kautta. Loppuun sitten vielä suorat vaihdot suuntaa vaihtaessa ja laukka-käynti-laukka siirtymiset lyhyille sivuille. Riku oli rento, teki todella hienosti töitä, ravi oli lennokasta ja laukka pyöri hyvin. Vaihdot oli suoria ja huomaamattomia ja siirtymiset pehmeitä. Arvatkaa harmittiko ettei kukaan ollut näkemässä? Keskityin nyt todella paljon omaan istuntaan ja apujenkäyttöön, ulko-ohja meinaa edelleen vähän lipsahdella vasemmassa kierroksessa, mutta kun siihen kiinnitti huomiota niin kaikki oli ok.

Tein myös havainnon heti alkuun, kun Riku nyt on pelleillyt niin tiedän miksi se aina pahenee ja rauhoittuu ja pahenee; mä teen ihan liikaa siellä selässä. Muistan joskus kun vielä asuttiin Seinäjoella ja Jutta kävi meitä siellä valmentamassa, niin yhdellä tunnilla jossa tehtiin neliöllö nurkkiin pysähdyksiä ja peruutuksia käynnissä, kun Jutta huutaa mulle aivan täysiä, että "et sä voi rakas lapsi tehdä noin paljon siellä hevosen selässä, kun sulla on tommonen herkkä hevonen. Nyt lakkaat tekemästä ja alat vaan ajatella". Aina välillä saan itseni nykyäänkin kiinni siitä, että yritän tehdä liikaa :D Riku on niin sellainen hevonen, jota pitää ratsastaa täysin ohjekirjan mukaan ja jos siellä tekee vähänkään ylimääräistä se ahdistuu ja alkaa venkslata joka suuntaan. Eli siis keskityin todella paljon siihen, että en tee mitään ylimääräisiä vaan ne just ja just pakolliset ja vain ajattelen.

Aivan, eilen ei myöskään ollut minkäännäköistä merkkiäkään siitä, että mun niskaan olis hypitty, Riku oli aivan oma ittensä taluttaessa, nuokkuu ja laahustaa perässä.

Taas takaisin valmennukseen. Laukkojen jälkeen rupesin kävelemään kahdeksikkoa tuntumalla, koska kello oli sen verran paljon, että tiesin että toinen ratsukko tulee pian maneesiin. Meitä oli onneksi tunnilla vain kaksi, niin Riku ei edes ressannut kun toinen hevonen tuli maneesiin. Alkuun vähän yritti pelleillä, mutta kun keskityin kahdeksikkoon ja unohdin koko toisen hevosen, niin Rikukin unohti.

Tunnilla sitten teemana olikin lisäykset. Yleensä avoa käytetään paljon lisäyksiin valmistautuessa, koska sillä saa etupäätä irtonaisemmaksi, mutta kuten yleensä me vähän rikottiin kaavoja ja lähdettiin ajatuksesta että liike lähtee takaa. Aloitettiin laukkalisäyksistä, meidän piti diagonaalille kääntyessä tulla ensin half passia (=sulkutaivutusta) linjaa pitkin, lähteä pikkuhiljaa ratsastamaan eteenpäin ja kääntää samalla etupää takapään kanssa samalle linjalle ja edelleen pikkuhiljaa kasvattaa laukkaa. Uralla piti sitten tehdä kokoaminen ja vaihto. Riku oli aivan mahtava, taipui hienosti ja kokosi ja vaihdot oli kaikki puhtaita ja pehmeitä. Jätettiin half pass diagonaalilla pois ja tultiin niin että piti tuo kokoaminen (eli siis se sama sulkutaivutus, mutta traverssina) lyhyellä sivulla ja diagonaalilla piti heti lähteä lisättyyn laukkaan. Ilmeisesti Rikulle nämä lisäykset kokoamisen kautta on todella hyvä juttu, koska se kyllä työnsi takaa niin, että ihme että etujalat ehtivät alta pois! Molempiin suuntiin laukkalisäykset sujui varsin mallikkaasti, lopuksi piti tulla vielä molemmista suunnista peräkkäin.

Laukkojen jälkeen tultiin samalla kuviolla ravissa ja millasta ravia tultiinkaan! Riku teki niin niin tasapainoisia ja hyviä lisäyksiä, että just kun aloin oppia istumaan siellä, niin nyt se sitten on jostain repinyt niin paljon lisää energiaa siihen, että ei taaskaan meinaa pysyä perse penkissä kun oripoika liitää. Ravilisäyksistä kuumeni myös sen verran, että meinasi vähän olla kokaminen vaikeaa siinä välissä kun olisi pitänyt tulla molemmat ravilisäykset peräkkäin. Siitä seurasi se, että toiseen lisäykseen lähdettäessä Riku oli kerännyt sen verran voimaa kokoamisen aikana, että se lähti ihan liian voimakkaasti lisäykseen, meni sekaisin jaloissaan ja rikkoi laukalle ja osoitti mieltä, kun ei vielä osannutkaan tehdä niin isoa lisäystä :D heti perään kun tultiin uudestaan ja vähän maltillisemmin niin johan sujui taas niin, että kehuja vaan sateli. Jutta kuulemma useimmista meidän lisäyksistä olis antanut radalla kasin.

Loppuverkkoihinkin Riku rauhoittui todella nopeasti ja pitkästä aikaa ravasi ihan rauhassa pää matalalla rennosti. Käveltiin melko pitkään, mutta poistuttiin siinä vaiheessa, kun hevosia alkoi tulla seuraaville tunneille maneesiin ja Riku osoitti pieniä merkkejä, että meinaa kiehauttaa yli.

Tänään on myös kulunut vuosi serkkuni kuolemasta ja ikävä on kova <3