Onko paikalla ajatusten lukijaa?

Mistähän päin tätä vyyhtiä alkaisi purkamaan. Alusta kai. Noh, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, herra Rikhard käyttäytyi varsin edukseen satulansovitusreissulla ja ratsastaessa oli mitä mainioin. Aloin epäillä, josko sen kenkkuilu olisi vain huonosta satulasta johtunutta ja odotin innolla valmennusta. Kuinkas siinä sitten kävi? Herra hyppäsi kaksi kertaa pystyyn (eikä mitenkään pienesti ja toisella kerralla hyppäs vielä ojaankin) ennenkun päästiin edes maneesiin! Seisoskelin maneesin oven ulkopuolella juttelemassa valmentajan kanssa, kun yhtäkkiä herra ori hyppäs pystyyn, ilman mitään näkyvää syytä. Napautin siinä kerran raipalla, otin muutaman askeleen eteenpäin ja pysähdyin uudelleen maneesin oven eteen, odottamaan hyvää rakoa mennä sisään. Kun pyysin eteenpäin tapahtui tämä toinen pystyynhyppy josta sain sitten käännettyä vinoon niin että hypättiin ojaan ja melkein maneesin seinästä sisään.

Koko tunti oli sitten taas sitä epämääräistä turhauttavaa loikkimista, kun ori menee hormonihöyryissänsä siellä ihan sekasin, kun toinen hevonen tuli lähellekkään. Ärsytys oli valtaisa, koska Rikun kanssa hormonit ei oo ikinä ollut ongelma. Ja koska tämä ongelma on ilmeisesti ainoastaan valmennustilanteissa, ei mulla oo mitään käsitystä miksi se puolen vuoden jälkeen on päättänyt alkaa kenkkuilemaan, vaikka samassa ryhmässä ollaan menty koko ajan.
Suoraan sanottuna ärsytti lievästi.

Matin kanssa mentiin taas koulua valmennuksessa ja se oli niiin ihana! Tehtiin ihan perustyöskentelyä, taivuttelua ympyrällä kaikissa askellajeissa ja Matti oli niin niin rento ja hieno ja liikku hienosti. Ei voinu ku olla ylpeä pikkuruunasta.

No lauantain vietin sitten taas vaihteeksi kaupoilla, kun etsiskelin Rikulle uusia kuolaimia kankiin (edellinen kankikuolain painoi poskiin, en muista olenko aikaisemmin mainunnut). No päädyin ostamaan sitten ohuemman kolmipala bridongin aikaisemman oliivinivelen tilalle ja uutena kankena on melko ohut suora kaareva kuolain pidemmällä varrella. Ratsastamaan en lähtenyt kuitenkaan, kun olo oli sen verran huono, mutta harjailin pojat kuitenkin ja soviteltiin Rikulle taas uusia kankia suuhun.

Tänään sitten kävin testailemassa pellolla miltä poika tuntuu uudistetulla varustuksella (tarkoitus siis oli läpiratsastella rauhassa, kun kerran ei taas meinaa valkuissa keskittyä). Tänään oli myös aluekisat ja mentiin sinne keskenkaiken, niin tallilla pörräsi paljon vieraitakin hevosia ja ajattelin, että Riku ottais siitä taas pulttia, mutta ei.. Kertokaa mulle mitä ihmettä tuon hevosen päässä oikein liikkuu, koska se oli aivan MAHTAVA ratsastaa tänään! Pysyi avuilla koko ajan, oli kevyt suusta, toimi melkein pelkillä painoavuilla. Vaihdot oli mielettömän hienoja, samoin ravi oli lennokkaampaa ja rauhallisempaa kuin pitkään aikaan. Laukka pyöri kevyesti ja ei siitä voinu ku nauttia, kun se oli niin ihana. Vaikka siinä pellolla pyörikin samassa valmennusryhmässä oleva hevonen seurassa, johon Riku erityisesti aina pöllöillessään kiinnittää huomiota. Nyt ei välittäny ei sitten yhtään. Ei edes vilkaissut siihen suuntaan kuin käynnissä muutaman kerran. Enkä muista koska viimeks olisin pystynyt tekemään pohkeenväistöä niin, että pää pysyy alhaalla JA takajalat polkee hyvin ristiin - yleensä se on joko tai.

Monta kertaa miettiny sitä, jos kaikki se pöllöily johtuis varusteista, lihaskivuista, mun ratsastuksesta, mutta nyt oon tullut siihen tulokseen, että se vika on korvien välissä. Varusteet on nyt niin sopivat kuin voi olla, kun kuolaimet on kunnossa ja satula. Lihakset ei voi olla kovin jumissa, kun tänään hevonen taipuili kuin kuminauha, eikä mun ratsastuksessa voi olla niin isoa vikaa, kun se hevonen kerran toimii. No vianhan ei tarvi olla suuri kun se on korvien välissä.
Toivottavasti menis vaan mahdollisimman pian ohi, ettei valmennustunnit mene aina siihen, että keskityn siihen että Riku ei hyppää kenenkään niskaan tai heitä mua selästä.

Prrrrrrr... ärsyttää!

Ainiin, munhan tosiaan piti kertoilla myös siitä Luddella ratsastuksesta. Noh ekan kerran kun menin sinne selkään niin sehän testaili mua oikein urakalla; kaikkea piti mukamas pelätä ja jos vähän komensi niin heti tuli pukkia. Mutta heti, kun se usko, etten mä usko että ne kavalettipalat siinä kentän vierellä syö sen niin johan alkoi koko tyttö kulkea eri tavalla. Ei enää kyttäillyt yhtään mitään, mutta jäykkähän se oli kun ei oo hetkeen liikutettu. Keskityttiin siis ekalla kerralla vaan siihen että liikutaan eteenpäin kunnolla.
Toisella kerralla äiti oli siinä huutamassa meille, mutta huusi aika huonosti, mokomakin. Kuitenkin tehtiin vähän väistöjä ja ympyrällä asettelua ja taivuttelua ja semmosta, muutamia yksittäisiä vaihtoja kanssa, mutta kunto ei oo nyt niin hyvä niin ei kovin pitkään ja rankasti viitti mennä. Äiti on nyt ratsastellut Luddea, että se saadaan vähän laihtumaan ja kunto nousemaan. Omistaja on ilmaissut, että sillä saa kisatakkin jos tahtoo, niin kun nyt ei kerran vielä ens keväänä saada varsaa, niin aattelin jos otetaan Luddeli mukaan kisatiimiin sitten. Kivahan se olis jos vähän kokeneemmalla hevosella pääsisi kisoihin kokeilemaan. On se kyllä niin erilainen ratsastaa kun mun pojat, että vaatii vähän totuttelua :D

Äiti on nyt saanut Bronciksenkin laihtumaan ja liikuttelee sitäkin nyt kanssa, niin ei sitä tiedä jos Broncallakin pääsisi vielä koulukisoihin!