Lahopää

Hupsista, kirjoittelu on vähän jäänyt, mutta se on vain sen takia että tein äkkipäätöksen raahautua Seinäjoki-cityyn viikonlopuksi.

Koko viime viikon liikuttelin Rikua aika ahkerasti, ennakoiden valmennusta ja yrittäen minimoida kaiken mahdollisen ylimääräisen virran. Torstaina pääsi kuitenkin "helpolla" eli käytiin katsastamassa maastot ja käveltiin ja ravailtiin n. 45min jonka jälkeen kyllä lykkäsin poitsun vielä kävelykoneeseen siksi aikaa kun liikutin Matin. Oli niin hieno ilma, että Matin kanssa tehtiin kentällä lähinnä siirtymisiä. Tai siis YRITETTIIN tehdä. Matti oli sitä mieltä, että hangessa se on liika vaikeeta ja lisäksi se Riku kävelykoneessa oli hämmentävä ja sitä piti kytätä koko ajan, niin se meni semmoiseksi pieneksi rodeoksi.

Perjantaina sitten tallilla taas Riku koneeseen n. 40min ennen kun piti lähteä. Sillä aikaa sai rauhassa pakata kamat autoon ja harjata Matin. Sitten lastattiin pojat koppiin ja suunnattiin valmennukseen. Ekana vuorossa oli Riku, joka käyttäytyi taas aivan normaalisti! Ei välittänyt muista hevositsta, eikä pöllöillyt. Tehtiin ensin taivutuksenvaihtoa avosta vastasulkuun uralla ravissa ja olin niin ylpeä meidän oripojasta. Se on tuntunut kamalan jäykältä, mutta tunnilla se parin kerran jälkeen taas taipui kuin kuminauha! Ihan mielettömän tasaisesti ja tahdissa saatiin vaihdettua taivutusta, ilman minkäänlaisia kiukutteluita.
Laukkatyöskentelyssä mentiin vastalaukkaa ja siinä tavallaan sitä vastasulkutaivutusta (taivutettiin siis oikeaan suuntaan, mutta niin että etupää uran sisäpuolella ja takapää uralla) ja näin sitten kulman läpi ja siirtyminen käyntiin. Poitsu taas aivan alusta asti meni niin kevyillä avuilla, että melkein hämmennyin kun tuntui taas harjoitus, joka aiemmin on meille ollut hankala, sujui niin mahtavan helposti. Ensimmäinen ongelma itseasiassa tuli vasta kun lopetettiin taivuttelu ja piti tehdä vastalaukasta pitkällä sivulla vaihto oikeaan laukkaan. Riku kun tarjosi vain sitä taivutusta, niin se ei meinannut parilla ekalla yrityksellä suoristua kunnolla ja Rikuhan ei vaihda, ellei se ole suora ja täysin avuilla. Vaihdot tuli siis auttamatta myöhässä. Kuitenkin kun herra taas hoksasi, ettei enää taivutella niin sitten rupesi ne vaihdotkin onnistumaan oikeassa pisteessä.

Matin valmennuksessa tehtiin taas puomien kanssa töitä. Käytössä oli koko maneesi ja puomeja oli niin että toisessa päässä pitkää sivua kolme ravipuomia ja toisessa kolme laukkapuomia. Tätä pitkää suoraa linjaa tultiin sitten monin eri tavoin; ensin ravissa laukkapuomeilla isoa ravia ja sitten kokoaminen ja lyhyessä ravissa ravipuomit. Sitten sama toisin päin. Sitten tultiin niin, että piti ravata hitaassa ravissa ravipuomit, siirtyä heti käyntiin ja nostaa oikea laukka ja laukassa sitten laukkapuomit. Kolmas oli tuo sama toisinpäin niin, että ensin piti tulla reippaassa laukassa laukkapuomit ja sitten siirtyä lyhyeeseen raviin ennen ravipuomeja. Arvatkaapa kuinka vaikeaa oli saada vähän innokas täykkäri stoppaamaan kun edessä on vielä ylitettävää? Viimeisenä tultiin vielä ravipuomien tilalla pieni ristikko ja sen jälkeen taas laukkapuomit.

Matti oli todella todella hyvä tunnilla! Se ei ole nähnyt puomeja, saati sitten estettä varmaan kuukauteen niin se oli ehkä lievästi ilmaistuna innoissaan. Vauhtia piisasi niin paljon, että pelottavaa lämpöpuhallintakaan ei enää ollut aikaa tuijottaa. Ruuna kuunteli todella hyvin pidättäviä apuja, sekä sitten niitä eteenpäin ajavia.

Kaikki draama puuttui ja valmennus sujui liian helposti. Kuitenkin mulla oli vähän kiire, kun junaan olisi pitänyt ehtiä niin yritin mahdollisimman pikaisesti heittää tavarat ja hevoset kyytiin ja lähteä ajamaan. Ylöjärveltä kun lähdetään, oikaistaan yleensä yhden huoltoaseman pihan kautta, mutta koska siinä on pieni ylämäki isolle tielle ja se on liukas talvella, en halunnut ottaa riskiä että jäädään jumiin niin ajattelin mennä suoraan ja kiertää Teivon kautta. Eli siis tarkoitus oli mennä suoraan, sen sijaan että olisi siitä T-risteyksestä kääntynyt vasemmalle. Mainittakoon vielä, että tuo risteys siis sijaitsee ylämäessä, sillan päällä, eli molemmilla puolilla teitä on kaiteet ja todella syvät ojat.

Oltiin juuri hyvässä vauhdissa, kun sieltä nesteen pihasta meidän eteen lähtee joku neropatti, hyvä kun ei pellille tullut. Eli oli pakko iskeä jarru pohjaan ettei tule kolaria. Mutta koska nyt oltiin siinä ylämäessä niin eihän meidän auto jaksanut enää vetää koppia siitä kahden hevosen kanssa liikkeelle! Arvatkaa vain kuinka siinä vaiheessa jo otti päähän ja jos olisin ehtinyt katsoa sen eteen kiilaavan auton rekkarin niin varmaan olisin mennyt lankoja pitkin perään. Oltiin niin lähellä sitä kaidetta, etten voinut kääntää autoa yhtään, joten kun peruutin koppi meni linkkuun ja siinähän sitten oltiin koppi poikittain tiellä ja auto ei liiku mihinkään.

Onneks takaa tuli muutama hevosihminen, niin saatiin otettua hevoset pois kopista (luojan kiitos etupurkumahdollisuudesta kopissa!), auto irti kopista ja vähän kauemmas, sekä sitten erään paikalle osuneen miehen kanssa käsivoimin kiskoa koppi suoraksi tielle. Sitten uudestaan auto kiinni koppiin ja kokeiltiin sitten lähteä liikkeelle sen kanssa. Ei lähtenyt, piti vähän työntää että se lähti liikkeelle ja ajoin sitten ihan reippaasti mäen päälle ja vähän alamäkeen ja sitten vasta uskasi hevoset pakata takaisin kyytiin. Sanomattakin selvää, että junaan en sitten enää ehtinyt, mutta iso iso kiitos kaikille jotka jäi auttamaan!

Tallille päästiin sitten ihan ongelmitta ja hepat oli iloisia kun pääsi syömään iltaruokia, vaikkakin vähän myöhässä. Lähdin sitten yöjunalla Seinäjoelle.

Tällä sitten ollaan edelleen, tänään olisi tarkoitus lähteä takaisin Tampereellepäin. Lauantaina olin äidin hevosenhoitajana, kun se oli valmennuksessta ja Patekin meni hienosti! Enpä muista koska Pate olisi käyttäytynyt niin nätisti kodin ulkopuolella. Jännä nähdä, kun sekin on melko hieno otus, vaikka se ei ihan sellaista kuvaa itsestään aina annakkaan.

Ja voi että mun pikku-Nipa on kasvanut! Se on varmaan jo jonkun 150cm korkea ja ikää vasta 7kk ja se on KOMEA. Pitää muistaa ottaa siitä kuvia, kun se on vaan niin tajuttoman kaunis pikkuhevonen. Sekä kiltti, äiti on hyvin kouluttanut sitä, kävelee niin hienosti narussa ja kuulemma sillä on pari kertaa loimikin ollut kylmemmillä säillä jo päällä :D

Eilen pääsin sitten pitkästä aikaa suokin kyytiin, kun meillä on hoidossa täällä sellanen suokkiruuna, jonka omistaja sitten pyysi jos läpiratsastaisin sitä vähän ja minä tietty heti innoissaan, että tottakai kun tarjoutuu mahdollisuus mennä erilaisella hevosella niin het menossa. Enpä oo ennen menny suokilla, joka olis kevyt suusta ja yhteistyöhaluinen. Tuli kamalasti mieleen Bronca sillon kun se tuli, aika oli samanlainen kaveri.

Tänään sain tehdä aamutallin taas ja vähän innostuin. Siivosin taas vähän perusteellisemmin sitten tallissa ja järjestelin tavaroita, kun se pelkkä karsinoiden siivoaminen ja lakaisu ei riittänyt :D

Onneksi kuitenkin tänään pääsee kotiin, koska on jo omien poikien selkään ikävä!