Universumi ei tahdo musta esteratsastajaa

Joo-o.. Tänään sitten piti aikaisin aamulla lähteä kohti Vesilahtea ja estekisoja. Nappasin äidin juna-asemalta kyytiin ja köröteltiin tallille ja kauheella kiireellä koppia auton perään. Noh, ensimmäinen ongelma tuli tässä vaiheessa; Saab vaan luisteli paikallaan, eikä suostunu liikkumaan koppi perässä eteenpäin. Äiti lopulta jollain ihmekonstilla sai sen liikkeelle ja ajettua tallin eteen. Nopeasti pakattiin auto ja pistettiin hepat kuntoon ja autoon. Toinen ongelma; auto ei liikkunu hevoset kyydissä taaskaan mihinkään! Luistelee vaan (kirosin tässä vaiheessa taas niitä huonoja kitkarenkaita).

Taas äiti pääsi liikkeelle hetken taistelun jälkeen ja kävelin sitten perässä tien päähän, että pääsen takasin kyytiin sellasesta kohdasta, josta auto varmasti pääsee liikkeelle kiukkuamatta. 

Pääsin autolle niin eikö mitä, takarengas puhki! Toivottiin, että rengas pysyy vanteella ja ajettiin parinsadan metrin päähän huoltoasemalla toiveena, että sieltä saisi apuja. Tieliikennelaitokseen piti sitten soittaa ja ruveta pohtimaan, mistä ihmeestä revitään ehjä rengas itsenäisyyspäivänä? Se jo tiedettiin tässä vaiheessa, että kisoihin ei enää ehditä, joten piti sinne soittaa ja ilmottaa ettei olla tulossa. Pentele. Pojat oli hämmentyineitä, kun seisottiin pitkän aikaa huoltoasemalla ja sitten kun lopulta saatiin uus rengas (ties kuinka pitkän ajan jälkeen), ajettiin takas tallille. Käytiin sitten äitin kanssa vaan vähän maastoilemassa, että saatiin pojatkin liikkeelle. 

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun estekisat vastustaa mua. Broncan kanssa nyt muutamat kisat sujui hyvin, mutta kun se siellä Pietarsaaressa meni se hankoside niin kaikki hyvätkin yritykset menee pieleen. 

Nyt näinä aikoina, kun Matti on mulla ollut niin neljiin kisoihin ollaan oltu menossa ja yksiin ollaan päästy. Tämä oli kun olin menossa kisoihin tutun myyntiponilla (120cm Kimmo-poni, aivan lutuna tapaus!) ja samalla sitten aattelin sen saman 50-60cm luokan käydä Matilla. Matti oli ollut vasta hetken aikaa meillä ja tällön päästiin ihan ongelmitta, vaikkei rata mikään kaunis ollut, kun Matilla oli sillon niin huono kunto sun muuta.

Toinen yritys taisi olla ei viime vaan toissavuonna myös itsenäisyyspäivän kisat Ilmajoella. Matka tyssäsi siihen, että ei saatu koppia lähtemään kotipihasta, ei vaikka kuinka yritettiin. 

Kolmas kerta oli tuosta edellisestä seuraavana keväänä, kun kunto oli suht hyvä ja esteetkin alkoi sujua. Piti mennä Jalasjärvelle 80cm hyppäämään. Noh, matka sujui hyvin, mutta Matti ei verkassa suostunut menemään edes 50cm esteiden yli, vaan kielteli ja teki sellasia ihmeellisiä kamikaze-loikkia. Ajattelin, että nyt on joku niin hullusti, että en lähtenyt radalle. Seuraavalla viikolla menikin sitten ne kaviot todella huonoon kuntoon ja siitä se vuoden sairasloma sitten alkoi.

Jos jotain hyvää pitää tästä keksiä, niin äidiltäkin lähti järki niiden kitkojen kanssa ja se sitten mennä täräytti ja osti nastat ympäriinsä. Jos nyt vaikka vähän helpottais toi vetäminen. Päästäänköhän viikonloppuna ihan Ypäjälle asti?

Niin, että hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille!