Universumi vastustaa vol. ???

Pikkuhiljaa tuntuu että universumilla on mulle joku tähdellisempikin tulevaisuus kuin kouluratsastajan ura. 

 Olen nyt ensimmäistä kertaa ikinä valmistautunut kisoihin niin huolellisesti kuin ihminen vaan voi. Ohjelmat tuli selkärangasta ja koko viikon hinkkasin niitä Rikun kanssa järjestelmällisesti. Pidimme myös kaksi kevyttä maastoilupäivää välissä. Lauantaina hinkkasin melkein 2h Rikun kanssa ohjelmia läpi, ennenkuin oripoika antoi periksi ja meni molemmat aivan tajuttoman hienosti. Pesin hevosen ja nypin harjan ja siistin vuohiskarvat. Kiillotin, venytin, kylmäsin jalkoja, seisotin solariumissa, pesin varusteita ja loimitin. Sunnuntai aamuna nousin aikaisin letittämään (ensimmäistä kertaa koskaan onnistuneesti, letit ovat kuulemma edelleen siististi päässä), kiillottamaan, venyttelemään, puunaamaan varusteita vielä vähän lisää ja kävelyttämään.

Olin myös todella ajoissa kisapaikalla. Hevonen oli tyytyväinen ja rento, juuri päiväruokansa saanut. Kaikki meni hienosti. Pieni paniikki hiipi sieluun, kun äiti ei vastannut puhelimeen ja sillä tietysti oli meidän rekisterikirja, kun rokotuksia ei vieläkään olla saatu kipaan. 

No äiti kuitenkin ilmestyi ajoissa paikalle ja ajattelin että noni ei mitään hätää, aikaa on hyvin ennen meidän lähtöä.  Mentiin sitten näyttämään rokotuksia ja kas kummaa, kun sieltä nyt puuttuikin joku merkintä vuoden 2010(!!) syyskuulta! Tosiaan, mehän ollaan tapeltu rokotusten kanssa vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka monella eläinlääkärillä tarkastettu että ne menee oikein ja kisattukkin on näillä jo kaksi vuotta niin nyt sitten sieltä löytyy joku härö. Ainoa selitys mikä keksittiin oli, että meillä on joku rokotus vielä jossain lapulla erikeen ja yritettii saada eläinlääkäriä kiinni, että hän olisi voinut todentaa, että ne rokotukset on syynätty sen miljoona kertaa ja on ihan ajantasalla. Mutta kun ei, ell on sairaslomalla niin ei saa puhelimen kautta kiinni, niin ei auttanut kuin todeta että ei sitten, mennään kotiin. 

Arvatkaapa se ketutuksen määrä, kun kerrankin osuisi sellainen äärettömän hyvä päivä hevosella kisoihin ja ette pääse starttaamaan?

Nii-in..

No käytiin sitten vain pakkaamassa Matti kyytiin ja äiti vei pojat mukanaan Pohjanmaalle rääkättäviksi ja täällä minä nyt olen yksin ja kokoajan paniikissa että tallille pitäis lähteä, mutta kun ei voi. Joten nyt tulee pieni kuukauden breikki postailuun, kun meikä käy töissä ja lukee. 

Palaillaan astialle toukokuun lopussa!