Baanailua kesäsäässä

Hjuu-u taas vähän jääny tää päivittely, hups :)
Meinas olla vähän ongelmia taas lukion kanssa. Kaikkien kurssien piti olla suoritettuna, kunnes sitten opo soitti että yksi historian kurssi jonka olin suorittanut aikuislukiossa ei vastaakkaan päivälinjan samaa kurssia. Kukaan ei tietysti voinu mulle sitä kertoa viime vuonna kun kyseistä kurssia suoritin. Eipä tietenkään. Noh siinä tuli sitten pieni kiire, eikä mulle annettu mitään ohjeita mitä tehdä, historian opettaja pisti nimen etäkurssiin, mutta mitään muuta ei kerrottu.

Sitten tuli opolta uus soitto; miksen oo ilmottautunut uusintakokeeseen? Eipä kukaan kertonu että sinne olis pitäny mennä tekemään koetta kolme päivää sen jälkeen kun edes sain tietää että koko kurssi pitää käydä! No mä pääsin sinne kokeeseen, kirjaa en tietysti ehtiny edes avata ennen koetta, sen kun sain noin tuntia ennen koetta.

Menin sitten lukiolle tekemään koetta, niin historianopettaja kysy miksen oo tehny yhtään etätehtäviä. Totesin että enpä oo voinu ku ei oo ollu kirjaa eikä kukaan kertonu aikarajaa millon ne pitää olla tehtynä. Sitten opettaja totes, että noh kunhan on tänä päivänä iltakymmeneen mennessä tehtynä niin asia selvä. Muuten ihan jees, koe alko viideltä ja teoriassahan aikaa olisi pitäny olla vaikka kuinka MUTTA kun kukaan ei ottanut tietenkään huomioon että asun Tampereella ja koe oli Seinäjoella. Koetta tein puolitoista tuntia ja sitten piti käydä hakemassa uus kissaeläin tänne, niin olin kotona treellä vasta puoli kymmenen. Tein niitä 17 tehtävää sitten iltakahteen asti, putkeen kaikki. Otti niin lujaa päähän ettei tosikaan. Nyt en sitten oo kuullu kenestäkään mitään, joten mä nyt oletan että se kurssi on nyt sitten suoritettu. Jos ne nyt sen takia jättää mut valmistumatta niin voi olla että aika vihasta palautetta menee lukiolle.
Mutta sitten hobusiin. Tuon kaiken lukiohässäkän ja sen aiheuttaman migreenin takia viimeviikko oli pientä säätöä, en ehtinyt kunnolla käydä tallilla kuin siivoamassa karsinat ja pari kertaa ehdin Rikun ratsastaa, Mattiraukka jäi ihan ilman huomiota. Tiistaina kuitenkin Rikun kanssa tein maastakäsin töitä, kokeiltiin vähän reenata espanjalaista käyntiä ja kokeilinpa mitä herra sanoo jos raipalla koskettaa takajalkoihin, ihan hienoja passagemaisia askeleita sieltä sai aikaan, on sille kyllä Espanjassa jotain opetettu, vaikka meille sanottiin ettei sille oo opetettu mitään kummallista :D tai sitten se vaan osaa heti reagoida oikealla tavalla, kummallinen poni.
Tämä viikko alko sitten valmennuksilla, kun Jutta lähtee Turkkiin niin to ja pe valmennukset siirrettiin ma ja ti päiville. Harjoteltiin paljon avoja ravissa ja laukassa ja käynti-ravi, ravi-käynti siirtymisiä avon sisällä. Tiistaina sitten harjoteltiin myös sulkuja ja laukanvaihtoja ja Riku teki todella hienoja huomaamattomia vaihtoja! Vihdoinkin se ainakin hetkellisesti on lopettanu ne jättivaihdot.
Matin kanssa kun tuo koulu on nyt ruvennu sujumaan ja kengitykset saatu kohilleen, niin kokeilinpa loikkia sillä vähän kun kentällä oli sopivasti tuntilaisten pieniä esteitä jäänyt edelliseltä päivältä. Yritin tulla eka sellasta pientä ristikkoa ravissa, mutta eihän siitä mitään tullu, pitkän hyppytauon jälkeen kun Matti näki esteen niin lähti jo kaukaa laukkaamaan, eikä mulla ollu enää mitään sananvaltaa siihen mitä vauhtia esteelle tullaan. Hienosti se loikki mutta kun yritti esteen jälkeen hidastaa niin sain vaan pukkilaukkaa tai vaihtoehtoisesti paikallaan loikkimista, mutta laukasta ei voinu siirtyä enää raviin. Hieman oli pieni mies innoissaan kun pitkästä aikaa sai hypätä, vaikkakin vaan sellasia maahankaivettuja esteitä.
Kun ristikko alkoi sujua tultiin heti sen perään toisella pitkällä sivulla ollutta yhden askeleen sarjaa, tosin pari kertaa tultiin se innarina, kun vähän oli liikaa vauhtia ja intoa hevosessa :D Eipä oo ikinä Matti ollu tollanen hypätessä, mä ehdin jo tottua siihen ylivarovaiseen, ennen estettä hidastavaan ja helposti kieltäytyvään otukseen. Nyt ei tarvinnu kertaakaan miettiä meneekö yli vai ohi, kun käänsi esteelle niin se olis varmaan menny yli vaikka mä olisin halunnu mennä ohi. Ihana ponipoika, nyt sitten vaan yritetään löytää hyvä estevalkkuryhmä kun kunto kestää. Ensin mennään kyllä johonkin ryhmään joka hyppää max 80cm että saadaan Matille pomppimisesta taas kivaa puuhaa ja sitten isompaa taas.

Tänään sitten olikin molemmilla otuksilla maastoilupäivä, Rikun kanssa käytiin 2h pyörimässä Teivon metsissä ja mäissä, käyntiä mentiin vaan, vaikka Rikulle olikin jyrkät ylämäet aika vaikeita, kun olis halunnu laukata ja piti kävellä. Sitten kun oltiin jo tulossa takasin, hoksasin että metsään lähtee polkuja joita en ennen oo huomannu ja ajattelin että noh käydään nyt katsomassa mitä siellä on. Siinä oli yhessä kohdassa semmonen tiheempi puska mistä sitten rämäytettiin läpi ja toisella puolella oli polulta vähän matkan päässä penkillä eväitä syövä täti-ihminen joka säikähti ihan hirveästi kun me sieltä pusikosta tultiin. Katto hetken säikähtäneenä ja sitten repesi täyteen nauruun kun tervehdin ja kun lakkasi nauramasta niin totesi että oli luullut että sieltä tulee hirvi, eikä hevonen :D Näin me aiheutetaan hämminkiä ^^
Totesin myös että kyllä mulla on vaan aika rohkea hevonen, matkalla Teivoon pitää ylittää kaksi siltaa, toisen alta menee junarata ja toisen alta vilkasliikkeinen tie (onkohan valtatie?). Ekan sillan alta just kun päästiin siihen meni juna, Riku vaan kattoo alas että mikähän se oli, eikä vaihtu muuttunu ollenkaan, rennosti vaan lönkytteli menemään. Tien päällä sitten vähän katto taas kun autot sujahti ali, mutta näytti enemmän uteliaalta kun pelokkaalta. Hassu poni, mutta ehkä maastovarmin millä mä oon ikinä menny.
Lopuksi käytiin sitten vielä vähän Keijärvessä kahlailemassa ekaa kertaa tänä vuonna, Rikun ehkä neljäs kerta vedessä, yllättävän rohkeasti se sinnekkin meni, ei kauaa tarvinnu suostutella. Siellä sitten polskittiin jonkin aikaa ja Riku oli ihan innoissaa, talliin tullessa piti kaikille huutaa kun oli niin kivaa.

Matin kanssa sitten olin vähän itsetuhoisella tuulella ja päätin lähteä maastoon kanssa, yksin tietysti. Matin kanssa viimeksi yksin maastoillessa hyvä kun en ollut joka ikisen auton alla tai ojassa viiden metrin välein. Nyt kumma kyllä lähti pihasta ihan normaalisti ja tienkin yli meni nätisti ja käveli pellonviertä pysähtelemättä ja kyyläilemättä. Ehdin jo hämmentyä että miten tää on näin helppoa, kunnes päästiin maastoestepellolle. Sitten tämä herra saakin paskahalvauksen, kun siellä on muovitynnyreitä, liikennemerkkejä, -sulkuja, portteja, vene, peltitynnyreitä, tukkeja ja vaikka mitä ja tietysti siellä oli myös toinen hevonen, joka aiheutti jostain syystä Matissa hirveän slaagin. Meni hetki ennenkuin pääsin maastoestepeltoa ympäröivän laukkaradan käveltyä läpi, kun Amatsoni hyppii 180° vähän väliä ja lähtee peruuttelemaan ja yrittää hyppiä pystyyn. Sitten kun tämä toinen ratsukko lähti meni jonkin aikaa ennenkuin Matti pääsi siitä yli, tuli taas pukkia ja vaikka mitä siinä ennenkun suostuttiin liikkumaan eteenpäin. Kokeilin sitten että mitähän herra tuumaa jos kokeillaan ravata, ei mitään, äkkipysähdyksiä ja pukkeja tuli ja näin. Sitten jossain välissä sain sen reagoimaan eteenpäin kun tunsin että meinaa pysähtyä ja tää pomppi laukkaan niin ajattelin että no laukataan sitten jos päästään sillä sitä rataa ympäri nätisti. Pitihän sen pari kertaa siinäkin vetää liinat kiinni, mutta onneks ei menty kovin kovaa laukkaa niin pompahdin pari kertaa kaulalle, mutta pysyin selässä. Päätin sitten että ei tästä tuu mitään, nyt laukataan ja kun tulee pelottava kohta laukataan siitä sitten ohi vähän kovempaa, onneks Matti oli juonessa mukana ja sitten pari kierrosta singahdettiin aina pelottavan kohdan ohi ja lakkas pelottamasta ja päästiin tasasta vauhtia rataa ympäri. Annoin sitten pikkuhiljaa kiihdyttää vauhtia ja ekan kerran annoin Matin mennä niin lujaa kun siitä lähtee.
Ja sehän menikin lujaa! Huomaa kyllä tuon laukkahevostaustan, en varmaan koskaan oo hevosella menny yhtä lujaa, kaarteissa vähän hirvitti kun hevonen melkein vaakatasossa, mutta vauhti vaan kiihtyy. Mutta hyvin se pysy tasapainossa, ei kertaakaan tuntunut siltä että olis meinannu kaatua. Mentiin sitten muutama kierros hyyyyyvin vilkasta tahtia kunnes sitten Amatsoni alkoi tuntua väsähtävän ja rauhottuvan. Siirsin sitten raviin ja ravattiin rentona vielä muutama kierros että henki saa vähän tasottua. Loppukäynnit lähettiin kävelemään metsään ja ensimmäistä kertaa ikinä sain antaa Matin mennä pitkin ohjin maastossa, ei kytänny mitään ei säikkyny, käveli kaikkien tukkien yli mitä poluille sattu, kivikot ei haitannu, ei kallio, ei oksat, ei mikään mikä ennen on aiheuttanu kauheita ongelmia. Täytyyki ottaa tavaks käydä päästelemässä tuon kanssa, kun se siitä tuntuu tykkäävän, korvat hörössä mentiin vikat kierrokset ja loppukäyntien ajan. Ihana reissu oli vaikka tuo alku olikin hankala. Sain myös Matin ekan kerran suosiolla pesuboksiin ja pestyä ilman hirveää kuopimista ja heilumista. Jee!
Niin tosiaan, tuolla tallilla on nyt pyöriny pari 11-vuotiasta alkeiskurssilaista, jotka on ihan ihastunu Sepeen kun se mun kanssa pyörii tallilla ja noihin mun ponipoikiin :D Aina jos oon sattunu tallille ne tulee ihan innoissaan höpöttämään siihen ja paijaan Sepeä ja kyselee saako Mattia silittää, kun Rikua ne ei uskalla kun se on kuulemma niin villin näkönen. Aivan ihania ja ne kyselee ihan hassuja kysymyksiä. Ne on sitä miettiny onko Matti ja Riku veljekset ku ne on niin saman näköset ja oonko mä antanu niille niiden nimet ja kyselee koko ajan onko Rikun ikävä Mattia kun se huutaa sen perään aina välillä. Aivan ihania tyttöjä ja niin innoissaan kaikesta :D tulee ittellekki ilonen mieli kun ne on niin hyvätuulisia.

Hui kun tuli pitkä, oli pakko pistää jotain kuvia vähän piristämään tätä tekstivuodatusta :)