Hui kamala kun on mennyt taas pitkä aika kun olen tänne jotain raapustanut. No puolustukseni sanon, että ensin ei tapahtunut mitään (paitsi kengitystä) ja poikien kanssa lähinnä maastoiltiin toissaviikko, sitten parisuhde päättyi, sain töitä (joka ei nyt kyllä vielä vaikuta ajankäyttöön, mutta joo) ja poikienkin kanssa on ollut vähän kiirettä seuraavalla viikolla.
Perjantaina suunnattiin taas Ylöjärvelle kiusattaviksi ja en varmaan olisi tyytyväisempänä lähteä! Molemmat pojat oli aivan superihania ja oikein kovasti taas edukseen. Rikun kanssa ei mitään vaikeita tehty, harjoiteltiin A-merkin pohkeenväistöjä, vastalaukkoja ja tehtiin muutamia keskiraveja kaarevalla uralla. Riku oli moitteeton, se oli todela hyvin kuulolla ja keskittyi täysin työntekoon. Matin kanssa tehtiin taas estetehtäviä ja sekin pääsi loistamaan. Kauhean tyytyväinen alan olla siihen millainen siitä on tullut, nyt on perusratsastus saatu tehtyä hyvin ja tästä eteenpäin aletaan keskittyä uuden opetteluun ja hiomiseen.
Viikonloppuna sitten taas oli aluevalmennukset, tällä kertaa majoituksia ei saatu, mutta onneksi on vain vähän päälle tunnin matka Ypäjälle. Kun nyt ajeltiin eestaas niin vain Riku oli mukana ja pyörähdettiin vaan valmennuksissa ja takas kotiin.
Lauantaina tehtiin avoja, ravilisäyksiä ja siirtymisiä. Riku oli todella hyvä; se oli herkkä avuille ja keskittyi hienosti, MUTTA MINÄ! Voi jessus kun voi ihminen ratsastaa huonosti, en pystynyt istumaan taas mitenkäänpäin siellä selässä ja tuntui että kaikki raajat vaan tekevät omiaan. Jännitin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin myös hartioita ja yläkroppaa. Ärsytti lievästi tuo oma heiluminen, mutta noh, ainakin hevonen oli hieno.
Sunnuntaina sitten menikin taas paremmin, tehtiin taas avoja, siirtymisiä ja lisäksi takaosakäännöksiä. Sain pidettyä takapuoleni penkissä ja istuttua rennosti ja sen huomasi hevosestakin. Riku oli varsin letkeä ja niin rento, melkein oli jopa laiska, mitä kukaan joka on meidän oripojan nähnyt ei uskoisi, että se voi olla joskus laiska. Mutta kyllä siinä silti sitä voimaa ja energiaa oli, mun vaan täytyi ylläpitää sitä, mikä oli outoa. Yleensä Riku liikkuu niin paljon itse, että minä lähinnä hidastan vauhtia, pidän sen hitaana ja keskityn asetteluun ja taivutteluun. Saatiin paljon kehuja, etenkin siitä kuinka muoto ja tahti ravissa on parantunut hurjasti ja nyt pitäisi tuo kaikki saada siirrettyä radalle. Mutta totta, jos tuon tuossa kunnossa saisi radalle niin pisteitä varmaan ropisisi, koska Rikun liikehdintä ei enää muistuta PRE:tä korkeilla etujaloilla, vaan se on oppinut liikkumaan laajasti eteen, niin että liike on varsin sopusuhtaista ja samaa paria takajalkojen kanssa.
Huomenna (tai tänään jos joku virtapiikki iskee) laittelen videota aluevalmennuksista sunnuntailta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti