Klippausta ja tuuppausta

Huhhuh taas millasta viikkoa on pukannut, tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Opiskelut vie liikaa aikaa harrastukselta.
Olin sopinut äidin kanssa, että meen Seinäjoelle poikkeamaan viikonloppuna ja torstaina tuli postista ilmoitus, että mun tilaama klipperi on tullut. Suunnitelmana sitten operaatio klippaus lauantaina ennen kun lähden ajelemaan.
Klippaukseen päädyttiin, kun Rikuparka kun nyt 7 vuoden Suomessa elon jälkeen on tajunnut että talvella on kylmä ja päätti kasvattaa sellaisen talviturkin, ettei sen kanssa ole kunnolla pystynyt tekemään mitään, kun toinen meinaa paahtua hengiltä.Nipsu taas on tyypillinen pihatossa kasvanut varsa ja kyllä osaa huolehtia omasta karvoituksestaan. En ole ikinä ennen joutunut hevosiani klippailemaan, joten nyt oli ensimmäinen kerta ja en kyllä erityisemmin lämpeä touhulle, mutta täytyy myöntää että näin viikon kokemuksella on kyllä helpottanut elämää.

No kuitenkin siihen lauantai aamuun... Klipperi oli tuliterä, mutta terät ei leikkaa, missä vika? Kokeiltiin molempia teriä ja sama juttu, ei leikkaa, jättää raitoja. Katselin, kun kaveri paiseili klipperin kanssa ja yksi kohta vaati 7-10 vetoa ennenkuin kohta oli karvaton. Kun päästiin puoleen väliin hevosta oli aikaa kulunut jo lähes 1,5h ja kaverin piti suunnata töihin ja mun piti sinne Seinäjoelle lähteä, joten tarhaan vietiin puoliksi naku hevonen. Soitin sitten tallikaverille, että saadaanko klipperi lainaan että voitaisiin sunnuntai iltana kyniä toinenkin puoli.Onni on ihanat tallikaverit!

Seinäjoen reissulla pääsin ensimmäistä kertaa Donitan selkään, kun neitiä on ratsastettu se suurinpiirtein kuukausi vasta (on siis jo 5v mutta varsoi. Ihana pikkuvarsa valitettavasti menehtyi parin kuukauden ikäisenä). Hieman voimaton ja tasapainoton nyt luonnollisesti oli, mutta kyllä siitäkin tulee vielä kiva ratsu. Oli luonteeltaankin muuttunut jotenkin miellyttävämmäksi. Viimeksi kun Donita oli mun luona Tampereella astutettavana, niin muistan vaan etten tullut neidin kanssa ollenkaan toimeen.

Sitten takaisin siihen klippaukseen, eli sunnuntaina iltana saatiin Rikulta toinenkin puoli ajeltua ja sitten oli vuorossa operaatio Nipsulle vauhtiraita. Vähän jännitin mitähän herra herkkis tuumaa klipperistä, mutta se ei ollutkaan niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa, oli että herra oli sitä mieltä, ettei hänen etujalkojensa väliin mennä saatika sitten oikeaa takajalkaa ajella! Pään läheltä sai kyllä ajella, mutta auta armias kun niitä kinttuja lähestyi. Kuitenkin Nipsukin pääsi osasta karvoistaan.

Sitten päästään niihin meidän tuuppauksiin. Nipsun kanssa ollaan nyt harjoiteltu laukannostoja käynnistä ja jätkä aika nopeasti hoksasi idean ja lopulta innostui sen verran, että tuli muutama vähän turhan lennokas nosto. Ollaan nyt myös paljon treenattu ihan tasaisesti tuntumalla kulkemista, kun Nipsu on aina ollut melko herkkä suustaan, eikä ole tahtonut sietää "kunnon" tuntumaa. Kunnon tuntumalla en tarkoita mitään kiskomista ohjista, vaan sitä tilannetta, kun hevonen tukee ohjaan ja liikkuu kunnolla takaa eteen. Mulle on nyt lattareiden jälkeen tullut selkeä visio siitä miten Nipsua pitää ratsastaa ja kuinka paljon siltä voi vaatia. Nipsukin on kasvanut henkisesti ihan hirveästi tässä viimeaikoina ja on jotenkin vaikea uskoa, että siinä on sama eläin kun sillon kun ensimmäistä kertaa kiivettiin selkään.

Kuvituskuva kesältä.

Rikun kanssa ollaan oltu tylsiä ja treenattu vastalaukkaa, vastalaukkaa, vastalaukkaa ja vielä kerran vastalaukkaa. No okei yksi päivä tehtiin vähän sarjavaihtojakin (ensimmäistä kertaa oikein laadukkaita 2. välein vaihtoja!), mutta pääasiassa ollaan treenattu tulevan sunnuntain kilpailuharjoituksia varten. Ohjelma on sama, joka ollaan nyt varmaan jo sen tuhannen kertaa ratsastettu läpi; HeA:10. Nipsunkin menin ilmoittamaan B-merkin ohjelmaan, joka on nyt toinen heB ohjelma jonka ratsastan Nipsulla kisoissa. Ensimmäinen mentiin Niihamassa ja siihen asti mentiin hyvin, kunnes toisessa laukassa Nipsu päätti sisääntuloaukon kohdalla käydä aitojen ulkopuolella.

Tällä hetkellä molemmat tuntuvat melko kivoilta ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kuskikin saa päänsä kuntoon ennen kisoja, eikä stressaa kuin viimeistä päivää. Lauantaina on onneksi valmennukset, niin viimeistely tapahtuu valvovan silmän alla.

Ainiin! Olenhan mä käynyt tässä välissäkin Valtteria (Broncan vauva) ja Enniä moikkaamassa. Enni on kyllä tehnyt mieletöntä työtä Valtterin kanssa. Aina kun siellä käy on varsa mennyt valovuosia eteenpäin. Sillä on kyllä ilo ratsastaa, on ihan kuin ilmetty äitinsä :)

Hei olen Emma.

Aloitetaas alusta. Jätin blogin kirjoittamisen pari vuotta sitten, siitä yksinkertaisesta syystä että aika ei riittänyt ja Rikun kanssa lähinnä vaan höntsyiltiin maastossa.

Nyt Nipsun tulon myötä harrastaminen on taas aktivoitunut ja valmennuksissa ja kisoissa ollaan käyty ja tullaan käymään ahkerampaan tahtiin ja tavoitteet on korkealla. Kirjoittamista riittäisi! En nyt ihan joka treenikerrasta kykene päivittelemään, mutta jos edes kerta viikkoon saataisiin vähän treenipyräyksestä väännettyä. Ei tarvitsisi aina soittaa äidille, kun haluaa hehkuttaa hyvin menneitä treenejä (minä eilen yhdeksältä illalla soittelin äidille, kun Riku oli kiva) tai purkaa huonosti menneitä treenejä.

Mikä tässä parissa vuodessa on muuttunut? Aika monikin asia. Sekä Matti, että Bronca laukkailevat vihreämmillä laitumilla, Sepeltä puuttuu nykyään lähes kaikki etuhampaat. Sain opiskelupaikan. Parisuhde sentään on säilynyt ennallaan. Riku on kasvattanut nyt ensimmäistä kertaa talvikarvan ja se näyttää naurettavalta. Nipsu ei enää ole vain joku etäinen "sitten joskus" asia, vaan konkreettinen osa jokaista tallikäyntiä. Tallille on rakennettu maneesi. Löydettiin aivan ihana valmentaja, jonka opastuksella ollaan molempien liikkeiden laatua saatu parannettua huimasti, vaikka Rikun kanssa tavallaan mitään "uutta" ei olla opeteltu.

ensimmäistä kertaa varsan selässä!

Kaiken kaikkiaan asiat rullaavat ja me treenataan takapuoli hiessä, että saadaan Nipsu ikäluokkakilpailuihin ja Riku takaisin isoihin kisoihin ensi keväänä!

Höntsyilypäivä

Hippasen on jäänyt tämä blogin kirjoittaminen kahdesta syystä:

A: Mitään jännää ei oo tapahtunu, poikien kanssa on kouluiltu, maastoiltu, irtojuoksuiltu, kävelty, päästelty, hyppäilty ja leikitty heppakuiskaajaa, mutta ei siis mitään erikoisen jännää. Peruspuurtamista.

B: Vapaa-aika on aikalailla nollissa nyt kun susikoira on taas talossa. Työpäivien pituudet vaihtelee 5-12h:n välillä niin se vapaa-aika mitä on menee koiran kanssa touhuamiseen, hevosiin tai sitten oon vaan niin tolkuttoman väsyny etten saa aikaseksi mitään järkevää ja nukun päikkäreitä.

Mutta on mulla iloisiakin uutisia! Bronca synnytti oikein komean terveen pikku orivarsan Vallun, josta en nyt vielä kuvia ole ottanut mutta kävin vauvaa moikkaamassa ja se on kyllä sellanen pehmolelu että huhhuh! Tämä on nyt sitten meidän ensimmäinen PRE-varsa, mutta epäilenpä että jää meille, varmaan jossain vaiheessa ainakin myydään poies.

Ja koska mulla ei siis ole tekemistä eikä elämää niin teen siis haasteen, jonka Karin antoi. Tosin samanlaisen tein jo aikaisemmin, mutta kun kysymykset on eri ja muutakaan kirjoittamista tänne ei ole valokuvienkin puuttuessa niin tehdään nyt, etten ihan unohdu sohvan pohjalle :)

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.
Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata.
Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.


1. Miten päädyit viimeisimpään hevoseesi, miksi juuri se?
- Mikähän noista nyt on viimeisin? Nipa on periaatteessa mulle tehty, mutta se on kuitenkin äidin joten varmaan sitten viimeisin on Matti.Matin otin kun kävi raasua sääliksi ja halusin toisesta eroon.

2. Minkä tyylinen on asuntosi/ oma huoneesi?
- Tälläinen kivankokoinen kaksio, jossa pitäisi tehdä pinta-, keittiö- ja kylppäriremppa. Ensimmäinen koska jääkaappi seisoo tällä hetkellä keskellä keittiötä koska se ei mahdu edelliselle jääkaapille tehtyyn aukkoon (niin kapeaa ei valmisteta vissiin enään) ja muut ihan vaan sen takia että minä tahon.

3. Mitä täytteitä laitat Fantasia-pitsaasi?
- Oon varmaan tylsä mutta kinkku ananas on parasta!

4. Kesäisin kuva jonka olet itse ottanut?
- Olipa vaikia valita, mutta tästä nyt tykkään itse eniten. Otettu joskus sillon kun enemmänkin jaksoi riehua kameran kanssa.

5. Mikä on suurin (realistinen) haaveesi?
- No höh, epärealistinen olis ollu kivempi. Suurin varmaan oma perhe, mutta hyvänä kakkosena tulee sellanen ihana iso omakotitalo jossa on ihan järjettömän isot ikkunat (tai lasiseinä varmaan ehkä paremmin kuvastaa) olohuoneessa ja jota saa sisustella kivasti.

6. Kerro kolme ominaisuutta, joita itsessäsi arvostat.
- Tää on kyllä todella vaikea ja nyt pitkän pähkäilynkään jälkeen en vaan keksi mitään, koska ne jotka keksin kuulostaa liian omahyväisiltä ja ärsyttäviltä.

7. Kerro normaalista tallipäivästäsi! Jos olet tallinomistaja/ -työntekijä, kerro tallisi päivärutiinista.
- Normaalisti liikutan ensin Rikun ja sitten vasta Matin. Molempien kanssa ennen ratsastusta perus harjaus ja suojitus yms yms. Rikun kanssa yleensä vielä jalkojen venyttely. Liikutuksen jälkeen uusintaharjaus ja molemmat venyttelen. Riku pääsee rankemman liikutuksen jälkeen yleensä vielä hetkeksi kävelykoneen kautta jalkojen letkutukseen ja solariumiin.

8. Mikä on hassuinta tai mieleenpainuvinta mitä olet kuullut hevosista tietämättömän ihmisen sanovan liittyen hevosiin?
- Se kun Mattia luultiin kaksivuotiaaksi ravuriksi kun olin sen kanssa maastolenkillä :D

9. Mitä arvostat hyvässä blogissa?
- Mielenkiintoisuutta. Olen vähän laiska lukemaan mitään blogeja, niin sen täytyy olla todella monipuolinen ja kiinnostava että jaksan lukea.

10. Kerro tyypillisestä vapaapäivästäsi!
- Mikä vapaapäivä, ei mulla sellasia oo? No nyt töiden kanssa yleinen vapaapäivä menee siihen että vietän sen tuon miehen kanssa, kun se on kesän töissä eri paikkakunnalla niin nähään aika harvoin. Mutta normaalisti se menisi siinä että tekis jotain ekstraa elukoiden kanssa ja siivoaa.

11. Mitä odotat?
- Perjantaita

Pohdiskelua kisaamisesta

Olen tässä viimeaikoina miettinyt vähän, että miten teen nyt tuon kisaamisen kanssa, kun ensin suunnittelin että nyt tänä vuonna kisataan ahkerasti ja pyritään starttaamaan vaativaa A:ta syksyllä. Nyt en oikeastaan enää tiedä haluanko todella sitä. Kaikenlainen motivaatio kisaamiseen ja kisoihin harjoitteluun puuttuu täysin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, viimeksi pari päivää sitten tehtiin Rikun kanssa sarjavaihtoja kahden askeleen välein (olinko muuten hippasen ylpeä pikku-ukosta!) ja jatkuvasti pyrin sitä viemään eteenpäin ja opettamaan uusia asioita, mutta kisainto vaan puuttuu.

Monta vuotta olen halunnut kisata ja kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista ja päästä joskus MM:iin tai edes johonkin arvokisoihin. Kuitenkin kiertämään Eurooppaa ja kisailemaan siellä. Viettämään jonkin vuoden ulkomailla groomina. Tässä nyt jonkin aikaa pähkäiltyäni olen tullut siihen tulokseen, että en halua tätä sittenkään. En pidä siitä millainen ilmapiiri joka koulukisoissa missä olen ollut on, en tykkää nykyisestä arvostelulinjasta joka keskittyy pelkästään virheisiin enkä halua ottaa paineita siitä että olen näin "vanha" ja tavallaan ikätasoani jäljessä. En jaksa stressata sen vuoksi ja nyt olenkin päättänyt etten enää halua kisata aktiivisesti. Kisailen mielelläni silloin tällöin omaksi ilokseni ja tietty nuorten kanssa sitten käydään kaikenmaailman Racingit sun muut läpi, mutta en tahdo kuluttaa aikaani siihen että pyrkisin verenmaku suussa johonkin arvokisoihin.

Enemmän huomaan nauttivani tuosta hevosten kouluttamisesta ja sillä linjalla jatkan. Jossain välissä voisi sen ratsuttajatutkinnonkin hankkia ihan virallisesti ruveta ratsuttamaan noita otuksia sivutoimisesti. Vaikka Riku kisahevoseksi hankittiin niin sehän ei meiltä lähde mihinkään vaikka en sillä kisaisi ja minähän aion tehdä siitä GP tasoisen, mutta en tahdo siitä jonkin tietyn aikavälin tavoitetta, vaan sinne edetään omaa tahtia ilman paineita. Kuitenkin se treenaaminen vie ihan tuhottomasti aikaa jos haluaa tosissaan kilpailla ja minä taas haluaisin aikaa opiskella ammattiin, saada joskus perheen ja viettää perheen kanssa aikaa. Sen nyt olen aina tiennyt että hevosista en halua ammattia vaan haluan pitää sen harrastuksena.

Kaikki lähti siitä kun viime syksynä treenattiin todella kovasti kaikkiin kisoihin. Valmennuksissa käytiin monta kertaa viikossa ja aikataulut olivat kamalan tiukat ja jos jokin ei mennyt niinkuin piti, se rasitti hirveästi. Silloin huomasin aina välillä vähän inhoavani ajatusta tallille lähdöstä, kun se tuntui jotenkin pakkopullalta. Ajattelin sen olevan joku ohimenevä juttu, mutta kun tuossa talven ja kevään aikana tajusin jotain kun tiesin, etten kisoihin tule menemään hetkeen ja tehtiin ihan täysin oman fiiliksen mukaan ja tallinvaihdonkin jälkeen valmennusmäärä tippui kerran viikkoon ja nyt kun ei ole koppia, en ole käynyt valmennuksessa ja hevosetkin oli pois kotoa kuukauden verran. Nyt kun pojat tuli takaisin niin nautin taas tallille menemisestä ja siellä touhuamisesta. Se tunne oli hetken kadoksissa ja nyt kun tätä päätöstäni kisailun lopettamisesta olen hautonut ja tehnyt lopulta päätöksen, niin olo on kauhean helpottunut, kun ei enää tarvitse yrittää niin kovaa, vähän kun perfektionisti olen.

Nyt ratsastaminen on taas kivaa ja olen paremmin jaksanut keskittyäkkin siihen että miltä hevoset tuntuvat tarvitsevan ja nekin ovat olleet jotenkin selvästi tyytyväisempiä. Molemmat ovat olleet aivan mahtavia ratsastaa viimeiset pari viikkoa ja muutenkaan en yhtään välttele enää tallille lähtöä.

Kuulumisia ja haaste

Jotenkin tuntuu aivan mahtavalta päästä taas talleilemaan, vaikka sen teenkin työn takia vasta kymmenen aikaan illasta, mutta toistaalta näin se meni sillon kun asuin kotona ja hevoset omassa pihassa. Aina ratsastamaan vasta yöllä :D Täysihoitotallilla se vaan on outoa, kun olet ainoana paikalla ja saa touhuta ihan ittekseen, lallattaa tallissa.


Rikuttimen kanssa hypättiin pikkuristikkoa taas pitkästä aikaa ja jätkä alkaa pikkuhiljaa hoksata mistä on kyse! Ensimmäisten neljän jättiloikan jälkeen hypyt alkoi olemaan jo lähempänä "normaalia" ja ensimmäistä kertaa esteelle ei rynnätty, vaan mun annettiin jopa vähän säädellä laukkaa. Matinkin kanssa hypättiin jotain n. 80-90cm(?) sarjaa ja sieltäkin tuli pukkia taas kun oli niin kivaa tauon jälkeen loikkia.


Sitten Anniina (Täysiveristä elämää) paiskasi haasteella ja kun nyt ei noita kuulumisia sen enempää ole niin tehdäänpäs tämä :)


"Blogihaasteen sääntöinä on vastata 11 haasteen antajan esittämään kysymykseen ja sen jälkeen nimetä 11 haasteen ansaitsevaa blogia ja keksiä niille uudet kysymykset"


1. Parhain hevosmuistosi?
- Paras on varmaan se hetki kun Broncan kanssa tajusin ettei kaikki voi aina onnistua heti ja joidenkin asioiden eteen vaan täytyy tehdä enemmän ja kuinka tärkeää oma asenne on hevosten kanssa.

2. Suunnitelmasi/tavoitteesi hevosharrastuksessa?
- Noh, olishan se hienoa päästä MM:iin ja olympialaisiin joskus kisaamaan, mutta enemmän me omaksi iloksi touhutaan ja tavoitteena olisi edes joskus päästä radalle vetään GP ohjelmia Rikun kanssa.

3. Millainen ratsastaja ja hevostenkäsittelijä olet?
- Jämäkkä on varmaan aika kuvaava sana. Pyrin tekemään aika pitkälle hevosen ehdoilla, jos on esim. huono päivä osaan jo pysyä pois hevosen selästä enkä väkisin yritä vääntää jotain sarjavaihtoja jos huomaa että tänään ei onnistu.

4. Oletko pudonnut pahasti hevosen selästä?
- Joo, Broncan kanssa joskus maastossa talvella laukatessa se laukkasi ojaan ja tipuin jäiselle kyntöpellolle selälleni. Selkälihakset revähti melko pahasti, mutta eipä sen vakavammin ole tulut pudottua.


5. Lempi hevosrotusi?
- Hmm.. PRE kai kun niitä haalitaan :D aivan vallottavia ja semmosia koiramaisia.

6. Mitä hevosesi(/hoitohevosesi yms) syö?
- Peacemaker ja kivennäinen molemmilla ja heinää tietty

7. Lempivarusteesi?
- Pintelit. Niiden kääriminen on niin raivostuttavan ihanaa ja pakkomielteitä aiheuttavaa, kun ne pitää saada täydellisesti jalkoihin!

8. Miten paljon vietät päivässä aikaa tallilla?
- 1-5h riippuen mitä tehdään-

9. Mielipiteesi entisistä ravureista?
- Noh, nekin on yksilöitä, joten arvostellaan yksilöt erikseen. Yleisesti luppanoitahan nuo suurin osa mitä oon tavannu niin on.

10. Millainen on hyvä blogi?
- Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja monipuolinen.

11. Minkä vinkin voisit antaa kaikille bloggaajille?
- Ei pidä ottaa itteensä kaikkea mitä sanotaan, kannattaa vetää sen oman intuition mukaan. Mutta osata myös vähän ajatella sitä mitä kirjottaa ettei vahingossa tule päästelleeks jotain tyhmää.




Olen laiska enkä haasta ketään, kun niin monella tää on jo!

Nipattimen jännä reissu

Nonniin, Nipa vietti Lempäälässä muutaman päivän ja harjoiteltiin vähän isojen hevosten elämään, kun käytiin maneesissa vähän harjoittelemassa näyttelyjuttuja, seisottiin hoitopaikalla ja pestiin.

















Tuo vauva on aivan mahtavan rauhallinen ja se oppii todella nopeasti! Maneesia se ei pelännyt yhtään, eikä siellä olevia peilejä. Sekään ei haitannut, että siellä oltiin yksin vaikka muita hevosia olikin kentällä. Fiksu vauva. Outoa myöskin suorittaa tälläisiä alle 10min pikatreenejä, kun on tottunut omien kanssa touhuamaan vähän pidempään kerralla, mutta kun ei noita kakaroita voi kovin kauaa vaatia tekemään mitään.

Perjantaina olikin sitten jännä päivä, kun kävin viemässä kopin Teivoon josta äiti sitten haki kotiin uuden Espanjanelävän, josta olenkin jossain maininnut? Elikkäs laumaan liittyi aivan mahtava ja selkeästi Rikun naisversio, 2v PRE-tamma Donita.

Lauantaina sitten illalla suunnattiin Ypäjälle Kasvattajapäiville ja sunnuntaina aamusta oli 1v orit ja Nipsu heti toisessa ryhmässä. Junnu oli helppo letittää vaikka ekaa kertaa värkättiin, olis nuokin tahtonut ommella, mutta kun ompeluvärkit jäi kotiin. Esiintyi pieni hevonen myös ihan edukseen ja käyttäytyi asiallisesti niin kehän ulkopuolella, kuin sen sisällä. En musita arvosteluista enää hölkäsen pöläystä, muutakun että sanoivat että Nipa meloo, jota ihmeteltiin kun me ei kyllä sitä melomista nähdä vaikka kuinka yritetään kattoa (ollaankohan me vaan sokaistuttu kun on nini paljon noita jotka oikeasti meloo?). Nuorten hevosten III palkinto saatiin ja saatiin edes sitten ruusuke matkaan :)

Jes, huomenna lähden sitten hakemaan omat pojat takasin <3 Kävin niitä jo pikaisesti sunnuntaina moikkaamassa ja molemmat melkein kiipesi syliin kun tarhaan meni.

I'm back.

Todella paljon anteeksi tästä hiljaiselosta, mutta kun nuo hevoset ovat olleet veks ( ja ovat vielä yli viikon, yhyy) niin eipä päiviteltäväkään ole ollut ja tosiaan aikani olen viettänyt lähinnä nenä kirjassa tai töissä, niin sosiaalinenkin elämä on ollut aika lailla nollissa :D Muutaman kerran sortunut lähtemään kavereiden kanssa ulos, mutta aika hyvin saatu itsekuri pidettyä.

Valitettavasti vaan vähän pahasti tuntuu siltä etten saa kunnolla laskurutiinia vielä, että läpi päästäisiin, mutta ei lannistuta! Nyt mulla on ainakin tuo lukion oppimäärä silleen semihyvin hallussa, että vaikka ei natsaiskaan niin voi sitten vaikka mennä lukemaan yliopistoon vähän ylimääräisiä tai tehdä töitä ja ensi vuonna sitten mennä uudestaan. 

Tässä on kyllä parissa kuukaudessa tapahtunut tavallaan todella paljon. Listataan tälleen typerästi ranskalaisilla viivoilla!

-Töissä on ihan superkivaa ja siellä on lähtenyt sujumaan hyvin, viihdyn siellä vaikka työvuorot ovatkin vähän hankalaan aikaan. 

-Nipsu on menossa nyt sunnuntaina Kasvattajapäiville Ypäjälle, toivottakaa meidän pikku Nipalle siis paljon onnea! Pikkumies tulee muutamaksi päiväksi kyläilemään tänne niin pääsen vähän taluttelemaan ja hoitamaan sitä ennenkuin se lauantaina suuntaa sitten Ypikselle. Harmi että olen töissä, olisin niin tahtonut mukaan!

-Donita (eli meidän uusi 2v PRE-tamma) tulee Suomeen myös perjantaina ja jännää nähdä että mitäs siitäkin sitten tulee. 

-Löysin aivan järjettömän ihanan miehen (tai se löysi mut, en ole nyt ihan varma että kuinkas päin se nyt meni) ja tuntuu muutenkin siltä että se oma tasapaino on löytynyt. Muistakkaan koska olisi ollut näin seesteinen olo koko ajan. 

- Kauhea ikävä hevosen selkään, tuntuu todella oudolta kun ei pääse tallille ja on kamala ikävä mun poikia. Matin myymisellä ei ole kiire, kun en sitä ihan kenelle tahansa aio myydä ja kesällä pyritäänkin sitten vähän kisailemaan esteitä enemmän ja jos vaikka kenttääkin pääsisi kokeilemaan.

-Ludde on siemennetty Bretton Woodsilla. Haluttiin Zonik, mutta ei riittänyt siemeniä meille asti. Mutta ei Bretton Woods paha  vaihtoehto ollenkaan, jännä nähdä millainen varsa sieltä saadaan (jos saadaan) ensi vuonna.

Jaa, siinäpä taisi olla suurinosa, ehkä, kai. Tuntuu pikkaisen siltä, että kun on vaan päntännyt niin ei toimi tämä normaali ajattelu enää ollenkaan, miettii vaan fysiikan kaavoja. 

Mutta näin jatkuu vielä viime hetken paniikkilukemiset ja perjantaina sitten varmaan taas kuulee lisää jos ehdin ennen töitä käydä vilaisemassa Donitaa.