Onni on vaihtoehtoiset tavat liikuttaa hevonen.

Eilen ajattelin olon olevan sen verran parempi, että voisin ratsastaa pojat. Tietysti oli aivan jäätävä pakkanen, maneesissa oli molemmat lämpöpuhaltimet päällä ja silti meinasin olla aivan syväjäässä. Tosin Rikun kanssa siellä pyörittiin se kaksi tuntia ja keskityttiin pelkästään isolla pääty-ympyrällä siihen että se menee rennosti pitkässä muodossa, sekä käynnissä, ravissa että laukassa. Herrassahan oli aavistuksen virtaa, kun oon ollut kipeänä ja se oli 4 päivää liikuttamatta ja toissapäivänä mentiin kentällä ehkä 20min ku oli niin kylmä.

Riku oli siis aavistuksen virtaisa ja se ilmeni sillä että se huusi joka välissä ja yritti hyppiä ja loikkia joka suuntaan, eikä meinannut millään malttaa mennä rauhassa. Tunnin jälkeen antoi jo melko hyvin periksi, mutta en ollut ihan tyytyväinen, niin jatkettiin niin kauan että olin! Kyllä se lopuksi meni todella hienosti laukkaakin nenä maata viistäen ja oli karsinassakin oikein tyytyväisen oloinen kun oli saanut tehdä kunnolla töitä.

Matin kanssa en sitten viitsinyt kovin kauaa mennä, kun sen selkä oli niin kipeä, että kun satulaa laittoi selkään oikein väisti alta. Kevyesti vähän ravattiin ja laukattiin maneesissa (siis tämä mun pieni säikky prinsessani ei sanonut MITÄÄN niistä huutavista puhaltimista!). Matin heitin vielä sitten ratsastuksen lopuksi seisomaan solariumiin kahdeksaksi minuutiksi, kätevää kun saa heittää hevosen siihen ja viedä tavarat rauhassa paikalleen samalla ja kun olet valmis, hevonenkin on grillattu. Kun nyt on näin kylmä ja Matti meinaa olla jumissa, niin ajattelin että sillä varmaan on tuota talliloimea pakko pitää päällä, vaikka tallissa ollaan plussan puolella. Olen yrittänyt vältellä turhaa loimitusta, koska Matilla hiertyy lavat herkästi, mutta pakko taas luovuttaa ja pitää sitä loimea päällä.

Tänään oma olo heitti jotenkin huonommaksi ja aamun vietin halaillen posliinikuningasta, niin jätin valmennukset väliin, mutta ajattelin ettei noita nyt voi jättää huomioimatta. Riku kun on kokenut konkari kävelykoneiden kanssa, niin en epäröinyt hetkeäkään heittää sitä kävelemään sinne 45:ksi minuutiksi. Samalla sitten hoidin Matin haavat (se yksi etujalan haava ei sitten meinaa millään mennä umpeen!) ja Matti kauhisteli kävelymatolla kävelevää hevosta. Raukka tuijotti kauhuissaan, kun toinen lompsii menemään :D

Selkää ruuna ei enää arkonut niin pahasti, mutta jonkin verran niin hieroin sitä hetken ja heitin taas loimi päällä karsinaan. Pitää joku päivä kokeilla mitähän tuo sanoisi kävelykoneesta. En tiedä onko sitä Ruotsissa sellasessa koskaan käytetty, epäilen että on, mutta kun en ole varma niin tahdon apulaisen, jonka kanssa voi tuon Rikun seuraksi sinne heittää. Olipas sekava lause!

Riku sai vielä seistä solariumissa hetken kun kävelykoneesta sen kävin noukkimassa ja voi että se nautti siitä! Oli niin tyytyväisen näkönen otus, kun sai oikein paljon huomiota.

Ihanaa kun ei tarvi jättää liikuttamatta, kun ei itse siihen kykene!

Mä opin ihan liian hyvälle tuolla tallilla...