Uutispläjäys.

Oon nyt lopullisesti tullut siihen tulokseen, että hevoseni ovat suunnitelmallisia. Kun Riku on valmennuksessa hyvä, Matti on pöjä ja päinvatsoin.

Eilen olin menossa valmennukseen vähän varautuneesti, kun kolmena päivänä oli melko kevyttä liikuntaa, kun tuo sää ei niinkään imartele. Hei muuten tähän väliin, hyvät ihmiset kun ajan huonossa loskakelissä, jolloin sataa räntää ja pieniä miehiä ja tuuli on melkoinen, pidän sen turvavälin edelliseen autoon ihan syystä. Se väli ei oo siinä sitä varten että minua hitaammin menevä kuorma-auto saa kiilata eteen niin, että joudun iskemään jarrun pohjaan ettei peräpää tulisi tuulilasista läpi! Ei oo meinaan hauskaa tuolla loskassa. Kiitos vain sinullekkin joka näin teit.

Mutta sitten valmennuksen pariin. Herra Raaratti olikin sitten vallan mainio! Harjoiteltiin taas pitkästä aikaa puolipiruetteja. Piti tulla vähän uran sisäpuolelta pitkää sivua avotaivutusta laukassa, kääntää neljäsosapiruetti ja jatkaa avoa lyhyellä sivulla. Kun tämä sujui sama mutta puolipiruetti ja avoa takaisin pitkää sivua. Riku oli aivan mahtava! Sitä sai jo ratsastaa siinä käännöksen aikana ja oikealle sain sen pysymään taivutettuna koko käännöksen! Vähän se on vasemmalle jumissa, kun vaati muutaman yrityksen että onnistui niin että taivutus säilyi (okei, tästä syytän omaa painoa, joka kippasi vahingossa oikealle vaikka vasemmalle piti kääntyä ja tehtävä sujui heti kun sain painon oikeaan paikkaan). 

Rikun tuntien sehän kuumenee tälläsistä harjoituksista aivan mielettömästi, joten loppuravit oli mielenkiintoisia. Saatiin pyöriä taas hetki voltilla ennenkuin pääsi ratsastamaan uralla eteenalas, kun oli vähän turhan paljon tuota vauhtia pojassa. Mutta jes, nyt se on taas normaali valmennuksissa! Johan se nyt kesästä asti on ääliöinyt kisoissa ja valmennuksissa, on kyllä sitkeä otus kun näin kauan piti testata että ihanko oikeasti pitää käyttäytyä (ei, ei ole ollut kipeä, kaikki tarkisteltiin sillon kun pelleily alkoi). 

Niin tietysti pitääkin mainita valmennuksen ehdottomasti hulvattomin hetki. Eilen oli ensimmäinen päivä kun maneesin katolta tippuu lunta. Riku ei yleensä säiky mitään, mutta nyt se säikähti kun jutsiin meidän vierestä tipahti lunta. Se syöksähti eteenpäin ja kun se pysähtyi, se katseli hädissään muita hevosia ja hörisi kaikille :D Että tuo hevonen osaa olla niin hellyyttävä aina joskus!

Matti pääsi sitten estevalmennukseen. Hypättiin ihan yksittäistä estettä ja teemana oli lähestymiset. Meillä oli siis ristikko-okseri pitkällä sivulla lähellä toista lyhyttä sivua ja harjoiteltiin lyhyttä lähestymistä ja pitkää lähestymistä. Matilla meinas palaa käämi siinä vaiheessa kun ensimmäisenä piti ylittää vaan puomia ja laskea montako suoraa askelta saadaan ennen estettä (ensin lyhyt, sitten pitkä lähestyminen. Lyhyeeseen saatiin 4-5 ja pitkään 14). Mattiparalla ei pysynyt takajalat mukana kun pidätin, ettei se sinkoa täysillä eteenpäin ja sitten mentiin sellaista ihmeellistä ristilaukkasivuttainräpellystä. Kuitenkin itse tehtävät sitten saatiin sujumaan. Ensin tultiin lyhyellä lähestymisellä niin vähillä askelilla kuin saatiin, niin vähillä ja sitten normaaleilla askelilla. Hienosti Matti kuunteli vaikka kyllä siinä virtaa oli! Etenkin kun tämä sama harjoitus suoritettiin pitkällä lähestymisellä, niin voitte vain kuvitella kuinka helppo sillä hevosella oli ratsastaa niin pitkää laukkaa kuin mahdollista. Tuli kuulemma melko laaja hyppy esteelle! Kumma kyllä, toisin kun odotin myös lyhyellä laukalla lähelle estettä tuleminen onnistui pitkällä lähestymisellä, vaikka Matti olisi halunnut mennä lujaa. Oli aivan mahtavaa, kun sitä sai ratsastaa kaikkien tehtävien läpi, ilman että tarvitsi enää miettiä meneekö se mokomasta esteestä edes yli! Veto esteelle oli aivan mieletön, jo kun käännettiin suurinpiirtein kohti estettä Matin katse lukittautui esteeseen ja korvat hörössä sitten mentiin kohti estettä ja mun tarvitsi vain pitää huolta askelmääristä.

Tuo oli muuten aivan loistava harjoitus, kun oon varmaan maailman huonoin tuossa askelten laskemisessa. Kaikki sujuu hyvin kun muistan laskea, mutta usein unohdan ja jään esteillä matkustamaan ja silloin ei onnistu mikään! Nyt kun oli pakko laskea niin ei meille tainnut tulla yhtäkään huonoa hyppyä. Saatiin jokaisen tehtävän halutunlainen hyppy ekalla yrityksellä. Puomit oli vaikeita, kun virtaa oli. Matille ei sovi kolmen viikon hyppytauot. Pitääpä ryhdistäytyä.

Nyt pitäisi sitten suunnata pian tallille pakkaamaan hevosia ja tavaroita Ypäjälle kun taas pitäisi suunnata. Valitettavasti mut oli taas pistetty tänään aamu 8 ryhmään, vaikka usein ollaan sanottu että meille on niin äärettömän vaikeaa päästä perjantaina Ypäjälle aikataulutuksen takia. Äidillä kun on kotona hevoset, jotka pitää hoitaa ennenkuin se pääsee matkaan ja mulla on valmennukset + talli menee kiinni kauan ennenkuin äiti ehtisi Ylöjärvelle. Tästä seuraten olen parina kertana seisonut hevosten ja tavaroiden kanssa pihalla tunnin verran ennenkuin kyyti saapuu. Ei kiva ja silti joka kerta ollaan lauantain aamuryhmässä ja sunnuntain iltapäivä, mitkä on ne kaikkein huonoimmat! Nyt ei sitten saatu millään järkättyä, joten jäi tämän päivän tunti sitten välistä, kun aamulla lähteminen ei onnistu, kun talli aukeaa 8:lta ja siihen asti hevoset on visusti siellä sisällä. Huomenna siis mennään vasta tunnille, tästä valutaan Ypikselle kuivaharjoitusosuutta varten.

Sitten se uutispläjäys! Äiti tuossa kuukausi (about?) sitten rupesi höpöttämään yhdestä tammavarsasta, joka sen tekisi mieli ostaa, vaikka kuinka on nyt uhonnut että hevosmäärä ei tästä kasva. Noh nyt se sitten onkin varmaa, meille tulee kevään-kesän aikana Espanjasta pikkuinen 2-vuotiaaksi kääntyvä PRE-tamma! Pikkuinen on melko hienon näköinen, ei ollenkaan muistuta perinteistä PRE:tä vaan on huomattavasti sporttisempi ja liike enemmän eteen kuin ylös. Sen isänä on sama ori, joka oli meillä vaihtoehtona kun Rikua ostettiin, eli sukutaulu on hyvinkin tuttu ja hyvä!