Noniin nyt otan itteäni niskasta kiinni ja päivittelen.
Tässä viimeaikoina on tapahtunut suurinpiirtein seuraavanlaisia:
Riku on oppinut puolipiruetit laukassa, käyty kauden ekoissa kisoissa ja hypitty maastoesteitä.
Matin kanssa on hypätty 80cm tehtäviä ja se on ilmoitettu aluekoulukisoihin ensi viikonloppuna.
Rikun viime kesänä astuma tamma on nyt synnyttänyt pienen orivarsan.
Nipsusta ei vieläkään tiedetä isää, mutta värigeenit testattiin ja siitä tulee isona kimo.
Sitten vähän tarkemmin
Matin kanssa siis ennen tätä kuukauden valmennustaukoa jossa nyt ollaan niin viimeisessä estevalmennuksessa hypättiin 80cm tehtävää. Tehtävä oli suhteutettu 21m sarja kaarevalla uralla ja tarkoitus oli ensin saada mahd vähän askelia esteiden väliin ja sitten mahd vähän.
Kuskia pelotti hirveästi kun este nousi 80cm vaikka se näyttikin ihan pieneltä, mutta Matin kanssa on tuolta korkeudelta niin huonoja kokemuksia, että ne tuli esiin kieltoina, kun annoin ohjat löysäksi kauan ennen estettä, eikä Matti hyppää ilman kunnon tuntumaa.
Kun oman pään sai kuntoon Matti teki hienosti kaiken mitä pyydettiin ilman mitään ongelmia ja hyppäsi kevyesti epäröimättä, vaikka sairasloman jälkeen olikin ensimmäinen kerta kun hypätään noinkin "isoa".
Nyt Matti on sitten ilmoitettu TRS:n aluekoulukisoihin C-merkin ohjelmaan ja K.N. Specialiin. Rikun kanssa mennään HeA ja VaB samoissa kisoissa. Monta ohjelmaa pitäisi muistaa..
Eniveis, eilen palauduttiin kotiin Lappeenrannasta joissa oltiin kansallisissa kisoissa Rikun kanssa. Vaatimattomasti perjantaina aloitettiin kisakausi hylkäyksellä, kun joku jäi ennen meitä pois ja kutsu radalle tuli yllättäen -> unohdettiin pintelit jalkoihin. Ei hyvä. Harmitti ihan hirveästi, kun hevonen tuntui hyvältä ja ohjelma (Vaativa B:0) olisi ollut sopivan helppo kauden aloitukseen. Mutta ei nyt auta.
Lauantaina sitten aamutreenissä Riku tuntui tosi hyvältä ja vielä verkassakin meni aivan ihanasti; oli kevyillä avuilla, teki kaiken just niinkuin pyysi, vaihdot sujui rauhallisesti ja kaikkea. MUTTA kun päästiin radalle niin herra päätti pistää ranttaliksi! Alkutervehdykseen tultiin ihan nätisti - mitä nyt pysähdys kootusta laukasta tuli parin raviaskeleen kautta kun en koonnut tarpeeksi pysähdykseen - mutta loppurata meni sitten täysin puihin, en varmaan ikinä ole yhtä epätasaista rataa ratsastanut.
Riku ei olisi tahtonut tehdä mitään niinkuin pyydetään, vasemmalle sulunkin jääräpäisesti halusi mennä avoa pitkin keskihalkaisijaa ja jokaisen vaihdon teki taas sellaisen jättimäisen loikan kanssa. Itse nauroin keskellä rataa vähän väliä, kun se hevonen oli niin pälli, eikä kuunnellut ollenkaan, vaikka verkassa oli niin niin nätisti. Noh saatiin rata kuitenkin jollain tavalla loppuun ja muutamat kohdat sujuivat ihan nätisti; kaikkien odotusten vastaisesti tehtiin paras käyntiosio mitä koskaan! Riku käveli rennosti ja lisätyssä käynnissä pidensi askelta, eikä hötkyillyt yhtään kokoamisessa, ei edes tahtirikkoa tehnyt. Myös lisätty ravi sujui nätisti ja tahdikkaasti, kuten myös laukkasulut Riku teki hyvässä rytmissä ja taivutuksessa.
Kuitenkaan meidän radan epätasaisuutta ei huomannut arvosteluissa, arvostelut oli tasasen huonoa, mikä mun mielestä on outoa, koska meidän rata ei ollut tasainen vaan hyvin hyvin epätasainen, ne mitkä meni huonosti meni todella huonosti ja niistä pisteet on ihan ansaittuja, mutta noistakaan mitkä Riku teki nätisti ei saatu sen enempää pisteitä. Tyhmää, mutta ei auta, kai siitä kun se pöllöili heti alkuun jäi tuomareille joku mielikuva sen menosta, eikä sitten osattu katsoa niitä hyvin menneitä kohtia. Noh tuloksena oli jotain 49% mikä taitaa olla meidän huonoin tulos ikinä kouluradalta, mutta niin oli kyllä ratakin niin huono, että ihan sillälailla oikeat pisteet :D Harmi ettei videota radasta saatu, kun äiti ei vieläkään ihan ole sinut videokameran kanssa, niin oli sitten radan ollut kuvaavinaan vaikkei kamera ollut päällä ja sitten pistänyt nauhoittamaan radan loputtua - mulla on paljon videomateriaalia kentän pohjasta ja äidin jaloista. Verkkoja äiti kyllä sai kuvattua jonkin verran, joten pistän niistä (ja siitä aluevalmennuksesta) videota kunhan saan videokameran tyhjättyä koneelle.
Niin ja tosiaan! Rikuhan oli radan jälkeen taas aivan täysin avuilla ja teki loppuverkassa kaiken mitä pyysi hyvin nätisti. Radalla piti vaan vapauttaa sisäinen pikkuriiviö. Oma vikahan se on, kun ennen olen jännittänyt niin paljon, että olen lähinnä matkustanut radalla ja Riku on oppinut että mua saa kuskata kouluaitojen sisällä, enkä tee mitään, nyt taisi olla poika vähän hämmentynyt kun oikeasti yritin ratsastaa siellä radalla.
Siiiiitten vauvauutisia
Nipsusta (ja Patesta ja Rikusta ja Selmasta) nypittiin jouhia ja lähetettiin Animal Genetics UK:hon, jossa niiltä testattiin värigeenejä.
Riku on RBF:n (Red/Black Factor) suhteen heterotsygootti Ee, eli sillä on dominoiva musta geeni E ja resessiivinen punainen geeni eli e. E aiheuttaa mustan värin ja e punaisen-> eli tästä syystä se on väriltään punaruunikko, tällä yhdistelmällä hevonen voisi olla myös musta ja muutamia muitakin värejä, mutta;
Agoutin suhteen Riku on homotsygootti AA. Agoutigeeni ohjaa mustan värin jakautumista ja koska Rikun molemmat geenit ovat dominoivia musta väri rajoittuu häntään, jalkoihin, korvien reunoihin ja harjaan (ei voi myöskään saada mustia jälkeläisiä).
Rikulla ei myöskään ole cream- eikä Champange-geeniä.
Nipsu on myös RBF:n suhteen heterotsygootti Ee, mutta Agoutin suhteen Nipsu taas on heterotsygootti Aa, eli se voi tuottaa mustia jälkeläisiä, mutta se itse ei pysy mustana (voi pöh), koska sillä on kimogeeni heterotsygoottina Gg, eli siitä tulee kimo. Kimo on dominoiva ominaisuus, joten vain yksi dominoiva geeni aiheuttaa pigmentin häviämisen. Tämä myös tarkoittaa, että noin 50% jälkeläisistä on kimoja.
Tuo värien periytyminen on aika mielenkiintoista luettavaa ja niille jotka englantia hyvin ymmärtävät niin TÄÄLTÄ löytyy aika kattavasti tietoa noista väreistä ja geeneistä.
tähän vielä loppuun pieni videopätkä tuosta meidän Nipsuttimesta
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Päivittelyä
Noniin.
Olin siis tosiaan Provinssirockissa 3 päivä olutteltassa myyjänä ja hevosten kanssa lähdettiin käymään Seinäjoella, 12-18h vuorojen jälkeen kyllä olin aikalailla väsynyt ja nukuin aina seuraavaan vuoroon asti, joten ratsastus jäi kolmena päivänä vähän vähiin, onneksi pojat sai olla isolla laitumella pitkään niin saivat energiaa purettua.
Sitten se ehkä isoin uutinen; Selma synnytti ihanan terveen mustan (okei tummanruunikon) orivarsan! Täysin merkitön, yksi valkoinen karva löytyy otsasta. On hirmu nätti varsa ja mitä nyt ehti seurata sillä on aivan mahtava käynti ja laukka, käynti on oikein joustavaa ja matkaavoittavaa. Ravia pikkumies ei hirveästi esitellyt. En nyt sitten tähän hätään löydä videokameraa missä olisi videota pikkumiehestä (joka muuten sai nimekseen Nelilyn Nintendo eli tutummin Nipsu), mutta heti kun sen värkin täältä sotkun seasta löydän niin laitan jotain kuvia.
Eipäs tässä nyt oikein muuta itseasiassa ole sanottavaa, nyt ollaan maastoiltu poikien kanssa vähän, Mattikin rupeaa oppimaan ettei maastoilu ole niin hirveää ja Rikun kanssa ollaan nyt todella paljon keskitytty siirtymisiin (toisinsanoen apujen läpiratsasteluun), myös vaihtoja kolmikaarisella ollaan treenattu ja Riku on lakannut kuumenemasta vaihdoista ihan älyttömästi.
Toissapäivänä harjoiteltiin lopuksi vielä useissa ohjelmissa olevaa koottu käynti-lisätty käynti-koottu käynti siirtymisiä, kun ne Rikulle tuntuvat olevan aivan ylitsepääsemättömiä kun pitää KÄVELLÄ... No meni siinä noin 15min mutta lopulta sain kerätä ohjat käteen lisätyn käynnin jälkeen ilman että herra päättää nostaa pään ja lähteä kipittämään, vaan Rikhard kokosi käynnin nätisti yhtään hötkyilemättä. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun onnistun keräämään ohjat käteen ilman pientä spurttiyritystä. Se kuulostaa niin epäuskottavalta että Rikulle käynti on niin vaikeaa, mutta tässä ollaan nyt kaksi vuotta tehty töitä että sen ylipäätään saa radalla kävelemään nelitahtista käyntiä ilman raviaskeleita ja vasta nyt alkaa näyttää että ehkä se käyntikin joskus onnistuu.
Meidän piti myös lähteä tällä viikolla Laaksoon kisoihin, mutta enkös muistanut vasta lauantaina että pitäisi ilmoittautua ja ilmoittautuminen oli loppunut perjantaina. Ei siis lähdetä :|. Sitten olisi vuorossa Lappeenrannan kansalliset mahdollisesti, luokkia ainakin olisi paljon pitää vaan katsoa jaksaako niin kauas lähteä. Hinku kyllä olisi kova.
Olin siis tosiaan Provinssirockissa 3 päivä olutteltassa myyjänä ja hevosten kanssa lähdettiin käymään Seinäjoella, 12-18h vuorojen jälkeen kyllä olin aikalailla väsynyt ja nukuin aina seuraavaan vuoroon asti, joten ratsastus jäi kolmena päivänä vähän vähiin, onneksi pojat sai olla isolla laitumella pitkään niin saivat energiaa purettua.
Sitten se ehkä isoin uutinen; Selma synnytti ihanan terveen mustan (okei tummanruunikon) orivarsan! Täysin merkitön, yksi valkoinen karva löytyy otsasta. On hirmu nätti varsa ja mitä nyt ehti seurata sillä on aivan mahtava käynti ja laukka, käynti on oikein joustavaa ja matkaavoittavaa. Ravia pikkumies ei hirveästi esitellyt. En nyt sitten tähän hätään löydä videokameraa missä olisi videota pikkumiehestä (joka muuten sai nimekseen Nelilyn Nintendo eli tutummin Nipsu), mutta heti kun sen värkin täältä sotkun seasta löydän niin laitan jotain kuvia.
Eipäs tässä nyt oikein muuta itseasiassa ole sanottavaa, nyt ollaan maastoiltu poikien kanssa vähän, Mattikin rupeaa oppimaan ettei maastoilu ole niin hirveää ja Rikun kanssa ollaan nyt todella paljon keskitytty siirtymisiin (toisinsanoen apujen läpiratsasteluun), myös vaihtoja kolmikaarisella ollaan treenattu ja Riku on lakannut kuumenemasta vaihdoista ihan älyttömästi.
Toissapäivänä harjoiteltiin lopuksi vielä useissa ohjelmissa olevaa koottu käynti-lisätty käynti-koottu käynti siirtymisiä, kun ne Rikulle tuntuvat olevan aivan ylitsepääsemättömiä kun pitää KÄVELLÄ... No meni siinä noin 15min mutta lopulta sain kerätä ohjat käteen lisätyn käynnin jälkeen ilman että herra päättää nostaa pään ja lähteä kipittämään, vaan Rikhard kokosi käynnin nätisti yhtään hötkyilemättä. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun onnistun keräämään ohjat käteen ilman pientä spurttiyritystä. Se kuulostaa niin epäuskottavalta että Rikulle käynti on niin vaikeaa, mutta tässä ollaan nyt kaksi vuotta tehty töitä että sen ylipäätään saa radalla kävelemään nelitahtista käyntiä ilman raviaskeleita ja vasta nyt alkaa näyttää että ehkä se käyntikin joskus onnistuu.
Meidän piti myös lähteä tällä viikolla Laaksoon kisoihin, mutta enkös muistanut vasta lauantaina että pitäisi ilmoittautua ja ilmoittautuminen oli loppunut perjantaina. Ei siis lähdetä :|. Sitten olisi vuorossa Lappeenrannan kansalliset mahdollisesti, luokkia ainakin olisi paljon pitää vaan katsoa jaksaako niin kauas lähteä. Hinku kyllä olisi kova.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Pahoittelen pitkää taukoa
NYt on koettu valmistumiset provinssit ja himosjuhannus, joten vietettiin hevosten kanssa Seinäjoella puolisentoista viikkoa, eikä mulla ollut konetta mukana kun suunnitelma oli tosiaan että olen siellä vain viikonlopun mutta vähän venähti. Tietysti sitten äidin konekkin hajosi samana päivänä kun sinne pääsin, joten päivittely oli aika mahdotonta, eilen taas tulin hetkeksi Tampereelle ennenkuin lähdetään viettämään heinäkuuta taas pohjanmaalle ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla koneelle.
Pistän vähän paremman päivityksen menoista heti kun saan hyvän raon kirjoittaa.
Hyvää kesää kaikille!
Pistän vähän paremman päivityksen menoista heti kun saan hyvän raon kirjoittaa.
Hyvää kesää kaikille!
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Kukkuu
Sori jääny vähän vähälle tää päivittely vaikka kaikkea on tapahtunut.
Oltiin siis tosiaan jo aikaa sitten Rikun kanssa aluevalmennuksessa ja siellä meni molempina päivinä kivasti! Keskiviikkona harjoiteltiin siirtymisiä ja keskihalkaisijaa ja Riku oli ihan mahtava, teki todella nättejä siirtymisiä ja oli muutenkin hienosti avuilla vaikka kiireessä suoraan kopista joutui verryttelemään.
Tunnin loputtua käytiin sitten vielä rivieralla kahlailemassa, kun oli niin kuuman ja iloinen poika siellä kahlaili. Kun oltiin lähdössä niin siinä oli kenttäratsukko treenaamassa linjaa tukki ja alashyppy veteen ja meidän piti siinä sivussa odottaa että nää tulee sen linjan ennenkun päästään pois. Rikuhan katteli aivan ihmeissään kun hevonen hyppäs tukin ja se säpsähti kun se hyppäs veten. Kyyläs niin hämmentyneenä ja kun käveltiin sen tukin ohi niin katto sitä pitkään, sitten kun päästiin raviradalle pysähdyin hetkeksi juttelemaan äidin kanssa niin Riku hetken siinä mietiskeli ja sitten yhtäkkiä hyppäsi paikallaan niinkuin olisi hypännyt mielessään sen tukin. Revettiin äidin kanssa aivan täysin, kun oripoika kuivaharjoittelee.
Torstaina kun laiteltiin Rikua kuntoon äiti putsasi toista etukaviota samalla kun itse käärin pinteliä toiseen. Herra unohti vissiin että on jo yksi jalka ilmassa kun se meni ja nosti sen toisenkin! Sitten se oli siinä mahallaan kun molemmat etujalat oli ilmassa, itsellä taittui niska kun poni rojahti päälle. No ei siinä mitään nopiaa se oli ylös ja näytti hämmentyneeltä. Tuntikin meni ihan kivasti harjoiteltiin avoja ja sulkuja ja tasapainoa laukassa ja taas sitä keskihalkaisijaa pysähdyksen kera. Kaikki meni hienosti kunnes tuli sulkujen aika. Parinsadan metrin päästä talutettiin siitosori joka huuteli siellä ja Rikun meni pasmat siitä ihan sekasin, kyyläs vaan ja keskittyminen herpaantu ihan täysin. Saatiin ne sulut nyt sujumaan jotenkin sitten ajan kanssa mutta vaati vähän töitä kun oli niin pörheä oripoika. Sitten se rauhottu ja meni ihan rauhassa, mutta oli silti vähän jännittynyt.
Kun sitten käveltiin takaisin hiekkalaatikolta tallille niin mentiin sen vitostallin viereisen ison kentän ohi ja siellä oli tunti menossa. Riku kävelee löysin ohjin; sitte yhtäkkiä tämä rupee huutamaan ja hyppää pystyyn. Sitten se laskeutu ja jatko sitä pitkin ohjin löntystelyä. Hiukka saatiin hymyileviä katseita kun käveltiin ohitte :D miten niin mulla on jotenkin esittelynhalunen mies?
Torstaina oli myös sitten Matin ensimmäinen estevalmennus. Noh sehän alkoi sillä, että kun mentiin alkulaukkoja vastaan tuli kimo pikkuponi laukkaa ja kohdalla Matti säikähti sitä ja lähti ihan järjetöntä pukkilaukkaa. Hetken siellä sinnittelin mutta sitten tultiin kyllä alas. Jaloilleni onneks tipuin ja poni jatkaa pukkilaukkaa ympäri kenttää ja ravaa sitten talliin. Uusiks kentälle ja uus yritys. Vähän yritti vielä pukkia heittää, mutta sain jotenki pidettyä hanskassa. Alotettiin verkkahyppynä semmosesta 60-70cm korkiasta pystystä ja Matti oli jo lähös hyppyyn kunnes vissii muisti että tää tekee kipeetä ja veti liinat kiinni. Yritettiin toisen kerran ja ei. Laskettiin ristikoks ja sitten meni yli, yritettiin pystynä uudestaan ja meni yli. Sen jälkeen oli vähän turhankin innokas, mutta aivan mahtava. Yhden askeleen sarjalla kielsi toiselle osalle ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen ei enää kiellellyt kertaakaan! Oli hieno.
Sitten olikin YO-juhlat ja ratsastelu jäi, Jonna ihanasti kävi taas liikuttelemassa pojat etteivät saa vapaapäivää heti valmennusten jälkeen.
Tällä viikolla sitte nmaanantaina menin maastoon Rikun kanssa ja loppuravien aikana alkoi yhtäkkiä ontua. Hyppäsin heti alas ja aloin tutkia. Ei aristanut kun paineli ja taivutteli, ei kiviä, eikä muuta ylimääräistä kavionohjassa, ei turvottanut, ei ollut lämmin, mutta ontui. Taluttelin talliin ja kylmäsin huolella jalan. Tiistaina Riku kävi oriasemalla suorittamassa orivelvollisuuksia, kun piti tilastotammalle saada siemeniä, ontumisesta ei enää merkkiäkään eikä aristanut ollenkaan. Raukkaparka hyppäsi 5 kerta ennenkun onnistu. Oli niin hikinen ja väsyny, että sai vapaapäivän ratsastelusta, kylmäsin vaan jalat varuiks, vaikkei ontunutkaan, keskiviikkona käytiin uimassa molempien poikien kanssa, Matti tosin liinasta käsin kun en tiennyt onko ennen vedessä ollut. Nätisti pienen aristelun jälkeen meni sinne.
Torstain koulutunnilla harjoitetiin puolipiruetteja ja passagea lähdettiin tavoittelemaan. Oikealle puolipiruetti sujuisi jo ihan mallikkaasti, vasemmalle oli vähän ongelmia. Passageaskelia sitten taas saatiin vasemmalle ihan kunnollisia muutama ja oikealle ne oli vaikeita. Rikukin oli vähän miehellään, kun käytiin aamusta uudestaan hypyttämässä, silti ihan kunnollinen ratsastaa, eikä niin mahdoton kuin ennen siementen keruun jälkeen.
Matilla estevalmennuksessa hypittiin renkaita, vesimattoa, laatikoita ja trippeliä. Ajattelin että mitähän tästä tulee, kun taas tunnin aluksi pukitteli ja sekoili eikä suostunut laukkaamaan kunnolla ja pelkäsi vesimattoa ja renkaita ihan kuollakseen. Teemana oli vaikeat tiet esteille mikä ei tuonut yhtään luottavaisempaa oloa ja harkitsin jo että sanon Jutalle että jätetään tää tunti väliin, kun hevonen on täysin sekopää. Onneks en jättänyt. Ensimmäisen hypyn jälkeen Matti oli aivan unelma ratsastaa, kevyt ja kuulolla ja innoissaan kun tuotiin esteille, mutta täysin hallittavissa. Ei kieltänyt kertaakaan, vaikka muutaman kerran tuli vähän huono lähestyminen, trippelit hyppäsi melko mielenkiintoisen isosti, mutta meni kuitenkin. Vesimattoa ei kyylännyt ollenkaan vaan meni ensimmäisellä yli, vähän ehkä isosti ja varmasti, mutta yli kyyläämättä ja ilman merkkiäkään että aikoisi kieltää. Renkaista olin ihan varma ettei mene yli, kun esteellä oli korkeuttakin sen 80cm ja Matilla ei ole saikun jälkeen hypätty niin "isoja" ja viime viikolla pelkäsi alkuun jo 60cm estettä. Mutta meni vaan yli kyyläilemättä yhtään ja varmasti. Ihan kuin aina olisi hypellyt renkaita, vaikka maastossakin rengasesteet on niin niin pelottavia. Tunnin saldo: ei yhtäkään kieltoa, edes vaikeista paikoista. Että oli hieno ruuna mulla, olin todella ylpeä siitä!
Perjantaina sitten kävin ennen kouluvalkkua Matin kanssa pikaisen käyntimaaston, vain 30min kestävän kun olin tallilla vähän myöhässä ja tunnin jälkeen ei ollut aikaa mennä, kun piti juosta junaan. Matti meni hienosti, ei epäillyt eikä pysähdellyt niinkuin yleensä. Pesupaikallekkin meno onnistuu jo ilman paniikkeja.
Rikun kanssa tunnilla sitten harjoiteltiin vastalaukkaa ja siirtymisiä ja laukka- sekä ravilisäyksiä. Meni hienosti, vähän oli väsynyt kun oli niin pirun kuuma taas. En nyt taas hirveästi muista tunnista mitään, oli niin kiire junaan, että pesin nopeasti hevosen ja laitoin varusteet kasaan ja lähdin kotiin pakkaamaan.
Kun pääsin Seinäjoelle lähdinkin heti ratsastamaan Jonnan ja Ruusan kanssa, Ruusan työnantajan myyntiponeja. Sain alle sellasen 4-vuotiaan mustan ponitamman ja oli kyllä ihan mielettömän järkevä poni! Tosi kevyesti avuilla ja helppo ratsastaa. Laukka oli vähän voimatonta ja nelitahtista, mutta muuten varsin mallikas ja laukkakin varmasti paranee kun saa takapäähän lihaksia. Mietin että tulis hieno lastenponi siitä jollekkin. Mukavaa vaihtelua ratsastaa muillakin välillä, kuin omilla pojilla.
Tänään sitten ihanasti päätettiin tyttöjen kanssa piknik-maastoon ponien kanssa, sain kaivaa mun rakkaan lihapullani (Bronca) laitumelta ja sitten lähdettiin porukalla meidän pellolle. Menin tietysti ilman satulaa, kuten Broncalla yleensä, mutta tällä kertaa siksi että Broncan satula oli meidän yleissatula, joka on nyt mulla Tampereella. Joten ilman satulaa maastoon neidillä ja kivaa oli. Ensin otettiin vähän laukkaskabaa ja Bronca raukka ensimmäistä kertaa ikinä jäi jälkeen, kun on niin huonossa kunnossa ettei oikein jaksa. Sitten lepäiltiin hetki ja mussutettiin kaikkea, grillata ei ehittykkää vaikka alkuperäseen suunnitelmaan kuuluki, ku aika meinas loppua kesken. Oli kyllä kivaa ja Broncakin oli niin onnellisen olonen, ku joku huomaa pitkästä aikaa ja vie lenkille, vaikka se väsykin ihan hirveästi raasu.
Anteeksi kaikki kirjotusvirheet, kirjottelen läppärillä, jota käytän harvoin ja kun kävin pistämässä ennen yo juhlia rakennekynnet, niin ne ottaa välillä vääriä kirjaimia tähän mukaan.
Kuviakaan en saa mitään, kun ne kaikki on pöytäkoneella treellä. Pistän huomenna varmaan kun pääsen kotiin videopätkiä tuolta aluevalmennuksesta!
Oltiin siis tosiaan jo aikaa sitten Rikun kanssa aluevalmennuksessa ja siellä meni molempina päivinä kivasti! Keskiviikkona harjoiteltiin siirtymisiä ja keskihalkaisijaa ja Riku oli ihan mahtava, teki todella nättejä siirtymisiä ja oli muutenkin hienosti avuilla vaikka kiireessä suoraan kopista joutui verryttelemään.
Tunnin loputtua käytiin sitten vielä rivieralla kahlailemassa, kun oli niin kuuman ja iloinen poika siellä kahlaili. Kun oltiin lähdössä niin siinä oli kenttäratsukko treenaamassa linjaa tukki ja alashyppy veteen ja meidän piti siinä sivussa odottaa että nää tulee sen linjan ennenkun päästään pois. Rikuhan katteli aivan ihmeissään kun hevonen hyppäs tukin ja se säpsähti kun se hyppäs veten. Kyyläs niin hämmentyneenä ja kun käveltiin sen tukin ohi niin katto sitä pitkään, sitten kun päästiin raviradalle pysähdyin hetkeksi juttelemaan äidin kanssa niin Riku hetken siinä mietiskeli ja sitten yhtäkkiä hyppäsi paikallaan niinkuin olisi hypännyt mielessään sen tukin. Revettiin äidin kanssa aivan täysin, kun oripoika kuivaharjoittelee.
Torstaina kun laiteltiin Rikua kuntoon äiti putsasi toista etukaviota samalla kun itse käärin pinteliä toiseen. Herra unohti vissiin että on jo yksi jalka ilmassa kun se meni ja nosti sen toisenkin! Sitten se oli siinä mahallaan kun molemmat etujalat oli ilmassa, itsellä taittui niska kun poni rojahti päälle. No ei siinä mitään nopiaa se oli ylös ja näytti hämmentyneeltä. Tuntikin meni ihan kivasti harjoiteltiin avoja ja sulkuja ja tasapainoa laukassa ja taas sitä keskihalkaisijaa pysähdyksen kera. Kaikki meni hienosti kunnes tuli sulkujen aika. Parinsadan metrin päästä talutettiin siitosori joka huuteli siellä ja Rikun meni pasmat siitä ihan sekasin, kyyläs vaan ja keskittyminen herpaantu ihan täysin. Saatiin ne sulut nyt sujumaan jotenkin sitten ajan kanssa mutta vaati vähän töitä kun oli niin pörheä oripoika. Sitten se rauhottu ja meni ihan rauhassa, mutta oli silti vähän jännittynyt.
Kun sitten käveltiin takaisin hiekkalaatikolta tallille niin mentiin sen vitostallin viereisen ison kentän ohi ja siellä oli tunti menossa. Riku kävelee löysin ohjin; sitte yhtäkkiä tämä rupee huutamaan ja hyppää pystyyn. Sitten se laskeutu ja jatko sitä pitkin ohjin löntystelyä. Hiukka saatiin hymyileviä katseita kun käveltiin ohitte :D miten niin mulla on jotenkin esittelynhalunen mies?
Torstaina oli myös sitten Matin ensimmäinen estevalmennus. Noh sehän alkoi sillä, että kun mentiin alkulaukkoja vastaan tuli kimo pikkuponi laukkaa ja kohdalla Matti säikähti sitä ja lähti ihan järjetöntä pukkilaukkaa. Hetken siellä sinnittelin mutta sitten tultiin kyllä alas. Jaloilleni onneks tipuin ja poni jatkaa pukkilaukkaa ympäri kenttää ja ravaa sitten talliin. Uusiks kentälle ja uus yritys. Vähän yritti vielä pukkia heittää, mutta sain jotenki pidettyä hanskassa. Alotettiin verkkahyppynä semmosesta 60-70cm korkiasta pystystä ja Matti oli jo lähös hyppyyn kunnes vissii muisti että tää tekee kipeetä ja veti liinat kiinni. Yritettiin toisen kerran ja ei. Laskettiin ristikoks ja sitten meni yli, yritettiin pystynä uudestaan ja meni yli. Sen jälkeen oli vähän turhankin innokas, mutta aivan mahtava. Yhden askeleen sarjalla kielsi toiselle osalle ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen ei enää kiellellyt kertaakaan! Oli hieno.
Sitten olikin YO-juhlat ja ratsastelu jäi, Jonna ihanasti kävi taas liikuttelemassa pojat etteivät saa vapaapäivää heti valmennusten jälkeen.
Tällä viikolla sitte nmaanantaina menin maastoon Rikun kanssa ja loppuravien aikana alkoi yhtäkkiä ontua. Hyppäsin heti alas ja aloin tutkia. Ei aristanut kun paineli ja taivutteli, ei kiviä, eikä muuta ylimääräistä kavionohjassa, ei turvottanut, ei ollut lämmin, mutta ontui. Taluttelin talliin ja kylmäsin huolella jalan. Tiistaina Riku kävi oriasemalla suorittamassa orivelvollisuuksia, kun piti tilastotammalle saada siemeniä, ontumisesta ei enää merkkiäkään eikä aristanut ollenkaan. Raukkaparka hyppäsi 5 kerta ennenkun onnistu. Oli niin hikinen ja väsyny, että sai vapaapäivän ratsastelusta, kylmäsin vaan jalat varuiks, vaikkei ontunutkaan, keskiviikkona käytiin uimassa molempien poikien kanssa, Matti tosin liinasta käsin kun en tiennyt onko ennen vedessä ollut. Nätisti pienen aristelun jälkeen meni sinne.
Torstain koulutunnilla harjoitetiin puolipiruetteja ja passagea lähdettiin tavoittelemaan. Oikealle puolipiruetti sujuisi jo ihan mallikkaasti, vasemmalle oli vähän ongelmia. Passageaskelia sitten taas saatiin vasemmalle ihan kunnollisia muutama ja oikealle ne oli vaikeita. Rikukin oli vähän miehellään, kun käytiin aamusta uudestaan hypyttämässä, silti ihan kunnollinen ratsastaa, eikä niin mahdoton kuin ennen siementen keruun jälkeen.
Matilla estevalmennuksessa hypittiin renkaita, vesimattoa, laatikoita ja trippeliä. Ajattelin että mitähän tästä tulee, kun taas tunnin aluksi pukitteli ja sekoili eikä suostunut laukkaamaan kunnolla ja pelkäsi vesimattoa ja renkaita ihan kuollakseen. Teemana oli vaikeat tiet esteille mikä ei tuonut yhtään luottavaisempaa oloa ja harkitsin jo että sanon Jutalle että jätetään tää tunti väliin, kun hevonen on täysin sekopää. Onneks en jättänyt. Ensimmäisen hypyn jälkeen Matti oli aivan unelma ratsastaa, kevyt ja kuulolla ja innoissaan kun tuotiin esteille, mutta täysin hallittavissa. Ei kieltänyt kertaakaan, vaikka muutaman kerran tuli vähän huono lähestyminen, trippelit hyppäsi melko mielenkiintoisen isosti, mutta meni kuitenkin. Vesimattoa ei kyylännyt ollenkaan vaan meni ensimmäisellä yli, vähän ehkä isosti ja varmasti, mutta yli kyyläämättä ja ilman merkkiäkään että aikoisi kieltää. Renkaista olin ihan varma ettei mene yli, kun esteellä oli korkeuttakin sen 80cm ja Matilla ei ole saikun jälkeen hypätty niin "isoja" ja viime viikolla pelkäsi alkuun jo 60cm estettä. Mutta meni vaan yli kyyläilemättä yhtään ja varmasti. Ihan kuin aina olisi hypellyt renkaita, vaikka maastossakin rengasesteet on niin niin pelottavia. Tunnin saldo: ei yhtäkään kieltoa, edes vaikeista paikoista. Että oli hieno ruuna mulla, olin todella ylpeä siitä!
Perjantaina sitten kävin ennen kouluvalkkua Matin kanssa pikaisen käyntimaaston, vain 30min kestävän kun olin tallilla vähän myöhässä ja tunnin jälkeen ei ollut aikaa mennä, kun piti juosta junaan. Matti meni hienosti, ei epäillyt eikä pysähdellyt niinkuin yleensä. Pesupaikallekkin meno onnistuu jo ilman paniikkeja.
Rikun kanssa tunnilla sitten harjoiteltiin vastalaukkaa ja siirtymisiä ja laukka- sekä ravilisäyksiä. Meni hienosti, vähän oli väsynyt kun oli niin pirun kuuma taas. En nyt taas hirveästi muista tunnista mitään, oli niin kiire junaan, että pesin nopeasti hevosen ja laitoin varusteet kasaan ja lähdin kotiin pakkaamaan.
Kun pääsin Seinäjoelle lähdinkin heti ratsastamaan Jonnan ja Ruusan kanssa, Ruusan työnantajan myyntiponeja. Sain alle sellasen 4-vuotiaan mustan ponitamman ja oli kyllä ihan mielettömän järkevä poni! Tosi kevyesti avuilla ja helppo ratsastaa. Laukka oli vähän voimatonta ja nelitahtista, mutta muuten varsin mallikas ja laukkakin varmasti paranee kun saa takapäähän lihaksia. Mietin että tulis hieno lastenponi siitä jollekkin. Mukavaa vaihtelua ratsastaa muillakin välillä, kuin omilla pojilla.
Tänään sitten ihanasti päätettiin tyttöjen kanssa piknik-maastoon ponien kanssa, sain kaivaa mun rakkaan lihapullani (Bronca) laitumelta ja sitten lähdettiin porukalla meidän pellolle. Menin tietysti ilman satulaa, kuten Broncalla yleensä, mutta tällä kertaa siksi että Broncan satula oli meidän yleissatula, joka on nyt mulla Tampereella. Joten ilman satulaa maastoon neidillä ja kivaa oli. Ensin otettiin vähän laukkaskabaa ja Bronca raukka ensimmäistä kertaa ikinä jäi jälkeen, kun on niin huonossa kunnossa ettei oikein jaksa. Sitten lepäiltiin hetki ja mussutettiin kaikkea, grillata ei ehittykkää vaikka alkuperäseen suunnitelmaan kuuluki, ku aika meinas loppua kesken. Oli kyllä kivaa ja Broncakin oli niin onnellisen olonen, ku joku huomaa pitkästä aikaa ja vie lenkille, vaikka se väsykin ihan hirveästi raasu.
Anteeksi kaikki kirjotusvirheet, kirjottelen läppärillä, jota käytän harvoin ja kun kävin pistämässä ennen yo juhlia rakennekynnet, niin ne ottaa välillä vääriä kirjaimia tähän mukaan.
Kuviakaan en saa mitään, kun ne kaikki on pöytäkoneella treellä. Pistän huomenna varmaan kun pääsen kotiin videopätkiä tuolta aluevalmennuksesta!
maanantai 30. toukokuuta 2011
Kasvatusasiaa
Pitäis siivota ja ruveta valmistelemaan yo-juhlia ja miettiä miten saan kaiken tehtyä, kun pitää ylihuomenna lähteä Ypäjälle aluevalmennukseen, mutta välttelen asiaa tekemällä kasvatuspostauksen, kun se nyt näin keväällä on esillä hyvin uusien varsojen syntyessä ja kuuluu tähän mun hevosteluun.
Eli pääasiassa meidän yritys (Nelilyn ky) kasvattaa ravureita ja minä oon äänetön yhtiömies ja en oikein vaikuta orien valintaan äiti kun nuo ravurit tuntee paremmin. Mutta sitten myös Broncan tultua alkoi meidän ratsukasvatus, josta sitten itsekkin enemmän olen kiinnostunu, koska tätä puolta ymmärrän paremmin.
Bronca astutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 isänä äidin PRE-ori Patoso II
Toukokuussa 2008 Bronca synnyttikin pienen orivarsan, joka nimettiin Nelilyn Siroccoksi.
"Rocco" oli ehkä maailman ihanin varsa, se oli niin elämänintoinen ja vaikutti perineen vanhempiensa hyvät puolet. Käsittely oli alusta asti äärettömän helppoa, rohkea varsa kun ei pelännyt mitään. Valitettavasti Rocco kuitenkin kuoli suolikierteeseen shokin seurauksena 3,5 kk:n ikäisenä ja seuraavana vuonna Bronca jätettiin tyhjäksi, että voisin kisata.Rikun tulon jälkeen Bronca päätettiin astuttaa Rikulla ja kantavaksihan tamma tulikin. Keväällä 2010 orivarsa syntyi kuolleena ja Broncaa ei saatu tiinehtymään uudestaan kohdun nesteilyn vuoksi, eli ei helppoa ole ollut.
Vuonna 2010 meille myös tuli läheiseltä ratsatuskoululta siitoskäyttöön xx-tamma Celia "Selma"
Selma on itse liikkeiltään melko näyttävä, mutta jalan murtuman takia jäänyt kisakentiltä pois. Sillä on muutama jälkeläinen jotka ovat kisanneet kansallisella tasolla esteitä.Selmalle etsittiinkin sitten oria pitkän aikaa ja vaihtoehtoja löytyi monia (ratsujen kanssa minäkin osallistun orivalintaan, varsat kun kuitenkin tod näk mulle tulevat kisahevosiksi sitten). Lopulta Paul Schockemöhlen hannover-ori Sarkozy valikoitui käytettäväksi.
Sarkozyssa ihastutti suvun (i. Sandro Hit, e. Weltfee, ie. Weltmeyer) lisäksi orin liikkeet.
Pari kertaa yritettiin siementää siinä onnistumatta ja sitten Selma päätettiin pistää Paten kanssa yhteen ja kokeilla josko vanhan tamman astutus luomuna onnistuisi paremmin. Pari päivää Selma oli Paten kanssa, mutta kertaakaan varsinaista astumista ei nähty. Kuitenkin kun käytiin tamma ultraamassa se oli tullut tiineeksi ja tällä hetkellä ei sitten tiedetä kummasta orista on kantavana, joten seuraillaan koska varsa syntyy että tiedetään. Jos varsa on Sarkozysta (joka olisi hirveän hirveän ihana ihme) Selman pitäisi synnyttää koska vaan ja äidin mukaan kohtu on tippunut pari viikkoa sitten, eli mahdollisuus on että tulee haluttu varsa. Jos varsa taas on Paten synnytykseen olisi vielä jonkin verran aikaa. DNA-testi sitten kertoo mitä tulee, toivottavasti varsa vaan olisi kunnossa. Mielenkiintoinen ja haastava varsa tulee jos se on Selman ja Paten, kun molemmat on vähän herkkiksiä.
Bronca on nyt astutettu Patella uudestaan ja Selmakin sitten astutetaan kai Patella, kunhan varsa syntyy.
Molempia meidän PRE-oreja on myös annettu muiden käyttöön ja molemmilla muutama tamma onkin ollut jo morsiamena. Rikulle on tänäkin keväänä tiedossa yksi tamma ainakin, kun omia ei sillä nyt astuteta.
Broncalla haluaisin vielä ainakin Rikusta varsan ja joskus sen haluan astuttaa poni-orilla, koska Bronca on pienikokoinen ja itse olen edelleen ponikokoinen ja tahdon ponin :D
Ravurit
Ravipuolen kasvatteja onkin sitten enemmän, tällä hetkellä siitostammoja on kolme:
Amerikkalais-lämminverinen Belize Southwind "Elli" on saanut meillä useita jälkeläisiä, joista nyt kolme on kilpailuikäisiä ja kaksi on jo kilpaillutkin.varsat:
t. Muscle Passion (2006)
t. Nelilyn Seirene (2007, voittosumma tällä hetkellä 2 140€). Ennätys 16,7ake
o. Nelilyn Mr. Big, (2008) joka edelleen meidän omistuksessa ja on nyt suorittanut opetuslähdön
o. Nelilyn T-Rex (2009) on ilmoitettu koelähtöön (vai opetus en tähän hätään muista)
o. Nelilyn Big Boss (2010)
o. Nelilyn So What (2011)
Uusin tulokas Alli, jonka oikeata nimeä en vieläkään muista, vaikka sen moneen kertaan oon kuullu, mutta Alli ei meillä kovin pitkään ole ollut enkä kotona asuessa tarvinnut kuin lempinimeä.Varsoja meidän nimissä Allilla ei siis ole, sen ei pitänyt olla tiine, kun tuli mutta nyt keväällä se ultrattiin koska maha oli äidin mielestä vääränmallinen, että olisi kyse ollut vain lihavuudesta joten nyt on sitten tulossa yllätysvarsa.
Sitten vahvistuksena liisattu tamma Armbro Sierra, joka lähtee takaisin omistajalleen, mutta irti saatiin uusi varsa joka jää itselle tulevaisuuden siitostammaksi.t. Nelilyn Saphira (2011)
Nyt vielä meille on tulossa takaisin rankalainen tamma Glareole.
Klaara oli meidän ensimmäinen siitoshevonen ja sen saatua meillä 4 varsaa se päätettiin myydä, mutta on nyt tulossa takaisin.Klaaran varsat meillä:
t. Nelilyn Petrina (2005), ei pärjännyt radalla joten siirtyi suoraan siitokseen.
o. Nelilyn Exodus (2006) ennätys 15,5ake on tällä hetkellä meidän kasvateista menestynein, voittosumma 17 500€ takanaan 22 starttia joista 7 voittoja, 6 2. sijoja ja kaksi kolmossijaa.
t. Nelilyn Pixel (2008), treenissä ja edelleen omassa omistuksessa. Varsin lupaavan oloinen tamma.
o. Nelilyn Airking (2009), myös kovin lupaavan oloinen, vaikka onkin puolisokea.
Meillä on myös varsoja kahdesta muustakin tammasta:
Goodtime For Play. "Namu" ehti olla meillä vain lyhyen aikaa, kun se sitten menehtyi Nelilyn Petrinan potkaistessa sitä niin pahasti kylkeen, että tamma kuoli nopeasti sisäiseen verenvuotoon.
Namu ehti yhden varsan kuitenkin saada, vuonna 2008 orin Nelilyn Playboy
SJ's Fantasy. Fantakaan ei meillä pitkään ehtinyt olla. Vuonna 2009 Fanta synnytti hienon oripojan Nelilyn Raptorin ja se astutettiin uudestaan samalla oriilla (Capetown Hall), kun Raptori osoittautui hyväraviseksi. 2010 Fanta synnytti tammavarsa Nelilyn Fantasyn, mutta kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin (kohtu tuli synnytyksessä ulos). Tammavarsa onneksi tuli, joten Fantan tilalle saadaan uusi siitostamma, kun tamma oli kuitenkin varsin lupaava periyttäjä.
Eli hankaluuksia täynnä tämä kasvattaminen, mutta muutamia hyvin lupaavia varsoja on nyt tullut ja tulossa kilpailukentille. Ehkäpä tuo ratsujalostuskin saataisiin polkaistua käyntiin.
Sitten nukkumaan ja huomenna pitää alkaa siivota.
Sitten nukkumaan ja huomenna pitää alkaa siivota.
perjantai 27. toukokuuta 2011
Loveponi
Nonni, valmennukset tältä viikolta on ohi, joten nyt voi taas päivitellä kuulumisia. Kaikenlaista tässä onki sattunu ja oon miettiny että onkohan joku käyny vaihtamassa mun hevoset, ne on ollu ihan liian ihania ollakseen omat ittensä.
Torstai:
Koska kouluvalmennus Rikun kanssa on yheksältä illalla niin menin tallille jo seittemän aikaan että ehin kunnolla siivota karsinat ja ratsastaa Matin ennen tuntia, kun tunnin jälkeen talli menee kiinni.
Matin kanssa suunnitelmassa oli koulutuuppausta ja suuntana maneesi, koska ulkokenttä oli varattu kun oli kaksi tuntia yhtäaikaa ja pellolle en jaksanu lähteä. Viimeksi kun maneesissa ollaan oltu herra ruuna pelkäsi kaikkea ja maneesissa aina ollaan säpsyilty, joten osasin odottaa sitä nytkin. Sitä en tosin odottanu, että maneesille käveltiin pysähtymättä kertaakaan ja että sitten kun maneesiin päästään niin siellä ei pelätäkkään mitään, vaikka tuuli ja seinät paukku ja ne pelottavat tynnyrit on siellä edelleen ja vielä että päätyovi oli auki, jota Matti ei oo ennen nähny aukinaisena.
Olin ihan hämmentyny ku tämä kävelee kyyläilemättä ja säpsymättä vaikka hiekkaa lentää laitoihin, tynnyreihin ja peltioveen vaikka ennen tuo ääni sinkoaa koko hevosen toiseen universumiin. Käveli rennosti, ravasi rennosti ja laukkasi molemmissa päädyissä rennosti. ISO hämmennys. Noh kun tuon kunto on jo parantunu niin paljon, niin päätin että nyt ruvetaan opettelemaan vähän vaikeampia asioita ja ruvetaan tekemään kunnolla kouluhommia, kun nuo perusjutut alkaa olla jo suoritettavissa taas. Vastalaukkoja tehtiin, niin että pitkältä sivulta ensin hyvin vähän sivuun ja siitä takasin uralle. Ensin Mattia kiukutti, kun ei meinannut jalat pysyä mukana vaikka uralta poistuttiin ehkä noin 20cm. Kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen päästiin jo puoli metriä uran sisäpuolelle ja siitä uralle oikeassa kierroksessa. Toiseen suuntaan oli selvästi hankalampaa, hetken joutui tekemään töitä että onnistui ilman että takapää vaihtoi tai pää viuhus. Teki kuitenkin hienosti töitä ja laukattiin pitkiä pätkiä eikä tuntunu väsyvän.
Laukkojen jälkeen vielä hetken ravailin ja mentiin vähän keskiraveja lävistäjällä, toisen kerran oltiin tulossa lävistäjää suoraan kohti ennen aina niin pelottavaa nurkkaa ja kaikki sujui hienosti, mutta noin metriä ennen uraa tuuli tarttui pressumaneesin seinään ja paukautti sen metallitukiin melko äänekkäästi just meidän kohdalla. Täykkäri hyppäs uralle kohti menosuuntaa ja kuski jatko lävistäjää. Hienosti laskeuduin jaloilleni siihen ruunan viereen joka toljotti mua sellasella "mitä sä siinä teet" - ilmeellä. Jotenkin se on mua nykässy siinä mun maahan tullessa, kun vasen kylki naksahti aika äänekkäästi ja selkään sattu, lihakset varmaan venähti, vieläkin on kipiä tuo vasen puoli selästä.
Noh takasin hevosen selkään ja matka jatku niinku mitään ei olis koskaan tapahtunu, mikä on outoa, koska yleensä kun Matti jotain säikähtää, se alkaa käydä ylikierroksilla ja sitten se pelkää ihan kaikkea jonkin aikaa, mutta nyt se jatko rentoa ravia siitäkin kohtaa missä säikähti. Outo hevonen. Maneesista lähdin ratsain ja vähän siinä piti hätkähtää kun lintu lähti oven vierestä kun tultiin ulos ja sille pörähtää, mutta loppumatka talliin sitten tultiinkin taas ihan rennosti. Erittäin tyytyväinen ruunapoikaan olen, tuosta tippumisesta huolimatta.
Riku sitten oli myös aivan loistava valmennuksessa. Harjoiteltiin laukkaosuutta ja ravipätkiä junioreiden joukkueohjelmasta. Laukanvaihdot aluksi oikeasta vasempaan ei tullu siinä missä piti, kun oripoika ei malttanut kuunnella apuja vaan halusi tanssia tasajalkaa. Vaihdot kuitenkin puhtaita sillon kun ne tuli ja muutaman kerran jälkeen herra maltto jo kuunnella sen verran että ne tuli oikeisiin kohtiinkin. On muuten vaikea laukkaohjelma, koko ajan pitää tehdä jotain, saa olla hevonen aika hyvin avuilla että ton saa hyvin suoritettua. Etenkin tuommosella vaihdoista kuumiavalla otuksella vaihdon jälkeinen laukkasulku on aika vaikea suorittaa kun aikaa valmistella on niin vähän. Kuitenkin onnistui tosi hyvin parin kerran jälkeen taas. Kävellä Riku ei voinu koko tunnin aikana, kun olis pitäny saada koko ajan tehdä jotain, ei auttanu vaikka kuinka pysäytteli, pidätti tai käänsi voltille, herra vaan ravaa tai laukkaa. Sitten kuitenkin kun loppujenlopuks sen sai kävelemään sen muutaman askeleen ja siirsi raviin tai laukkaan niin se oli yhtäkkiä aivan kevyt edestä ja hyvin tuntumalla. Tehtiin ihan mielettömän hyväntuntusia raviavoja ja -sulkuja, saatiin ne todella sujuvaksi ja ravisulkuihin saatiin askelmittaakin enenmmän kuin ennen. Oli kyllä hieno poika vaikka hyvin energinen tuon neljän päivän miniloman jälkeen.
Ainiin onnistuin melkeen eksymään Rikulla, kun kävin sen kanssa maastossa kävelemässä alkukäynnit. Löysin jonkun uuden polun jolla en ennen ollu käyny ja lähdin sitten uteliaana tutkimaan. Seurailtiin sitä melki sen puoli tuntia, ennenkuin tuli taas tuttu polku vastaan. Mutta aivan ihana reitti, siellä oli aivan ihana kangasmetsäpätkä joka jos olisi pidempi olisi aivan mieletön laukkailupaikka.
Niin ja tosiaan Matille saatiin estevalmennuspaikka, torstaisin klo 20 eli just tuo tunti ennen Rikun tuntia, tulee kiire vaihtaa hevosta välissä. Päästiin näin aluksi ryhmään jossa hypitään pieniä esteitä, niin päästään taas vähän mukaan tähän hyppyhommaan tauon jälkeen.
Tänään:
Sain tänään jopa selvitettyä mihin Rikulle ja Matille saa rakentaa tarhan (tallille tuli uusi hoitosopimus, jonka mukaan yksärien omistajat tarhaa hevosensa lankatarhoissa ja pitää huolta tarhojen kunnosta yms yms yms. ja kaikki valmiit tarhat oli varattu, joten piti maanomistajalta kysellä paikka mihin tuon saa pystyttää). Hyvänkokosen tarhan pojat saa, melki yhtä ison kun missä ne Seinäjoella kotona ollessa oli. Sunnuntaina sitten rakennustalkoot ellei Selma (liisinkisiitostamma, jossain välissä varmaan postailen enemmän tuosta meidän kasvatuspuolesta) synnytä just sillon, ku äiti kerto että sen on nyt kohtu tippunu melki pari viikkoa sitten.
Mutta sitten ratsastukseen.
Yäh, kun mentiin maastoestepellolle kävelemään, alko ihan hirveä sade, eikä mulla tietysti ollu takkia, kun sen unohin talliin. Nopiaa takas tallille ja kävin nopeeta nappaamassa takin ja maneesiin. Että oon kiitollinen, että ollaan tallilla jossa on maneesi, tuntuu monen vuoden kentällä tuuppauksen säässä kun säässä jälkeen luksukselta, että pääsee sateella sisätiloihin.
Valmennuksessa tehtiin traverssia (sulkutaivutusta uraa pitkin, jos joku ei termiä tunnista) tänään sekä ravissa että laukassa. Aloitettiin ravista ja vasemmasta kierroksesta. Ensin me tultiin ihan uralla, mutta jo parin kerran jälkeen huomattiin valmentajan kanssa, että Riku yrittää puskea lapaa laitaa kohti ja vetää kaulan linkkuun taipumatta. Ruvettiin siis tulemaan jonkin verran uran sisäpuolella, ettei Riku pääse karkuun ulkoapuja. Pari kertaa vaati että saatiin ulko-ohja läpi ja vasemmalta irti, mutta lopuks tuli nätisti.
Sama juttu oikeaan kierrokseen eikä siinä ollut paljon ongelmia, kuunteli hyvin ja tuli nätisti. Sitten tehtiin laukassa ja aloitettiin oikeassa kierroksessa. Enää ei ollu minkäännäkösiä ongelmia, Riku tuli tosi kevyesti ja nätisti, ei mitään vaikeaa. Vasempaan kierrokseen yritti taas puskea sitä lapaa ulos ja linkuttaa kaulaa, mutta kuulemma sillä kertaa osasin korjata tosi hyvin ja oikeilla hetkillä. Viimenen kerta tuli sitten niin niin hienosti ettei tuo poika voi enää hienompi olla. Oli niin rehellisesti ja aidosti avuilla, että ei oo ratsastaminen ikinä tuntunu yhtä helpolta.
Loppuun vielä piti ratsastaa hyvää (harjotus)ravia, että saadaan kovan kokoamisen jälkeen hevoset liikkumaan eteenpäin. Jutta kehu ettei Riku oo ikinä ravannu yhtä hienosti ja että tällästä ravia se on meiltä halunnu nähdä viimeset pari vuotta. Riku ei nostellu jalkojaan hirveästi, vaan liikkui selän läpi takaa eteen pitkillä askelilla (PRE:illä, kun tuo etenkin etujalkojen korkea liike on luonnollista niin aika ylpeä oon että ollaan sitä saatu vähän tasaantumaan ja liike enemmän eteen kuin ylös). Voi että siellä oli kans helppo istua! Riku oli niin kevyt ratsastaa ja käytti niin hyvin selkää, että istuminen oli helppoa. Eikä se Rikun ravissa oo ikinä ollu helppoa. Olin niin ylpeä mun pojasta, että kova hinku olis nyt päästä radalle kokeilemaan, josko sielläkin saatais jätkä liikkumaan yhtä hienosti, kun se nyt valkuissa on menny. Ah ihanuutta.
Sade onneks oli loppunu kun tunti loppu, joten Matin kanssa mentiin ulkokentälle pyörimään (olisin menny kyllä vaikka olis satanukkin, kun tunnit siirrettiin sateen takia maneesiin ja minähän en sateen takia jätä ratsastamatta vaikkei se kivaa puuhaa ookkaan ratsastaa läpimärkänä). Pitkästä aikaa korvahuppu piti pistää päähän, ku tuuli ja piskotteli ja ruuna on vähän herkkä noiden korviensa kanssa (se on prinsessa selvästi). Mutta taas, olin aivan hämmentyny ku se meni kentälle ihan rauhassa vaikka sielläki heilu koulupuolen ja estepuolen erottavat lanka-aidat ja hevosia tuli ja meni siinä pihassa. Kaikki meni taas jotenkin niin rauhassa ja rennosti ettei mitään järkeä.
Tänään Matin kanssa tehtiin vähän hidastuksia kokoamalla, että saadaan takapäähän vähän enempi aktiivisuutta ja lihaksia sinne pyllyn päälle ja selkä paremmin mukaan. Ravissa tehtiin ensin ja niin että lyhyillä sivuilla ja pitkien sivujen keskellä voltit joilla hidastus, koska tiesin etten mä sitä vielä saa rehellisesti koottua suoralla uralla, kun se helposti yrittää luistaa töistä, kun ei vielä kovin paljon olla kunnolla tuuppailtu. Parin kierroksen jälkeen se pään nyppiminen ja kiukuttelu hidastuksesta ja eteenpäinpyytämisestä lakkas ja tultiin hienosti hidasta ravia peräänannossa, niin että tahti säilyi ja taivutus koko voltin ajan, eikä pää noussu kun pyydettiin eteenpäin. Mentiin molempiin suuntiin niin, että sujui nätisti ja sitten tehtiin samaa laukassa.
Aluksi ei meinannu kun yritin hidastaa pysyä laukassa vaan rupesi nyppimään päätä ja siirtyi raviin. Kunhan sitten ymmärsi idean niin sitten sujuikin hienosti. Tunsi selästä kuinka otti takajalat alle hidastaessa ja askel piteni kun pyysi eteenpäin tahdin muuttumatta. Oikealle oli laukassa vähän vaikeaa, mutta oikea laukka onkin Matin heikkous. Vielä lopuksi kokeiltiin (nimenomaan oikealle) siirtää vielä voltilla takapäätä normaalitemmossa sisälle. Ensin kiukutti, mutta heti kun reagoi oikein, kehuin hirveästi, mentiin muutama askel sulkua siinä ja sitten heti ravini ja kauheasti kehuin. Hevonen pöristeli tyytyväisyyttä, askel oli kevyt ja korvat hörössä mentiin eteenpäin varsin lennokkaasti.
Vähän piti vielä tehdä tuota hidastelua ravissa, kun tuolla hevosella ei meinaa keskittyminen riittää laukkatyöskentelyn jälkeen vaan karkaa avuilta, niin tehtiin vielä hetki ravissa töitä niin että avut muistui ja että oppii, että töitä pitää tehdä vaikka oltais laukkailtu paljon. Kun avut taas löytyivät tehtiin vielä pitkällä sivulla muutamia keskiraveja niin että siirtymiset olivat rauhallisia eikä muoto muutu. Kun tuli hieno siirtyminen keskiraviin ja takas harjotusraviin kevenneltiin muutama kierros eteenalas kumpaankin suuntaan ja loppukäyntien kautta talliin. Oli varsin tyytyväisen olonen ruuna mulla kun talliin mentiin, lykkäsin varuiks sille yöks selänlämmittimen niskaan, ettei selkä vaan mene jumiin, kun tehtiin niin paljon töitä ja tuo otus menee helposti selästä jumiin.
Huomenna varmaan Rikun kanssa jos on hyvä ilma lähdetään käyntimaastoilemaan jos ei oo niin sitten hypitään ja Matin kanssa hypitään säästä riippuen kentällä tai maastossa.
Torstai:
Koska kouluvalmennus Rikun kanssa on yheksältä illalla niin menin tallille jo seittemän aikaan että ehin kunnolla siivota karsinat ja ratsastaa Matin ennen tuntia, kun tunnin jälkeen talli menee kiinni.
Matin kanssa suunnitelmassa oli koulutuuppausta ja suuntana maneesi, koska ulkokenttä oli varattu kun oli kaksi tuntia yhtäaikaa ja pellolle en jaksanu lähteä. Viimeksi kun maneesissa ollaan oltu herra ruuna pelkäsi kaikkea ja maneesissa aina ollaan säpsyilty, joten osasin odottaa sitä nytkin. Sitä en tosin odottanu, että maneesille käveltiin pysähtymättä kertaakaan ja että sitten kun maneesiin päästään niin siellä ei pelätäkkään mitään, vaikka tuuli ja seinät paukku ja ne pelottavat tynnyrit on siellä edelleen ja vielä että päätyovi oli auki, jota Matti ei oo ennen nähny aukinaisena.
Olin ihan hämmentyny ku tämä kävelee kyyläilemättä ja säpsymättä vaikka hiekkaa lentää laitoihin, tynnyreihin ja peltioveen vaikka ennen tuo ääni sinkoaa koko hevosen toiseen universumiin. Käveli rennosti, ravasi rennosti ja laukkasi molemmissa päädyissä rennosti. ISO hämmennys. Noh kun tuon kunto on jo parantunu niin paljon, niin päätin että nyt ruvetaan opettelemaan vähän vaikeampia asioita ja ruvetaan tekemään kunnolla kouluhommia, kun nuo perusjutut alkaa olla jo suoritettavissa taas. Vastalaukkoja tehtiin, niin että pitkältä sivulta ensin hyvin vähän sivuun ja siitä takasin uralle. Ensin Mattia kiukutti, kun ei meinannut jalat pysyä mukana vaikka uralta poistuttiin ehkä noin 20cm. Kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen päästiin jo puoli metriä uran sisäpuolelle ja siitä uralle oikeassa kierroksessa. Toiseen suuntaan oli selvästi hankalampaa, hetken joutui tekemään töitä että onnistui ilman että takapää vaihtoi tai pää viuhus. Teki kuitenkin hienosti töitä ja laukattiin pitkiä pätkiä eikä tuntunu väsyvän.
Laukkojen jälkeen vielä hetken ravailin ja mentiin vähän keskiraveja lävistäjällä, toisen kerran oltiin tulossa lävistäjää suoraan kohti ennen aina niin pelottavaa nurkkaa ja kaikki sujui hienosti, mutta noin metriä ennen uraa tuuli tarttui pressumaneesin seinään ja paukautti sen metallitukiin melko äänekkäästi just meidän kohdalla. Täykkäri hyppäs uralle kohti menosuuntaa ja kuski jatko lävistäjää. Hienosti laskeuduin jaloilleni siihen ruunan viereen joka toljotti mua sellasella "mitä sä siinä teet" - ilmeellä. Jotenkin se on mua nykässy siinä mun maahan tullessa, kun vasen kylki naksahti aika äänekkäästi ja selkään sattu, lihakset varmaan venähti, vieläkin on kipiä tuo vasen puoli selästä.
Noh takasin hevosen selkään ja matka jatku niinku mitään ei olis koskaan tapahtunu, mikä on outoa, koska yleensä kun Matti jotain säikähtää, se alkaa käydä ylikierroksilla ja sitten se pelkää ihan kaikkea jonkin aikaa, mutta nyt se jatko rentoa ravia siitäkin kohtaa missä säikähti. Outo hevonen. Maneesista lähdin ratsain ja vähän siinä piti hätkähtää kun lintu lähti oven vierestä kun tultiin ulos ja sille pörähtää, mutta loppumatka talliin sitten tultiinkin taas ihan rennosti. Erittäin tyytyväinen ruunapoikaan olen, tuosta tippumisesta huolimatta.
Riku sitten oli myös aivan loistava valmennuksessa. Harjoiteltiin laukkaosuutta ja ravipätkiä junioreiden joukkueohjelmasta. Laukanvaihdot aluksi oikeasta vasempaan ei tullu siinä missä piti, kun oripoika ei malttanut kuunnella apuja vaan halusi tanssia tasajalkaa. Vaihdot kuitenkin puhtaita sillon kun ne tuli ja muutaman kerran jälkeen herra maltto jo kuunnella sen verran että ne tuli oikeisiin kohtiinkin. On muuten vaikea laukkaohjelma, koko ajan pitää tehdä jotain, saa olla hevonen aika hyvin avuilla että ton saa hyvin suoritettua. Etenkin tuommosella vaihdoista kuumiavalla otuksella vaihdon jälkeinen laukkasulku on aika vaikea suorittaa kun aikaa valmistella on niin vähän. Kuitenkin onnistui tosi hyvin parin kerran jälkeen taas. Kävellä Riku ei voinu koko tunnin aikana, kun olis pitäny saada koko ajan tehdä jotain, ei auttanu vaikka kuinka pysäytteli, pidätti tai käänsi voltille, herra vaan ravaa tai laukkaa. Sitten kuitenkin kun loppujenlopuks sen sai kävelemään sen muutaman askeleen ja siirsi raviin tai laukkaan niin se oli yhtäkkiä aivan kevyt edestä ja hyvin tuntumalla. Tehtiin ihan mielettömän hyväntuntusia raviavoja ja -sulkuja, saatiin ne todella sujuvaksi ja ravisulkuihin saatiin askelmittaakin enenmmän kuin ennen. Oli kyllä hieno poika vaikka hyvin energinen tuon neljän päivän miniloman jälkeen.
Ainiin onnistuin melkeen eksymään Rikulla, kun kävin sen kanssa maastossa kävelemässä alkukäynnit. Löysin jonkun uuden polun jolla en ennen ollu käyny ja lähdin sitten uteliaana tutkimaan. Seurailtiin sitä melki sen puoli tuntia, ennenkuin tuli taas tuttu polku vastaan. Mutta aivan ihana reitti, siellä oli aivan ihana kangasmetsäpätkä joka jos olisi pidempi olisi aivan mieletön laukkailupaikka.
Niin ja tosiaan Matille saatiin estevalmennuspaikka, torstaisin klo 20 eli just tuo tunti ennen Rikun tuntia, tulee kiire vaihtaa hevosta välissä. Päästiin näin aluksi ryhmään jossa hypitään pieniä esteitä, niin päästään taas vähän mukaan tähän hyppyhommaan tauon jälkeen.
Tänään:
Sain tänään jopa selvitettyä mihin Rikulle ja Matille saa rakentaa tarhan (tallille tuli uusi hoitosopimus, jonka mukaan yksärien omistajat tarhaa hevosensa lankatarhoissa ja pitää huolta tarhojen kunnosta yms yms yms. ja kaikki valmiit tarhat oli varattu, joten piti maanomistajalta kysellä paikka mihin tuon saa pystyttää). Hyvänkokosen tarhan pojat saa, melki yhtä ison kun missä ne Seinäjoella kotona ollessa oli. Sunnuntaina sitten rakennustalkoot ellei Selma (liisinkisiitostamma, jossain välissä varmaan postailen enemmän tuosta meidän kasvatuspuolesta) synnytä just sillon, ku äiti kerto että sen on nyt kohtu tippunu melki pari viikkoa sitten.
Mutta sitten ratsastukseen.
Yäh, kun mentiin maastoestepellolle kävelemään, alko ihan hirveä sade, eikä mulla tietysti ollu takkia, kun sen unohin talliin. Nopiaa takas tallille ja kävin nopeeta nappaamassa takin ja maneesiin. Että oon kiitollinen, että ollaan tallilla jossa on maneesi, tuntuu monen vuoden kentällä tuuppauksen säässä kun säässä jälkeen luksukselta, että pääsee sateella sisätiloihin.
Valmennuksessa tehtiin traverssia (sulkutaivutusta uraa pitkin, jos joku ei termiä tunnista) tänään sekä ravissa että laukassa. Aloitettiin ravista ja vasemmasta kierroksesta. Ensin me tultiin ihan uralla, mutta jo parin kerran jälkeen huomattiin valmentajan kanssa, että Riku yrittää puskea lapaa laitaa kohti ja vetää kaulan linkkuun taipumatta. Ruvettiin siis tulemaan jonkin verran uran sisäpuolella, ettei Riku pääse karkuun ulkoapuja. Pari kertaa vaati että saatiin ulko-ohja läpi ja vasemmalta irti, mutta lopuks tuli nätisti.
Sama juttu oikeaan kierrokseen eikä siinä ollut paljon ongelmia, kuunteli hyvin ja tuli nätisti. Sitten tehtiin laukassa ja aloitettiin oikeassa kierroksessa. Enää ei ollu minkäännäkösiä ongelmia, Riku tuli tosi kevyesti ja nätisti, ei mitään vaikeaa. Vasempaan kierrokseen yritti taas puskea sitä lapaa ulos ja linkuttaa kaulaa, mutta kuulemma sillä kertaa osasin korjata tosi hyvin ja oikeilla hetkillä. Viimenen kerta tuli sitten niin niin hienosti ettei tuo poika voi enää hienompi olla. Oli niin rehellisesti ja aidosti avuilla, että ei oo ratsastaminen ikinä tuntunu yhtä helpolta.
Loppuun vielä piti ratsastaa hyvää (harjotus)ravia, että saadaan kovan kokoamisen jälkeen hevoset liikkumaan eteenpäin. Jutta kehu ettei Riku oo ikinä ravannu yhtä hienosti ja että tällästä ravia se on meiltä halunnu nähdä viimeset pari vuotta. Riku ei nostellu jalkojaan hirveästi, vaan liikkui selän läpi takaa eteen pitkillä askelilla (PRE:illä, kun tuo etenkin etujalkojen korkea liike on luonnollista niin aika ylpeä oon että ollaan sitä saatu vähän tasaantumaan ja liike enemmän eteen kuin ylös). Voi että siellä oli kans helppo istua! Riku oli niin kevyt ratsastaa ja käytti niin hyvin selkää, että istuminen oli helppoa. Eikä se Rikun ravissa oo ikinä ollu helppoa. Olin niin ylpeä mun pojasta, että kova hinku olis nyt päästä radalle kokeilemaan, josko sielläkin saatais jätkä liikkumaan yhtä hienosti, kun se nyt valkuissa on menny. Ah ihanuutta.
Sade onneks oli loppunu kun tunti loppu, joten Matin kanssa mentiin ulkokentälle pyörimään (olisin menny kyllä vaikka olis satanukkin, kun tunnit siirrettiin sateen takia maneesiin ja minähän en sateen takia jätä ratsastamatta vaikkei se kivaa puuhaa ookkaan ratsastaa läpimärkänä). Pitkästä aikaa korvahuppu piti pistää päähän, ku tuuli ja piskotteli ja ruuna on vähän herkkä noiden korviensa kanssa (se on prinsessa selvästi). Mutta taas, olin aivan hämmentyny ku se meni kentälle ihan rauhassa vaikka sielläki heilu koulupuolen ja estepuolen erottavat lanka-aidat ja hevosia tuli ja meni siinä pihassa. Kaikki meni taas jotenkin niin rauhassa ja rennosti ettei mitään järkeä.
Tänään Matin kanssa tehtiin vähän hidastuksia kokoamalla, että saadaan takapäähän vähän enempi aktiivisuutta ja lihaksia sinne pyllyn päälle ja selkä paremmin mukaan. Ravissa tehtiin ensin ja niin että lyhyillä sivuilla ja pitkien sivujen keskellä voltit joilla hidastus, koska tiesin etten mä sitä vielä saa rehellisesti koottua suoralla uralla, kun se helposti yrittää luistaa töistä, kun ei vielä kovin paljon olla kunnolla tuuppailtu. Parin kierroksen jälkeen se pään nyppiminen ja kiukuttelu hidastuksesta ja eteenpäinpyytämisestä lakkas ja tultiin hienosti hidasta ravia peräänannossa, niin että tahti säilyi ja taivutus koko voltin ajan, eikä pää noussu kun pyydettiin eteenpäin. Mentiin molempiin suuntiin niin, että sujui nätisti ja sitten tehtiin samaa laukassa.
Aluksi ei meinannu kun yritin hidastaa pysyä laukassa vaan rupesi nyppimään päätä ja siirtyi raviin. Kunhan sitten ymmärsi idean niin sitten sujuikin hienosti. Tunsi selästä kuinka otti takajalat alle hidastaessa ja askel piteni kun pyysi eteenpäin tahdin muuttumatta. Oikealle oli laukassa vähän vaikeaa, mutta oikea laukka onkin Matin heikkous. Vielä lopuksi kokeiltiin (nimenomaan oikealle) siirtää vielä voltilla takapäätä normaalitemmossa sisälle. Ensin kiukutti, mutta heti kun reagoi oikein, kehuin hirveästi, mentiin muutama askel sulkua siinä ja sitten heti ravini ja kauheasti kehuin. Hevonen pöristeli tyytyväisyyttä, askel oli kevyt ja korvat hörössä mentiin eteenpäin varsin lennokkaasti.
Vähän piti vielä tehdä tuota hidastelua ravissa, kun tuolla hevosella ei meinaa keskittyminen riittää laukkatyöskentelyn jälkeen vaan karkaa avuilta, niin tehtiin vielä hetki ravissa töitä niin että avut muistui ja että oppii, että töitä pitää tehdä vaikka oltais laukkailtu paljon. Kun avut taas löytyivät tehtiin vielä pitkällä sivulla muutamia keskiraveja niin että siirtymiset olivat rauhallisia eikä muoto muutu. Kun tuli hieno siirtyminen keskiraviin ja takas harjotusraviin kevenneltiin muutama kierros eteenalas kumpaankin suuntaan ja loppukäyntien kautta talliin. Oli varsin tyytyväisen olonen ruuna mulla kun talliin mentiin, lykkäsin varuiks sille yöks selänlämmittimen niskaan, ettei selkä vaan mene jumiin, kun tehtiin niin paljon töitä ja tuo otus menee helposti selästä jumiin.
Huomenna varmaan Rikun kanssa jos on hyvä ilma lähdetään käyntimaastoilemaan jos ei oo niin sitten hypitään ja Matin kanssa hypitään säästä riippuen kentällä tai maastossa.
torstai 26. toukokuuta 2011
Sinne meni pääsykokeet
Jee ny on ainaki lukemista vaativat pääsykokeet ohi, vielä pitää oottaa josko sais kutsun sairaanhoitaja pääsykokeeseen. Bioteknologia meni aika hyvin 4:stä tehtävästä osasin tehdä 3 (paitsi 3 c osan kun en jaksanu enää sitte ajatella), lääkiksen kokeen sitten pissin aivan totaalisesti. Siinä kysyttiin tietysti JUST ne asiat minkä opettelu oli jääny joko kokonaan tai vähän vähemmälle. No ens vuonna sitten paremmalla onnella sinne, noilla tuloksilla tuskin sisään pääsee. Kunhan nyt johonki kouluun pääsis, tai jos ei pääse niin ainaki sitten on aikaa keskittyä kisaamiseen, joten ei siinäkään mielessä siis hätää.
Juti
Hevoset jäi nyt tuon lukemisen loppukirin takia pienelle lomalle molemmat, tallilla kävin vaan siivoamassa ja parina päivänä ennen kokeita en edes poistunu kotoa, kun lenkittämään koiraa. No nyt on sitte aikaa taas keskittyä hevosiin ja ruveta järkkään lakkiaisjuhlia ens viikolla.
JutiTänään taas pitkästä aikaa valmennus, Rikussa voi olla vähän turhan paljon virtaa, kun eilen vaan käveltiin vähän ja pidettiin huoltopäivä. Trimmailin molempien poikien tukat ja vuohiskarvat taas edustuskuntoon. Jännä kuinka Matti, joka yleensä touhottaa karsinassa kun sitä hoitaa, niin sillon ku heiluu saksien kanssa sen ympärillä niin se seisoo paikallaan ihan rentona ja liikkumatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)