Loveponi

Nonni, valmennukset tältä viikolta on ohi, joten nyt voi taas päivitellä kuulumisia. Kaikenlaista tässä onki sattunu ja oon miettiny että onkohan joku käyny vaihtamassa mun hevoset, ne on ollu ihan liian ihania ollakseen omat ittensä.

Torstai:

Koska kouluvalmennus Rikun kanssa on yheksältä illalla niin menin tallille jo seittemän aikaan että ehin kunnolla siivota karsinat ja ratsastaa Matin ennen tuntia, kun tunnin jälkeen talli menee kiinni.

Matin kanssa suunnitelmassa oli koulutuuppausta ja suuntana maneesi, koska ulkokenttä oli varattu kun oli kaksi tuntia yhtäaikaa ja pellolle en jaksanu lähteä. Viimeksi kun maneesissa ollaan oltu herra ruuna pelkäsi kaikkea ja maneesissa aina ollaan säpsyilty, joten osasin odottaa sitä nytkin. Sitä en tosin odottanu, että maneesille käveltiin pysähtymättä kertaakaan ja että sitten kun maneesiin päästään niin siellä ei pelätäkkään mitään, vaikka tuuli ja seinät paukku ja ne pelottavat tynnyrit on siellä edelleen ja vielä että päätyovi oli auki, jota Matti ei oo ennen nähny aukinaisena.
Olin ihan hämmentyny ku tämä kävelee kyyläilemättä ja säpsymättä vaikka hiekkaa lentää laitoihin, tynnyreihin ja peltioveen vaikka ennen tuo ääni sinkoaa koko hevosen toiseen universumiin. Käveli rennosti, ravasi rennosti ja laukkasi molemmissa päädyissä rennosti. ISO hämmennys. Noh kun tuon kunto on jo parantunu niin paljon, niin päätin että nyt ruvetaan opettelemaan vähän vaikeampia asioita ja ruvetaan tekemään kunnolla kouluhommia, kun nuo perusjutut alkaa olla jo suoritettavissa taas. Vastalaukkoja tehtiin, niin että pitkältä sivulta ensin hyvin vähän sivuun ja siitä takasin uralle. Ensin Mattia kiukutti, kun ei meinannut jalat pysyä mukana vaikka uralta poistuttiin ehkä noin 20cm. Kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen päästiin jo puoli metriä uran sisäpuolelle ja siitä uralle oikeassa kierroksessa. Toiseen suuntaan oli selvästi hankalampaa, hetken joutui tekemään töitä että onnistui ilman että takapää vaihtoi tai pää viuhus. Teki kuitenkin hienosti töitä ja laukattiin pitkiä pätkiä eikä tuntunu väsyvän.
Laukkojen jälkeen vielä hetken ravailin ja mentiin vähän keskiraveja lävistäjällä, toisen kerran oltiin tulossa lävistäjää suoraan kohti ennen aina niin pelottavaa nurkkaa ja kaikki sujui hienosti, mutta noin metriä ennen uraa tuuli tarttui pressumaneesin seinään ja paukautti sen metallitukiin melko äänekkäästi just meidän kohdalla. Täykkäri hyppäs uralle kohti menosuuntaa ja kuski jatko lävistäjää. Hienosti laskeuduin jaloilleni siihen ruunan viereen joka toljotti mua sellasella "mitä sä siinä teet" - ilmeellä. Jotenkin se on mua nykässy siinä mun maahan tullessa, kun vasen kylki naksahti aika äänekkäästi ja selkään sattu, lihakset varmaan venähti, vieläkin on kipiä tuo vasen puoli selästä.
Noh takasin hevosen selkään ja matka jatku niinku mitään ei olis koskaan tapahtunu, mikä on outoa, koska yleensä kun Matti jotain säikähtää, se alkaa käydä ylikierroksilla ja sitten se pelkää ihan kaikkea jonkin aikaa, mutta nyt se jatko rentoa ravia siitäkin kohtaa missä säikähti. Outo hevonen. Maneesista lähdin ratsain ja vähän siinä piti hätkähtää kun lintu lähti oven vierestä kun tultiin ulos ja sille pörähtää, mutta loppumatka talliin sitten tultiinkin taas ihan rennosti. Erittäin tyytyväinen ruunapoikaan olen, tuosta tippumisesta huolimatta.

Riku sitten oli myös aivan loistava valmennuksessa. Harjoiteltiin laukkaosuutta ja ravipätkiä junioreiden joukkueohjelmasta. Laukanvaihdot aluksi oikeasta vasempaan ei tullu siinä missä piti, kun oripoika ei malttanut kuunnella apuja vaan halusi tanssia tasajalkaa. Vaihdot kuitenkin puhtaita sillon kun ne tuli ja muutaman kerran jälkeen herra maltto jo kuunnella sen verran että ne tuli oikeisiin kohtiinkin. On muuten vaikea laukkaohjelma, koko ajan pitää tehdä jotain, saa olla hevonen aika hyvin avuilla että ton saa hyvin suoritettua. Etenkin tuommosella vaihdoista kuumiavalla otuksella vaihdon jälkeinen laukkasulku on aika vaikea suorittaa kun aikaa valmistella on niin vähän. Kuitenkin onnistui tosi hyvin parin kerran jälkeen taas. Kävellä Riku ei voinu koko tunnin aikana, kun olis pitäny saada koko ajan tehdä jotain, ei auttanu vaikka kuinka pysäytteli, pidätti tai käänsi voltille, herra vaan ravaa tai laukkaa. Sitten kuitenkin kun loppujenlopuks sen sai kävelemään sen muutaman askeleen ja siirsi raviin tai laukkaan niin se oli yhtäkkiä aivan kevyt edestä ja hyvin tuntumalla. Tehtiin ihan mielettömän hyväntuntusia raviavoja ja -sulkuja, saatiin ne todella sujuvaksi ja ravisulkuihin saatiin askelmittaakin enenmmän kuin ennen. Oli kyllä hieno poika vaikka hyvin energinen tuon neljän päivän miniloman jälkeen.

Ainiin onnistuin melkeen eksymään Rikulla, kun kävin sen kanssa maastossa kävelemässä alkukäynnit. Löysin jonkun uuden polun jolla en ennen ollu käyny ja lähdin sitten uteliaana tutkimaan. Seurailtiin sitä melki sen puoli tuntia, ennenkuin tuli taas tuttu polku vastaan. Mutta aivan ihana reitti, siellä oli aivan ihana kangasmetsäpätkä joka jos olisi pidempi olisi aivan mieletön laukkailupaikka.

Niin ja tosiaan Matille saatiin estevalmennuspaikka, torstaisin klo 20 eli just tuo tunti ennen Rikun tuntia, tulee kiire vaihtaa hevosta välissä. Päästiin näin aluksi ryhmään jossa hypitään pieniä esteitä, niin päästään taas vähän mukaan tähän hyppyhommaan tauon jälkeen.

Tänään:

Sain tänään jopa selvitettyä mihin Rikulle ja Matille saa rakentaa tarhan (tallille tuli uusi hoitosopimus, jonka mukaan yksärien omistajat tarhaa hevosensa lankatarhoissa ja pitää huolta tarhojen kunnosta yms yms yms. ja kaikki valmiit tarhat oli varattu, joten piti maanomistajalta kysellä paikka mihin tuon saa pystyttää). Hyvänkokosen tarhan pojat saa, melki yhtä ison kun missä ne Seinäjoella kotona ollessa oli. Sunnuntaina sitten rakennustalkoot ellei Selma (liisinkisiitostamma, jossain välissä varmaan postailen enemmän tuosta meidän kasvatuspuolesta) synnytä just sillon, ku äiti kerto että sen on nyt kohtu tippunu melki pari viikkoa sitten.

Mutta sitten ratsastukseen.

Yäh, kun mentiin maastoestepellolle kävelemään, alko ihan hirveä sade, eikä mulla tietysti ollu takkia, kun sen unohin talliin. Nopiaa takas tallille ja kävin nopeeta nappaamassa takin ja maneesiin. Että oon kiitollinen, että ollaan tallilla jossa on maneesi, tuntuu monen vuoden kentällä tuuppauksen säässä kun säässä jälkeen luksukselta, että pääsee sateella sisätiloihin.
Valmennuksessa tehtiin traverssia (sulkutaivutusta uraa pitkin, jos joku ei termiä tunnista) tänään sekä ravissa että laukassa. Aloitettiin ravista ja vasemmasta kierroksesta. Ensin me tultiin ihan uralla, mutta jo parin kerran jälkeen huomattiin valmentajan kanssa, että Riku yrittää puskea lapaa laitaa kohti ja vetää kaulan linkkuun taipumatta. Ruvettiin siis tulemaan jonkin verran uran sisäpuolella, ettei Riku pääse karkuun ulkoapuja. Pari kertaa vaati että saatiin ulko-ohja läpi ja vasemmalta irti, mutta lopuks tuli nätisti.
Sama juttu oikeaan kierrokseen eikä siinä ollut paljon ongelmia, kuunteli hyvin ja tuli nätisti. Sitten tehtiin laukassa ja aloitettiin oikeassa kierroksessa. Enää ei ollu minkäännäkösiä ongelmia, Riku tuli tosi kevyesti ja nätisti, ei mitään vaikeaa. Vasempaan kierrokseen yritti taas puskea sitä lapaa ulos ja linkuttaa kaulaa, mutta kuulemma sillä kertaa osasin korjata tosi hyvin ja oikeilla hetkillä. Viimenen kerta tuli sitten niin niin hienosti ettei tuo poika voi enää hienompi olla. Oli niin rehellisesti ja aidosti avuilla, että ei oo ratsastaminen ikinä tuntunu yhtä helpolta.
Loppuun vielä piti ratsastaa hyvää (harjotus)ravia, että saadaan kovan kokoamisen jälkeen hevoset liikkumaan eteenpäin. Jutta kehu ettei Riku oo ikinä ravannu yhtä hienosti ja että tällästä ravia se on meiltä halunnu nähdä viimeset pari vuotta. Riku ei nostellu jalkojaan hirveästi, vaan liikkui selän läpi takaa eteen pitkillä askelilla (PRE:illä, kun tuo etenkin etujalkojen korkea liike on luonnollista niin aika ylpeä oon että ollaan sitä saatu vähän tasaantumaan ja liike enemmän eteen kuin ylös). Voi että siellä oli kans helppo istua! Riku oli niin kevyt ratsastaa ja käytti niin hyvin selkää, että istuminen oli helppoa. Eikä se Rikun ravissa oo ikinä ollu helppoa. Olin niin ylpeä mun pojasta, että kova hinku olis nyt päästä radalle kokeilemaan, josko sielläkin saatais jätkä liikkumaan yhtä hienosti, kun se nyt valkuissa on menny. Ah ihanuutta.

Sade onneks oli loppunu kun tunti loppu, joten Matin kanssa mentiin ulkokentälle pyörimään (olisin menny kyllä vaikka olis satanukkin, kun tunnit siirrettiin sateen takia maneesiin ja minähän en sateen takia jätä ratsastamatta vaikkei se kivaa puuhaa ookkaan ratsastaa läpimärkänä). Pitkästä aikaa korvahuppu piti pistää päähän, ku tuuli ja piskotteli ja ruuna on vähän herkkä noiden korviensa kanssa (se on prinsessa selvästi). Mutta taas, olin aivan hämmentyny ku se meni kentälle ihan rauhassa vaikka sielläki heilu koulupuolen ja estepuolen erottavat lanka-aidat ja hevosia tuli ja meni siinä pihassa. Kaikki meni taas jotenkin niin rauhassa ja rennosti ettei mitään järkeä.
Tänään Matin kanssa tehtiin vähän hidastuksia kokoamalla, että saadaan takapäähän vähän enempi aktiivisuutta ja lihaksia sinne pyllyn päälle ja selkä paremmin mukaan. Ravissa tehtiin ensin ja niin että lyhyillä sivuilla ja pitkien sivujen keskellä voltit joilla hidastus, koska tiesin etten mä sitä vielä saa rehellisesti koottua suoralla uralla, kun se helposti yrittää luistaa töistä, kun ei vielä kovin paljon olla kunnolla tuuppailtu. Parin kierroksen jälkeen se pään nyppiminen ja kiukuttelu hidastuksesta ja eteenpäinpyytämisestä lakkas ja tultiin hienosti hidasta ravia peräänannossa, niin että tahti säilyi ja taivutus koko voltin ajan, eikä pää noussu kun pyydettiin eteenpäin. Mentiin molempiin suuntiin niin, että sujui nätisti ja sitten tehtiin samaa laukassa.
Aluksi ei meinannu kun yritin hidastaa pysyä laukassa vaan rupesi nyppimään päätä ja siirtyi raviin. Kunhan sitten ymmärsi idean niin sitten sujuikin hienosti. Tunsi selästä kuinka otti takajalat alle hidastaessa ja askel piteni kun pyysi eteenpäin tahdin muuttumatta. Oikealle oli laukassa vähän vaikeaa, mutta oikea laukka onkin Matin heikkous. Vielä lopuksi kokeiltiin (nimenomaan oikealle) siirtää vielä voltilla takapäätä normaalitemmossa sisälle. Ensin kiukutti, mutta heti kun reagoi oikein, kehuin hirveästi, mentiin muutama askel sulkua siinä ja sitten heti ravini ja kauheasti kehuin. Hevonen pöristeli tyytyväisyyttä, askel oli kevyt ja korvat hörössä mentiin eteenpäin varsin lennokkaasti.
Vähän piti vielä tehdä tuota hidastelua ravissa, kun tuolla hevosella ei meinaa keskittyminen riittää laukkatyöskentelyn jälkeen vaan karkaa avuilta, niin tehtiin vielä hetki ravissa töitä niin että avut muistui ja että oppii, että töitä pitää tehdä vaikka oltais laukkailtu paljon. Kun avut taas löytyivät tehtiin vielä pitkällä sivulla muutamia keskiraveja niin että siirtymiset olivat rauhallisia eikä muoto muutu. Kun tuli hieno siirtyminen keskiraviin ja takas harjotusraviin kevenneltiin muutama kierros eteenalas kumpaankin suuntaan ja loppukäyntien kautta talliin. Oli varsin tyytyväisen olonen ruuna mulla kun talliin mentiin, lykkäsin varuiks sille yöks selänlämmittimen niskaan, ettei selkä vaan mene jumiin, kun tehtiin niin paljon töitä ja tuo otus menee helposti selästä jumiin.

Huomenna varmaan Rikun kanssa jos on hyvä ilma lähdetään käyntimaastoilemaan jos ei oo niin sitten hypitään ja Matin kanssa hypitään säästä riippuen kentällä tai maastossa.