Klippausta ja tuuppausta

Huhhuh taas millasta viikkoa on pukannut, tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Opiskelut vie liikaa aikaa harrastukselta.
Olin sopinut äidin kanssa, että meen Seinäjoelle poikkeamaan viikonloppuna ja torstaina tuli postista ilmoitus, että mun tilaama klipperi on tullut. Suunnitelmana sitten operaatio klippaus lauantaina ennen kun lähden ajelemaan.
Klippaukseen päädyttiin, kun Rikuparka kun nyt 7 vuoden Suomessa elon jälkeen on tajunnut että talvella on kylmä ja päätti kasvattaa sellaisen talviturkin, ettei sen kanssa ole kunnolla pystynyt tekemään mitään, kun toinen meinaa paahtua hengiltä.Nipsu taas on tyypillinen pihatossa kasvanut varsa ja kyllä osaa huolehtia omasta karvoituksestaan. En ole ikinä ennen joutunut hevosiani klippailemaan, joten nyt oli ensimmäinen kerta ja en kyllä erityisemmin lämpeä touhulle, mutta täytyy myöntää että näin viikon kokemuksella on kyllä helpottanut elämää.

No kuitenkin siihen lauantai aamuun... Klipperi oli tuliterä, mutta terät ei leikkaa, missä vika? Kokeiltiin molempia teriä ja sama juttu, ei leikkaa, jättää raitoja. Katselin, kun kaveri paiseili klipperin kanssa ja yksi kohta vaati 7-10 vetoa ennenkuin kohta oli karvaton. Kun päästiin puoleen väliin hevosta oli aikaa kulunut jo lähes 1,5h ja kaverin piti suunnata töihin ja mun piti sinne Seinäjoelle lähteä, joten tarhaan vietiin puoliksi naku hevonen. Soitin sitten tallikaverille, että saadaanko klipperi lainaan että voitaisiin sunnuntai iltana kyniä toinenkin puoli.Onni on ihanat tallikaverit!

Seinäjoen reissulla pääsin ensimmäistä kertaa Donitan selkään, kun neitiä on ratsastettu se suurinpiirtein kuukausi vasta (on siis jo 5v mutta varsoi. Ihana pikkuvarsa valitettavasti menehtyi parin kuukauden ikäisenä). Hieman voimaton ja tasapainoton nyt luonnollisesti oli, mutta kyllä siitäkin tulee vielä kiva ratsu. Oli luonteeltaankin muuttunut jotenkin miellyttävämmäksi. Viimeksi kun Donita oli mun luona Tampereella astutettavana, niin muistan vaan etten tullut neidin kanssa ollenkaan toimeen.

Sitten takaisin siihen klippaukseen, eli sunnuntaina iltana saatiin Rikulta toinenkin puoli ajeltua ja sitten oli vuorossa operaatio Nipsulle vauhtiraita. Vähän jännitin mitähän herra herkkis tuumaa klipperistä, mutta se ei ollutkaan niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa, oli että herra oli sitä mieltä, ettei hänen etujalkojensa väliin mennä saatika sitten oikeaa takajalkaa ajella! Pään läheltä sai kyllä ajella, mutta auta armias kun niitä kinttuja lähestyi. Kuitenkin Nipsukin pääsi osasta karvoistaan.

Sitten päästään niihin meidän tuuppauksiin. Nipsun kanssa ollaan nyt harjoiteltu laukannostoja käynnistä ja jätkä aika nopeasti hoksasi idean ja lopulta innostui sen verran, että tuli muutama vähän turhan lennokas nosto. Ollaan nyt myös paljon treenattu ihan tasaisesti tuntumalla kulkemista, kun Nipsu on aina ollut melko herkkä suustaan, eikä ole tahtonut sietää "kunnon" tuntumaa. Kunnon tuntumalla en tarkoita mitään kiskomista ohjista, vaan sitä tilannetta, kun hevonen tukee ohjaan ja liikkuu kunnolla takaa eteen. Mulle on nyt lattareiden jälkeen tullut selkeä visio siitä miten Nipsua pitää ratsastaa ja kuinka paljon siltä voi vaatia. Nipsukin on kasvanut henkisesti ihan hirveästi tässä viimeaikoina ja on jotenkin vaikea uskoa, että siinä on sama eläin kun sillon kun ensimmäistä kertaa kiivettiin selkään.

Kuvituskuva kesältä.

Rikun kanssa ollaan oltu tylsiä ja treenattu vastalaukkaa, vastalaukkaa, vastalaukkaa ja vielä kerran vastalaukkaa. No okei yksi päivä tehtiin vähän sarjavaihtojakin (ensimmäistä kertaa oikein laadukkaita 2. välein vaihtoja!), mutta pääasiassa ollaan treenattu tulevan sunnuntain kilpailuharjoituksia varten. Ohjelma on sama, joka ollaan nyt varmaan jo sen tuhannen kertaa ratsastettu läpi; HeA:10. Nipsunkin menin ilmoittamaan B-merkin ohjelmaan, joka on nyt toinen heB ohjelma jonka ratsastan Nipsulla kisoissa. Ensimmäinen mentiin Niihamassa ja siihen asti mentiin hyvin, kunnes toisessa laukassa Nipsu päätti sisääntuloaukon kohdalla käydä aitojen ulkopuolella.

Tällä hetkellä molemmat tuntuvat melko kivoilta ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kuskikin saa päänsä kuntoon ennen kisoja, eikä stressaa kuin viimeistä päivää. Lauantaina on onneksi valmennukset, niin viimeistely tapahtuu valvovan silmän alla.

Ainiin! Olenhan mä käynyt tässä välissäkin Valtteria (Broncan vauva) ja Enniä moikkaamassa. Enni on kyllä tehnyt mieletöntä työtä Valtterin kanssa. Aina kun siellä käy on varsa mennyt valovuosia eteenpäin. Sillä on kyllä ilo ratsastaa, on ihan kuin ilmetty äitinsä :)

Hei olen Emma.

Aloitetaas alusta. Jätin blogin kirjoittamisen pari vuotta sitten, siitä yksinkertaisesta syystä että aika ei riittänyt ja Rikun kanssa lähinnä vaan höntsyiltiin maastossa.

Nyt Nipsun tulon myötä harrastaminen on taas aktivoitunut ja valmennuksissa ja kisoissa ollaan käyty ja tullaan käymään ahkerampaan tahtiin ja tavoitteet on korkealla. Kirjoittamista riittäisi! En nyt ihan joka treenikerrasta kykene päivittelemään, mutta jos edes kerta viikkoon saataisiin vähän treenipyräyksestä väännettyä. Ei tarvitsisi aina soittaa äidille, kun haluaa hehkuttaa hyvin menneitä treenejä (minä eilen yhdeksältä illalla soittelin äidille, kun Riku oli kiva) tai purkaa huonosti menneitä treenejä.

Mikä tässä parissa vuodessa on muuttunut? Aika monikin asia. Sekä Matti, että Bronca laukkailevat vihreämmillä laitumilla, Sepeltä puuttuu nykyään lähes kaikki etuhampaat. Sain opiskelupaikan. Parisuhde sentään on säilynyt ennallaan. Riku on kasvattanut nyt ensimmäistä kertaa talvikarvan ja se näyttää naurettavalta. Nipsu ei enää ole vain joku etäinen "sitten joskus" asia, vaan konkreettinen osa jokaista tallikäyntiä. Tallille on rakennettu maneesi. Löydettiin aivan ihana valmentaja, jonka opastuksella ollaan molempien liikkeiden laatua saatu parannettua huimasti, vaikka Rikun kanssa tavallaan mitään "uutta" ei olla opeteltu.

ensimmäistä kertaa varsan selässä!

Kaiken kaikkiaan asiat rullaavat ja me treenataan takapuoli hiessä, että saadaan Nipsu ikäluokkakilpailuihin ja Riku takaisin isoihin kisoihin ensi keväänä!