Hulluja elukoita

Mikähän siinä on ku kaikki mun eläimet on täysin sekopäisiä?

Juti (kissa) juoksee ympäri kämppää ku hullu ja hyökkii Sepen kimppuun koko ajan. Jos se ei juokse se mouruaa ja tahtoo syliin ja jos sitä rapsuttaa se hyökkää käden kimppuun, alkaa tuntua että toi on vaan juoni alottaa leikki että kerjää syliin.

Sepen kävin ekaa kertaa uittamassa tuossa vieressä olevassa lammessa ja se meni ihan sekasin, loppulenkin se vaan juoksi ympyrää eikä meinannu millään haluta kävellä kunnolla. Kumma koira, kotia päästyä se on vaan kuorsannu ja heräilee sillon ku Juti juoksee yli :D

Ponipojat sai tänään sitten maastoilupäivän, kun mun suunniteltu maastoilupäivä meniki vaan talutteluks ja eilen tuli tahaton vapaapäivä, kun kummitytön ristiäiset pidettiin tänään ja siskon luona olin juttelees noista ristiäisistä. Ristiäisistä lähin sitten suoraan tallille, samalla paikkakunnalla kun kätevästi olin.
Joten TÄNÄÄN sitten rehasin pojjaat maastoon. Eka lähettiin Rikun kanssa laukkaradalle baanailemaan ja sillä meni nyt taas sitten vähän turhan kovaa, kun siellä oli joku syöttelemässä hevosta. Alkuravit meni siihen että piti tanssia toisen hevosen ohi joka kierroksella ja kun nostin laukan lähti pukkilaukkaa. Oli pakko kääntää ympyrälle ja hetki mennä pellolla ympyrällä laukkaa että herra Rikhard ymmärtää ettei ideana ole pukitella vaan laukata nätisti. Ohjasin takas laukkaradalle ja sitten mentiin taas ihan nätisti. Pikkuhiljaa kiihdytettiin ja mentiin muutama rundi niin lujaa ku ponipojasta lähti. Toinen nautti ihan mielettömästi, piettiin pieni tauko ja mentiin tasapainottavasti vielä vähän toiseen suuntaan. Oli mulla onnellinen poni joka kyllä sitten ei olis enää halunnu ollenkaan kävellä. Meni hetki ennenkun sain sen käveltyä rennoks ja hengityksen tasaantumaan.

Matti pääsi kanssa maastoilemaan. Tietysti tuo järjetön tuuli ei säikkyilevän ruunan kanssa tee ollenkaan hyvää, mutta ajattelin, että tätähän mä aina haluan; mahdollisimman pelottavat olot kotona, että opitaan menemään vaikka säikytyttäis, eikä tarvi sitten miettiä että mitä tuumii kisapaikoilla.
Noh pihasta päästiin pois vaikka heinäpaalien muovit heilu tuulessa ja puskasta tuli auto ennenkun päästiin tien yli, vähän tuota autoa säpsähti kun tuli yllättäen. Maastoestepellolle päästiinkin sitten rauhallisesti (jännittäen pää pystyssä toki, mutta Matiksi aika hyvin) ja sitten taas ennen laukkaradalle pääsyä stop ja yritys kääntyä kotiin. Matti alkaa vissiin kuitenkin jo ymmärtää etten anna periks, koska ei kauaa tarvinnu pyytää että se lähti eteenpäin. Kuitenkin paria asiaa piti aika välillä säikkyä ja yrittää kääntyä kotiin, mutta selvästi suostuvammin liikku eteenpäin kun viimekerralla. Muuutta kuten aina tässäkin tulee ah niin ihana mutta.. Ravissa kaikki sujui nätisti, "vähän" jännitti, mutta kulki eteenpäin pysähtelemättä. Ajattelin sitten että nyt voi ottaa jo vähän laukkaa, alku suju ihan hyvin, mutta jostain syystä kun tultiin ekasta kaarteesta ulos tämä alko pukittaan siitä melko reippaasta laukasta. Oli pieniä pukkeja joten nopeasti saatiin ruuna uralle ja matka jatku. Sitten sillä samalla suoralla piti kymmenen metrin välein taas kokeilla pukittaa. Kaarre taas hyvin ja sitten lähti kun tykinsuusta seuraavalle suoralle. Ei mitään mutta taas kun oltiin tulossa kaarteeseen tää lähtee hillitöntä pukkilaukkaa, tällä kertaa olin ihan satavarma että tuun sieltä alas. Kuitenkin sain Matin jotenkin käännettyä ympyrälle, mutta sitten tuli taas hetkellinen stoppi. Matka jatkuu ja uus laukka, taas suora sujuu ihan ok, perimmäinen kaarre ja vauhti alkaa kiihtyä ja taas junaradan viereinen suora täysillä. Sitten taas kaarteessa hillitöntä pukkilaukkaa ja siitä sitten täys stoppi. Mä en vieläkään tajua kuinka mä oon onnistunu pysymään siellä, kun se ei enää lopuks ihan mitään pieniä hyppyjä tehny ja alotti vielä sillä että teki ihan järjettömän loikan sivulle.

Noh, koska meinaan olla vähän itsepäinen luonne, päätin että mähän en luovuta ennenkun me laukataan se kohta nätisti jossa aina tuli pukkeja. Kolme kierrosta tais mennä että annoin junaradan suoran mennä lujaa (viimekertanen lujaa ei ollu taas mitään verrattuna siihen mitä vauhtia tänään mentiin, meinas itteäki hirvittää jo se vauhti) ja sitten taktisesti hidastin ennen sitä "kamalaa" kohtaa ja pyysin eteenpäin kun tuntu että meinaa hypätä sivuun. JES se meni siitä nätisti! Kiitin ja siirsin raviin, ajattelin että tämä sai olla tässä vaikka hevosessa tuntu olevan virtaa vaikka muille jakaa vieläkin. Käveltiin siinä hetken maastoesteiden ympäri ja vierestä kun ne muka on niin hirveitä (ei sitä tiiä, siellä veneessä voi olla hai). Kävelin sitten sen pienen "kuoppa" sarjan mitä Rikun kanssa ollaan hypelty (tukki-loiva alamäki-ylös tykki) ja sitten äkillinen päähänpisto tulla se ravissa. Mattihan innostu, se meni tosi nätisti, vaikka tähän asti on aina pelänny tukkeja. Olin sitten vieläkin uhkarohkeampi ja hyppäsin sen kolmen tukin sarjan, johon Riku ei meinaa saada koipiansa mahtumaan niin Matti menee kun vanha tekijä (tietysti, sillähän on enemmän kokemusta, estehevonen kun on). Kerran siis hypättiin kaksi eri maastoestettä, yhteensä siis 5 hyppyä (ekassa 2 sarjassa 3) ja aattelin että nyt riitti Matille, kun se kerranki teki jotain nätisti. Loppuravit radan ympäri meni rennosti pitkin ohjin, eikä tarvinny säikkyä ja sitten loppukäynnit käytiin kiipeilemässä mettässä.

Hyi ylihuomenna on bioteknologian pääsykoe ja keskiviikkona lääkis. Ei jännitä yhtään ei.. Noh jos ei suju niin ei suju, ens vuonna sitten. Nyt vielä vähän lukemista ennen nukkumaanmenoa. Huomenna pojille kevyt päivä, mulle ei niinkään.