Hulluja elukoita

Mikähän siinä on ku kaikki mun eläimet on täysin sekopäisiä?

Juti (kissa) juoksee ympäri kämppää ku hullu ja hyökkii Sepen kimppuun koko ajan. Jos se ei juokse se mouruaa ja tahtoo syliin ja jos sitä rapsuttaa se hyökkää käden kimppuun, alkaa tuntua että toi on vaan juoni alottaa leikki että kerjää syliin.

Sepen kävin ekaa kertaa uittamassa tuossa vieressä olevassa lammessa ja se meni ihan sekasin, loppulenkin se vaan juoksi ympyrää eikä meinannu millään haluta kävellä kunnolla. Kumma koira, kotia päästyä se on vaan kuorsannu ja heräilee sillon ku Juti juoksee yli :D

Ponipojat sai tänään sitten maastoilupäivän, kun mun suunniteltu maastoilupäivä meniki vaan talutteluks ja eilen tuli tahaton vapaapäivä, kun kummitytön ristiäiset pidettiin tänään ja siskon luona olin juttelees noista ristiäisistä. Ristiäisistä lähin sitten suoraan tallille, samalla paikkakunnalla kun kätevästi olin.
Joten TÄNÄÄN sitten rehasin pojjaat maastoon. Eka lähettiin Rikun kanssa laukkaradalle baanailemaan ja sillä meni nyt taas sitten vähän turhan kovaa, kun siellä oli joku syöttelemässä hevosta. Alkuravit meni siihen että piti tanssia toisen hevosen ohi joka kierroksella ja kun nostin laukan lähti pukkilaukkaa. Oli pakko kääntää ympyrälle ja hetki mennä pellolla ympyrällä laukkaa että herra Rikhard ymmärtää ettei ideana ole pukitella vaan laukata nätisti. Ohjasin takas laukkaradalle ja sitten mentiin taas ihan nätisti. Pikkuhiljaa kiihdytettiin ja mentiin muutama rundi niin lujaa ku ponipojasta lähti. Toinen nautti ihan mielettömästi, piettiin pieni tauko ja mentiin tasapainottavasti vielä vähän toiseen suuntaan. Oli mulla onnellinen poni joka kyllä sitten ei olis enää halunnu ollenkaan kävellä. Meni hetki ennenkun sain sen käveltyä rennoks ja hengityksen tasaantumaan.

Matti pääsi kanssa maastoilemaan. Tietysti tuo järjetön tuuli ei säikkyilevän ruunan kanssa tee ollenkaan hyvää, mutta ajattelin, että tätähän mä aina haluan; mahdollisimman pelottavat olot kotona, että opitaan menemään vaikka säikytyttäis, eikä tarvi sitten miettiä että mitä tuumii kisapaikoilla.
Noh pihasta päästiin pois vaikka heinäpaalien muovit heilu tuulessa ja puskasta tuli auto ennenkun päästiin tien yli, vähän tuota autoa säpsähti kun tuli yllättäen. Maastoestepellolle päästiinkin sitten rauhallisesti (jännittäen pää pystyssä toki, mutta Matiksi aika hyvin) ja sitten taas ennen laukkaradalle pääsyä stop ja yritys kääntyä kotiin. Matti alkaa vissiin kuitenkin jo ymmärtää etten anna periks, koska ei kauaa tarvinnu pyytää että se lähti eteenpäin. Kuitenkin paria asiaa piti aika välillä säikkyä ja yrittää kääntyä kotiin, mutta selvästi suostuvammin liikku eteenpäin kun viimekerralla. Muuutta kuten aina tässäkin tulee ah niin ihana mutta.. Ravissa kaikki sujui nätisti, "vähän" jännitti, mutta kulki eteenpäin pysähtelemättä. Ajattelin sitten että nyt voi ottaa jo vähän laukkaa, alku suju ihan hyvin, mutta jostain syystä kun tultiin ekasta kaarteesta ulos tämä alko pukittaan siitä melko reippaasta laukasta. Oli pieniä pukkeja joten nopeasti saatiin ruuna uralle ja matka jatku. Sitten sillä samalla suoralla piti kymmenen metrin välein taas kokeilla pukittaa. Kaarre taas hyvin ja sitten lähti kun tykinsuusta seuraavalle suoralle. Ei mitään mutta taas kun oltiin tulossa kaarteeseen tää lähtee hillitöntä pukkilaukkaa, tällä kertaa olin ihan satavarma että tuun sieltä alas. Kuitenkin sain Matin jotenkin käännettyä ympyrälle, mutta sitten tuli taas hetkellinen stoppi. Matka jatkuu ja uus laukka, taas suora sujuu ihan ok, perimmäinen kaarre ja vauhti alkaa kiihtyä ja taas junaradan viereinen suora täysillä. Sitten taas kaarteessa hillitöntä pukkilaukkaa ja siitä sitten täys stoppi. Mä en vieläkään tajua kuinka mä oon onnistunu pysymään siellä, kun se ei enää lopuks ihan mitään pieniä hyppyjä tehny ja alotti vielä sillä että teki ihan järjettömän loikan sivulle.

Noh, koska meinaan olla vähän itsepäinen luonne, päätin että mähän en luovuta ennenkun me laukataan se kohta nätisti jossa aina tuli pukkeja. Kolme kierrosta tais mennä että annoin junaradan suoran mennä lujaa (viimekertanen lujaa ei ollu taas mitään verrattuna siihen mitä vauhtia tänään mentiin, meinas itteäki hirvittää jo se vauhti) ja sitten taktisesti hidastin ennen sitä "kamalaa" kohtaa ja pyysin eteenpäin kun tuntu että meinaa hypätä sivuun. JES se meni siitä nätisti! Kiitin ja siirsin raviin, ajattelin että tämä sai olla tässä vaikka hevosessa tuntu olevan virtaa vaikka muille jakaa vieläkin. Käveltiin siinä hetken maastoesteiden ympäri ja vierestä kun ne muka on niin hirveitä (ei sitä tiiä, siellä veneessä voi olla hai). Kävelin sitten sen pienen "kuoppa" sarjan mitä Rikun kanssa ollaan hypelty (tukki-loiva alamäki-ylös tykki) ja sitten äkillinen päähänpisto tulla se ravissa. Mattihan innostu, se meni tosi nätisti, vaikka tähän asti on aina pelänny tukkeja. Olin sitten vieläkin uhkarohkeampi ja hyppäsin sen kolmen tukin sarjan, johon Riku ei meinaa saada koipiansa mahtumaan niin Matti menee kun vanha tekijä (tietysti, sillähän on enemmän kokemusta, estehevonen kun on). Kerran siis hypättiin kaksi eri maastoestettä, yhteensä siis 5 hyppyä (ekassa 2 sarjassa 3) ja aattelin että nyt riitti Matille, kun se kerranki teki jotain nätisti. Loppuravit radan ympäri meni rennosti pitkin ohjin, eikä tarvinny säikkyä ja sitten loppukäynnit käytiin kiipeilemässä mettässä.

Hyi ylihuomenna on bioteknologian pääsykoe ja keskiviikkona lääkis. Ei jännitä yhtään ei.. Noh jos ei suju niin ei suju, ens vuonna sitten. Nyt vielä vähän lukemista ennen nukkumaanmenoa. Huomenna pojille kevyt päivä, mulle ei niinkään.

Koulua koulua koulua

Kuulumisia parilta päivältä.

Tietysti heti kun migreeni lakkas sain ratsastettua pari päivää ja sitten sain jonku kurkkutaudin ja makasin sängyssä pari päivää ja olo oli aika kauhea, syöminen ja hengitys sattu ja muuta mukavaa. Tallille yritin raahautua, mutta karsinoiden siivouksen jälkeen olin niin fyysisesti poikki ettei musta enää ollu hevosen selkään, joten liikutus jäikin sitten muutamalta päivältä, pojat sai miniloman.

Nyt sitten taas ollaan viikko alotettu kouluilemalla. Riku tietysti oli aivan pinkeä parin päivän karsinassa seisomisesta, kun se ei pääse tällä hetkellä tarhailemaan. Yritin siis keskitttyä Rikulle vaikeisiin asioihin, jotka vaativat keskittymistä; kävelemiseen ja siirtymisiin. Ei voi oikeasti olla todellista kuinka vaikeaa KÄVELY voi hevoselle olla.
Ei millään voi kävellä, pitää saada mennä ravia tai laukkaa, pitää tehdä töitä, pitää tehdä jotain vaikeaa. Mulle tarjottiin taas kaikki mahdollinen, kun yritin pitää käynnissä, tuli espanjalaista käyntiä, passage-askelia, hyvin koottua ravia. Otin sitten aina kun teki jotain ylimääräistä seis ja seisotin paikallaan niin kauan että tilanne nollaantui varmasti. Toista tympi oikeen urakalla kun pääsi ehkä aina kaksi askelta eteenpäin ja sitten taas seisotaan puoli minuuttia. Meni siinä kolme kierrosta ennenkun jaksoi malttaa kävellä. Kun sitten rupesi kävelemään hyvällä tuntumalla hätäilemättä lähdin tekemään alkuraveja (mulla on siis tapana ratsastaa ensin ravissa kunnolla eteen-alas tai työskentelymuodossa, kuitenkin mahdollisimman rentona ja matalana sekä ravissa että laukassa kumpikin suunta ennenkuin alan tehdä töitä). Tietysti pikkuherra yrittää lähteä juoksemaan alta ja aina kun näin teki otin seis. Parin kerran jälkeen huomasi että on parempi mennä rauhallisesti, kun sillon saa mennä eikä joudu seisomaan.
Alkulaukat sujui sitten paremmin, välillä yritti lähteä lujempaa, mutta kuunteli pidätettä hyvin, molempiin suuntiin vaihdotkin meni jo siinä pitkässä verryttelymuodossa.

Sitten ruvettiinkin tekemään töitä. Ratsastelin paljon ihan perussiirtymisiä, että Riku antoi periksi suusta ja rupesi odottamaan paremmin että mitä pyydetään, vaihtoja harjoiteltiin sitten kun oltiin kuulolla volttikahdeksikolla. Noin 8m volttikahdeksikkoa, suunnan muuttuessa vaihto keskellä, koska Riku on ollut vaikea suoristaa laukassa tarpeeksi nopeasti taivutuksen jälkeen, että vaihto onnistuisi, joten nyt harjoiteltiin sitä, myös ryntäily vaihdon jälkeen on ollut ongelma, kun kuumenee parin vaihdon jälkeen niin hirmuisesti. Kuitenkin tuolla kerralla vaihdot sujui varsin mallikkaasti, jo parin kierroksen jälkeen lakkasi ryntäilemästä.
Pidettiin pieni hengähdystauko, jonka jälkeen harjoiteltiin vähän taas takaosakäännöksiä, jotka sitte oli liian innon takia erityisesti vasemmalle taas aivan ylivoimasia, vaikka yleensä ne on Rikulle hirmu helppoja. Nyt vaan punki pohjetta vasten, eikä takapää meinannut millään pysyä paikallaan. Oikealle sujui ihan mallikkaasti, mutta vasemmalle oli ongelma. Kokeilin sitten vain väistättää pohkeenväistöä hetken että sain pohkeet läpi ja kokeilin uudestaan. Ensin muutaman askeleen, sitten neljäsosan kierroksesta, puolet ja lopulta sain tehtyä koko kierroksen niin että liikkui eteen ja kunnolla takaosan ympäri, eikä yrittänyt tehdä pientä volttia. Päätin että siihen on sitten hyvä lopettaa ja mentiin loppuravit ja käynnit käytiin köpöttelemässä metsässä.

Sitten oli Matin vuoro leikkiä kouluhevosta. Nyt kun Matin kunto alkaa parantua ja se on taas tottunut säännölliseen liikutukseen, olen ruvennut vaatimaan siltä enemmän ratsastaessa. Avoja olen tehnyt vähän käynnissä ja ravissa jo, mutta siirtymiset on vähän olleet töksähtäviä ja ei pysy kunnolla peräänannossa, vaan nostaa pään ja vetää selän tyhjäksi. Nyt sitten harjoiteltiin ensin paljon siirtymisiä, niin että saatiin ne sujumaan tyydyttävästi (=ei noussut ylös, siirtyi rauhassa, odotti, liikkui eteen, eikä yrittänyt rynniä), laukat sujui paremmin molempiin suuntiin kuin pitkään aikaan, ristilaukkoja ei tullut melkein ollenkaan ympyröillä. Sitten tehtiinkin muutamia pohkeenväistöjä, kun ne on Matille aina ollut hirveän vaikeita. Nyt ne kuitenkin sujui ihan nätisti parin kerran jälkeen, kun ymmärsi mitä haetaan takaa. Nousi muodosta enemmän kuin olisin halunnut, mutta tuo on niin raakile vielä koulupuolella, että annettakoon se sille nyt vielä anteeksi. Oikealle meinasi unohtaa ottaa takapään väistöön mukaan ja sitä sai työstää jonkin aikaa, että otti ne pari kunnollista askelta, joiden jälkeen pääsi kehumaan. Ilmeisesti tuo meidän maastopäräyttely on tehny Matille henkisesti hyvää, kun se oli niin rauhallinen kentällä. Vaikka tuuli hirveästi, ei kytännyt mitään, eikä välittänyt muista hevosista, ei pukitellut, jumittanut tai muutakaan normaalia. Ainoat pään nyppimiset tuli, kun tultiin laukkalävistäjää ja muutama askel vastalaukkaa uralla. Meinas toista kiukuttaa moinen tasapainoilu.

Tänään sitten löin Rikulle kanget suuhun ja lähdin harjoittelemaan sarjavaihtoja keskihalkaisijalla. Alkuverryttelyyn otettiin mukaan avot työskentelymuodossa, jotta saatais vähän paremmin kuulolle. Ensin kokeiltiin yksittäisiä vaihtoja keskihalkaisijalla, niin että pysytään suorassa, eikä rynnätä ja sujui varsin mallikkaasti. Sitten alettiinkin tulla keskihalkaisijalle, heti vaihto, voltti, suoristus, vaihto, voltti jne. ja niin monta kuin ehtii halkasijalla tehdä. Tätä harjoitusta valmennuksessakin ollaan menty, joten tiesin, että Rikulle se on tuttu ja tällä kertaa ehkä menee paremmin kuin viimeksi (kuumui niin ettei meinannut mistään tulla mitään). Tulin volttien kanssa noin kolme kertaa halkaisijan, mutta kun tuli ilman ongelmia aloin tulla niin että jätin voltit pois. Joka toinen voltti piti tehdä oikealle, kun meinasi innostua ja rynnätä vaihdossa, mutta vain kerran.
Sen jälkeen saatiin tehtyä pari kertaa 4 vaihtoa 5 askeleen välein niin hienosti ettei olla valmennuksessakaan saatu yhtä nätisti, kiitin ja pidettiin hengähdystauko. Lopuksi mentiin vielä muutamat sulut ravissa, jotta saadaan taas kontrollia vähän enemmän, kun on saanut tehdä jotain vaikeaa ja kivaa ja sitten lopetettiinkin, kun meni niin näpsäkkäästi, en viitsinyt turhaa lähteä hyvää kertaa riskeeraamaan, että tulee hyvä kokemus noista sarjavaihdoista, kun Rikun ei meinaa kärsivällisyys riittää niiden kanssa.

Matin kanssa sitten mentiinkin esteitä. Kentällä oli taas valmiiksi kahden esteen (n. 40cm ja 50cm eli ei mitään jättiläisiä taaskaan) suhteutettu linja, joten siinä oli Matille hyvää harjoitusta. Ensin tultiin toista pelkästään ympyrällä, ensin yritti rynniä, mutta tällä kertaa sain sen jopa kuulolle ja saatiin muutama todella hyvä lähestyminen. Kokeiltiin vielä muutama kerta tulla vinossa esteelle, kun ennen Matti on aina kieltänyt jos esteelle tulee vinossa. Nyt päästiin melkein niin vinosta lähestymisestä yli kuin mahdollista ja olin aika yllättyny, innolla meni korvat hörössä. Sitten tultiin muutama kerta koko sarja niin että saatiin hyvät hypyt molemmille esteille, välit sujumaan nätisti ja oikeat laukat esteiden jälkeen. Pari kertaa meinas mopo karata käsistä ja tuli muutama mielenkiintoinen hyppy melko kaukaa, kun Matti vähän innostu. Innolla odottelen että päästään estevalmennukseen tuon kanssa, nyt kun hyppäämisestä on taas tullu kivaa.

Huomenna onkin pojilla luvassa maastoilupäivä, Rikulle kevyt ennen valmennuksia, Matin kanssa taidetaan laukkailla taas ja kiipeillä vähän.

Baanailua kesäsäässä

Hjuu-u taas vähän jääny tää päivittely, hups :)
Meinas olla vähän ongelmia taas lukion kanssa. Kaikkien kurssien piti olla suoritettuna, kunnes sitten opo soitti että yksi historian kurssi jonka olin suorittanut aikuislukiossa ei vastaakkaan päivälinjan samaa kurssia. Kukaan ei tietysti voinu mulle sitä kertoa viime vuonna kun kyseistä kurssia suoritin. Eipä tietenkään. Noh siinä tuli sitten pieni kiire, eikä mulle annettu mitään ohjeita mitä tehdä, historian opettaja pisti nimen etäkurssiin, mutta mitään muuta ei kerrottu.

Sitten tuli opolta uus soitto; miksen oo ilmottautunut uusintakokeeseen? Eipä kukaan kertonu että sinne olis pitäny mennä tekemään koetta kolme päivää sen jälkeen kun edes sain tietää että koko kurssi pitää käydä! No mä pääsin sinne kokeeseen, kirjaa en tietysti ehtiny edes avata ennen koetta, sen kun sain noin tuntia ennen koetta.

Menin sitten lukiolle tekemään koetta, niin historianopettaja kysy miksen oo tehny yhtään etätehtäviä. Totesin että enpä oo voinu ku ei oo ollu kirjaa eikä kukaan kertonu aikarajaa millon ne pitää olla tehtynä. Sitten opettaja totes, että noh kunhan on tänä päivänä iltakymmeneen mennessä tehtynä niin asia selvä. Muuten ihan jees, koe alko viideltä ja teoriassahan aikaa olisi pitäny olla vaikka kuinka MUTTA kun kukaan ei ottanut tietenkään huomioon että asun Tampereella ja koe oli Seinäjoella. Koetta tein puolitoista tuntia ja sitten piti käydä hakemassa uus kissaeläin tänne, niin olin kotona treellä vasta puoli kymmenen. Tein niitä 17 tehtävää sitten iltakahteen asti, putkeen kaikki. Otti niin lujaa päähän ettei tosikaan. Nyt en sitten oo kuullu kenestäkään mitään, joten mä nyt oletan että se kurssi on nyt sitten suoritettu. Jos ne nyt sen takia jättää mut valmistumatta niin voi olla että aika vihasta palautetta menee lukiolle.
Mutta sitten hobusiin. Tuon kaiken lukiohässäkän ja sen aiheuttaman migreenin takia viimeviikko oli pientä säätöä, en ehtinyt kunnolla käydä tallilla kuin siivoamassa karsinat ja pari kertaa ehdin Rikun ratsastaa, Mattiraukka jäi ihan ilman huomiota. Tiistaina kuitenkin Rikun kanssa tein maastakäsin töitä, kokeiltiin vähän reenata espanjalaista käyntiä ja kokeilinpa mitä herra sanoo jos raipalla koskettaa takajalkoihin, ihan hienoja passagemaisia askeleita sieltä sai aikaan, on sille kyllä Espanjassa jotain opetettu, vaikka meille sanottiin ettei sille oo opetettu mitään kummallista :D tai sitten se vaan osaa heti reagoida oikealla tavalla, kummallinen poni.
Tämä viikko alko sitten valmennuksilla, kun Jutta lähtee Turkkiin niin to ja pe valmennukset siirrettiin ma ja ti päiville. Harjoteltiin paljon avoja ravissa ja laukassa ja käynti-ravi, ravi-käynti siirtymisiä avon sisällä. Tiistaina sitten harjoteltiin myös sulkuja ja laukanvaihtoja ja Riku teki todella hienoja huomaamattomia vaihtoja! Vihdoinkin se ainakin hetkellisesti on lopettanu ne jättivaihdot.
Matin kanssa kun tuo koulu on nyt ruvennu sujumaan ja kengitykset saatu kohilleen, niin kokeilinpa loikkia sillä vähän kun kentällä oli sopivasti tuntilaisten pieniä esteitä jäänyt edelliseltä päivältä. Yritin tulla eka sellasta pientä ristikkoa ravissa, mutta eihän siitä mitään tullu, pitkän hyppytauon jälkeen kun Matti näki esteen niin lähti jo kaukaa laukkaamaan, eikä mulla ollu enää mitään sananvaltaa siihen mitä vauhtia esteelle tullaan. Hienosti se loikki mutta kun yritti esteen jälkeen hidastaa niin sain vaan pukkilaukkaa tai vaihtoehtoisesti paikallaan loikkimista, mutta laukasta ei voinu siirtyä enää raviin. Hieman oli pieni mies innoissaan kun pitkästä aikaa sai hypätä, vaikkakin vaan sellasia maahankaivettuja esteitä.
Kun ristikko alkoi sujua tultiin heti sen perään toisella pitkällä sivulla ollutta yhden askeleen sarjaa, tosin pari kertaa tultiin se innarina, kun vähän oli liikaa vauhtia ja intoa hevosessa :D Eipä oo ikinä Matti ollu tollanen hypätessä, mä ehdin jo tottua siihen ylivarovaiseen, ennen estettä hidastavaan ja helposti kieltäytyvään otukseen. Nyt ei tarvinnu kertaakaan miettiä meneekö yli vai ohi, kun käänsi esteelle niin se olis varmaan menny yli vaikka mä olisin halunnu mennä ohi. Ihana ponipoika, nyt sitten vaan yritetään löytää hyvä estevalkkuryhmä kun kunto kestää. Ensin mennään kyllä johonkin ryhmään joka hyppää max 80cm että saadaan Matille pomppimisesta taas kivaa puuhaa ja sitten isompaa taas.

Tänään sitten olikin molemmilla otuksilla maastoilupäivä, Rikun kanssa käytiin 2h pyörimässä Teivon metsissä ja mäissä, käyntiä mentiin vaan, vaikka Rikulle olikin jyrkät ylämäet aika vaikeita, kun olis halunnu laukata ja piti kävellä. Sitten kun oltiin jo tulossa takasin, hoksasin että metsään lähtee polkuja joita en ennen oo huomannu ja ajattelin että noh käydään nyt katsomassa mitä siellä on. Siinä oli yhessä kohdassa semmonen tiheempi puska mistä sitten rämäytettiin läpi ja toisella puolella oli polulta vähän matkan päässä penkillä eväitä syövä täti-ihminen joka säikähti ihan hirveästi kun me sieltä pusikosta tultiin. Katto hetken säikähtäneenä ja sitten repesi täyteen nauruun kun tervehdin ja kun lakkasi nauramasta niin totesi että oli luullut että sieltä tulee hirvi, eikä hevonen :D Näin me aiheutetaan hämminkiä ^^
Totesin myös että kyllä mulla on vaan aika rohkea hevonen, matkalla Teivoon pitää ylittää kaksi siltaa, toisen alta menee junarata ja toisen alta vilkasliikkeinen tie (onkohan valtatie?). Ekan sillan alta just kun päästiin siihen meni juna, Riku vaan kattoo alas että mikähän se oli, eikä vaihtu muuttunu ollenkaan, rennosti vaan lönkytteli menemään. Tien päällä sitten vähän katto taas kun autot sujahti ali, mutta näytti enemmän uteliaalta kun pelokkaalta. Hassu poni, mutta ehkä maastovarmin millä mä oon ikinä menny.
Lopuksi käytiin sitten vielä vähän Keijärvessä kahlailemassa ekaa kertaa tänä vuonna, Rikun ehkä neljäs kerta vedessä, yllättävän rohkeasti se sinnekkin meni, ei kauaa tarvinnu suostutella. Siellä sitten polskittiin jonkin aikaa ja Riku oli ihan innoissaa, talliin tullessa piti kaikille huutaa kun oli niin kivaa.

Matin kanssa sitten olin vähän itsetuhoisella tuulella ja päätin lähteä maastoon kanssa, yksin tietysti. Matin kanssa viimeksi yksin maastoillessa hyvä kun en ollut joka ikisen auton alla tai ojassa viiden metrin välein. Nyt kumma kyllä lähti pihasta ihan normaalisti ja tienkin yli meni nätisti ja käveli pellonviertä pysähtelemättä ja kyyläilemättä. Ehdin jo hämmentyä että miten tää on näin helppoa, kunnes päästiin maastoestepellolle. Sitten tämä herra saakin paskahalvauksen, kun siellä on muovitynnyreitä, liikennemerkkejä, -sulkuja, portteja, vene, peltitynnyreitä, tukkeja ja vaikka mitä ja tietysti siellä oli myös toinen hevonen, joka aiheutti jostain syystä Matissa hirveän slaagin. Meni hetki ennenkuin pääsin maastoestepeltoa ympäröivän laukkaradan käveltyä läpi, kun Amatsoni hyppii 180° vähän väliä ja lähtee peruuttelemaan ja yrittää hyppiä pystyyn. Sitten kun tämä toinen ratsukko lähti meni jonkin aikaa ennenkuin Matti pääsi siitä yli, tuli taas pukkia ja vaikka mitä siinä ennenkun suostuttiin liikkumaan eteenpäin. Kokeilin sitten että mitähän herra tuumaa jos kokeillaan ravata, ei mitään, äkkipysähdyksiä ja pukkeja tuli ja näin. Sitten jossain välissä sain sen reagoimaan eteenpäin kun tunsin että meinaa pysähtyä ja tää pomppi laukkaan niin ajattelin että no laukataan sitten jos päästään sillä sitä rataa ympäri nätisti. Pitihän sen pari kertaa siinäkin vetää liinat kiinni, mutta onneks ei menty kovin kovaa laukkaa niin pompahdin pari kertaa kaulalle, mutta pysyin selässä. Päätin sitten että ei tästä tuu mitään, nyt laukataan ja kun tulee pelottava kohta laukataan siitä sitten ohi vähän kovempaa, onneks Matti oli juonessa mukana ja sitten pari kierrosta singahdettiin aina pelottavan kohdan ohi ja lakkas pelottamasta ja päästiin tasasta vauhtia rataa ympäri. Annoin sitten pikkuhiljaa kiihdyttää vauhtia ja ekan kerran annoin Matin mennä niin lujaa kun siitä lähtee.
Ja sehän menikin lujaa! Huomaa kyllä tuon laukkahevostaustan, en varmaan koskaan oo hevosella menny yhtä lujaa, kaarteissa vähän hirvitti kun hevonen melkein vaakatasossa, mutta vauhti vaan kiihtyy. Mutta hyvin se pysy tasapainossa, ei kertaakaan tuntunut siltä että olis meinannu kaatua. Mentiin sitten muutama kierros hyyyyyvin vilkasta tahtia kunnes sitten Amatsoni alkoi tuntua väsähtävän ja rauhottuvan. Siirsin sitten raviin ja ravattiin rentona vielä muutama kierros että henki saa vähän tasottua. Loppukäynnit lähettiin kävelemään metsään ja ensimmäistä kertaa ikinä sain antaa Matin mennä pitkin ohjin maastossa, ei kytänny mitään ei säikkyny, käveli kaikkien tukkien yli mitä poluille sattu, kivikot ei haitannu, ei kallio, ei oksat, ei mikään mikä ennen on aiheuttanu kauheita ongelmia. Täytyyki ottaa tavaks käydä päästelemässä tuon kanssa, kun se siitä tuntuu tykkäävän, korvat hörössä mentiin vikat kierrokset ja loppukäyntien ajan. Ihana reissu oli vaikka tuo alku olikin hankala. Sain myös Matin ekan kerran suosiolla pesuboksiin ja pestyä ilman hirveää kuopimista ja heilumista. Jee!
Niin tosiaan, tuolla tallilla on nyt pyöriny pari 11-vuotiasta alkeiskurssilaista, jotka on ihan ihastunu Sepeen kun se mun kanssa pyörii tallilla ja noihin mun ponipoikiin :D Aina jos oon sattunu tallille ne tulee ihan innoissaan höpöttämään siihen ja paijaan Sepeä ja kyselee saako Mattia silittää, kun Rikua ne ei uskalla kun se on kuulemma niin villin näkönen. Aivan ihania ja ne kyselee ihan hassuja kysymyksiä. Ne on sitä miettiny onko Matti ja Riku veljekset ku ne on niin saman näköset ja oonko mä antanu niille niiden nimet ja kyselee koko ajan onko Rikun ikävä Mattia kun se huutaa sen perään aina välillä. Aivan ihania tyttöjä ja niin innoissaan kaikesta :D tulee ittellekki ilonen mieli kun ne on niin hyvätuulisia.

Hui kun tuli pitkä, oli pakko pistää jotain kuvia vähän piristämään tätä tekstivuodatusta :)

Maastoesteitä, rodeota ja esityksiä

Hei vaan, en taas pitkään aikaan ole ehtinyt blogia päivitellä, kun on ollut vähän ongelmia niin hevosten kuin tuon koulutuksen kanssa. Opo soitteli ja kertoi että multa on jäänyt yksi kurssi lukiosta suorittamatta, kun ilmeisesti aikuislinjalla suorittamani historian 4 ei vastaakkaan päivälinjan samaa kurssia... Nyt pitää sitten se vielä saada nopeasti suoritettua ja pääsykokeisiin lukeminen on nyt sitten aivan totaalisesti mennyt pilalle tuon takia. Kyllä ottaa päähän! Kauhealla vaivalla sain tehtyä hyvän lukusuunnitelman jossa pysyn ja opiskelu on helppoa ja nyt sitten en enää ehdi lukea juuri ollenkaan pääsykokeisiin kun pitää tehdä noita historiantehtäviä.. Taitaapi käydä sitten niin etten pääsekkään lääkikseen tänä vuonna. Voi huoh.

Mutta sitten näihin ponipoikiin. Kävin tuossa viimeviikolla keskiviikkona Rikun kanssa maastoilemassa, kun on ollut niin koulupainoitteista tuo reenailu. Päätin sitten siinä maastoestelaitumella pyöriessäni että kokeillaanpa hypätä muutama pieni este täältä.
Hienosti mun pieni kouluhevonen hyppeli maahankaivettuja kohtia kilikarsinasta ja sitten parin kerran jälkeen uskaltauduin hyppäämään korkeampaa (n. 40-60cm) kohtaa tuosta kilikarsinasta ja hienostihan poika hyppäsi! Innolla meni eikä minkäännäköistä epäilyä. Sitten kun se meni pari kertaa molemmista suunnista nätisti, päätin että kokeillaan nyt sitten vielä miten onnistuu pieni tukki alamäkeen ja ylöshyppy ylämäkeen. Tai en tiedä oliko se vaan hyvin matala hauta, mutta kuitenkin kaksi tukkia ja loiva kuoppa niiden välillä :D Ensin Riku ei meinannut saada askelta mahtumaan väliin ja rikkoi raviin välissä, mutta sitten se innostu ja sekin este sujui kuin vettä vaan. Päätin sitten lopettaa kun poika meni niin hienosti vaikkei paljon hypätty, mutta ajattelin että jätetään ajatus maastoesteistä nyt muhimaan.
Matin kanssa mentiin sitten harrastamaan erilaista extremeurheilua ulkokentälle: koulua. Matti on nyt saanut päähänsä että ulkokentällä laukkaaminen on maailman kamalin asia, koska sillon pitäisi mennä lujaa ja jos pidättää iskee liinat kiinni ja alkaa hyppiä ja pomppia miten sattuu. Saa ihan kunnon itkupotkuraivarin jos pitäisi laukata nätisti. Mutta kun nyt olin päättänyt että tänään se saadaan sujumaan niin sitten tuuppasinkin kentällä aika kauan, mutta lopulta ne laukat sitten sujuivatkin. Tein siis koko sen ajan kun olin kentällä kolmikaarisella siirtymisiä joka kerta kun ylitettiin pituushalkaisija. Vaihtelin koko ajan että mikä siirtminen tehdään ja sitä tehtiin niin kauan kunnes se sujui. Eli laukkojakaan ei saanut laukata kuin yhden kaaren kerrallaan. Menikin siinä varmaan n. 20min että sain sen edes laukkaamaan sen kaaren ilman pukittelua ja pysähtelyä ja kiukuttelua. Lopuksi menikin sitten jo ihan nätisti ja loppuravit sujuivat todella hienosti! Ei oo Matti ikinä ravannut yhtä nätisti. Kokeiltiin sitten mennä muutamat keskiravit ja ensimmäistä kertaa sain sen lisäämään askelpituutta ja pitämään sen päänsä alhaalla yhtäaikaa. Olin aika ylpeä miehestä ja lopetettiin sitten siihen. Sen jälkeen olenkin nyt 4 päivänä vähän laiminlönyt Mattia, kun Rikun kanssa on ollut niin paljon ongelmia..

elikkäs, torstain valmennus. Jo sillä hetkellä kun menin alkukäyntejä tunsin että nyt taas on vissiin hormonitoiminta vähän turhan vilkasta; oripoika kipitti ja vilkuili joka puolella vaikka yleensä alkukäynnit menee nätisti. Volteille käännettäessä lähti vain raviin vaikka olisi tehnyt kuinka pienen voltin. Alkuravit sama juttu, tanssahteli niin korkeassa muodossa että vois luulla että harjoitellaan passagea. Laukassa tuntui rentoutuvan vähän ja työskenteli normaalisti. Välikäyntejä ei sitten taas suostunut kävelemään ollenkaan. Kun ruvettiin työskentelemään tehtiin vaihtoja aika paljon, vastalaukasta vastalaukkaan ja näin. Ensimmäiset kerrat sujui ihan nätisti, mutta sitten yhtäkkiä Riku alkoi tehdä ihan hullun isoja vaihtoja, hyppäsi ilmaan niin isosti että en pysynyt satulassa vaikka kuinka yritin. Aina välillä se tuota tekee kun innostuu, mutta nyt oli jotenkin erikoisen suuria loikkia. Sitten sen ekan loikan jälkeen joku napsahti ja oli niinkun olis istunut ruutitynnyrin päällä ja sytyslanka palaa. Jäin jumittamaan taas pari kertaa niin ettei meinannut lähteä liikkeelle, mutta ei yhtä pahasti tällä kertaa kuin viimeksi ja saatiin suoritettua tehtävät ihan ok.
Ja sitten lopuksi tehtiin loivaa avoa ravissa urilla.. Riku sai jonkun ihan ihmeellisen raivarin kun yritin taivuttaa ja asettaa, ei meinannut kuunnella pohkeita ollenkaan ja rupesi tarjoamaan laukkaa ja passagea ja piaffia ja vaikka mitä. Muutaman kerran se sitten teki tätä ja sitten kun kerran sitten pyysin eteenpäin kun lähti taas hidastamaan ja tarjoamaan passagea niin lähti hyppäämään eteenpäin. Meinasin lentää satulasta, kun tuli niin voimalla ja yllättäen. Satulaan kuitenkin päädyin takaisin ja oripoika vaan kipittää paikallaan.
Ajattelin että huhhuh mikähän tämä nyt oli kun ei ole ikinä tuommosta ennen tehnyt. Sen jälkeen lopputuntikin meni siinä että joka kerta kun yritin kääntää avolle Riku hyppäsi aivan järjettömän pitkiä loikkia eteenpäin, monta kertaa oli kyllä sellanen olo että nyt tullaan alas niin että rytisee, on tuossa pojassa sen verta voimaa kun se lähtee. En muista enää mitä sitten tehtiin, mutta lopuksi Riku sitten meni pari kertaa ne avot kumpaankin suuntaan silleen hyväksyttävästi ja päätettiin lopettaa siihen. Sitten meidän oli tarkoitus harjoitella katrillia joka esitettiin seuraavana päivänä Jutan tallin kutsuvierastilaisuudessa ja eihän siitäkään nyt mitään meidän osalta tullut kun eka ei meinattu edes päästä liikkeelle ja sitten se hyppi ja loikki niin että ei mitään rajaa.
(esimerkki näistä Rikun isoista vaihdoista, tosin tämä ei oo mitään verrattuna mitä nyt parina päivänä on ollu)
Perjantaina sitten kun menin tallille valmistautumaan rukoilin että se hevonen on rauhoittunut että päästäisiin esitys läpi ilman mitään suurempaa show'ta. Kentälle kun menin huokaisin helpotuksesta, se meni normaalisti. Sitten mentiin hetkeksi verryttelemään maneesiin ja alku sujui nätisti, mutta kun olisi pitänyt kävellä siitä ei taas tullut mitään, kipitti ja yritti lähteä raviin ja rupesi tarjoamaan espanjalaista käyntiä. Kuitenkin kun rupesin ravaamaan ja laukkaamaan uudestaan meni taas lähes normaalisti ja kuunteli. Mentiin sitten odottelemaan vuoroa maneesin ulkopuolelle ja kävelin maneesin viereen ja pysähdyin odottelemaan. Meidän edestä käveli kaksi muuta tuossa esityksessä olleita ja taas alkoi se paikallaan steppaus, pysäytin ja seisoi paikallaan. Kuitenkin kun pyysin eteenpäin yritti lähteä laukkaa - pysäytin uudestaan.
Sitten pyysin uudestaan eteenpäin ja jo kun pyysin, tunsin että nyt se hyppää pystyyn, se ei ole uutta Riku aina välillä tekee sitä kun se innostuu ja nousee vähän ilmaan. Mutta nyt se hyppäsi niin pystyyn että ajattelin että se kaatuu taaksepäin. Eikä siinä sitten kaikki, kun luulen että tämä lähtee laskeutumaan niin ei, se vaan joustaa takajaloilla vähän ja hyppää suoraan ilmaan ollessaan vielä takajaloillaan. Sen jälkeen vasta laskeutu neljälle jalalle. Taas meinasin olla alas selästä, eikä mulla tietysti edes ollut kypärää päässä, kun se ei esitysasuun kuulunut. Sydän hakkas tuhatta ja sataa kun hevonen laskeutui taas neljälle jalalle.
Pääsin sitten kävelemään maneesin eteen mutta jäin toiselle puolelle tietä kun Riku yritti höristä taas muille ja sitä alkoi orittaa. Kun sitten tuli meidän vuoro Riku painaa siellä heppi pitkällä laukkaa vaikka olisi aloitukseen pitänyt tulla ravissa.. Muutenkin oli varmasti Rikun osalta aika näyttävä esitys, vaikkei teknillisesti ollutkaan mikään hieno kun tämä ääliö yrittää heittää mut selästä vaihtojen aikana, mutta kyllä se sitten taas esitteli itteään. Meni taas niin koottuna kun vaan voi ja jalat nousi korkeelle. Kun esitys sitten loppu niin sitten vasta sain sen jopa kävelemään takasin kentälle jossa kävelin hetken ja kävin sitten heittämässä Rikun pihalle kiusaamaan Mattia. Mattiparka kun Rikulla hyrrää hormonit kun viimestä päivää ja se yritti astua Mattia koko ajan. Tuli sieltä kyllä ihan kiitettävästi monoakin.
Eilen sitten esitettiin katrilli toisen kerran avoimissa ovissa ja tällä kertaa tein jo kentällä niin että mitään ei tehty ellei Riku kävellyt rauhassa sillon kun piti ja tehtiin paljon siirtymisiä. Maneesiin ei menty ollenkaan verryttelemään vaan jäin maneesin ulkopuolelle seisomaan hyvän matkan päähän muista. Siinä sitten seisottiin paikallaan ja kun mentiin maneesiin oli hevonenkin jo normaali. Esitys sujui paljon paremmin kuin perjantaina, ainoa virhe mikä oikeastaan tuli oli lisätty ravi kun olin vähän jäljessä ja olisi vauhtia pitänyt saada enemmän niin Riku sekosi jaloissaan. Mutta muuten se meni oikein nätisti. Muuuutta sitten taas kun lähdettiin maneesista, muut meni edellä niin Riku alkoi taas steppaamaan siinä pihassa. Mitä enemmän steppas sitä enemmän jäätiin jälkeen ja Rikun tarve päästä eteenpäin kasvo. Mentiin milloin piaffia milloin piruettilaukkaa, mutta edetty ei juurikaan. Kun päästiin pois tieltä ja tallin alueelle Riku lähti ravaamaan ja pidätin, tunsin että nyt lähtee taas hyppy, niin ehdin kiskasta toisesta ohjasta pään polveen, niin tuli aika erikoinen loikka, kun oli jo lähdössä mutta sitten ei voinutkaan hypätä kun pää oli käännetty pois. Sen jälkeen sitten tein niin kauan sitä että käänsin ympyrälle heti kun alkoi sekoilemaan. Päästiin sitten pihaan asti kävellen lopulta ja taas loppukäyntien kautta herra pihalle riehumaan.
Josko se hevonen tänään jo olis normaali.

Kuvat otettu viikko sitten sunnuntaina, saatiin isä kuvaamaan taas pitkästä aikaa. Riku oli kiva, Matti oli toista kertaa ulkokentällä sen sulettua ja sitä kiukutti kun ei saanut laukata lujaa.

Kisatunnelmia ja muuta

Nuo aluekisat peruttiin parkkipaikkojen puuttuessa, mutta tallilla järjestettiin sitten korvaavasti harjoituskoulukilpailut ja mentiin sitten sinne poikien kanssa, Matilla ohjelmaksi valitsin sitten K.N. specialin vaikka C-merkinkin olisi voinut mennä, mutta ajattelin että mielummin menen beetä. Rikulla sitten saatiinkin muiden tuossa samassa valmennusryhmässä olevien kanssa mennä A-merkin sijaan VaB:2 ohjelma, mikä on ihan mukavaa kun ennemmin menen vaativaa kun en ehdi ajatella kun pitää ratsastaa :)

Matin kanssa sitten ongelmaksi muodostui oikeasta takajalasta puuttuva kenkä ja samalta puolelta etujalasta hieman irti oleva kenkä. Noh isoin ongelma varmaan oli että järjetön tuuli paukutti maneesin seiniä niin että enpä oo ennen pelänny että maneesi romahtaa niskaan :D Rytisi välillä kyllä niin lujaa että huhhuh. Sinänsä siis erinomasta että Matti on tallilla jossa on pelottava rämisevä pressumaneesi, tottuupahan tuommoseen epämääräiseen meteliin ja heiluviin seiniin.
Verkkasin ensin kentällä, kun en hoksannut että olisin saanut jo mennä maneesiin. Kun sitten tajusin että saan mennä maneesiin verkka-aikaa ei ollut kovin paljon, joten kaikki se aika meni siihen että sain Matin menemään tuomaripäädyn ohi uraa pitkin ja avoimen ulko-oven ohi uralla. Tietysti myös sitä pauketta piti säikkyä ja sinkoilla välillä mihin sattuu. Odoteltiin sitten vuoroa ja pelleiltiin toisessa päädyssä ja kun lähdettiin radalle, en taaskaan hoksannut mennä kun edellinen suoritus loppui vaan vasta sitten kun kutsuttiin radalle, enkä ehtinyt kiertää rataa uudestaan kunnolla. Noh eka ongelma oli ettei Matti olisi alkutervehdyksestä halunnut lähteä eteenpäin kohti tuomaria ollenkaan. Liikkeelle päästiin kuitenkin kauniisti kiemurrellen. Keskiravin rikkoi laukkaan ennenku ehti edes pyytää eteenpäin. Siirtymiset töksähteli, kun pidätteet ei menny läpi ja toinen oli jännittyny radan läpi. Kävellä ei malttanut.
No saatiin me paperiin yksi 7, vasemmasta laukasta pääty-ympyrällä, joka oliki ainoa kohta koko ohjelmassa joka voitiin tehdä rennosti, muuten laukkaosuudet kaikki vaihteli takapäällä koko ajan laukkaa ja lävistäjillä olisi vaan halunnut laukata lujaa ja kiukutteli kun pidätettiin.
Tulokseksi saatiin sitten lopuksi 53,2% ja kommenteiksi että on näyttävä hevonen :) Matti kyllä osaa olla näyttävä, kunhan siitä nyt saisi sen sisäisen kouluhevosen kaivettua esiin.

Riku menikin sitten aivan mahtavasti! Se on nyt pöllöillyt pari päivää, valmennuksissa ollaan mm. jäkitetty niin ettei liikkeelle saatu hevosta varmaan viiten minuuttiin ollenkaan, hypitty pystyyn, tehty ihmeloikkia, rynnitty sun muuta mukavaa. Nyt sitten tänään vähän testaili aluksi että pakottaako mamma nyt oikeasti tekemään töitä vai ei, mutta nopeasti sen sai siitä avuille. Maneesissa sitten piti taas välillä testata joko sais pöllöillä, muttakun lupaa ei annettu niin sitten mentiin taas niin nätisti että.
Verkka siis sujui hyvin, poika ei välittänyt yhtään siitä paukkeesta minkä tuuli aiheutti maneesiin, vaikka se oli paljon pahempaa kun sillon kun siellä oltiin Matin kanssa.
Rata alkoi TODELLA nätisti! Riku oli tasainen, kuunteli ja teki kaiken just niinku ajatus. Alku melki pelkkiä 7:ja pari kutosta siellä seassa vaan. Mutta sitten.. Laukanvaihdot. Riku teki ne kyllä lähes kaikki 6 arvosesti, yhden ennakoi ja vaihto ennen lupaa -> ristilaukkaa. Peruutusosiokin sujui nätisti mutta valmistelin vähän huonosti niin peruutuksesta nousi väärä laukka ^^ hups..
Herra sitten kröhöm, hieman kuumeni noista vaihto osuuksista, korjauksista ja keskilaukoista, niin viimeinen siirtyminen koottuun raviin ei meinannut onnistua kun Riku tarjos vaan piruettilaukkaa. No sain sen sitten raviin lopulta, mutta se oli jo kadonnu avuilta ja käännös keskelle oli sellasta ihme kipitystä ja loppupysähdys vino, koska ylikorjasin kun yritti pysähtyä vinosti toiseen suuntaan. Tuloksena 61,56% ja aivan mahtifiilis, lähes 10%-yksikköä korkeemmat pisteet kun edellisessä vaativassa ;) Pienehkö kehitys tapahtunu tässä talven aikana vissihi.

Jutta kehu ettei olla edes valmennuksissa tehty koskaan yhtä hienoja avotaivutuksia kun nyt tehtiin radalla :) Niin tyytyväinen oon kumpaankin poikaan, Matti meni Matiksi todella nätisti kun oli ekoissa koulukisoissaan ja radalla onneksi jätti pöllöilynsä ja vaan pomppi paikallaan, muttei lähtenyt kertaakaan käsistä niinku verkassa. Riku oli vaan aivan mahtava! jätti niin hyvän fiiliksen tulevia kisoja varten!

Kevättä rinnassa.

Jee kevät! Ihanaa kun on tarjennu ratsastaa pelkällä hupparilla, en vaan tykkää tuosta kurasta yhtään.

Rikupoika 7v, pari päivää vasta ollut Suomessa.

Pojjaat on ollukki sitten aivan mahtavia tän viikon. Rikun kanssa on vaihdot taas alkanu sujua, tiedä sitten mikä kausi sillä oli tossa pari viikkoa, ku ei sujunu. Ongelma korjattu eniveis nyt ja päästiinkin harjoittelemaan keskiviikkona siksak-sulkuja laukassa. Nyt taas riittää omaki innostus treenaamaan vaikka ei ollut valmennuksia tällä viikolla, kun tietää taas mitä pitää harjoitella, kun annetaan ohjeita.

Torstaina pojilla olikin sitten hyppelypäivä. Kyhäsin keskilinjalle pienen ristikon, kun Matti ei ole lumien tultua hypännyt ja sitäkin ennen pelkästään irtona hypännyt, viimeksi kun Matilla oon hypännyt niin sieltä tuli sellasia kamikazeloikkia ja kieltoja melkein joka esteelle niin ajattelin aloittaa tälleen rauhallisesti. Eipä oo IKINÄ mun kanssa vielä tuollalailla vetänyt esteelle! Oli niin innoissaan, että vaikka hypättiin kohtisuoraa kohti pelottavaa maneesipäätyä niin sitä ei hoksattu pelätä ennenkun oltiin jo hypätty. Kuumukin sitten ihan kiitettävästi ja kävi välillä vähän turhan kovilla kierroksilla ja sitten lähestymiset olikin sellasta että mä yritän pitää vauhdin edes jotenkin kohtuullisena :3 en sitten lähtenyt nostamaan vaikka hyppäsikin nätisti, edetään hitaasti.

Rikun kanssa sitten hypättiin sitä samaa ristikkoa ja intoa piisas tälläkin herralla, niinkun Rikulla kyllä on aina ollut tuota intoa hypätä (siis siitä asti kun tajusi että esteen yli voi HYPÄTÄ eikä siitä pidä juosta läpi). Kerran sitten vähän ryntäsi esteelle kun toin vähän huonosti ja hyppäsi niin kaukaa että tiputti. Kun siinä tulin selästä alas niin ajattelin sitten nostaa pystyksi (n. 60cm) sen siinä ollessani ja kokeilla muutaman kerran mitä herra tuumaa. Hienostihan siitä tultiin puhtaasti monta kertaa yli ja paljon rauhallisemmin ja hallitummin kun ristikolle. Rikullahan ei siis ikinä oo hypätty selästä 70cm isompaa ja sekin hypättiin vain muutaman kerran, joten oli eka kerta kun Rikhard sai monta kertaa hypätä noinkin "ison" esteen.

Nyt onkin sitten pari päivää ollut koulutuuppausta; Rikun kanssa on harjoiteltu laukkapiruetteja, taivutusväistöjä ja siirtymisiä. Matin kanssa sitten on tehty siirtymisiä, voltteja (10m) ravissa ja laukassa ja alettu vähän tutustua avotaivutukseen käynnissä ja eilen tein pari ravissakin. Viikon päästä onkin sitten kisat, iik, jännää nähdä mitä siitä tulee ton amazoonin kanssa. Riku jos menee yhtä nätisti kun tähänkin asti niin saatetaan aika paljon parantaa prosentteja viime kauteen nähden.

Nyt taidan jatkaa pääsykokeisiin lukemista vielä hetken ennenkun lähden talleilemaan.

Ja ihan loppuun muisto viime elokuun parin viikon reissusta Jutan tallille, jossa nykyisin sitten asutaan ihan vakituisesti :) Kesä <3

Väsymys

Dodii. Lukio suoritettuna ja pääsykokeisiin lukua edessä. Tuntuu että päivät meneeki vaan siihen että käy tallilla ja lukee loppupäivän. Ja jostain syystä mä oon nyt ollu pari päivää todella väsynyt enkä meinaa pysyä hereillä, vaikka yhteensä unta tulee se 8-10h yössä. Heräilen vaan kolmen tunnin välein enkä tiiä miksi ja se vissiin sitten väsyttää.

Ponien kanssa ei oo nyt tapahtunut mitään kummallista. Rikulle kokeilin sitä Globuksen koulupenkkiä selkään ja olihan se parempi kuin Zaldi, mutta ei sekään täydellinen ollut. Ratsastaessa ongelmaksi tulikin vain se etten mä pystynyt istumaan siellä selässä yhtään. Penkki on liian lyhyt ja jos yritän ravissa ja laukassa istua alas tuntuu siltä että tipun satulasta -> alan jännittämään. Ei kiva. Nyt oonkin sitten pari päivää tuupannut koulua tuolla yleissatulalla, kun oon halunnu tietää johtuuko tuo istuntaongelma huonosta satulasta vai siitä että siinä en oo istunut kahteen vuoteen. Noh yleissatulalla istunnan kanssa ei ollut mitään ongelmia, sekin tuntui melkein paremmalta kuin Zaldi, mutta se on niin kova satula että se vaan on epämiellyttävä.
Joten Rikun kanssa siis vaihdellaan näiden kolmen satulan kanssa että millä mennään, siihen asti että sais rahat revittyä uuden ostoon.

Matti alkaa pikkuhiljaa ymmärtää että vaikka siellä maneesissa ollaan yksin ja siellä on kaikkea pelottavaa ja lumet tippuu sun muuta, niin se ei oo maailmanloppu. Toissapäivänä jo ihan hienosti alkuloikkien jälkeen joita kesti ehkä 5min mentiin ihan nätisti ja pystyttiin jopa työskentelemään. Aivan! Menin sitten hulluuspäissäni ilmottamaan Matinkin tuonne Ylöjärven kisoihin sekä C-merkkiin että K.N. Specialiin. Se taitaa olla tuhoontuomittu ajatus, mutta saapahan kuski ja poni vähän treeniä kisatilanteita varten, niin ei Rikun kanssa tarvitse jännittää, kun Matin kanssa kuitenkin kaikki mahdollinen paha tapahtuu :D
Pisteitä ei todellakaan Matin kanssa edes lähdetä hakemaan vaan tosiaan sitä kokemusta ja vähän kartoitetaan kuntoa että missä mennään parin kuukauden kunnonkasvatuksen jälkeen. Ainakin harjoituksissa mentiin hyvin pari kertaa rata läpi, pitää vielä treenata noita laukkalävistäjiä, kun niissä Amatsoni tahtoo tehdä jotain omia laukanvaihtelukuvioitaan.