Etenee, etenee..

Pahoittelen pientä kirjoitustaukoa, koulussa on menossa iso kokonaisuus joka pitää opiskella lyhyessä ajassa ja tenttejä on joka viikko. Esseitäkin on pitänyt kirjoittaa siihen tahtiin, että ylimääräinen kirjoittelu ei ole inspiroinut :D

Mutta pojat on olleet ihan mahtavia. Käytiin pari viikkoa sitten Rikun kanssa pyörähtämässä koulukisoissa, mutta niistä ei ihan hirveästi ole hyvää sanottavaa. Helppo A meni nätisti, omasta mielestä paljon tasaisemmin ja paremmin kuin kotiradalla viikkoa aiemmin, mutta prosentteja tuli silti vain 59%.

Vaativa B taas oli sellainen näytös, että itseäkin hävettää. En tiedä mitä kävi, Riku oli tosi kiva verryttelyssä ja alkuun radalla, alkutervehdykseenkin tultiin hienosti, mutta siitä eteenpäin kun lähdettiin ravia, niin mulla ei enää ollut mitään muuta sanottavaa kuin suurinpiirtein suunta mihin  mennään. Jos ohjaa löysäsi Riku yritti hypätä laukkaan, se tahditti ja nyppi päätä ylös jos yritti pidättää. Ainoa toivo oli vain pitää ohjista tasaisesti kiinni ja yrittää ohjata oikeaan suuntaan. Peruutusta mokoma ei suostunut tekemään ollenkaan, mikä yllätti itseni kyllä niin, etten siihen osannut reagoida mitenkään kun ei se koskaan ole sitä tehnyt. Pysähdyksiin on kyllä sillon tällöin jumituttu, mutta nyt Riku ei suostunut peruuttamaan ollenkaan. Jos jotain kehuttavaa radassa on, niin vaihdot oli puhtaita, liian lyhyitä takaa,liikaa ylös ja paikallaan, mutta puhtaita. Viimeaikoina valmennuksissa Riku on tehnyt takapää ihan pikkuisen jäljessä vaihdot, niin se oli ainoa mihin radassa olin jotenkin tyytyväinen. Mutta se niistä kisoista.

Valmennuksissa ollaan viimeaikoina paljon keskitytty lähinnä askellajien laatuun ja Rikun kanssa muodon säätelyyn. Rikulla on ennen ollut paha tapa helposti kulkea kuolaimen alla, mutta nykyisellään aika harvoin tulee tilanteita joihin se reagoi vetämällä pään ryntäisiin. Ravi on parantunut todella paljon ja laukkaa ollaan saatu hyvin suoristettua. Tosin Rikulla on nyt oikea kylki hieman juntturassam ollaan yritetty nyt hieroa ja venytellä ahkerasti ja on jo vähän parempi. Tarvisi kyllä hommata pojille hieroja tässä jossain välissä.

Nipsun kanssa koin iiiiiison ahaa-elämyksen, kun ilmottauduin kouluvalmennukseen johon tuli viime hetken peruutuspaikka. Olen ollut hyvin tietoinen, että ratsastan Nipsua vähän varovaisesti, koska mä näen edelleen sen pienen varsan ja päästän sen ihan liian helpolla useimmiten. Nipsu on aina kaatunut vähän oikealle kaarteissa, eikä ole kuunnellut sisäpohjetta, niin nämä harjoitteet oli kyllä siihen ihan täydellinen apu.
Valmennuksessa harjoiteltiin takaosan hallintaa takaosakäännösmäisesti. Ei varsinaisesti vaadittu vielä neljäveeltä muuta kuin sitä, että se siirtää etuosaa takaosan ympäri siirtymättä itse taaksepäin. Nipsu hoksasi idean nopeasti, mutta parin käännöksen jälkeen se alkoi peruutella ja ikäänkuin testaili, kuinka paljon pääsee luistamaan haastavasta tehtävästä. Valmentajakin huomautti, että on tärkeää että sen antaa testata näitä rajoja, kun ennen ei ole vaadittu, mutta kuitenkin päättäväisesti jatkaa kääntämistä kunnes oikeanlaisia askeleita tulee. Eli tavallaan "väärä" reagointi jätetään vain huomioimatta, mutta harjoitusta ei lopeteta ja sitten kehutaan kun tehdään oikein. Tehtiin myös jonkin verran avotaivutusta seinää vasten. Näiden jälkeen, mulla oli täysin ohjan ja pohkeen välissä oleva, hyvin etenevä junnuheppa. Oli ihan mieletön fiilis, kun vihdoin tajusi, että ihan oikeasti voin vaatia jo Nipsulta sen, että se kulkee tasapainossa. Laukkaakin pääsin ensimmäistä kertaa ihan rehellisesti työstämään. Tähän asti olen lähinnä ylläpitänyt ja ohjannut. Nyt sain jo vähän suoristaa, taivuttaa ja koota. En tiedä mikä siinä on, mutta olen niin jotenkin jumahtanut siihen ajatukseen, että se on vielä niin lapsi etten voi siltä vaatia mitään.

Valmennuksen jälkeen jäin pohtimaan tätä ja tajusin, että hei, enhän mä vaadi siltä hevoselta mitään maata mullistavaa, jos pyydän sitä kantamaan itsensä ja että en voi lähteä opettamaan sille mitään "temppuja", ennen kuin se pystyy kulkemaan tasapainossa. Eli nyt kun kaikki perusasiat on jo Nipsulle ihan tuttua kauraa, voidaan keskittyä siihen liikkumisen laatuun enemmän ja opetella liikkumaan tasapainossa ja avuilla kaarteidenkin läpi.

Tämä ilmeni saman viikon lauantaina oman valmentajan kanssa tosi hyvin. Nipsu oli niin hyvin ratsastettu läpi, että jo alusta asti päästiin työskentelemään. Tällä kertaa harjoiteltiin etuosakäännöksiä hieman, jälleen Nipsu hoksasi nopeasti, mutta teki jatkuvasti vähän liian tiukkoja käännöksiä, jollon sillä paloi käämi kun oltiin hetki kääntyilty, kun mokoma tohelo ei ollut halukas tekemään laajemmalla kaarella asiaa helpommaksi. No koska käännökset sujuivat, niin jätettiin ne siihen ja tehtiin ravissa pitkällä sivulla päätyihin täyskäännöksiä sekä oikeinpäin ja väärinpäin vuorotellen. Kaari oli n. 15m, että saatiin pidettyä hyvä ravi kaarteen läpi. Tehtiin myös keskiravia pätkiä pitkää sivua pitkin niin, että etsittiin hyvä ravin tahti ja sitten niin paljon eteen asteittain, kun päästään rikkomatta tahtia. Nipsu oli kyllä edukseen, alkuun rikkoi todella herkästi laukalle juuri kun löydettiin se hyvä keskiravi, mutta loppuun saatiin muutama hyvä tasainen keskiravi. Kuulemma oltais ihan valmiita jo helpompiin nuorten luokkiin, eli kyllä me vaan sitä 5v sarjaa lähdetään ensi vuonna kisaamaan, jos mitään kummaa ei tapahdu!

Laukkaa työstäessä tehtiin ensin ihan vain nostoja kaarevalla ja suoralla uralla. Nipsu nostaa todella hyvin laukan mistä vaan, mutta jos itse jään vähänkään liikaa kiinni ohjaan enkä päästä etenkin sisälapaa tarpeeksi nousee herra kakaran takapää turhan paljon nostossa ja kaatuu sisäänpäin. Eli siis harjoitus oli enemmän kuskia kuin hevosta varten. Kokeiltiin myös loppuun vastalaukkaa. Pitkän sivun loppuun täyskaarto ja siitä loivasti uralle ja hieman ennen lyhyttä sivua rauhalliseen raviin. Ensimmäinen kerta kun harjoiteltiin tahallisesti vastalaukkaa ja ihan kuin vanhaa asiaa olisi ollut. Ei mitään ongelmaa pitää laukkaa yllä. Testasin tätä myös toissapäivänä kun ratsastelin itsekseni, mutta nyt kokeiltiin jatkaa kaarteen läpi lyhyelle sivulle. Hienosti meni, oikeassa laukassa paremmin kuin vasemmassa, jossa piti hieman enemmän auttaa laukan ylläpitämisessä, mutta onnistui.

Eli Nipsun kanssa ollaan viimeaikoina "tehty" enemmän, vaikka se onkin liikkunut vähemmän kertoja viikossa, Rikun kanssa ollaan niin tiukasti keskitytty laatuun ja siihen, että se taipuu joustavasti molempiin suuntiin, ettei olla harjoiteltu mitään ihmeellisiä.

Kisavalmiina