Aluevalmennus

Noniin nyt jos jaksaisi selostaa aluevalmennuksen tapahtumia.

Elikkäs perjantaina tuttuun tyyliin Ypäjälle ja vaikka kuinka ilmotetaan että ei olla tulossa ihmisten aikaan niin tallin ovet lukossa. No ei kun talonmies paikalle ja pojat karsinoihin ja itse kohti hotellia nukkumaan.

Lauantaina sitten piti olla heti yhdeksältä pirteänä tunnilla. Riku tuntu alkuverryttelyssä melkein vähän laiskalta ja jossain oli joku jumi, kun taivuttelu oli vähän tuskan takana. Itse tunnilla tehtiin avoa ensin käynnissä ja sitten ravissa kulmiin aina neljäsosatakaosakäännös käynnissä. Riku ei tahtonut etenkään käynnissä malttaa millään pysyä linjalla, vaikka taivutus ja ristiinastunta olikin parempaa kuin aikoihin. Saatiin ne linjatkin sitten kuntoon ja muutaman kerran päästiinkin ihan suoraan. Kulmien käännökset onnistu lähes poikkeuksetta aivan mahtavasti, Anukin kehui oikein paljon kun tuli hyviä askeleita. Ravissa ei sitten enää ollut edes sitä linjalla pysyminongelmaa, kun tuolle otukselle kaikki on aina helpompaa mitä lujempaa mennään (kai?). Tai sitten se on siitä, että justiin kotivalmennuksessa ennen aluevalmennuksia mentiin avoa keskihalkaisijalla taivutusta vaihtaen.

Mulla on nyt taas kehittyny joku istuntaongelma ravissa. Zaldin ja Globuksen satuloissa siis kallistuin niin pahasti vasemmalle, että jään jotenkin aina jännittämään edelleen alaselkää ja oikeaa reittä, jolloin pohje irtoaa kyljestä ja hevonen jännittyy, mistä seuraa että siellä selässä on entistä vaikeampi istua. Aina pätkittäin istuin ihan normaalisti ja sitten yhtäkkiä alan jännittää. Laukassa ja käynnissä ei mitään ongelmaa, mutta se hemmetin ravi.. Rikulla kun ei muutenkaan mikään pieni ravi ole.

Eniveis jatkettiin avojen jälkeen ihan ympyrällä reipasta ja rentoa ravia ja nosteltiin vastalaukka ja vastalaukkaa sitten ympyrällä. Rikardo oli edukseen ja aina niin helpot vastalaukat ei tuottaneet ngelmia nytkään (vaikka kuskin paino meneekin välillä väärälle puolell, hups). Toisin sanoen, hieno tunti, hienompi hevonen. Ei yhtään pelleillyt niinkun kotona vaan oli oma malttamaton ja työhönkeskittyvä itsensä.

Matti oli siis poikkeuksellisesti seuraneitinä (hehheh) mukana ja illalla mentiin sitten poikien kanssa maastoilemaan. Hyppäsin Matilla muutamia pieniä tukkeja maastoestekentän laidalla, bankettia, molemmat portaat ja metsästä jonkun tukin. Äiti sitten hyppeli Rikulla samoja. Pojat oli niin tyytyväisiä ja olin ylpeä Matista kun se uskalsi niin hienosti mennä, ainoa missä epäröi oli pieneen ylämäkeen tuleva tukkiokseri, mutta hyppäsi sen Rikun perässä todella hienosti.

Sunnuntaina sitten taas aamusta tunnille ja harjoiteltiin sulkuja ja vaihtoja. Taas sitten kun ekan kerran tultiin käynnissä sulkua vasemmalle, minä jään pitämään ohjista liikaa, kun oon jo tottunu että se aiheuttaa valmennuksessa ongelmia. No Rikuhan ei yhtään tykkää jos suuhun jäädään kiinni ja kun tuota virtaa oli muutenkin vähän turhan kanssa niin jään entistä enemmän suuhun kiinni. No herra sai tarpeekseen ja ilmoitti nousemalla pystyyn, että ryhdistäydy nainen siellä. No sittenhän sitten kusi muisti, että ohjasta pitää iroittaa välillä ja kun sen muisti niin sittenhän herra meni ihan mallikkaasti sulkua (tosin kävelemisestä ei meinannu tulla mitään, mutta se nyt onkin Rikun mielestä ihan turha askellaji). Mä en vieläkään tajua miten mulla voi olla kouluhevonen, joka ei millään malttais kävellä vaikka kaks vuotta ollaan sitä jo harjoteltu, että sitä on pakko tehdä.

Vaihdot sujui kanssa hienosti, kun kuski muistais vaan laskea askeleet ja pyytää oikeassa kohdassa, kun Raarattihan tekee vaihdon just siinä missä pyydetään vaikka jalat olis missä asennossa. Siitähän seuraa että etupää ensin takapää jäljessä. Huono juttu. Puolipidätteetkin vähän katos, kun ponipoika kuumuu vaihdoista, mutta silti ihan siivoja suorituksia saatiin aikaan. Toinen hyvä tunti peräkkäin. Jäi itselle hyvä olo vaikka itte tehn virheitä enemmän kun laki sallii, mutta se on lohduttavaa tietää että ainakin hevonen osaa!

Amatsonilla mentiin sitten maneesissa koulua ja kun siellä oli 120cm korkeita esteitä joiden seassa mentiin, niin aina kun pääy-ympyrällä mentiin laukassa kohti estettä niin ruuna vetää aivan innoissaan kohti estettä! Minä kauhuissani siellä selässä kiskon toiseen suuntaan. En ihan koulusatulalla ja -jalustimilla lähde noin isoja hyppimää (tai muutenkaan vielä ainakaan). Vähän oli edellisen päivän hyppelöiden jälkeen jäykkä niin ei kovin kauaa menty, olin vaan iloinen, että päästiin maneesiin taluttamatta, se oli meille jo iso voitto!

Hyvä viikonloppu oli kokonaisuudessaan, vaikka kotimatka Sjoelle asti olikin vähän ahdas ja puuduttava. Lisäilen videota noista koulutuneista, kunhan pääsen kotiin omalle koneelle.

Seinäjoella pojat on olleet melko laiskoja. Ilmeisesti kun tarhausajat muuttuu yhtäkkiä siihen että ollaan yli 12h päivässä pihalla isolla laitumella niin nuoki kaks väsyy. Ihan naatteja on olleet ratsastaessa molemmat. Tänään en millään päässyt selkään, kun on ollu jostain syystä tosi huono olo. Pojat sai siis vaan venyttelyn tänään, kun Matin kanssa päästään huomenna estevalmennukseen lähitallille niin ei sitä aivan kylmiltään sinne voi viedä. Tulipahan venytettyä sitten molemmat, vaikka oma olo ei siinä yhtään parantunut, melkeinpä päin vastoin.

Tulipas ärsyttävän töksähtelevää tekstiä. Ei voi mitään, kun yrittää silmä ristissä kirjoittaa, antakaa anteeksi!