Hyvä vire

Nyt on ollu niin mahtava opiskeluinto päällä, että oon lähes tauotta laskenu kemiaa ja fysiikkaa kaikki päivät. Rupeaa tuntumaan melko helpolta ja ihmettelen miten ihmeessä muka oon ollu sitä mieltä että fysiikka on vaikiaa?

Mutta asiasta saippuakuplaan. Matin kanssa siis oli keksiviikkona valmennus ja jo pari päivää ennen valmennusta aloin jännittää hirveästi, koska Matti ei oo ollut yksin kopissa yli vuoteen. Mattihan on niin ihana lastattava, että se kyllä menee sisään, mutta ryntää samantien pois ja jos se ei ehdi niin saa ihan täyden paniikkikohtauksen ja meinaa hajottaa koko kopin. Kopin ollessa liikkeessä se on ihan rauhassa, mutta paniikki alkaa aina kun koppi on paikallaan. Therefore se on matkustanut vuoden vain ja ainoastaan niin että Riku on myös kopissa (ja kerran Bronca).

Meinasin keskiviikkona vielä perua valmennuksen, kun hirvitti se ajatus Matin lastauksesta, viimeks kun sen sinne koppiin yritti saada ilman Rikua niin hyvä kun on kaikki raajat tallella, vaikka ranne venähtikin pahasti. Värväsin Jonnan kuitenkin auttamaan, koska sen nyt tietää etten yksin olisi pärjännyt.

Kun tuli aika mennä itse asiaan ja saada ponipoika koppiin, niin laitoin Jonnan taluttamaan Matin sisälle ja itse olin liinan kanssa valmiina antamaan työntöapua ja vetämään nopeasti kaikki mahdolliset takapuomit kiinni.

No kuten Matti on nyt tässä viimeaikoina melko paljon tehnyt, niin se meni ja taas yllätti meidän aivan täysin. Se käveli suoraan koppiin, seisoi rauhallisesti kun laitoin väliseinän paikalleen, takapuomin kiinni ja nostin lastaussillan. Siinä se vaan seistä töpötti ja näytti vähän hämmentyneeltä kun Riku ei tullutkaan mukaan. Kun etuluukkukin laitettiin kiinni niin vähän alkoi tepastamaan, mutta ei niin pahasti kun aina ennen. Melko lievää teputusta itseasiassa.

Se myös matkusti niin rauhassa että piti välillä peileistä kurkistaa, että koppi on vielä mukana. Perillä se odotti kiltisti kopissa ja lähti peruuttamaan vasta kun Jonna pyysi, eikä rynninyt ulos ennenkuin takapuomi edes saadaan auki. Mikähän tuota ruunaa riivaa?

Tunnilla tehtiin taas puomiharjoituksia, jotka oli aikalailla samanlaisia kuin viime kerralla, eli en siis sen enempää lähde harjoitusta kuvaamaan, mutta ai että kun olin Matista ylpeä! Ensimmäistä kertaa ikinä, se EI kiukutellut kertaakaan, vaan lyhensi ja pidensi laukkaa niin että Juttakin kehui, että tuosta ponistahan löytyy säätövaraa vaikka kuinka kun se vaan haluaa kuunnella. Matti oli myös aivan järjettömän rento ja laukat pysyivät oikeina, ristilaukoista ja vääristä laukoista saatiin vaihdettua oikea laukka ihan jo suoraan, siirtymättä raviin välissä. Ylihieno ruunimus!

Tallilta lähdettäessä Matti kerran peruutti alas lastaussillan puolesta välistä, mutta toisella kerralla meni sitten taas aivan muitta mutkitta sisään ja seisoi rauhassa kopissa. Kummallinen otus.

Pakko lisätä Sepestä kuva, kun se on niin luttana

Muuten sitten ollaan menty melko kevyesti. Tänään Matti sai vapaapäivän ja Rikun kanssa mentiin kentälle tekemään vähän käynnissä töitä. Yritän Rikun kanssa tehdä mahdollisimman säännöllisesti (pyrin kerta viikkoon) menemään yhden ratsastuskerran pelkkää käyntiä. Meillä kun tuo kävely aiheuttaa niin hirveästi ongelmia, niin tämän avulla ollaan vähän saatu herra Ori malttamaan ja uskomaan, että käynnissäkin voi tehdä töitä. Ja tänään siis mentiin hangessa - viimeyönä satoi paljon lunta, jee - käynti-pysähdy-käynti siirtymisiä niin kauan että se sujui kumpaankin suuntaan kevyillä avuilla, toisinsanoen pelkällä istunnalla ja niin että hevonen pysyy tuntumalla. Riku aina välillä vasemmassa kierroksessa katoaa ulko-ohjan tuelta pyäshdyksissä, niin saatiin tehdä vähän enemmän töitä että sain sen pysymään tuella ja kuuntelemaan pidätettä ilman että se kääntää pään ulospäin. Mutta onnistuttiin ja sen jälkeen lopetettiin, kun tuli yksi oikein ekstrahyvä pysähdys.

Huomenna sitten taas ääsjoelle viettämään vähän tyttöjen kanssa iltaa ja sunnuntaina tehdään äidin kanssa roolienvaihto, kun menen äidille kisoihin hevosenhoitajaksi. Kaikki pitää äidille peukut pystyssä kisoja varten, ne kun ei Paten kanssa ole kisoissa käyneet pitkään aikaan!

Loppuun vielä muutama kuva rakkaasta "pikku" Nipasta

Nipsu 7kk ja äiti 160cm :D