Ypäjältä kotiuduttu hengissä kotia. Todella pitkästä aikaa olen ihan äärettömän tyytyväinen tähän reissuun, missään välissä ei tullut kiire ja kaikki sujui sulavasti.
Lauantaina tehtiin avoja ja keskityttiin siirtymisiin, kulmiin ja laukanvaihtoihin. Riku oli alkuun ihan ok, mutta laukkojen jälkeen sillä napsahti ja sitten se oli Anun sanoin "liian eloisa" lopputunnin. Taitaa olla pojalla vähän kevättä rinnassa.
Sunnuntaina sitten lähdin maastoon köpöttelemänä n. 40min ennen valmennuksen alkua, että tulee tehtyä kunnon alkuverkat ja hevosen saa rentoon mielentilaan. Käytiin vähän kiipeilemässä ja mentiin valjakoiden kärrynjälkiä seuraillen teillä. Otettiin siinä pieni rento ravipätkäkin, mutta kun siirryttiin takaisin käyntiin ja pysähdyin hetkeksi pitkän suoran loppuun lyhentämään jalustinhihnoja niin kuulin takaa vaan kavioiden kopsetta ja yhtäkkiä Riku hyppäs pystyyn ja lähti sellasta paniikkiloikkalaukkaa eteenpäin. Kun sain ohjat takas käteen ja hevosen vähän hiljentämään vauhtia niin takaa pyyhältää ohi kaksi ravuria täyttä hiittivauhtia ja ohjastajat mulkoilee mua vihasesti. Riku oli aivan sekasin, mikä oli oikeasti todella outoa, koska Riku ei meillä ollessaan ikinä ole säikähtänyt mitään. Meni vaikka kuinka kauan että sain sen kävelemään rauhassa ja raasu säikkyi sitten koko ajan kaikkea; puita, kiviä, muita hevosia ja ihmisiä. Äitikin oli ehtinyt jo huolestua kun en pystynyt vastaamaan puhelimeen kun Riku vaan täpisi ja tunnillekkin olis pitänyt jo ilmestyä. Käveltiin kuitenkin niin kauan että Riku rauhoittui ja sitten kun päästiin vanhalle maneesille se oli jo taas ihan rento.
En voi kun ihmetellä tuota noiden ravurien toimintaa, kun Ypäjällä ei IKINÄ ole käynyt vastaavaa, kaikki on aina ystävällisesti ohittaneet rauhassa ja varoittaneet jos tulevat takaa. Tai jos näkevät että hevonen on epävarma kärryjen läheisyydessä (Matin kanssa useinkin käynyt) niin pysähtyvät ja odottelevat että pääsee sen säikkyvän otuksen kanssa ohi.
Mutta kuitenkin, tunnilla tehtiin taas avoja ravissa ja laukassa, voltteja ja vaihtoja. Riku sai todella paljon kehuja, eikä ihan syyttä. Se meni koko tunnin niin hienossa peräänannossa ja oli niin avuilla, että ratsastus tuntui varsin helpolta! Raviavotkin sujui jotenkin todella helposti ja tahdikkaasti, laukassa tahti ei tainnut rikkoontua kertaakaan. En ikinä ole saanut Rikua ratsastettua niin hyvin avuille, että loppuraveissa tehtiin täysin pitkin ohjin volttikahdeksikkoa, jossa suunnanmuutokset olisi sujuneet yhtä vaivattomasti ja niin että hevonen oikeasti ja täysin rehellisesti taipuu ja vaihtaa asetuksen. Ihan mieletön tunne! Anukin kehui herraa erityisen paljon ja kotiläksyiksi saatiin ratojen osien harjoittelua. Jäin siis todella hyvä fiilis valmennuksesta, vaikka se verryttely ei niin rennosti sujunut kuin piti.
Ainiin, tuossa viikolla kokeiltiin Jonnan kanssa mitä Amatsoni sanoo kävelykoneesta ja lykättiin se Rikun seuraksi sinne. Eipä tuo mitään sanonut, siellä se käveli niinkun vanha tekijä! Kyllä nuo täykkärit vaan aina välillä on kummallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti