Hups

On taas tuo päivittely jäänyt, johtuen pienistä vastoinkäymisistä ja nyt olen viimeisen viikon hoitanut sairasta poikaystävää. Eilenkin vietettiin päivä sairaalassa, mutta nyt alkaa olla jo voiton puolella.

Ypäjän kisaviikko meni aivan täysin persiilleen - kuten ne jotka kipasta tuloksia ovat katselleet ovat varmaan huomanneet. Riku sai päähänsä, että kisoissa ei tarvitse kuunnella ratsastajaa ja se on nyt testannut mua mitä erikoisemmilla keinoilla viimeset kaksi viikkoa. Mm. kisoissa jumitti alkupysähdyksiin, ei tehnyt lisättyä, hyppi takajalkojen ympäri, ei mennyt sivulle, ei pysähtynyt, hyppi ja pomppi ja veti ja nypläsi päätä. Ei ollut mitään kipuja missään, tarkastettiin moneen kertaan. Herran ilmeestäkin näki että ihan puhdasta kettuilua oli.

Noh sitten tehtiin turha päivän reissu Seinäjoelle, Ludden kiima kun ei edennyt edes kiimapiikistä ja nyt ei päästy ultraamaan uudestaan, koska koppi on mulla ja kotona yhdellä varsalla on joku infektio, jonka takia en Rikua voisi edes kotiin viedä ja äiti ei voi ultrata koska koppi ja vetoauto on mulla käytössä.

No ei siinä mitään sillon tultiin torstaina takaisin niin, että ehdin valmennukseen, mutta olin silti myöhässä ja Rikun kanssa valmennus jäi väliin. Matin kanssa sen sijaan ehdin estevalmennukseen. Tehtiin puomiharjoituksia, pitkä suora puomeja joiden päässä lopulta ristikko. Ravissa tämä tehtävä meni täysin mallikkaasti, mutta laukassa Matin pinna ei kestänyt yhtään, rupesi vaan hyppimään sivulle ja peruuttamaan melko rajusti. Kesti melko kauan että sain edes jonkun näköistä laukantapaista askellajia tultua suoralle. Muiden jo lopettettua harjoituksen meidän piti vielä hetki vääntää ennenkuin Matti suostui laukkaamaan rauhassa linjalle.

Seuraavana päivänä oli sitten Rikun kouluvalmennus ja ohjelmassa sulkutaivutus. Tultiin niin, että piti kääntää lävistäjälle ja siitä taivuttaa sulkuun, niin että tultiin suoraan lävistäjää sulkutaivutuksessa, käännettiin kulmaan sulussa ja tultiin lyhyt sivu vastataivutuksessa. No okei oikealle sujui ihan ok, mutta sitten tuli vasen kierros. Ensimmäinen kerta ok, enemmän piti olla taivutusta ja paremmin irti ohjasta. No mullahan ei ollut raippaa eikä kannuksia mukana ja Riku päätti ettei ymmärrä enää mitä halutaan -> alkoi tunkea takapäätä oikealle heti kun pyysin taivutusta vasemmalle. Loppupätkän tuli jo ihan nätisti. Seuraavalla kerralla ei mitään, hyppii vaan paikallaan ja örisee. Pyysin lainaksi raippaa, että saan kerrottua että haluan sen väistävän takapäätä, näpäytin kerran niin ei kun tämä vaan loikkii enemmän. Napautin toisen kerran ja Riku jäi taas hyppimään, pyysin eteenpäin ja samantien kun pyysin tiesin että se hyppää pystyyn (Riku on hirveän ennakoitava, ilmoittaa selvästi kun aikoo tehdä jotain kummallista ja sen tuntee selkään). No herrahan hyppäsi pystyyn, paljon rajummin kuin normaalisti, mutta pysyin selässä, mutta kun katsoin alas näin varjosta että se alkaa kyykistyä ja tiesin että nyt tulee hyppy. Riku on tätäkin harrastanut ennen että hyppää pystyyn ja siitä hyppää eteenpäin ilman että etujalat käy maassa ennen hypystä laskeutumista (sekava selitys tiedän).
No hyppyhän sieltä tuli, mutta paljon rajumpi kuin odotin, ei Riku koskaan noin valtavana sitä oo tehnyt. No multahan meni tasapaino kun en ollut varautunut ja kun herralla jalat osui maahan valahdin kaulan oikealta puolelta jaloilleni maahan. Hyppäsin takasin selkään ja kaikki naureskeli kun niin isosta loikasta tulin jaloilleni. No palautin raipan ja kiitin lainasta ja kokeilin uudestaan. Ei ehkä kaikkein mallikkain sulku mutta selvää sulkutaivutusta tultiin. Hevosta kiukutti ja yritti vielä tyhmäillä mutta kun vähän jalalla muistutti niin piti taivutuksen.

Sitten tultiin samaa laukassa, no problem, kunnes tuli lyhyelle sivulle ja piti tehdä suoristus ja vaihto. Ensimmäinen vaihto sellanen samanlainen jättiloikka, kun Riku on pari kertaa tehnyt kun sille iskee uhmaikä. Pysäytin heti ja otin heti uuden vastalaukan ja tein vaihdon ikään kuin kaatamalla Rikun sisään ja kaula sen verran linkkuun ettei se pysty hyppäämään. No pari kertaa se vaati, mutta tajusi ettei saa vaihtaa hyppäämällä (eikä siis ihan pientä loikkaa tee vaan se tuntuu selästä siltä niinkuin pukittaisi, jos Riku ei olisi niin tasainen niin sieltä tulisi alas rymisten). Sulut tuli laukassa varsin nätisti ja lopputunnin se sitten käyttäytyikin. Eikä vieläkään ollut mistään kipeä, tarkistin lihakset, jalat, suun, kaiken mitä keksin. Tiiän, että tuo kokeilu on nyt omaa vikaa, koska olen viime vuoden aristellut kisoja ja päästänyt Rikun menemään vähän omia aikojaan ja nyt kun olen ruvennut vaatimaan enemmän niin tää testailee rajojaan.

Ja mistä tiedän, että tämä on Rikun suunnalta ihan puhdasta kettuilua?

Koska se on tuon pystyynhypyn jälkeen ollut enkeli. Se on koko tämän viikon mennyt niin niin mallikkaasti, keskiviikkona harjoiteltiin sarjavaihtoja 4:n välein, torstaina ja perjantaina valmennuksessa tehtiin puolipiruetteja, vaihtoja ja sulkuja ja Riku teki kaiken niin kevyillä avuilla ja helposti ja en muista koska se olisi ollut yhtä hyvin irti ohjista ja helppo ratsastaa. Toivon hartaasti, että nyt se mun testaaminen loppuu edes hetkellisesti, kun rupes jo itteltä menemään toivo siinä kun toinen ei tee niinkuin pyydetään.

Mattikin oli aivan superhieno estevalmennuksessa. Kävin edellisenä päivänä maastossa juoksuttamassa sitä ja hypytin maastakäsin muutaman pienen maastoesteen mitä se on pelännyt aina maastossa ollessamme. Ensimmäinen oli sellainen missä on muovitynnyreitä (valkosia ja vihreitä) kumossa ja takana valkoinen portti jossa kukkia. Kielsi kaksi kertaa mutta sitten meni yli ongelmitta. Toinen oli peltitynnyreistä tehty este, joka olikin sitten paljon pelottavampi. Hetken se vaati malttia näytellä Matille sitä estettä, mutta sitten siitäkin mentiin yli niin mallikkaasti ja sen jälkeen ei pelätty enää ollenkaan mitään. Hypytin kerran vielä peltiesteen yli ja sitten mentiin vaan kävelemään poluille rauhassa.

Seuraavana päivänä estevalmennuksessa harjoiteltiin taas puomeja, tällä kertaa oli ympyrän kaarella 3 puomia ja siitä tiukka (joku 90° kulma) puomisuoralle. Matti oli todella hieno koko tunnin, kerran vaan lähti hyppimään sivulle kun nosti väärän laukan, mutta ei pysähtynyt kertaakaan. Nyt on tällä viikolla saanut olla niin ylpeä molemmista pojista!

Pahoittelen sekavaa tekstiä, mutta tässä on nyt lyhyesti purettu kahden viikon turhautuminen ja kaikki muut epämääräiset tunteet ja tyytyväisyys, että nyt taas hevosetkin toimii niinkuin yleensä, eikä kummallakaan ole mitään hätää.